Jaakobin kirje 1:1–27

  • Tervehdys (1)

  • Kestävyys tekee onnelliseksi (2–15)

    • Aidoksi todistettu usko (3)

    • Pyydettävä jatkuvasti uskossa (5–8)

    • Halu johtaa syntiin ja kuolemaan (14, 15)

  • Jokainen hyvä lahja tulee ylhäältä (16–18)

  • Jumalan sanan kuunteleminen ja sen mukaan toimiminen (19–25)

    • Ihminen, joka katsoo peiliin (23, 24)

  • Puhdas ja saastumaton palvonta (26, 27)

1  Jaakob,+ Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orja, 12:lle hajallaan olevalle heimolle: Tervehdys!  Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte monenlaisiin koettelemuksiin,+  koska tiedätte, että aidoksi todistettu* uskonne saa aikaan kestävyyttä.+  Antakaa kestävyyden kuitenkin tehdä työnsä täysin valmiiksi, jotta olisitte täydellisiä ja ehyitä ettekä millään tavalla puutteellisia.+  Niinpä jos joltain teistä puuttuu viisautta, hänen on pyydettävä sitä jatkuvasti Jumalalta+ – sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja moittimatta*+ – ja sitä annetaan hänelle.+  Hänen on kuitenkin pyydettävä jatkuvasti uskossa,+ lainkaan epäilemättä,+ sillä se, joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja puhaltaa sinne tänne.  Sellaisen ihmisen ei pidä odottaa saavansa Jehovalta* mitään.  Hän on päättämätön,+ epävakaa kaikilla teillään.  Mutta vähäosainen veli iloitkoon* siitä, että hänet korotetaan,+ 10  ja rikas siitä, että hänet alennetaan,+ sillä hän katoaa niin kuin niittykukka. 11  Samoin kuin aurinko nousee ja kuihduttaa kasvin paahteellaan, niin että sen kukka varisee ja kauneus katoaa, rikaskin kuihtuu kesken hankkeidensa.+ 12  Onnellinen on se, joka kestää koettelemukset,+ koska saatuaan hyväksynnän hän saa elämän kruunun,+ jonka Jehova* on luvannut niille, jotka aina rakastavat häntä.+ 13  Kenenkään ei pidä koettelemuksessa ollessaan sanoa: ”Jumala koettelee minua.” Jumalaa ei voida koetella pahalla, eikä hän itse koettele pahalla ketään. 14  Jokaista kuitenkin koettelevat hänen omat halunsa, jotka vetävät ja houkuttelevat häntä.*+ 15  Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin, ja kun synti on tehty, se tuottaa kuoleman.+ 16  Älkää pettäkö itseänne, rakkaat veljeni. 17  Jokainen hyvä ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä+ taivaan valojen Isältä,+ joka ei muutu niin kuin jatkuvasti siirtyvät varjot.*+ 18  Koska hän tahtoi, hän tuotti meidät totuuden sanalla,+ niin että meistä tulisi hänen luomustensa eräänlainen ensisato.*+ 19  Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen täytyy olla nopea kuuntelemaan, hidas puhumaan+ ja hidas vihastumaan,+ 20  sillä ihmisen viha ei saa aikaan sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä.*+ 21  Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja vähäinenkin* pahuus+ ja hyväksykää nöyrästi* se, että sana, joka voi pelastaa teidät, juurtuu teihin.* 22  Toimikaa Jumalan sanan mukaan+ älkääkä pelkästään kuunnelko sitä, koska silloin pettäisitte itseänne väärällä järkeilyllä. 23  Jos joku vain kuuntelee sanaa mutta ei toimi sen mukaan,+ hän on kuin sellainen, joka katselee kasvojaan* peilistä. 24  Hän katsoo itseään, menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on. 25  Mutta se, joka katsoo tarkasti vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin+ ja noudattaa sitä jatkuvasti, ei unohda kuulemaansa vaan toimii sen mukaan. Hän on onnellinen tehdessään niin.+ 26  Jos joku mielestään palvoo Jumalaa* mutta ei pidä kieltään kurissa,+ hän pettää sydäntään ja hänen palvontansa on turhaa. 27  Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhtaaseen ja saastumattomaan palvontaan* kuuluu se, että huolehtii orvoista+ ja leskistä,+ kun he ovat ahdingossa,+ ja suojelee itsensä maailman tahroilta.+

Alaviitteet

Tai ”että koeteltu”.
Tai ”arvostelematta”.
Kirjaim. ”ylpeilköön”.
Tai ”ja pyydystävät häntä kuin syötillä”.
Tai ”jonka luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua”.
Tai ”ensihedelmä”.
Tai ”viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”sieluunne”.
Tai ”lempeästi”.
Tai mahd. ”runsas”.
Tai ”luonnollisia kasvojaan”.
Tai ”on uskonnollinen”.
Tai ”uskontoon”.