Markus 6:1–56
6 Jeesus lähti sieltä ja tuli kotiseudulleen,+ ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
2 Sapattina hän alkoi opettaa synagogassa, ja useimmat niistä, jotka olivat kuuntelemassa, hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä hän on saanut kaiken tämän?+ Miksi hänelle olisi annettu tämä viisaus, ja miksi hänen käsiensä välityksellä tehtäisiin sellaisia ihmeitä?+
3 Eikö tämä ole se puuseppä,+ Marian poika+ ja Jaakobin,+ Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli?+ Ja eivätkö hänen sisarensa asu täällä meidän parissamme?” Niin he kieltäytyivät uskomasta* häneen.
4 Mutta Jeesus sanoi heille: ”Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi kotiseudullaan, sukulaistensa keskuudessa ja omassa kodissaan.”+
5 Niinpä hän ei voinut tehdä siellä monia ihmeitä. Hän laittoi kätensä vain muutamien sairaiden päälle ja paransi heidät.
6 Hän tosiaankin ihmetteli sitä, ettei heillä ollut uskoa. Niin hän kiersi ympäristökylissä opettamassa.+
7 Sitten hän kutsui luokseen 12 apostolia ja alkoi lähettää heitä matkaan pareittain,+ ja hän antoi heille vallan epäpuhtaisiin henkiin.+
8 Hän myös kielsi heitä ottamasta matkalle mukaan muuta kuin sauvan – ei leipää, ei eväslaukkua, ei rahaa* vyöhönsä.+
9 Hän käski heidän laittaa sandaalit jalkaansa mutta kielsi heitä käyttämästä kahta* vaatetta.
10 Edelleen hän sanoi heille: ”Kun menette johonkin kotiin, majoittukaa sinne, kunnes lähdette siltä paikkakunnalta.+
11 Jos teitä ei jossain oteta vastaan eikä teitä kuunnella, pudistakaa sieltä lähtiessänne tomu jaloistanne todistukseksi heille.”+
12 Sitten he lähtivät matkaan ja saarnasivat, että ihmisten pitäisi katua,+
13 ja he ajoivat ulos monia demoneja+ sekä voitelivat monia sairaita öljyllä ja paransivat heidät.
14 Kuningas Herodes kuuli tästä, sillä Jeesuksen nimi tuli tunnetuksi. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on herätetty kuolleista, ja siksi hän pystyy tekemään ihmeitä.”+
15 Toiset kuitenkin sanoivat: ”Hän on Elia.” Toiset taas sanoivat: ”Hän on profeetta, sellainen kuin joku entisaikojen profeetta.”+
16 Mutta kun Herodes kuuli sen, hän sanoi: ”Se Johannes, jonka minä mestautin, on herätetty.”
17 Herodes oli itse käskenyt pidättää Johanneksen ja laittaa hänet sidottuna vankilaan veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan vuoksi, koska oli mennyt naimisiin tämän kanssa.+
18 Johannes oli nimittäin toistuvasti sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa olla naimisissa veljesi vaimon kanssa.”+
19 Herodias kantoi siksi Johannekselle kaunaa ja halusi tappaa hänet mutta ei voinut.
20 Herodes näet pelkäsi Johannesta, koska tiesi tämän olevan oikeamielinen* ja pyhä mies,+ ja hän piti tätä turvassa. Kun Herodes oli kuunnellut Johannesta, hän ei tiennyt, mitä tehdä, mutta halusi silti kuunnella häntä jatkuvasti.
21 Sopiva päivä kuitenkin tuli, kun Herodes järjesti syntymäpäivänään+ illalliset korkea-arvoisille virkamiehilleen, sotapäälliköille ja Galilean huomattavimmille miehille.+
22 Herodiaan tytär tuli sisään, ja hän tanssi ja miellytti Herodesta ja niitä, jotka olivat aterialla* tämän kanssa. Kuningas sanoi hänelle: ”Pyydä minulta, mitä ikinä haluat, niin minä annan sen sinulle.”
23 Vieläpä hän vannoi: ”Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakunnastani.”
24 Niin tytär meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyytäisin?” Äiti vastasi: ”Johannes Kastajan päätä.”
25 Hän kiiruhti heti sisään kuninkaan luo ja esitti pyyntönsä: ”Haluan, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään.”+
26 Vaikka tämä murehdutti kuningasta suuresti, hän ei halunnut torjua hänen pyyntöään vannomiensa valojen ja vieraidensa* vuoksi.
