Joosua 10:1–43

  • Israel puolustaa Gibeonia (1–7)

  • Jehova taistelee Israelin puolesta (8–15)

    • Rakeita pakenevien vihollisten päälle (11)

    • Aurinko pysyy paikallaan (12–14)

  • Viisi viholliskuningasta tapetaan (16–28)

  • Etelän kaupungit valloitetaan (29–43)

10  Heti kun Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain ja tuhonnut sen* – tehnyt Aille ja sen kuninkaalle+ niin kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle+ – ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa+ ja jääneet heidän keskuuteensa,  hän pelästyi kovasti,+ koska Gibeon oli suuri kaupunki niin kuin jokin kuninkaiden hallitsemista kaupungeista. Se oli suurempi kuin Ai,+ ja kaikki sen miehet olivat sotureita.  Niinpä Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek lähetti Hebronin+ kuninkaalle Hohamille, Jarmutin kuninkaalle Piramille, Lakisin kuninkaalle Jafialle ja Eglonin kuninkaalle Debirille+ tämän sanoman:  ”Tulkaa auttamaan minua, niin hyökätään Gibeonin kimppuun, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa.”+  Niin nuo viisi amorilaisten+ kuningasta – Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakisin kuningas ja Eglonin kuningas – kokoontuivat armeijoineen. He lähtivät marssimaan ja leiriytyivät Gibeonin lähelle taistellakseen sitä vastaan.  Silloin Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin:+ ”Älä hylkää orjiasi.*+ Tule nopeasti! Pelasta meidät ja auta meitä! Kaikki vuoriston amorilaiskuninkaat ovat kokoontuneet hyökätäkseen meitä vastaan.”  Niin Joosua lähti ylös Gilgalista koko armeijansa ja sen parhaiden soturien kanssa.+  Jehova sanoi sitten Joosualle: ”Älä pelkää heitä,+ sillä minä olen luovuttanut heidät sinulle.+ Yksikään heistä ei pysty pitämään puoliaan sinua vastaan.”+  Joosua marssi koko yön Gilgalista ja teki sitten yllätyshyökkäyksen heitä vastaan. 10  Jehova syöksi heidät sekasortoon israelilaisten edessä,+ ja nämä surmasivat heitä Gibeonissa joukoittain. Israelilaiset ajoivat heitä takaa Bet-Horonin rinnettä ylös ja löivät heitä kuoliaaksi koko matkan Asekaan ja Makkedaan asti. 11  Kun he olivat pakenemassa Israelia Bet-Horonin rinnettä alas, Jehova sinkosi taivaalta suuria raekiviä heidän päälleen koko matkan Asekaan asti, niin että he saivat surmansa. Rakeisiin kuoli enemmän kuin israelilaisten miekkaan. 12  Sinä päivänä, jona Jehova kukisti amorilaiset israelilaisten silmien edessä, Joosua sanoi Jehovalle Israelin edessä: ”Aurinko, pysy paikallasi+ Gibeonin+ yllä,ja kuu, Aijaloninlaakson* yllä!” 13  Niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu liikkumatta, kunnes kansa oli lyönyt vihollisensa.* Näinhän on kirjoitettu Jasarin kirjaan.+ Aurinko pysyi paikallaan keskellä taivasta suunnilleen koko päivän eikä kiirehtinyt laskemaan. 14  Milloinkaan ei ole ollut toista sellaista päivää – ei ennen sitä eikä sen jälkeen – jona Jehova tällä tavalla kuunteli ihmistä,+ sillä Jehova taisteli Israelin puolesta.+ 15  Sen jälkeen Joosua ja koko Israel palasivat Gilgalin leiriin.+ 16  Sillä välin ne viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan+ luolaan. 17  Silloin Joosualle ilmoitettiin: ”Ne viisi kuningasta on löydetty. He piileskelevät Makkedan luolassa.”+ 18  Joosua sanoi: ”Vierittäkää suuria kiviä luolan suulle ja määrätkää miehiä vartioimaan heitä. 19  Mutta te muut, älkää jääkö paikoillenne. Ajakaa vihollisianne takaa ja käykää heidän kimppuunsa takaapäin.+ Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä teidän Jumalanne Jehova on antanut heidät teidän käsiinne.” 20  Sen jälkeen kun Joosua ja israelilaiset olivat surmanneet heitä suurin joukoin ja pyyhkäisseet heidät pois lukuun ottamatta muutamia eloon jääneitä, jotka pakenivat linnoitettuihin kaupunkeihin, 21  koko armeija palasi vahingoittumattomana Joosuan luo leiriin Makkedaan. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan* israelilaisia vastaan. 22  Sitten Joosua sanoi: ”Avatkaa luolan suu ja tuokaa luolasta ne viisi kuningasta luokseni.” 