Apostolien teot 14:1–28
14 Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät sitten yhdessä juutalaisten synagogaan ja puhuivat sillä tavoin, että hyvin monista juutalaisista ja kreikkalaisista tuli uskovia.
2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät muiden kansojen ihmisiä ja lietsoivat heissä vihaa veljiä kohtaan.+
3 Siksi he viipyivät siellä melko pitkän aikaa ja puhuivat rohkeasti Jehovan* valtuuttamina, ja hän vahvisti ansaitsematonta* hyvyyttään koskevan sanoman antamalla heidän tehdä ihmetekoja ja ihmeitä.*+
4 Mutta kaupungin asukkaat jakautuivat, niin että toiset olivat juutalaisten puolella, toiset apostolien puolella.
5 Kun sekä muihin kansoihin kuuluvat että juutalaiset hallitusmiehineen aikoivat kohdella heitä röyhkeästi ja kivittää heidät,+
6 he saivat tietää siitä ja pakenivat Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen ja niiden ympäristöön.+
7 Siellä he jatkoivat hyvän uutisen julistamista.
8 Lystrassa oli vammainen mies, joka oli ollut jaloistaan rampa syntymästä saakka eikä ollut koskaan kävellyt.
9 Tämä mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta. Kun Paavali katsoi häntä tarkasti ja huomasi, että hänellä oli uskoa ja hänet voitiin siksi parantaa,+
10 hän sanoi kuuluvalla äänellä: ”Nouse jaloillesi.” Silloin mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.+
11 Kun ihmisjoukot näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: ”Jumalat ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi ja laskeutuneet meidän luoksemme!”+
12 He alkoivat kutsua Barnabasta Zeukseksi mutta Paavalia Hermeeksi, koska pääasiassa hän puhui.
13 Kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi porteille sonneja ja seppeleitä ja halusi uhrata yhdessä ihmisjoukkojen kanssa.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali kuulivat siitä, he repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ihmisjoukon keskelle ja huusivat:
15 ”Miehet, miksi te teette näin? Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat heikkoudet kuin teillä.+ Me julistamme teille hyvää uutista, jotta te hylkäisitte nämä turhat asiat ja kääntyisitte elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.+
16 Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään,+
17 vaikka hän on antanut todisteen itsestään+ tekemällä hyvää: hän on antanut teille sateita taivaasta, hedelmällisiä aikoja+ ja runsaasti ruokaa ja täyttänyt sydämenne ilolla.”+
18 Vaikka he sanoivat tämän, he hädin tuskin saivat estettyä ihmisjoukkoja uhraamasta heille.
19 Antiokiasta ja Ikonionista saapui kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat ihmisjoukot puolelleen,+ ja he kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat hänen kuolleen.+
20 Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.+
21 Julistettuaan hyvää uutista siinä kaupungissa ja autettuaan useita tulemaan opetuslapsiksi he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan.
22 Siellä he vahvistivat opetuslapsia,+ rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien vaikeuksien läpi.”+
23 Lisäksi rukoiltuaan ja paastottuaan+ he nimittivät vanhimpia jokaiseen seurakuntaan+ ja jättivät heidät Jehovan* huolenpitoon, hänen, johon nämä nyt uskoivat.
24 Sitten he kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan,+
25 ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät alas Attaliaan.
26 Sieltä he purjehtivat Antiokiaan. Tässä kaupungissa Jumalaa oli pyydetty osoittamaan heille ansaitsematonta* hyvyyttä työssä, jonka he olivat nyt saaneet päätökseen.+
27 Kun he olivat saapuneet perille ja koonneet seurakunnan yhteen, he kertoivat, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt heidän välityksellään ja miten hän oli avannut kansoille oven uskoon.+
28 Niin he viipyivät jonkin aikaa opetuslasten luona.
