2. Samuelin kirja 13:1–39
13 Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar,+ ja Daavidin poika Amnon+ rakastui häneen.
2 Amnon oli niin ahdistunut, että hän tuli sairaaksi sisarensa Tamarin takia. Tämä oli nimittäin neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta tehdä hänelle mitään.
3 Amnonilla oli kuitenkin ystävä nimeltä Jonadab,+ Daavidin veljen Siman+ poika, ja Jonadab oli hyvin ovela mies.
4 Niin hän kysyi Amnonilta: ”Miksi sinä, kuninkaan poika, olet joka aamu niin masentunut? Kerro minulle.” Amnon vastasi hänelle: ”Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.”+
5 Jonadab sanoi hänelle: ”Mene vuoteeseen ja teeskentele, että olet sairas. Kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: ’Voisiko sisareni Tamar tulla antamaan minulle ruokaa? Jos hän valmistaa ruokaa* minun nähteni ja tarjoilee sen minulle, minä syön.’”*
6 Niin Amnon asettui makuulle ja teeskenteli olevansa sairas, ja kuningas tuli katsomaan häntä. Amnon sanoi kuninkaalle: ”Voisiko sisareni Tamar tulla tänne ja leipoa kaksi sydämenmuotoista kakkua minun nähteni ja tarjoilla ne minulle?”
7 Silloin Daavid lähetti Tamarille taloon viestin: ”Menisitkö veljesi Amnonin taloon valmistamaan hänelle ruokaa.”
8 Niin Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä oli makuulla. Hän otti taikinan, vaivasi sen, teki kakut hänen nähtensä ja paistoi ne.
9 Sitten hän otti pannun ja tarjosi siitä hänelle. Amnon kuitenkin kieltäytyi syömästä ja sanoi: ”Menkää kaikki pois täältä!” Silloin kaikki menivät pois.
10 Amnon sanoi sitten Tamarille: ”Tuo ruoka makuuhuoneeseen ja tarjoile se minulle.” Tamar otti tekemänsä sydämenmuotoiset kakut ja vei ne veljelleen Amnonille makuuhuoneeseen.
11 Kun Tamar toi ne Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: ”Tule, makaa kanssani, sisareni!”
12 Mutta Tamar sanoi hänelle: ”Ei, veljeni! Älä nöyryytä minua, sillä tällaista ei tehdä Israelissa.+ Älä tee tätä häpeällistä tekoa.+
13 Miten voisin kestää häpeäni? Ja sinua pidettäisiin Israelissa häpeämättömänä miehenä. Voisitko puhua kuninkaalle, sillä hän ei kieltäydy antamasta minua sinulle?”
14 Amnon ei kuitenkaan suostunut kuuntelemaan häntä vaan käytti voimaansa ja nöyryytti ja raiskasi hänet.
15 Sen jälkeen Amnon alkoi vihata Tamaria syvästi, niin että hänen vihastaan Tamaria kohtaan tuli voimakkaampaa kuin rakkaudesta, jota hän oli tuntenut häntä kohtaan. Amnon sanoi hänelle: ”Nouse, mene tiehesi!”
16 Tamar sanoi hänelle: ”Ei, veljeni! Se, että lähetät minut nyt pois, on vielä pahempaa kuin se, mitä olet minulle tehnyt!” Amnon ei kuitenkaan suostunut kuuntelemaan häntä.
17 Sitten Amnon kutsui nuoren palvelijansa ja sanoi: ”Aja tämä nainen pois luotani ja lukitse ovi hänen jälkeensä.”
18 (Tamarilla oli päällään erityinen* vaate, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitsyinä.) Niin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä.
19 Silloin Tamar sirotteli tuhkaa päähänsä+ ja repäisi yllään olevan hienon vaatteen. Hän piti käsiä päänsä päällä, meni pois ja huusi mennessään.
20 Tällöin hänen veljensä Absalom+ kysyi häneltä: ”Oliko veljesi Amnon kanssasi? Älä kerro tästä kenellekään, sisareni. Hän on sinun veljesi.+ Älä jää miettimään tätä asiaa.”* Tamar asui siitä lähtien erillään muista veljensä Absalomin talossa.
