Job 16:1–22
16 Siihen Job sanoi:
2 ”Olen kuullut paljon tuollaista.
Olette kaikki rasittavia lohduttajia!+
3 Eikö tyhjänpäiväisille sanoille* tule loppua?
Mikä saa sinut vastaamaan tällä tavoin?
4 Osaisinhan itsekin puhua niin kuin te.
Jos olisitte minun asemassani,voisin puhua vakuuttavasti teitä vastaanja pudistella päätäni teidän edessänne.+
5 Sen sijaan minä vahvistaisin teitä suuni sanoilla,ja huulteni lohdutus toisi teille huojennusta.+
6 Jos puhun, ei tuskani helpotu,+ja jos lakkaan puhumasta, ei tuskani hellitä silloinkaan.
7 Nyt hän on uuvuttanut minut,+hän on hävittänyt koko perheeni.*
8 Sinä myös tartut minuun, ja toiset näkevät sen,niin että laihuuteni nousee todistamaan minua vastaan.
9 Hänen vihastuksensa on repinyt minut kappaleiksi, ja hän hautoo vihamielisyyttä minua vastaan.+
Hän kiristelee minulle hampaitaan.
Vastustajani lävistää minut katseellaan.+
10 He ovat avanneet suunsa ammolleen minua vastaan,+he ovat lyöneet pilkallisesti poskilleni.Lukuisina he kokoontuvat minua vastaan.+
11 Jumala luovuttaa minut nuorille pojilleja sysää minut jumalattomien käsiin.+
12 Olin vailla huolia, mutta hän murskasi minut,+hän tarttui minua niskasta ja musersi minut.Sitten hän otti minut maalitaulukseen.
13 Hänen jousiampujansa ympäröivät minut.+Hän lävistää munuaiseni+ eikä tunne sääliä,hän vuodattaa sappeni maahan.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen kuin muuriin,hän syöksyy kimppuuni kuin soturi.
15 Olen ommellut säkkikankaan ihoni peitteeksi+ja haudannut arvokkuuteni* tomuun.+
16 Kasvoni ovat punaiset itkusta,+ja silmieni ympärillä on syvä varjo,*
17 vaikka käteni eivät ole tehneet väkivaltaaja rukoukseni on puhdas.
18 Oi maa, älä peitä vertani!+
Älä vaienna huutoani!
19 Nytkin minulla on todistaja taivaassa.Hän, joka voi todistaa puolestani, on korkeuksissa.
20 Tuttavani pilkkaavat minua,+kun vuodatan kyyneliä Jumalan edessä.*+
21 Jonkun on tehtävä ratkaisu ihmisen ja Jumalan välilläsamoin kuin tehtäisiin ihmisen ja hänen lähimmäisensä välillä.+
22 Vain vähän on vuosia jäljellä,ja minä menen pois tietä, jolta ei ole paluuta.+
Alaviitteet
^ Tai ”Eikö sanoille, jotka ovat kuin tuulen pauhua”.
^ Tai ”ne, jotka kokoontuivat kanssani”.
^ Tai ”voimani”. Kirjaim. ”sarveni”.
^ Tai ”kuoleman varjo”.
^ Tai mahd. ”kun silmäni katsovat unettomana Jumalaa”.
