2. Korinttilaisille 7:1–16
7 Sen vuoksi, rakkaat, koska olemme saaneet nämä lupaukset,+ meidän on puhdistauduttava kaikesta, mikä saastuttaa ruumista* ja henkeä,+ ja jumalanpelkoa tuntien työskenneltävä tullaksemme täysin pyhiksi.
2 Tehkää meille tilaa sydämessänne.+ Emme ole tehneet vääryyttä kenellekään, emme ole turmelleet ketään, emme ole hyötyneet kenenkään kustannuksella.+
3 En sano tätä tuomitakseni teitä. Olenhan ennenkin sanonut, että te olette sydämessämme, jotta kuolisimme yhdessä ja eläisimme yhdessä.
4 Puhun teille täysin avoimesti. Olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut runsaasti lohdutusta, ja olen tulvillani iloa kaikessa ahdingossamme.+
5 Tosin kun saavuimme Makedoniaan,+ emme saaneet* mitään huojennusta, vaan olimme edelleen kaikin tavoin ahdistettuja: ulkopuolella oli taisteluja, sisällä pelkoa.
6 Jumala, joka lohduttaa masentuneita,+ lohdutti meitä kuitenkin Tituksen läsnäololla,
7 eikä vain hänen läsnäolollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jota hän oli saanut teidän ansiostanne. Hän välitti meille tiedon siitä, että kaipasitte minua, tunsitte syvää surua ja olitte vilpittömästi huolissanne minusta,* ja siksi iloitsin vielä enemmän.
8 Vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni,+ en pahoittele sitä. Ensin kyllä pahoittelin sitä (näinhän, että tuo kirje murehdutti teitä, joskin vain hetkeksi),
9 mutta nyt iloitsen – en siksi, että tulitte murheellisiksi, vaan siksi, että murheenne johti katumukseen. Te näet tulitte murheellisiksi Jumalaa miellyttävällä tavalla, niin ettei teille koitunut mitään vahinkoa meidän takiamme.
10 Jumalaa miellyttävä murhe saa aikaan katumuksen, joka johtaa pelastukseen, eikä sitä tarvitse pahoitella,+ mutta maailman tavalla murehtiminen johtaa kuolemaan.
11 Katsokaa, miten voimakkaasti se, että tulitte murheellisiksi Jumalaa miellyttävällä tavalla, on vaikuttanut teihin! Tosiaan, se on saanut teidät puhdistautumaan, tuntemaan närkästystä, pelkoa, vilpitöntä halua ja intoa sekä oikaisemaan vääryyden.+ Olette osoittaneet olevanne joka suhteessa puhtaita* tässä asiassa.
12 Vaikka kirjoitin teille, en kirjoittanut väärin toimineen+ vuoksi enkä vääryyttä kärsineen vuoksi vaan siksi, että teidän keskuudessanne ja Jumalan edessä kävisi ilmi, miten innokkaasti haluatte totella meitä.
13 Tämä on lohduttanut meitä.
Saamamme lohdutuksen lisäksi olemme iloinneet vielä enemmän siitä, että Titus on iloinen, koska te kaikki olette rohkaisseet häntä.*
14 Olen puhunut teistä ylpeänä hänelle, eikä minun ole tarvinnut hävetä sitä, vaan niin kuin kaikki, mitä olemme kertoneet teille, on ollut totta, niin myös se, mitä olemme ylpeänä kertoneet Titukselle, on osoittautunut todeksi.
15 Hän myös kiintyy teihin aina vain enemmän muistellessaan teidän kaikkien tottelevaisuutta,+ sitä, että otitte hänet vastaan syvää kunnioitusta tuntien.
16 Iloitsen siitä, että voin joka suhteessa luottaa teihin.*
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”lihaa”.
^ Kirjaim. ”lihamme ei saanut”.
^ Kirjaim. ”[ja] intoa puolestani”.
^ Tai ”siveellisesti puhtaita”, ”viattomia”.
^ Kirjaim. ”hänen henkeään”.
^ Tai mahd. ”olla rohkealla mielellä teidän takianne”.
