2. Samuelin kirja 14:1–33
14 Serujan+ poika Joab käsitti, että kuningas* kaipasi Absalomia.+
2 Niinpä Joab lähetti viestin Tekoaan,+ haetti sieltä erään älykkään naisen ja sanoi hänelle: ”Pyydän, teeskentele surevaa ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä levitä ihollesi öljyä.+ Käyttäydy niin kuin nainen, joka on surrut vainajaa pitkän aikaa.
3 Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin.” Sen jälkeen Joab pani hänelle sanat suuhun.*
4 Tekoalainen nainen meni kuninkaan luo, kumartui maahan asti, heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: ”Auta minua, kuningas!”
5 Kuningas vastasi hänelle: ”Mikä sinun on?” Tähän hän sanoi: ”Voi, olen leski. Mieheni on kuollut.
6 Minulla, palvelijallasi, oli kaksi poikaa, ja he alkoivat tapella keskenään kaupungin ulkopuolella. Siellä ei ollut ketään erottamassa heitä toisistaan, ja toinen löi toisen maahan ja tappoi hänet.
7 Nyt koko suku on noussut minua, palvelijaasi, vastaan ja sanoo: ’Luovuta veljensä tappaja, niin että voimme surmata hänet kostoksi veljensä elämän riistämisestä,+ vaikka silloin perillinen tuhoutuukin!’ He haluavat sammuttaa viimeisen hehkuvan hiilen, joka minulla on jäljellä,* eivätkä he jätä miehelleni nimeä eivätkä jälkeläistä* maan päälle.”
8 Silloin kuningas sanoi naiselle: ”Mene kotiisi. Minä huolehdin siitä, että asiasi hoidetaan.”
9 Tähän tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: ”Herrani, kuningas, minä ja isäni suku olemme syylliset, kun taas kuningas ja hänen valtaistuimensa ovat syyttömät.”
10 Kuningas sanoi: ”Jos joku vielä puhuu sinulle tästä, tuo hänet luokseni, niin hän ei enää koskaan vaivaa sinua.”
11 Mutta nainen sanoi: ”Pyydän kuningasta muistamaan Jehovaa, Jumalaansa, ettei verenkostaja*+ aiheuta enempää vahinkoa eikä tuhoa poikaani.” Tähän hän sanoi: ”Niin varmasti kuin Jehova elää,+ pojaltasi ei putoa maahan hiuskarvaakaan.”
12 Nainen sanoi: ”Annathan palvelijasi sanoa vielä jotain herralleni, kuninkaalle.” Niin hän sanoi: ”Puhu!”
13 Nainen sanoi: ”Miksi olet aikonut tehdä jotain samankaltaista Jumalan kansaa+ kohtaan? Näin puhuessaan kuningas tekee itsensä syylliseksi, koska kuningas ei tuo takaisin poikaansa, jonka on karkottanut.+
14 Me kuolemme varmasti ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi kerätä takaisin. Mutta Jumala ei ota pois kenenkään elämää,* ja hän etsii perusteita tuoda joku luotaan karkotettu takaisin.
15 Olen tullut sanomaan tämän herralleni, kuninkaalle, koska ihmiset saivat minut pelkäämään. Niin palvelijasi ajatteli: ’Jospa puhuisin kuninkaalle. Ehkä kuningas täyttää orjansa pyynnön.
16 Kuningas saattaa kuunnella minua, orjaansa, ja vapauttaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää minut ja ainoan poikani Jumalan antamasta perintömaasta.’+
17 Niin palvelijasi ajatteli: ’Kunpa herrani, kuninkaan, sana toisi minulle huojennusta.’ Herrani, kuningas, on näet kuin tosi Jumalan enkeli, joka erottaa hyvän pahasta. Olkoon Jumalasi Jehova sinun kanssasi.”
18 Kuningas sanoi naiselle: ”Ethän salaa minulta mitään siitä, mitä kysyn sinulta.” Nainen vastasi: ”Puhukoon herrani, kuningas.”
19 Kuningas kysyi: ”Onko Joab tämän kaiken takana?”+ Nainen vastasi: ”Niin varmasti kuin sinä elät, herrani, kuningas, asia on juuri niin kuin* herrani, kuningas, sanoo. Palvelijasi Joab minua käski ja pani kaikki nämä sanat palvelijasi suuhun.
20 Palvelijasi Joab on tehnyt tämän saadakseen asiat näyttämään toisenlaisilta, mutta herrani on viisas niin kuin tosi Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.”
21 Sen jälkeen kuningas sanoi Joabille: ”Hyvä on, minä teen tämän.+ Mene ja tuo nuori mies Absalom takaisin.”+
22 Tällöin Joab kumartui maahan asti, heittäytyi kasvoilleen ja ylisti kuningasta. Joab sanoi: ”Tänään minä, palvelijasi, tiedän, että olen päässyt suosioosi, herrani, kuningas, koska kuningas on täyttänyt palvelijansa pyynnön.”
23 Sitten Joab nousi, meni Gesuriin+ ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24 Kuningas sanoi kuitenkin: ”Hänen pitää palata omaan taloonsa, mutta minua hän ei saa nähdä.” Niin Absalom palasi omaan taloonsa eikä nähnyt kuningasta.
25 Koko Israelissa ei ollut toista miestä, jonka komeutta olisi ylistetty niin paljon kuin Absalomin. Päästä jalkoihin asti hänessä ei ollut mitään vikaa.
26 Kun hän leikkasi hiuksensa – hänen täytyi leikata ne aina vuoden lopussa, koska ne olivat liian painavat – ne painoivat kuninkaallisen kivipunnuksen* mukaan 200 sekeliä.*
27 Absalomille syntyi kolme poikaa+ ja yksi tytär, jonka nimi oli Tamar. Hän oli erittäin kaunis nainen.
28 Absalom asui Jerusalemissa kaksi täyttä vuotta, mutta hän ei nähnyt kuningasta.+
29 Absalom kutsui Joabin luokseen lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta Joab ei suostunut tulemaan. Hän kutsui Joabin uudelleen, toisen kerran, mutta taas hän kieltäytyi tulemasta.
30 Lopulta Absalom sanoi palvelijoilleen: ”Joabin maapalsta on minun palstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Niinpä Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan tuleen.
31 Tällöin Joab meni Absalomin taloon ja sanoi hänelle: ”Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun maapalstani tuleen?”
32 Absalom vastasi Joabille: ”Minä lähetin sinulle tämän viestin: ’Tule, niin lähetän sinut kysymään kuninkaalta: ”Miksi olen tullut Gesurista?+ Minun olisi ollut parempi jäädä sinne. Anna minun nyt nähdä kuningas, ja jos olen syyllinen, hän saa surmata minut.”’”
33 Joab meni kuninkaan luo ja kertoi sen hänelle. Niin kuningas kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan luo, kumartui maahan asti ja heittäytyi kasvoilleen hänen eteensä. Sitten kuningas suuteli Absalomia.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”kuninkaan sydän”.
^ Tai ”kertoi hänelle, mitä hänen pitää sanoa”.
^ Ts. viimeisen toivon saada jälkeläisiä.
^ Kirjaim. ”jäljelle jäänyttä”.
^ Ts. tapetun lähin miespuolinen sukulainen.
^ Tai ”sielua”.
^ Tai ”kukaan ei voi poiketa oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä”.
^ Tämä on saattanut olla standardipunnus, jota säilytettiin kuninkaan palatsissa, tai ”kuninkaallinen” sekeli, joka erosi tavallisesta sekelistä.
