Jesaja 29:1–24

  • Voi Arielia! (1–16)

    • Pelkkä huulilla kunnioittaminen tuomitaan (13)

  • Kuurot kuulevat, sokeat näkevät (17–24)

29  ”Voi Arielia,* Arielia, kaupunkia, johon Daavid leiriytyi!+ Jatkakaa vuodesta toiseen,kiertäkööt juhlat kiertonsa.+   Minä kuitenkin aiheutan ahdistusta Arielille,+ja on surua ja valitusta,+ja siitä tulee minulle kuin Jumalan alttarin tulisija.+   Minä leiriydyn joka puolelle käydäkseni sinua vastaan,saarran sinut paaluaidallaja pystytän ympärillesi piirityslaitteet.+   Sinut painetaan alas.Maasta sinä puhut,ja tomu vaimentaa sanasi. Äänesi kuuluu maasta+niin kuin meedion ääni.Sanasi sirkuttavat tomusta.   Vihollistesi* joukko on kuin hienoa pölyä+ja tyrannien joukko kuin tuulen lennättämät akanat.+ Tämä tapahtuu hetkessä, yhtäkkiä.+   Armeijoiden Jehova vapauttaa sinutaiheuttaen jylinää, maan järisemistä ja kovaa ääntä,myrskytuulta, rajuilmaa ja tulen polttavia liekkejä.”+   Kaikkien Arielia vastaan sotivien kansojen joukosta+– kaikista, jotka sotivat sitä vastaan,pystyttävät piiritystorneja sitä vastaanja aiheuttavat sille ahdinkoa –tulee kuin uni, yöllinen näky.   Kaikkien niiden kansojen joukolle,jotka sotivat Siioninvuorta vastaan,+käy niin kuin nälkäiselle, joka näkee unta siitä, että hän syö,mutta herääkin nälkäisenä, ja niin kuin janoiselle, joka näkee unta siitä, että hän juo,mutta herääkin väsyneenä ja janoisena.   Ihmetelkää ja hämmästykää.+Sokaistukaa ja jääkää sokeiksi.+ He ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä.He hoipertelevat, mutta eivät alkoholista. 10  Jehova on vaivuttanut teidät sikeään uneen.+Hän on sulkenut teidän silmänne – sokaissut profeettanne.+Hän on peittänyt teidän päänne – vienyt näön näkyjennäkijöiltänne.+ 11  Jokaisesta näystä tulee teille kuin sinetöidyn kirjan sanat.+ Kun kirja annetaan jollekin lukutaitoiselle ja hänelle sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, hän sanoo: ”En voi, sillä se on sinetöity.” 12  Ja kun kirja annetaan jollekin lukutaidottomalle ja hänelle sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, hän sanoo: ”En osaa lainkaan lukea.” 13  Jehova sanoo: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaanja kunnioittaa minua huulillaan,+mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minustaja heidän pelkonsa* minua kohtaan perustuu vain heille opetettuihin ihmisten käskyihin.+ 14  Sen vuoksi minä teen jälleen ihmeellisiä asioita tälle kansalle,+ihmeen toisensa jälkeen,ja sen viisaiden miesten viisaus häviääja sen älykkäiden miesten ymmärrys katoaa.”+ 15  Voi niitä, jotka näkevät paljon vaivaa salatakseen suunnitelmansa Jehovalta!+ He toimivat pimeässäja sanovat: ”Kuka meitä näkee? Kuka meistä tietää?”+ 16  Miten vääristelettekään asioita!* Pidetäänkö savenvalajaa samanlaisena kuin savea?+ Sanooko tehty tekijästään: ”Ei hän minua tehnyt”?+ Sanooko muovattu muovaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”?+ 17  Hyvin pian Libanon muuttuu hedelmätarhaksi+ja hedelmätarhaa aletaan pitää metsänä.+ 18  Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanatja synkästä pimeydestä vapautuneina sokeat näkevät.+ 19  Nöyrät iloitsevat suuresti Jehovasta,ja köyhät riemuitsevat Israelin Pyhästä.+ 20  Tyranni häviää,rehentelijä kohtaa loppunsa,ja kaikki, jotka ovat aina valmiina aiheuttamaan vahinkoa, tuhotaan,+ 21  ne, jotka valheellisilla sanoilla tekevät toisista syyllisiä,virittävät ansan sille, joka puolustaa oikeutta* kaupungin portissa,+ja perusteettomin väittein epäävät oikeuden syyttömältä.*+ 22  Siksi Jehova, joka lunasti Abrahamin,+ sanoo Jaakobin jälkeläisille: ”Jaakob ei enää joudu häpeään,eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.*+ 23  Kun hän näkee keskellään lapsensa,jotka ovat kätteni työtä,+he pitävät pyhänä minun nimeäni,he pyhittävät Jaakobin Pyhän,ja he tuntevat syvää kunnioitusta Israelin Jumalaa kohtaan.+ 24  Omapäiset* hankkivat ymmärrystä,ja ne, jotka valittavat, ottavat vastaan opetusta.”

Alaviitteet

Merk. mahd. ’Jumalan alttarin liesi’. Tarkoittaa ilmeisesti Jerusalemia.
Kirjaim. ”Sinulle vieraiden”.
Tai ”syvä kunnioituksensa”.
Tai ”Miten kieroa”.
Kirjaim. ”ojennusta antavalle”.
Tai ”vanhurskaalta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. häpeän ja pettymyksen takia.
Kirjaim. ”Hengeltä harhautuneet”.