Joosua 2:1–24
2 Sitten Nunin poika Joosua lähetti Sittimistä+ salaa kaksi vakoojaa. Hän sanoi miehille: ”Menkää tutkimaan maata, varsinkin Jerikoa.” Niin he lähtivät matkaan ja tulivat Rahab-nimisen+ prostituoidun taloon ja jäivät sinne.
2 Jerikon kuninkaalle kerrottiin: ”Israelilaisia miehiä on tänä iltana tullut tänne vakoilemaan maatamme.”
3 Silloin Jerikon kuningas lähetti Rahabille sanan: ”Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko maata.”
4 Mutta nainen piilotti nuo kaksi miestä. Sitten hän sanoi: ”Miehet kyllä tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.
5 Kun tuli pimeä ja kaupungin porttia oltiin sulkemassa, he lähtivät. En tiedä, mihin he menivät, mutta jos lähdette nopeasti heidän peräänsä, saatte heidät kiinni.”
6 (Hän oli kuitenkin vienyt miehet katolle ja piilottanut heidät sinne riveihin levitettyjen pellavanvarsien alle.)
7 Niin takaa-ajajat lähtivät heidän peräänsä Jordanin kahlauspaikkojen+ suuntaan, ja kaupungin portti suljettiin takaa-ajajien mentyä.
8 Ennen kuin miehet menivät nukkumaan, Rahab tuli heidän luokseen katolle.
9 Hän sanoi miehille: ”Minä tiedän, että Jehova antaa teille tämän maan+ ja että pelko teitä kohtaan on vallannut meidät.+ Kaikki maan asukkaat ovat lamaantuneet teidän takianne,+
10 sillä olemme kuulleet, miten Jehova kuivasi Punaisenmeren vedet edestänne, kun lähditte Egyptistä,+ ja mitä te teitte kahdelle amorilaiskuninkaalle, Sihonille+ ja Ogille,+ jotka te tuhositte täysin Jordanin toisella puolella.*
11 Kun kuulimme siitä, aloimme pelätä, eikä kenelläkään ole rohkeutta* teidän takianne, sillä teidän Jumalanne Jehova on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.+
12 Vannottehan nyt minulle Jehovan kautta, että koska minä autoin teitä,* tekin autatte isäni perhettä, ja antakaa minulle merkki siitä, että pidätte sananne.*
13 Jättäkää eloon isäni, äitini, veljeni ja sisareni sekä kaikki heille kuuluvat ja pelastakaa meidät* kuolemasta.”+
14 Silloin miehet sanoivat hänelle: ”Me vastaamme omalla elämällämme teidän elämästänne!* Jos te ette kerro tehtävästämme kenellekään, me autamme teitä* ja olemme teille uskollisia, kun Jehova antaa meille tämän maan.”
15 Sen jälkeen nainen laski heidät köyttä pitkin ikkunasta alas, sillä hänen talonsa oli kaupunginmuurin yhdellä sivulla. Hän asui muurin yläosassa.+
16 Hän sanoi heille: ”Menkää vuoristoon ja pysytelkää siellä piilossa kolme päivää, etteivät takaa-ajajanne löydä teitä. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, voitte jatkaa matkaa.”
17 Miehet sanoivat hänelle: ”Vannottamasi vala sitoo meitä vain siinä tapauksessa,+
18 että kun tulemme tähän maahan, sidot tämän kirkkaanpunaisen nauhan siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Sinun pitää koota isäsi, äitisi, sisaruksesi ja koko isäsi perhe taloosi.+
19 Jos joku menee ovesta ulos, hän on itse vastuussa kuolemastaan* ja me olemme syyttömiä. Mutta jos jollekulle, joka pysyy kanssasi talossa, tapahtuu jotain, me olemme vastuussa hänen kuolemastaan.
20 Jos kuitenkin paljastat tehtävämme,+ vannottamasi vala ei sido meitä.”
21 Rahab vastasi: ”Tehdään niin kuin sanotte.”
Sitten hän lähetti heidät matkaan. Myöhemmin hän sitoi kirkkaanpunaisen nauhan ikkunaan.
22 Niin miehet lähtivät ja menivät vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat palasivat. Nämä olivat etsineet heitä jokaiselta tieltä mutta eivät olleet löytäneet heitä.
23 Sitten nuo kaksi miestä laskeutuivat vuoristosta, ylittivät joen ja tulivat Nunin pojan Joosuan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut.
24 He sanoivat Joosualle: ”Jehova on luovuttanut meille koko maan,+ ja kaikki sen asukkaat ovat lamaantuneet meidän takiamme.”+
Alaviitteet
^ Ts. itäpuolella.
^ Kirjaim. ”eikä yhdessäkään miehessä enää noussut henkeä”.
^ Tai ”osoitin teille uskollista rakkautta”.
^ Tai ”luotettava merkki”.
^ Tai ”sielumme”.
^ Tai ”Sielumme kuolevat sijastanne”.
^ Tai ”osoitamme teille uskollista rakkautta”.
^ Kirjaim. ”hänen verensä on hänen oman päänsä päällä”.
