Johannes 12:1–50

  • Maria kaataa öljyä Jeesuksen jaloille (1–11)

  • Jeesus saapuu riemusaatossa (12–19)

  • Jeesus ennustaa kuolemansa (20–37)

  • Juutalaisten uskonpuute täyttää profetian (38–43)

  • Jeesus tuli pelastamaan maailman (44–50)

12  Kuusi päivää ennen pesahia* Jeesus saapui Betaniaan, jossa Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus+ asui.  Siellä Jeesukselle tarjottiin illallinen. Martta palveli vieraita,+ mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla* Jeesuksen kanssa.  Silloin Maria otti kolmanneskilon* hyväntuoksuista öljyä, aitoa nardusöljyä, hyvin kallista, ja hän kaatoi sitä Jeesuksen jaloille ja pyyhki ne kuiviksi hiuksillaan. Talo täyttyi öljyn tuoksusta.+  Mutta Juudas Iskariot,+ joka oli yksi hänen opetuslapsistaan ja joka aikoi kavaltaa hänet, sanoi:  ”Miksi tätä hyväntuoksuista öljyä ei myyty 300 denaarilla* ja rahoja annettu köyhille?”  Hän ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas. Hän piti hallussaan rahalipasta, ja hänellä oli tapana varastaa siihen pantuja rahoja.  Niin Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla, jotta hän tällä tavalla valmistaisi minua hautaamispäivääni varten.+  Köyhät teillä on aina keskuudessanne,+ mutta minua teillä ei ole aina.”+  Sillä välin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että Jeesus oli siellä. He tulivat nähdäkseen paitsi Jeesuksen myös Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.+ 10  Ylipapit neuvottelivat nyt Lasaruksenkin tappamisesta, 11  koska hänen takiaan monet juutalaiset menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.+ 12  Seuraavana päivänä suuri ihmisjoukko, joka oli tullut juhlaan, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. 13  He ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan, ja he alkoivat huutaa: ”Pelastathan hänet! Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä,+ Israelin kuningas!”+ 14  Löydettyään nuoren aasin Jeesus istui sen selkään,+ niin kuin on kirjoitettu: 15  ”Älä pelkää, Siionin tytär. Katso! Kuninkaasi tulee aasin varsan selässä istuen.”+ 16  Hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet näitä asioita, mutta kun Jeesus oli korotettu,+ he muistivat, että nämä asiat oli kirjoitettu hänestä ja että ne olivat tapahtuneet hänelle.+ 17  Ihmiset, jotka olivat olleet hänen kanssaan, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta*+ ja herätti hänet kuolleista, todistivat jatkuvasti näkemästään.+ 18  Koska ihmisjoukko kuuli hänen tehneen tämän ihmeen, se meni häntä vastaan. 19  Siksi fariseukset sanoivat keskenään: ”Näettehän, ettei tästä tule yhtään mitään. Katsokaa! Koko maailma on lähtenyt hänen peräänsä.”+ 20  Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlaan palvomaan Jumalaa, oli joitain kreikkalaisia. 21  Nämä lähestyivät Filippusta,+ joka oli Galilean Betsaidasta, ja pyysivät häneltä: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.” 22  Filippus meni puhumaan Andreaalle, ja Andreas ja Filippus menivät puhumaan Jeesukselle. 23  Mutta Jeesus vastasi heille: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika korotetaan.+ 24  Minä todella vakuutan teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee,+ se tuottaa paljon satoa. 25  Se, joka rakastaa* elämäänsä,* tuhoaa sen, mutta se, joka vihaa elämäänsä*+ tässä maailmassa, tulee varjelemaan sen ja saamaan ikuisen elämän.+ 26  Jos joku haluaa palvella minua, hänen pitää seurata minua, ja siellä, missä minä olen, minun palvelijanikin tulee olemaan.+ Jos joku haluaa palvella minua, Isä tulee kunnioittamaan häntä. 27  Nyt minä olen levoton,+ ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.+ Toisaalta tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen. 28  Isä, saata nimesi kunniaan.” Silloin taivaasta kuului ääni:+ ”Minä olen saattanut sen kunniaan ja saatan sen kunniaan jälleen.”+ 29  Ympärillä seisova ihmisjoukko kuuli sen ja sanoi, että ukkonen oli jyrissyt. Toiset sanoivat: ”Hänelle on puhunut enkeli.” 30  Jeesus sanoi: ”Tämä ääni ei ole kuulunut minun vuokseni vaan teidän vuoksenne. 31  Nyt on käynnissä tämän maailman tuominta. Nyt tämän maailman hallitsija+ tullaan heittämään ulos.+ 32  Mutta kun minut kohotetaan maasta,+ minä tulen vetämään kaikenlaisia ihmisiä luokseni.” 33  Tämän hän sanoi osoittaakseen, millä tavalla hän kohta kuolisi.+ 34  Ihmisjoukko vastasi hänelle: ”Laki sanoo, että Kristus pysyy ikuisesti.+ Kuinka sinä voit sanoa, että Ihmisen Poika täytyy kohottaa?+ Kuka tämä Ihmisen Poika on?” 35  Siksi Jeesus sanoi heille: ”Valo on teidän keskuudessanne enää vähän aikaa. Vaeltakaa niin kauan kuin teillä on valo, jottei pimeys saa teitä valtaansa. Se joka vaeltaa pimeydessä, ei tiedä, mihin hän on menossa.+ 36  Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon poikia.”+ Tämän sanottuaan Jeesus meni pois ja piiloutui heiltä. 37  Vaikka hän oli tehnyt niin monia ihmeitä heidän edessään, he eivät uskoneet häneen. 38  Näin täyttyi se, mitä profeetta Jesaja sanoi: ”Jehova,* kuka on uskonut siihen, minkä on kuullut meiltä?*+ Kenelle Jehovan* käsivarsi on paljastettu?”+ 39  Syy siihen, että he eivät voineet uskoa, on se, mitä Jesaja vielä sanoi: 40  ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja kovettanut heidän sydämensä,* etteivät he näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.”+ 41  Jesaja sanoi tämän, koska näki hänen korotetun asemansa, ja hän puhui hänestä.+ 42  Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin todella uskoivat Jeesukseen.+ Fariseusten takia he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä olisi erotettu synagogasta,+ 43  sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.+ 44  Mutta Jeesus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Se, joka uskoo minuun, ei usko ainoastaan minuun vaan myös häneen, joka on lähettänyt minut,+ 45  ja se, joka näkee minut, näkee myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ 46  Minä olen tullut valoksi maailmaan,+ jottei kukaan, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.+ 47  Mutta jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, minä en tuomitse häntä, sillä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.+ 48  Sillä, joka hylkää minut eikä ota minun sanojani vastaan, on tuomitsijansa. Se, mitä* olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. 49  Minä en ole puhunut omasta aloitteestani, vaan Isä, joka on lähettänyt minut, on itse antanut käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja puhua.+ 50  Tiedän myös, että hänen käskynsä merkitsee ikuista elämää.+ Siksi kaiken, mitä minä puhun, puhun niin kuin Isä on käskenyt minua.”+

Alaviitteet

Tai ”pitkällään pöydän ääressä”.
Ts. roomalaisen naulan, noin 327 g. Ks. liite B14.
Tai ”muistohaudasta”.
Tai ”on mieltynyt”.
Tai ”sieluaan”.
Tai ”sieluaan”.
Tai ”uskonut sanomamme”.
Tai ”antanut heidän sydämensä tulla itsepäiseksi”.
Kirjaim. ”Se sana, jonka”.