Jesaja 57:1–21

  • Oikein toimivat ja uskolliset tuhoutuneet (1, 2)

  • Israelin uskottomuus Jumalalle paljastetaan (3–13)

  • Lohdutusta nöyrille (14–21)

    • Pahat kuin levoton meri (20)

    • Pahoilla ei rauhaa (21)

57  Oikein toimiva* on tuhoutunut,mutta kukaan ei välitä siitä. Uskollisia miehiä otetaan pois,*+eikä kukaan huomaa, että oikein toimiva* on otettu poisonnettomuuden takia.*   Hän pääsee rauhaan. He lepäävät vuoteillaan,* kaikki, jotka eivät poikkea oikealta tieltä.   ”Mutta tulkaa te tänne lähemmäs,te noitanaisen pojat,te avionrikkojan ja prostituoidun lapset.   Kenestä te teette pilaa? Ketä kohti te avaatte suunne ammolleen ja kenelle näytätte kieltänne? Ettekö te ole rikkomuksen lapsia,petoksen lapsia,+   niitä, jotka ovat intohimon vallassa suurten puiden keskellä,+jokaisen rehevän puun alla,+jotka teurastavat lapsia laaksoissa,*+kallioiden halkeamissa?   Laakson sileät kivet ovat osasi.+ Niin, ne ovat arpasi. Niille sinä vuodatat juomauhreja ja uhraat lahjoja.+ Tällaiseenko minun pitäisi olla tyytyväinen?*   Korkealle ja ylväälle vuorelle sinä laitoit vuoteesi+ja nousit uhraamaan uhreja.+   Oven ja ovenpielen taakse sinä pystytit muistomerkkisi. Sinä jätit minut ja paljastit itsesi,nousit ylös ja teit itsellesi leveän vuoteen. Sinä teit liiton niiden kanssa, joiden vuoteessa olemista sinä rakastit,+ja sinä katsoit miehen elintä.*   Sinä laskeuduit Melekin* luo mukanasi öljyäja runsaasti hajusteita. Sinä lähetit lähettejäsi kauas,ja näin vaivuit alas hautaan.* 10  Sinä olet nähnyt kovasti vaivaa kulkiessasi monilla teilläsi,mutta et ole sanonut: ’Toivotonta!’ Olet saanut uutta voimaa. Siksi sinä et luovuta.* 11  Ketä kohtaan sinä tunsit kauhua ja ketä pelkäsit,niin että aloit valehdella?+ Sinä et muistanut minua.+ Et välittänyt mistään.+ Enkö minä ole ollut hiljaa ja pysynyt sivussa?*+ Siksi et pelännyt minua. 12  Minä teen tunnetuksi sinun ’vanhurskautesi’+ ja tekosi,+eivätkä ne hyödytä sinua.+ 13  Kun huudat apua,sinun epäjumaliesi kokoelma ei sinua pelasta.+ Tuuli kuljettaa ne kaikki pois,pelkkä henkäys vie ne mennessään,mutta se, joka turvautuu minuun, perii maanja ottaa haltuunsa pyhän vuoreni.+ 14  Silloin sanotaan: ’Rakentakaa, rakentakaa tie! Valmistakaa tie!+ Poistakaa jokainen este kansani tieltä.’” 15  Näin sanoo hän, joka on korkea ja ylhäinen,joka elää* ikuisesti+ ja jonka nimi on pyhä:+ ”Minä asun korkeassa ja pyhässä paikassa+mutta myös musertuneiden ja nöyrien* luonaelvyttääkseni nöyrien hengenja musertuneiden sydämen.+ 16  Minä en vastusta heitä ikuisestienkä pysy vihastuneena loputtomasti,+sillä ihmisistähän tulisi heikkoja* minun takiani,+niin, tekemistäni hengittävistä luomuksista. 17  Olin vihastunut, koska hän teki syntiä, tavoitteli voittoa epärehellisin keinoin.+Siksi löin häntä, kätkin kasvoni ja olin vihastunut. Mutta hän pysyi luopiona+ ja kulki sydämensä tietä. 18  Olen nähnyt hänen tiensä,mutta minä parannan hänet+ ja johdatan häntä.+Minä annan jälleen* hänelle+ ja hänen kanssaan sureville lohdutusta.”+ 19  ”Minä luon huulten hedelmän. Kaukana oleva ja lähellä oleva saavat jatkuvan rauhan”,+ sanoo Jehova,”ja minä parannan hänet.” 20  ”Mutta pahat ovat kuin levoton meri, joka ei voi tyyntyä.Sen vedet myllertävät esiin merilevää ja mutaa. 21  Pahoilla ei ole rauhaa”,+ sanoo minun Jumalani.

Alaviitteet

Tai mahd. ”ja hän on säästynyt onnettomuudelta”.
Tai ”vanhurskas”.
Tai ”Vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. he kuolevat.
Ts. haudassa.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”Tällaisestako minun pitäisi saada lohdutusta”.
Viittaa mahd. epäjumalien palvontaan.
Tai mahd. ”kuninkaan”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”uuvu”.
Tai ”kätkenyt asioita”.
Tai ”asuu”.
Kirjaim. ”hengeltä nöyrien”.
Kirjaim. ”hengestä tulisi heikko”.
Tai ”annan hyvitykseksi”.