Johannes 10:1–42
10 ”Minä todella vakuutan teille: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja ryöstäjä.+
2 Mutta se, joka menee sisään portista, on lampaiden paimen.+
3 Hänelle portinvartija avaa,+ ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään.+ Hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja johdattaa ne ulos.
4 Kun hän on vienyt kaikki omansa ulos, hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Ne eivät missään tapauksessa seuraa vierasta vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä.”
6 Jeesus kertoi heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mistä hän puhui.
7 Siksi Jeesus sanoi vielä: ”Minä todella vakuutan teille: minä olen portti, josta lampaat voivat kulkea.+
8 Kaikki, jotka ovat tekeytyneet minuksi, ovat varkaita ja ryöstäjiä, mutta lampaat eivät ole kuunnelleet heitä.
9 Minä olen portti. Se joka menee sisään minun kauttani, pelastuu, ja hän menee sisään ja ulos ja löytää laitumen.+
10 Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.+ Minä olen tullut, jotta he saisivat elämän sen täydessä merkityksessä.
11 Minä olen hyvä paimen.+ Hyvä paimen antaa elämänsä lampaiden puolesta.+
12 Kun palkattu työntekijä, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan, hän hylkää lampaat ja pakenee – ja susi sieppaa niitä ja saa ne hajaantumaan –
13 koska hän on palkattu työntekijä eikä välitä lampaista.
14 Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut,+
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän.+ Minä annan elämäni* lampaiden puolesta.+
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta.+ Nekin minun täytyy tuoda sisään,* ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Näin tulee olemaan yksi lauma, yksi paimen.+
17 Isä rakastaa minua,+ koska minä annan elämäni,+ jotta saisin sen takaisin.
18 Kukaan ei ota sitä minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin.+ Tämän käskyn olen saanut Isältäni.”
19 Nämä sanat aiheuttivat jälleen erimielisyyttä juutalaisten keskuudessa.+
20 Monet heistä sanoivat: ”Hänessä on demoni, ja hän on hullu. Miksi te kuuntelette häntä?”
21 Toiset sanoivat: ”Demonin riivaama mies ei puhu näin. Ei kai demoni voi avata sokeiden silmiä?”
22 Jerusalemissa vietettiin silloin vihkimisjuhlaa. Oli talviaika,
23 ja Jeesus käveli temppelissä Salomon pylväskäytävässä.+
24 Silloin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meitä jännityksessä? Jos sinä olet Kristus, sano se meille suoraan.”
25 Jeesus vastasi heille: ”Minä sanoin teille, mutta te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta.+
26 Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.+
27 Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua.+
28 Minä annan heille ikuisen elämän,+ eivätkä he ikinä tuhoudu, eikä kukaan sieppaa heitä minun kädestäni.+
29 Ne jotka Isäni on antanut minulle, ovat tärkeämpiä kuin mikään muu, eikä kukaan voi siepata heitä Isän kädestä.+
30 Minä ja Isä olemme yhtä.”*+
31 Taas kerran juutalaiset poimivat kiviä kivittääkseen hänet.
32 Jeesus sanoi heille: ”Te olette nähneet minun tekevän monia hyviä tekoja, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä noista teoista on se, jonka vuoksi kivitätte minut?”
33 Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Emme kivitä sinua minkään hyvän teon vaan jumalanpilkan vuoksi,+ koska vaikka sinä olet ihminen, sinä väität olevasi jumala.”
34 Jeesus vastasi heille: ”Eikö lakiinne ole kirjoitettu: ’Minä sanoin: ”Te olette jumalia”’?*+
35 Jos Jumala sanoi ’jumaliksi’+ niitä, jotka tuomitaan Jumalan sanassa – eikä tuota raamatunkohtaa voida mitätöidä –
36 niin sanotteko te minulle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, koska sanoin: ’Olen Jumalan Poika’?+
37 Jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38 Mutta jos teen niitä, niin vaikka ette uskokaan minua, uskokaa tekoja,+ jotta oppisitte ja tietäisitte aina, että Isä on minun yhteydessäni ja minä olen Isän yhteydessä.”+
39 Niin he yrittivät jälleen ottaa hänet kiinni, mutta hän pääsi heiltä pakoon.
40 Hän meni taas Jordanin toiselle puolelle paikkaan, jossa Johannes aluksi kastoi,+ ja jäi sinne.
41 Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään ainoaa ihmettä, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä miehestä, on ollut totta.”+
42 Monet uskoivat Jeesukseen siellä.
Alaviitteet
^ Tai ”sieluni”.
^ Kirjaim. ”Niitäkin minun täytyy johdattaa”.
^ Tai ”ykseydessä”, ”yksimielisiä”.
^ Tai ”jumalankaltaisia”.
