Jesaja 22:1–25
22 Näkylaaksoa*+ koskeva julistus:
Mikä sinun on, kun te kaikki olette nousseet katoille?
2 Sinä olit sekasorron vallassa,kuohuva kaupunki, riemuitseva kaupunki.
Sinussa surmattuja ei surmattu miekalla,eivätkä he kuolleet taistelussa.+
3 Kaikki julmat vallanpitäjäsi pakenivat yhdessä.+
Heidät saatiin vangittua ilman jousta.
Kaikki, jotka saatiin kiinni, otettiin vangeiksi,+vaikka he olivat paenneet kauas.
4 Siksi sanoin: ”Kääntäkää katseenne pois minusta.Minä itken katkerasti.+
Älkää yrittäkö väkisin lohduttaa minuakansani tyttären* tuhon johdosta.+
5 Sekasorron, tappion ja paniikin päivä+Näkylaaksossaon lähtöisin suvereenilta Herralta, armeijoiden Jehovalta.
Muuria murretaan,+ja on huuto vuorelle.
6 Elam+ nostaa nuolikotelon,ja sillä on sotavaunut miehineen ja hevosineen.*Kir+ paljastaa* kilven.
7 Parhaimmat laaksosi*tulevat täyteen sotavaunuja,hevoset* asettuvat asemiinsa portille,
8 ja Juudalta poistetaan suojus.*
Sinä päivänä sinä katsot Metsätalon+ asevarastoon.
9 Te näette Daavidin kaupungin monet murtumat+ ja keräätte alalammikon+ vettä.
10 Te laskette Jerusalemin talot ja puratte niitä vahvistaaksenne muuria.
11 Te teette kahden muurin väliin altaan vanhan lammikon vettä varten, mutta te ette turvaudu sen suureen Tekijään ettekä näe häntä, joka muodosti sen kauan sitten.
12 Sinä päivänä suvereeni Herra, armeijoiden Jehova,kehottaa itkemään ja suremaan,+ajamaan pään paljaaksi ja pukeutumaan säkkikankaaseen.
13 Siitä huolimatta juhlitaan ja iloitaan,tapetaan karjaa ja teurastetaan lampaita,syödään lihaa ja juodaan viiniä.+
’Syödään ja juodaan, sillä huomenna me kuolemme.’”+
14 Sitten armeijoiden Jehova paljasti minulle tämän: ”’Tätä syntiänne ei soviteta ennen kuin te kuolette’,+ sanoo suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.”
15 Näin sanoo suvereeni Herra, armeijoiden Jehova: ”Mene tämän taloudenhoitajan, Sebnan,+ luo, joka on vastuussa palatsista, ja sano:
16 ’Mikä sinua täällä kiinnostaa ja kuka sinua täällä kiinnostaa, kun olet hakannut tänne hautapaikan itsellesi?’ Hän hakkaa hautapaikkansa korkealle, hän louhii itselleen lepopaikan* kallioon.
17 ’Jehova heittää sinut, mies, rajusti alas ja ottaa sinusta lujan otteen.
18 Hän varmasti käärii sinut tiukasti kerälle ja heittää sinut kuin pallon avaraan maahan. Siellä sinä kuolet, ja sinne jäävät loistavat vaunusi, isäntäsi talouden häpeä.
19 Minä syöksen sinut asemastasi ja heitän sinut pois tehtävästäsi.
20 Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin,+ Hilkian pojan,
21 ja puen hänet sinun pitkään vaatteeseesi, sidon sinun vyösi tiukasti hänen ympärilleen+ ja annan sinun valtasi hänen käsiinsä. Hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja Juudan kansalle.
22 Minä panen Daavidin kuningassuvun avaimen+ hänen olalleen. Hän avaa, eikä kukaan sulje. Hän sulkee, eikä kukaan avaa.
23 Minä isken hänet vaarnaksi* pysyvään paikkaan, ja hänestä tulee kunniakas valtaistuin isänsä suvulle.
24 He ripustavat hänen varaansa hänen isänsä suvun koko kunnian,* jälkeläiset ja jälkipolvet,* kaikki pienet astiat, maljamaiset astiat sekä kaikki suuret ruukut.
25 Sinä päivänä’, julistaa armeijoiden Jehova, ’poistetaan pysyvään paikkaan isketty vaarna.+ Se hakataan poikki, se putoaa ja sen varassa ollut kuorma tuhoutuu, sillä Jehova itse on puhunut.’”
Alaviitteet
^ Tarkoittaa ilmeisesti Jerusalemia.
^ Personifikaatio, runouden keino, joka saattaa tässä ilmaista sääliä tai myötätuntoa.
^ Tai ”ratsumiehineen”.
^ Tai ”laittaa valmiiksi”.
^ Tai ”alatasankosi”.
^ Tai ”ratsumiehet”.
^ Tai ”suoja”.
^ Kirjaim. ”asunnon”.
^ Ts. tapiksi, jota käytettiin ripustimena.
^ Kirjaim. ”painon”.
^ Tai ”sivuhaarat”.
