Ilmestys 10:1–11
10 Minä näin jälleen yhden voimakkaan enkelin laskeutuvan taivaasta. Hän oli pukeutunut* pilveen, hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko+ ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat,
2 ja hänellä oli kädessään pieni avattu kirjakäärö. Hän asetti oikean jalkansa meren päälle mutta vasemman maan päälle,
3 ja hän huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi karjunut.+ Kun hän huusi, seitsemän ukkosen äänet+ puhuivat.
4 Kun ne seitsemän ukkosta puhuivat, olin kirjoittamaisillani sen muistiin mutta kuulinkin taivaasta äänen,+ joka sanoi: ”Sinetöi se, mitä ne seitsemän ukkosta puhuivat, äläkä kirjoita sitä muistiin.”
5 Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä kohti taivasta
6 ja vannoi hänen kauttaan, joka elää aina ja ikuisesti+ ja joka on luonut taivaan, maan, meren ja kaiken, mitä niissä on:+ ”Odotus on päättynyt.
7 Niinä päivinä, jolloin seitsemäs enkeli+ on puhaltamaisillaan trumpettiinsa,+ pyhä salaisuus,+ jonka Jumala julisti hyvänä uutisena omille orjilleen, profeetoille,+ on tosiaan viety päätökseen.”
8 Kuulin äänen puhuvan minulle taivaasta+ uudelleen, ja se sanoi: ”Mene ja ota avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä.”+
9 Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan pienen kirjakäärön minulle. Hän sanoi: ”Ota ja syö se.+ Se polttaa vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja.”
10 Minä otin pienen kirjakäärön enkelin kädestä ja söin sen.+ Se maistui suussani makealta kuin hunaja,+ mutta kun olin syönyt sen, vatsaani alkoi polttaa.
11 Minulle sanottiin: ”Sinun täytyy profetoida jälleen kansoista, kansakunnista, kieliryhmistä* ja monista kuninkaista.”
