Joosua 14:1–15

  • Jordanin länsipuolinen maa jaetaan (1–5)

  • Kaleb perii Hebronin (6–15)

14  Israelilaiset ottivat nyt perinnöksi Kanaanin maassa sen, minkä pappi Eleasar ja Nunin poika Joosua sekä Israelin heimojen sukujen päämiehet antoivat heidän periä.+  Perintö jaettiin arvalla+ yhdeksälle ja puolelle heimolle, niin kuin Jehova oli Mooseksen välityksellä käskenyt.+  Lopuille kahdelle ja puolelle heimolle Mooses oli antanut perintöalueen Jordanin toiselta puolelta,*+ mutta leeviläisille hän ei antanut perintöaluetta heidän keskuudestaan.+  Joosefin jälkeläisten katsottiin muodostavan kaksi heimoa,+ Manassen ja Efraimin.+ Leeviläisille ei annettu osuutta maasta, paitsi kaupungit,+ joissa he voisivat asua, ja niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttaan varten.+  Niinpä israelilaiset jakoivat maan, niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt.  Silloin Juudan miehet lähestyivät Joosuaa Gilgalissa,+ ja Kaleb,+ kenissiläisen Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tiedät hyvin, mitä Jehova sanoi+ sinusta ja minusta tosi Jumalan miehelle Moosekselle+ Kades-Barneassa.+  Olin 40-vuotias, kun Jehovan palvelija Mooses lähetti minut Kades-Barneasta vakoilemaan maata,+ ja palattuani kerroin hänelle avoimesti kaiken, mitä olin nähnyt.*+  Vaikka veljeni, jotka lähtivät kanssani, saivat kansan rohkeuden pettämään, minä tottelin Jumalaani Jehovaa koko sydämestäni.*+  Mooses vannoi sinä päivänä: ’Siitä maasta, johon olet astunut jalallasi, tulee pysyvä perintö sinulle ja pojillesi, koska olet totellut Jumalaani Jehovaa koko sydämestäsi.’+ 10  Jehova on lupauksensa mukaan+ pitänyt minut elossa.+ Siitä on 45 vuotta, kun Jehova antoi tämän lupauksen Moosekselle Israelin vaeltaessa erämaassa.+ Tässä minä olen vieläkin, 85-vuotiaana, 11  ja olen tänään yhtä voimakas kuin sinä päivänä, jona Mooses lähetti minut. Minulla on nyt yhtä paljon voimaa kuin silloin, sekä sotimiseen että muuhun. 12  Anna siis minulle tämä vuoristo, jonka Jehova sinä päivänä lupasi. Vaikka kuulit silloin, että siellä on anakilaisia+ ja suuria, linnoitettuja kaupunkeja,+ Jehova on varmasti* kanssani.+ Minä ajan heidät pois, niin kuin Jehova on luvannut.”+ 13  Niin Joosua siunasi Jefunnen pojan Kalebin ja antoi hänelle Hebronin perinnöksi.+ 14  Sen vuoksi Hebron on kenissiläisen Jefunnen pojan Kalebin perintö vielä nykyäänkin, koska hän totteli Israelin Jumalaa Jehovaa koko sydämestään.+ 15  Hebronin nimi oli aiemmin Kirjat-Arba.+ (Arba oli huomattava mies anakilaisten keskuudessa.) Maassa ei käyty sotaa.+

Alaviitteet

Ts. itäpuolelta.
Tai ”hänelle vastauksen sellaisena kuin se oli sydämessäni”.
Kirjaim. ”täysin”, ”kokonaan”.
Tai ”todennäköisesti”.