5. Mooseksen kirja 32:1–52
32 ”Kuuntele, oi taivas, kun minä puhun,ja kuulkoon maa suuni sanoja.
2 Opetukseni pisaroi kuin sade,sanomani laskeutuu kuin kaste,kuin lempeä sade ruoholleja kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle.
3 Minä julistan Jehovan nimeä.+
Kertokaa Jumalamme suuruudesta!+
4 Hän on Kallio, täydellisiä ovat hänen tekonsa,+sillä hän noudattaa aina oikeutta.+
Uskollinen Jumala,+ joka ei ole koskaan epäoikeudenmukainen.+Hän on vanhurskas* ja oikeamielinen.+
5 He itse ovat toimineet turmiollisesti.+
He eivät ole hänen lapsiaan – vika on heidän.+
Petollinen ja kieroutunut sukupolvi!+
6 Näinkö sinä kohtelet Jehovaa,+sinä typerä ja epäviisas kansa?+
Eikö hän ole Isäsi, joka toi sinut olemassaoloon,+hän, joka muodosti sinut ja teki sinusta kansan?
7 Muistele muinaisia päiviä,mieti menneiden sukupolvien aikoja.*
Kysy isältäsi, niin hän kertoo sinulle,+vanhimmilta, niin he valistavat sinua.
8 Kun Korkein antoi kansoille niiden perinnön,+kun hän erotti Aadamin pojat toisistaan,*+hän määräsi kansojen rajat+Israelin poikien määrän mukaan.+
9 Jehovan osuutena on hänen kansansa,+Jaakob on hänen perintönsä.+
10 Hän löysi hänet erämaasta,+autiolta, ulvovalta aavikolta.+
Hän asettui suojelevasti hänen ympärilleen, huolehti hänestä+ja varjeli häntä kuin silmäteräänsä.+
11 Niin kuin kotka kannustaa pesuettaan lentoon,liitelee poikastensa yllä,levittää siipensä, ottaa neja kantaa niitä sulillaan,+
12 niin Jehova yksin johti häntä.*+Hänen kanssaan ei ollut yhtään vieraiden kansojen jumalaa.+
13 Hän antoi hänen ratsastaa maan kukkuloilla+ja syödä maan satoa.+
Hän ravitsi häntä kallionhalkeamien hunajallaja piikivikallion öljyllä,
14 antoi karjasta voita ja katraasta maitoa,parhaita lampaita,*Basanin pässejä ja pukkejasekä parasta vehnää.*+Sinä joit myös viiniä, rypäleen verta.*
15 Kun Jesurun* lihoi, hän potki kapinoiden.
Sinusta on tullut lihava, olet pulskistunut ja turvonnut.+
Niin hän hylkäsi Jumalan, joka hänet teki,+ja halveksi Kalliota, joka hänet pelasti.
16 He saivat hänet kiivastumaan vieraiden kansojen jumalilla,+he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla.+
17 He uhrasivat demoneille, eivät Jumalalle,+jumalille, joita he eivät olleet tunteneet,uusille, hiljattain ilmaantuneille,jumalille, joita heidän esi-isänsä eivät tunteneet.
18 Sinä unohdit Kallion,+ josta tuli isäsi,etkä muistanut Jumalaa, joka synnytti sinut.+
19 Nähdessään sen Jehova hylkäsi heidät,+koska hänen poikansa ja tyttärensä loukkasivat häntä.
20 Niin hän sanoi: ’Minä kätken heiltä kasvoni,+minä katson, miten heille käy.
He ovat turmeltunut sukupolvi,+uskottomia poikia.+
21 He ovat saaneet minut kiivastumaan sillä, mikä ei ole jumala,+he ovat loukanneet minua arvottomilla epäjumalillaan.+
Siksi minä herätän heissä kateutta sillä, mikä ei ole kansa,+loukkaan heitä typerällä kansalla.+
22 Suuttumukseni on sytyttänyt tulen,+joka palaa aina haudan* syvyyksiin saakka.+Se tuhoaa maan satoineenja sytyttää liekkiin vuorten perustukset.
23 Minä aiheutan heille lisää onnettomuuksia,ammun heihin nuoleni.
24 He nääntyvät nälkään,+ja heistä tekee lopun korkea kuume, katkera tuho.+
Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja+ja tomussa matelevia myrkkykäärmeitä.*
25 Ulkona riistää miekka,+sisällä valtaa kauhu+sekä nuoren miehen että neitsyen,pikkulapsen samoin kuin harmaapäisen miehen.+
26 Olisin sanonut: ”Minä ajan heidät hajalleen,hävitän heidän muistonsa ihmisten keskuudesta”,
27 jollei minua olisi tympäissyt se, miten vihollinen reagoisi,+sillä heidän vastustajansa voisivat ymmärtää sen väärin.+
He voisivat sanoa: ”Olemme voittaneet omalla voimallamme.+Tätä ei ole saanut aikaan Jehova.”