21 Kun kuningas Daavid kuuli kaikesta tästä, hän suuttui kovasti.+ Hän ei kuitenkaan halunnut loukata poikansa Amnonin tunteita, koska hän rakasti tätä. Tämä oli näet hänen esikoisensa.
22 Absalom ei sanonut Amnonille mitään, ei hyvää eikä pahaa, sillä Absalom vihasi+ Amnonia siksi, että tämä oli nöyryyttänyt hänen sisarensa Tamarin.+
23 Kahden täyden vuoden kuluttua Absalomin lampaankeritsijät olivat Baal-Hasorissa lähellä Efraimia,+ ja Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.+
24 Niin Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: ”Palvelijasi lampaita keritään. Pyydän, että kuningas ja hänen palvelijansa lähtisivät kanssani.”
25 Mutta kuningas sanoi Absalomille: ”Ei, poikani. Jos me kaikki lähtisimme, olisimme sinulle taakaksi.” Vaikka Absalom pyysi häntä monta kertaa, hän ei suostunut lähtemään vaan toivotti hänelle menestystä.*
26 Lopulta Absalom sanoi: ”Jos sinä et tule, annathan veljeni Amnonin tulla kanssamme.”+ Kuningas sanoi hänelle: ”Miksi hänen pitäisi lähteä kanssasi?”
27 Absalom kuitenkin pyysi hartaasti, niin että kuningas lähetti Amnonin ja kaikki muut poikansa hänen kanssaan.
28 Sitten Absalom käski palvelijoitaan: ”Olkaa valppaita, ja kun Amnon* on viinistä hyvällä tuulella, minä sanon teille: ’Lyökää Amnon kuoliaaksi!’ Silloin teidän pitää surmata hänet. Älkää pelätkö, sillä minähän teitä olen käskenyt. Olkaa lujia ja rohkeita.”
29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille aivan niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki muut kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat.
30 Heidän ollessaan matkalla Daavid kuuli uutisen: ”Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan pojat kuoliaaksi, eikä yksikään heistä ole jäänyt eloon.”
31 Tällöin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja meni maahan makaamaan, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen vieressään vaatteet repäistyinä.
32 Mutta Jonadab,+ Daavidin veljen Siman+ poika, sanoi: ”Herrani ei pidä ajatella, että kuninkaan kaikki nuoret pojat on tapettu, sillä vain Amnon on kuollut.+ Se tapahtui Absalomin käskystä. Hän on suunnitellut sitä+ siitä päivästä lähtien, jona Amnon nöyryytti hänen sisarensa+ Tamarin.+
33 Herrani, kuninkaan, ei pidä uskoa* uutista, jonka mukaan kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Vain Amnon on kuollut.”
34 Sillä välin Absalom pakeni.+ Myöhemmin vartiomies nosti katseensa ja näki, että paljon ihmisiä oli tulossa hänen takanaan olevaa, vuoren vieressä kulkevaa tietä pitkin.
35 Silloin Jonadab+ sanoi kuninkaalle: ”Katso! Kuninkaan pojat ovat palanneet. On siis aivan niin kuin palvelijasi sanoi.”
36 Hänen sanottuaan tämän kuninkaan pojat saapuivat ja itkivät suureen ääneen. Myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.
37 Mutta Absalom pakeni ja meni Gesurin kuninkaan Talmain,+ Ammihudin pojan, luo. Daavid suri poikaansa monta päivää.
38 Paettuaan Gesuriin+ Absalom jäi sinne kolmeksi vuodeksi.
39 Lopulta kuningas Daavid alkoi kaivata Absalomin luo, sillä hän oli päässyt yli* Amnonin kuolemasta.
Alaviitteet
^ Tai ”lohdutusleipää”, ts. ruokaa, jota annettiin sairaalle.
^ Kirjaim. ”minun silmieni edessä, minä syön sen hänen kädestään”.
^ Tai ”koristeellinen”.
^ Tai ”Älä kohdista sydäntäsi tähän asiaan”.
^ Kirjaim. ”siunasi hänet”.
^ Kirjaim. ”Amnonin sydän”.
^ Kirjaim. ”panna sydämelleen”.
^ Kirjaim. ”lohduttautunut”.
