Job 4:1–21
4 Silloin temanilainen Elifas+ sanoi:
2 ”Kestätkö kuunnella, jos joku yrittää puhua sinulle?
Pakkohan tähän on jotain sanoa.
3 Olet kyllä oikaissut moniaja vahvistanut heikkoja.
4 Sanoillasi nostit pystyyn jokaisen kompastuneen,sinä vahvistit niitä, joiden polvet olivat pettämäisillään.
5 Mutta nyt kun sinä olet samassa tilanteessa, olet musertunut,*ja kun itse koet tällaista, olet järkyttynyt.
6 Eikö jumalanpelkosi annakaan sinulle luottamusta?
Eikö nuhteeton* vaelluksesi+ tuokaan sinulle toivoa?
7 Muistatko, kuka viaton olisi milloinkaan menehtynyt
tai milloin vilpitön olisi tuhoutunut?
8 Itse olen huomannut, että ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa*ja kylvävät vaikeuksia, niittävät vahinkoa.
9 Jumalan henkäyksestä he tuhoutuvat,ja vihanpuuskassaan hän tekee heistä lopun.
10 Leijona karjuu ja nuori leijona murisee,mutta jopa vahvojen* leijonien hampaat murtuvat.
11 Leijona nääntyy, kun ei ole saalista,ja sen pennut joutuvat erilleen.
12 Minulle tuotiin salaa sana,kuiskauksena se tavoitti korvani.
13 Kun yön näyt herättivät minussa levottomia ajatuksiaihmisten nukkuessa sikeästi,
14 lävitseni kulki pelottava vavistusja kauhu valtasi minut.*
15 Kasvojeni yli kulki henki,ihokarvani nousivat pystyyn.
16 Sitten henki pysähtyi.Silmieni edessä oli hahmo,
jonka ulkomuotoa en kuitenkaan erottanut.Oli hiljaista, ja sitten kuulin äänen:
17 ’Voiko kuolevainen ihminen toimia oikeammin* kuin Jumala?
Voiko ihminen olla puhtaampi kuin Tekijänsä?’
18 Palvelijoihinsa hän ei luota,ja enkeleissään* hän näkee vikoja.
19 Miten paljon enemmän sitten niissä, jotka asuvat savitaloissa,joiden perustus on tomussa,+jotka rusennetaan yhtä helposti kuin koi!
20 Aamulla he ovat elossa, mutta iltaan mennessä heidät on rusennettu.He häviävät iäksi, eikä kukaan huomaa sitä.
21 He ovat kuin teltta, jonka köydet on irrotettu.
He kuolevat ilman viisautta.
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”uupunut”.
^ Tai ”suunnittelevat sitä, mikä on vahingollista”.
^ Tai ”harjakkaiden nuorten”.
^ Kirjaim. ”luuni”.
^ Tai ”sanansaattajissaan”.