28 He ovat kansa, jolla ei ole järkeä,*eikä heidän keskuudessaan ole ymmärrystä.+
29 Kunpa he olisivat viisaita!+ Silloin he ajattelisivat tätä.+
He miettisivät, mikä heidän loppunsa on.+
30 Kuinka yksi voisi ajaa takaa tuhattaja kaksi ajaa pakoon kymmenentuhatta,+
ellei heidän Kallionsa olisi myynyt heitä+ja Jehova olisi luovuttanut heitä?
31 Heidän kallionsa ei ole sellainen kuin meidän Kalliomme,+sen ovat ymmärtäneet vihollisemmekin.+
32 Heidän viiniköynnöksensä on peräisin Sodoman viiniköynnöksestäja Gomorran penkereiltä.+
Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,heidän terttunsa ovat karvaita.+
33 Heidän viininsä on käärmeiden myrkkyä,kobrien julmaa myrkkyä.
34 Eikö tämä ole minulla tallessa,sinetöitynä varastossani?+
35 Minun on kosto ja rangaistus+määräaikana, kun heidän jalkansa lipsuvat,+sillä heidän tuhonsa päivä on lähelläja se, mikä heitä odottaa, tulee pian.’
36 Jehova tuomitsee kansansa+ja säälii palvelijoitaan,*+kun hän näkee, että heidän voimansa ovat ehtyneetja vain avuttomat ja heikot ovat jäljellä.
37 Sitten hän sanoo: ’Missä ovat heidän jumalansa+– kallio, josta he etsivät turvaa –
38 ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan,*joivat heidän juomauhriensa viinin?+
Nouskoot ne auttamaan teitä.
Tulkoon niistä teille turvapaikka.
39 Näettehän, että juuri minä olen Jumala*+eikä minun lisäkseni ole muita jumalia.+
Minä surmaan ja teen eläväksi.+
Minä haavoitan+ ja parannan,+eikä kukaan pelasta minun kädestäni.+
40 Minä kohotan käteni kohti taivastaja vannon: ”Niin varmasti kuin elän ikuisesti.”+
41 Kun teroitan välkkyvän miekkanija käteni valmistautuu langettamaan tuomion,+minä kostan vastustajilleni+ja rankaisen minua vihaavia.
42 Minä annan nuoleni juopua verestä– ja miekkani syö lihaa –surmattujen ja vangittujen verestä,vihollisjohtajien päistä.’
43 Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa,+sillä hän kostaa palvelijoidensa veren,+maksaa takaisin vastustajilleen+ja toimittaa sovituksen kansansa maalle.”*
44 Niin Mooses tuli ja lausui kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen,+ hän ja Nunin poika Hosea.*+
45 Kun Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko Israelille,
46 hän sanoi heille: ”Painakaa sydämeenne kaikki nämä sanat, jotka annan teille tänään varoitukseksi,+ jotta voisitte käskeä poikianne noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja.+
47 Nämä eivät ole teille tyhjiä sanoja, vaan ne merkitsevät teille elämää.+ Niiden ansiosta te voitte elää pitkään maassa, jonka Jordanin ylitettyänne otatte haltuunne.”
48 Jehova sanoi Moosekselle samana päivänä:
49 ”Nouse tälle Abarimin vuorelle,+ Nebonvuorelle,+ joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.+
50 Sitten sinä kuolet vuorella, jolle nouset, ja sinut otetaan kansasi luo,* niin kuin veljesi Aaron kuoli Horinvuorella+ ja hänet otettiin kansansa luo,
51 koska te olitte uskottomia minulle israelilaisten keskuudessa Meriban vesien luona+ Kadesissa Sinin erämaassa, kun ette pyhittäneet minua Israelin kansan edessä.+
52 Sinä näet kaukaa tuon maan, jonka annan Israelin kansalle, mutta et mene sinne.”+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”vuosia”.
^ Tai mahd. ”jakoi ihmissuvun”.
^ Ts. Jaakobia.
^ Kirjaim. ”lampaiden rasvaa”.
^ Kirjaim. ”sekä vehnän munuaisrasvaa”.
^ Tai ”mehua”.
^ Merk. ’oikeamielinen’, ’rehti’. Israelista käytetty kunnianimi.
^ Tai ”myrkyllisiä matelijoita”.
^ Tai mahd. ”joka on kuuro neuvoille”.
^ Tai ”tuntee mielipahaa palvelijoidensa vuoksi”.
^ Tai ”heidän parhaat uhrinsa”.
^ Kirjaim. ”hän”.
^ Tai ”puhdistaa kansansa maan”.
^ Joosuan alkuperäinen nimi. Hosea on muunnos nimestä Hosaja, jonka merk. on ’Jahin pelastama’, ’Jah on pelastanut’.
^ Kuolemaan viittaava runollinen ilmaus.
