Jesaja 63:1–19

  • Jehova kostaa kansoille (1–6)

  • Jehovan uskollinen rakkaus menneisyydessä (7–14)

  • Katumusta ilmaiseva rukous (15–19)

63  Kuka on tuo, joka tulee Edomista,+kirkkaanvärisissä* vaatteissa Bosrasta,+tuo, jolla on hienot vaatteet,joka marssii suuressa voimassaan? ”Se olen minä, joka puhun sitä, mikä on oikein,*jolla on paljon voimaa pelastaa.”   Miksi pukusi on punainen,ja miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijalla?+   ”Olen polkenut viinikuurnan yksin. Kansojen joukosta ei ketään ollut kanssani. Minä poljin niitä suuttuneenaja tallasin niitä vihastuneena.+ Vaatteilleni roiskui niiden verta,ja olen tahrannut koko pukuni.   Sydämessäni on koston päivä,+ja lunastettujeni vuosi on tullut.   Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,olin hämmästynyt siitä, ettei kukaan tarjonnut tukea. Niinpä käsivarteni toi minulle pelastuksen*+ja oma vihani tuki minua.   Minä tallasin kansoja suuttumuksessani,juovutin niitä vihastuksellani+ja vuodatin maahan niiden verta.”   Minä puhun uskollista rakkautta heijastavista Jehovan teoista,Jehovan ylistettävistä teoista,kaikesta siitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme,+siitä suuresta hyvyydestä, jota hän on osoittanut Israelin kansallearmonsa ja runsaan uskollisen rakkautensa vuoksi.   Hän sanoi: ”He ovat todellakin minun kansaani, poikia, jotka eivät ole uskottomia.”*+ Niin hänestä tuli heidän pelastajansa.+   Aina kun he tunsivat ahdistusta, hänkin tunsi ahdistusta.+ Hänen henkilökohtainen sanansaattajansa* pelasti heidät.+ Koska hän rakasti heitä ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan, hän lunasti heidät.+Hän nosti heidät ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.+ 10  He kuitenkin kapinoivat+ ja murehduttivat hänen pyhän henkensä.+ Silloin hänestä tuli heidän vihollisensa,+ja hän taisteli heitä vastaan.+ 11  He muistelivat muinaisia päiviä,hänen palvelijansa Mooseksen päiviä: ”Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä+ laumansa paimenten kanssa?+ Missä on hän, joka pani häneen pyhän henkensä,+ 12  antoi kunniakkaan käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella,+jakoi vedet heidän edestään+tehdäkseen itselleen ikuisen nimen+ 13  ja johdatti heidät läpi kuohuvien* vesien,niin että he kulkivat kompastumattakuin hevonen tasaisessa maastossa?* 14  Niin kuin karjan, joka menee alas laaksotasangolle,Jehovan henki vei heidät lepäämään.”+ Niin sinä johdit kansaasitehdäksesi itsellesi majesteettisen* nimen.+ 15  Katsele taivaasta ja katsokorkealla olevasta pyhästä ja loistokkaasta* asuinpaikastasi. Missä ovat intosi ja mahtavuutesi,sisimmästäsi kumpuava myötätunto*+ ja armosi?+ Sinä et osoita niitä meitä kohtaan. 16  Sinä olet meidän Isämme.+Vaikka Abraham ei tietäisi meistäeikä Israel tuntisi meitä,sinä, oi Jehova, olet meidän Isämme. Kaukaisista ajoista saakka nimesi on ollut Lunastajamme.+ 17  Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua* teiltäsi? Miksi annat meidän sydämemme kovettua,* niin ettemme pelkää sinua?+ Palaa takaisin palvelijoidesi tähden,heimojen, jotka ovat perintösi.+ 18  Pyhällä kansallasi oli omaisuus vähän aikaa. Vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi.+ 19  Olemme liian kauan olleet kuin sellaisia, joita et ole koskaan hallinnut,kuin sellaisia, joita ei ole koskaan kutsuttu sinun nimelläsi.

Alaviitteet

Tai mahd. ”kirkkaanpunaisissa”.
Tai ”puhun vanhurskaudessa”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”voiton”.
Tai ”osoittaudu petollisiksi”.
Tai ”Hänen luotaan tullut enkeli”.
Tai ”syvien”.
Tai ”hevonen erämaassa”.
Tai ”kauniin”.
Tai ”kauniista”.
Kirjaim. ”sisustesi kuohunta”.
Tai ”saat meidät harhautumaan”.
Tai ”kovetat meidän sydämemme”.