2. Mooseksen kirja 14:1–31
14 Jehova sanoi nyt Moosekselle:
2 ”Käske israelilaisia kääntymään takaisin ja leiriytymään Pi-Hahirotin eteen Migdolin ja meren väliin, mistä näkee Baal-Sefoniin.+ Teidän on leiriydyttävä Baal-Sefonin tuntumaan meren rannalle.
3 Silloin farao sanoo israelilaisista: ’He harhailevat pitkin maata sekasorron vallassa. Erämaa on saartanut heidät.’
4 Minä annan faraon sydämen paatua,*+ ja hän ajaa heitä takaa. Minä saatan itseni kunniaan faraon ja koko hänen armeijansa välityksellä,+ ja egyptiläiset tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova.”+ Israelilaiset tekivät niin.
5 Myöhemmin Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut. Faraon ja hänen palvelijoidensa mieli muuttui heti,+ ja he sanoivat: ”Mitä olemmekaan tehneet? Miksi päästimme Israelin vapaaksi orjuudesta?”
6 Silloin farao valjastutti sotavaununsa ja otti mukaan väkensä.+
7 Hän otti 600 valiovaunut ja kaikki muut Egyptin vaunut sekä sotureita jokaiseen niistä.
8 Jehova antoi faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen paatua, ja tämä lähti ajamaan israelilaisia takaa heidän kulkiessaan päättäväisesti* eteenpäin.+
9 Egyptiläiset ajoivat heitä takaa,+ ja kaikki faraon vaunuhevoset ja ratsumiehet sekä koko hänen armeijansa olivat tavoittamaisillaan heidät, kun he olivat leiriytyneinä meren rannalla Pi-Hahirotin luona, mistä näkee Baal-Sefoniin.
10 Faraon lähestyessä israelilaiset nostivat katseensa ja näkivät, että egyptiläiset ajoivat heitä takaa. Silloin he kauhistuivat ja alkoivat huutaa apua Jehovalta.+
11 He sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä muka ole hautapaikkoja, kun olet tuonut meidät tänne erämaahan kuolemaan?+ Mitä oletkaan tehnyt meille, kun olet vienyt meidät pois Egyptistä?
12 Emmekö puhuneet sinulle Egyptissä juuri tästä, kun sanoimme: ’Jätä meidät rauhaan ja anna meidän palvella egyptiläisiä’? Meidän olisi ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaassa.”+
13 Silloin Mooses sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö.+ Pysykää lujina ja katsokaa, miten Jehova pelastaa teidät tänään.+ Niitä egyptiläisiä, jotka tänään näette, ette tule enää koskaan näkemään.+
14 Jehova itse taistelee teidän puolestanne,+ ja te pysytte hiljaa.”
15 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Miksi huudat minulta jatkuvasti apua? Käske israelilaisia purkamaan leiri.
16 Nosta sinä sauvasi, ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, jotta israelilaiset voivat kulkea sen poikki kuivaa maata pitkin.
17 Minä puolestani annan egyptiläisten sydämen paatua, niin että he menevät heidän peräänsä. Minä saatan itseni kunniaan faraon sekä koko hänen armeijansa, sotavaunujensa ja ratsumiestensä välityksellä.+
18 Egyptiläiset tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova, kun saatan itseni kunniaan faraon ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä välityksellä.”+
19 Sitten tosi Jumalan enkeli,+ joka kulki Israelin leirin edellä, lähti liikkeelle ja meni heidän taakseen, ja heidän edessään oleva pilvipatsas siirtyi heidän taakseen ja jäi sinne.+
20 Siten se tuli egyptiläisten leirin ja Israelin leirin väliin.+ Toisen puolen se pimensi, mutta toisella puolella se valaisi yötä.+ Sen vuoksi toinen leiri ei lähestynyt toista koko yönä.
21 Mooses ojensi nyt kätensä meren yli,+ ja Jehova pani voimakkaan itätuulen puhaltamaan koko yön, niin että meri alkoi vetäytyä ja sen pohja paljastua,+ ja vedet jakautuivat.+
22 Silloin israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin,+ ja vedet olivat muurina heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan.+
23 Egyptiläiset lähtivät ajamaan heitä takaa, ja kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet menivät heidän peräänsä keskelle merta.+
24 Aamuvartion* aikaan Jehova katsoi egyptiläisten leiriä tuli- ja pilvipatsaasta+ ja syöksi sen sekasortoon.
25 Hän irrotti pyöriä egyptiläisten vaunuista, niin että heidän oli vaikea ajaa niitä. He sanoivat: ”Lähdetään pakoon Israelia, sillä Jehova taistelee heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.”+
26 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, jotta vedet palaisivat egyptiläisten ja heidän sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälle.”
27 Mooses ojensi heti kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi ennalleen. Kun egyptiläiset yrittivät paeta sen alta, Jehova syöksi heidät keskelle merta.+
28 Palatessaan ennalleen vedet peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, faraon koko armeijan, joka oli mennyt mereen israelilaisten perässä.+ Yhdenkään heistä ei annettu jäädä eloon.+
29 Israelilaiset kulkivat kuitenkin kuivaa maata pitkin merenpohjan poikki,+ ja vedet olivat muurina heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan.+
30 Näin Jehova pelasti sinä päivänä Israelin egyptiläisten käsistä,+ ja Israel näki egyptiläiset kuolleina merenrannalla.
31 Israel näki myös sen suuren voiman,* jota Jehova käytti egyptiläisiä vastaan, ja kansa alkoi pelätä* Jehovaa sekä uskoa Jehovaan ja hänen palvelijaansa Moosekseen.+
Alaviitteet
^ Tai ”tulla itsepäiseksi”.
^ Kirjaim. ”käsi kohotettuna”.
^ Ts. noin klo 02–06.
^ Kirjaim. ”käden”.
^ Tai ”kunnioittaa syvästi”.
