Ilmestys 6:1–17
-
Karitsa avaa ensimmäiset kuusi sinettiä (1–17)
6 Minä näin, kun Karitsa+ avasi yhden seitsemästä sinetistä,+ ja minä kuulin yhden neljästä elävästä olennosta+ sanovan ukkosenjyrinää muistuttavalla äänellä: ”Tule!”
2 Katso! Minä näin valkoisen hevosen,+ ja sen selässä istuvalla oli jousi. Hänelle annettiin kruunu,+ ja hän lähti voittamaan ja saamaan lopullisen voiton.+
3 Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen elävän olennon+ sanovan: ”Tule!”
4 Esiin tuli toinen, tulipunainen hevonen. Sen selässä istuvan annettiin ottaa rauha pois maasta, niin että ihmiset tappaisivat toisiaan, ja hänelle annettiin suuri miekka.+
5 Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin,+ kuulin kolmannen elävän olennon+ sanovan: ”Tule!” Silloin minä näin mustan hevosen, ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6 Minä kuulin äänen sanovan neljän elävän olennon keskeltä: ”Litra* vehnää denaarilla*+ ja kolme litraa ohraa denaarilla. Älä tuhlaa* oliiviöljyä äläkä viiniä.”+
7 Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen elävän olennon+ äänen sanovan: ”Tule!”
8 Silloin minä näin harmahtavan hevosen, ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema. Kuoleman kintereillä seurasi hauta.* Niille annettiin valta maan neljänteen osaan, niin että ne surmaisivat pitkällä miekalla, nälällä,+ tappavalla vitsauksella ja maan petojen välityksellä.+
9 Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin+ alapuolella niiden sielut,*+ jotka oli tapettu Jumalan sanan ja antamansa todistuksen vuoksi.+
10 He huusivat kuuluvalla äänellä: ”Suvereeni Herra, pyhä ja totuudellinen,+ kuinka kauan kestää ennen kuin sinä tuomitset ja kostat meidän veremme maan päällä asuville?”+
11 Heille jokaiselle annettiin valkoinen pitkä vaate,+ ja heidän käskettiin odottaa* vielä vähän aikaa, kunnes heidän orjatovereidensa ja veljiensä määrä tulisi täyteen, niiden, jotka pian tapettaisiin niin kuin heidät oli tapettu.+
12 Minä näin, kun Karitsa avasi kuudennen sinetin, ja tapahtui suuri maanjäristys. Aurinko muuttui mustaksi kuin karvainen* säkkikangas, koko kuu muuttui kuin vereksi,+
13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin raa’at viikunat putoavat viikunapuusta, jota kova tuuli ravistelee.
14 Taivas väistyi kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon,+ ja jokainen vuori ja saari siirrettiin pois paikaltaan.+
15 Silloin maan kuninkaat, korkea-arvoiset virkamiehet, sotapäälliköt, rikkaat, voimakkaat ja kaikki orjat ja vapaat piiloutuivat luoliin ja vuorten kallioiden keskelle.+
16 He sanoivat yhä uudelleen vuorille ja kallioille: ”Kaatukaa päällemme+ ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan+ kasvoilta ja Karitsan+ vihalta,
17 sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut.+ Kuka voi kestää?”+