23  Niin he toivat luolasta hänen luokseen nämä viisi kuningasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakisin kuninkaan ja Eglonin kuninkaan.+ 24  Kun he olivat tuoneet kuninkaat Joosuan luo, hän kokosi kaikki Israelin miehet ja sanoi komentajille, jotka johtivat hänen kanssaan taistelleita sotilaita: ”Tulkaa tänne. Pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” Niin he menivät ja panivat jalkansa heidän niskalleen.+ 25  Joosua sanoi sitten heille: ”Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Olkaa rohkeita ja lujia, sillä näin Jehova tekee kaikille vihollisillenne, joita vastaan te taistelette.”+ 26  Sen jälkeen Joosua surmasi kuninkaat ja ripusti heidät viiteen paaluun,* ja he riippuivat niissä iltaan asti. 27  Auringon laskiessa Joosua käski ottaa heidät alas paaluista+ ja heittää siihen luolaan, johon he olivat piiloutuneet. Sitten luolan suulle asetettiin suuria kiviä, jotka ovat siellä vielä nykyäänkin. 28  Joosua valloitti sinä päivänä Makkedan+ ja löi sen asukkaat miekalla. Hän tappoi sen kuninkaan ja kaikki siellä olevat* eikä jättänyt ketään eloon.+ Hän teki Makkedan kuninkaalle+ niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. 29  Sitten Joosua ja koko Israel menivät Makkedasta Libnaan+ ja taistelivat sitä vastaan. 30  Jehova antoi myös Libnan ja sen kuninkaan+ Israelin käsiin, ja he löivät sen ja kaikki siellä olevat* miekalla eivätkä jättäneet ketään eloon. He tekivät sen kuninkaalle niin kuin olivat tehneet Jerikon kuninkaalle.+ 31  Seuraavaksi Joosua ja koko Israel menivät Libnasta Lakisiin,+ leiriytyivät sen luo ja taistelivat sitä vastaan. 32  Jehova antoi Lakisin Israelin käsiin, ja he valloittivat sen toisena päivänä. He löivät sen ja kaikki siellä olevat* miekalla+ niin kuin olivat tehneet Libnalle. 33  Silloin Geserin+ kuningas Horam meni auttamaan Lakisia, mutta Joosua löi hänet ja hänen miehensä kuoliaaksi, eikä yksikään jäänyt eloon. 34  Sitten Joosua ja koko Israel menivät Lakisista Egloniin,+ leiriytyivät sen luo ja taistelivat sitä vastaan. 35  He valloittivat sen samana päivänä ja löivät sen asukkaat miekalla. He tappoivat kaikki siellä olevat* sinä päivänä niin kuin olivat tehneet Lakisille.+ 36  Sen jälkeen Joosua ja koko Israel menivät Eglonista ylös Hebroniin+ ja taistelivat sitä vastaan. 37  He valloittivat Hebronin ja löivät miekalla sen, sen kuninkaan, sen ympärillä olevat kaupungit ja kaikki siellä olevat* eivätkä jättäneet ketään eloon. Joosua tuhosi sen ja kaikki siellä olevat* niin kuin oli tehnyt Eglonille. 38  Lopulta Joosua ja koko Israel kääntyivät kohti Debiriä+ ja taistelivat sitä vastaan. 39  Hän kukisti Debirin, sen kuninkaan ja kaikki sen ympärillä olevat kaupungit, ja he löivät miekalla ja tuhosivat kaikki niissä olevat.*+ He eivät jättäneet ketään eloon.+ Hän teki Debirille ja sen kuninkaalle niin kuin oli tehnyt Hebronille sekä Libnalle ja sen kuninkaalle. 40  Joosua valloitti koko maan – vuoriston, Negevin, Sefelan+ ja rinteet – ja kukisti kaikki sen kuninkaat eikä jättänyt ketään eloon. Hän tuhosi* kaikki, jotka hengittivät,+ kuten Israelin Jumala Jehova oli käskenyt.+ 41  Joosua valloitti kaiken Kades-Barneasta+ Gazaan+ ja koko Gosenin+ maan Gibeoniin+ saakka. 42  Joosua kukisti kaikki nämä kuninkaat ja valloitti heidän maansa, kaiken yhdellä kertaa, sillä Israelin Jumala Jehova taisteli Israelin puolesta.+ 43  Sitten Joosua ja koko Israel palasivat Gilgalin leiriin.+

Alaviitteet

Tai ”vihkinyt sen tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Kirjaim. ”hellitä kättäsi orjistasi”.
Tai ”Aijalonin alatasangon”.
Kirjaim. ”kostanut vihollisilleen”.
Kirjaim. ”teroittanut kieltään”.
Tai ”puuhun”.
Tai ”vihki tuhon omaksi sen kuninkaan ja kaikki siellä olevat sielut”.
Tai ”olevat sielut”.
Tai ”olevat sielut”.
Tai ”vihkivät tuhon omaksi kaikki siellä olevat sielut”.
Tai ”olevat sielut”.
Tai ”vihki tuhon omaksi sen ja kaikki siellä olevat sielut”.
Tai ”vihkivät tuhon omaksi kaikki niissä olevat sielut”.
Tai ”vihki tuhon omaksi”.