27 Niinpä kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski hänen tuoda Johanneksen pään. Henkivartija meni, mestasi Johanneksen vankilassa
28 ja toi hänen päänsä lautasella. Hän antoi sen Herodiaan tyttärelle, ja tämä antoi sen äidilleen.
29 Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat siitä, he tulivat, ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.*
30 Apostolit kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet.+
31 Hän sanoi heille: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.”+ Tulijoita ja menijöitä oli nimittäin paljon, eikä heillä ollut aikaa edes syödä.
32 Niinpä he lähtivät veneellä syrjäiseen paikkaan ollakseen keskenään.+
33 Ihmiset kuitenkin näkivät heidän menevän, ja monet saivat tietää siitä, ja he juoksivat kaikista kaupungeista ja ehtivät sinne ennen heitä.
34 Astuessaan veneestä Jeesus näki suuren ihmisjoukon, ja hänen tuli heitä sääli,+ sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta.+ Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita.+
35 Myöhään iltapäivällä hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Paikka on syrjäinen, ja alkaa olla jo myöhä.+
36 Lähetä heidät pois, jotta he menisivät ympärillä olevalle maaseudulle ja kyliin ostamaan itselleen jotain syötävää.”+
37 Hän vastasi heille: ”Antakaa te heille syötävää.” Tähän he sanoivat hänelle: ”Pitäisikö meidän mennä ostamaan 200 denaarilla* leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?”+
38 Hän sanoi heille: ”Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan!” Selvitettyään sen he sanoivat: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”+
39 Hän käski kaikkien ihmisten jakautua ryhmiin ja asettua pitkälleen vihreälle ruohikolle.+
40 Niin he asettuivat pitkälleen sadan ja viidenkymmenen ryhmiin.
41 Otettuaan nyt ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.*+ Sitten hän taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsille, jotta nämä panisivat ne ihmisten eteen, ja hän jakoi myös ne kaksi kalaa kaikille.
42 He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi,
43 ja he keräsivät jäljelle jääneitä palasia 12 täyttä korillista, ja lisäksi jäi kalaa.+
44 Niitä, jotka söivät leipiä, oli 5 000 miestä.
45 Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslastensa astua veneeseen ja mennä edeltä vastarannalle kohti Betsaidaa sillä aikaa kun hän itse lähettäisi ihmisjoukon pois.+
46 Hyvästeltyään heidät hän meni vuorelle rukoilemaan.+
47 Illan tultua vene oli keskellä järveä mutta hän oli yksin maalla.+
48 Kun hän näki, että heidän oli vastatuulen vuoksi hyvin vaikea soutaa, hän tuli noin neljännellä yövartiolla* heitä kohti kävellen veden päällä mutta aikoi mennä* heidän ohitseen.
49 Nähdessään hänen kävelevän veden päällä he ajattelivat: ”Se on aave!” ja huusivat kovaa.
50 He kaikki nimittäin näkivät hänet ja hätääntyivät. Mutta hän sanoi heti heille: ”Olkaa rohkeita! Minä se olen. Älkää pelätkö.”+
51 Sitten hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli laantui. Tällöin he olivat aivan ihmeissään,
52 sillä he eivät olleet tajunneet leipien merkitystä, eivätkä he vieläkään pystyneet ymmärtämään asioita sydämessään.
53 Päästyään järven toiselle puolelle he tulivat Gennesaretiin ja ankkuroivat veneen sen lähistölle.+
54 Mutta heti kun he astuivat veneestä, ihmiset tunnistivat hänet.
55 He juoksivat ympäri koko sitä seutua ja alkoivat tuoda paareilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
56 Kaikkialla, minne hän meni – kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle – he toivat sairaat toreille, ja he pyysivät häneltä hartaasti, että he saisivat koskettaa edes hänen päällysvaatteensa reunusta,+ ja kaikki, jotka koskettivat sitä, tulivat terveiksi.
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”kompastuivat”.
^ Kirjaim. ”kuparia”.
^ Tai ”ylimääräistä”.
^ Tai ”pitkällään pöydän ääressä”.
^ Tai ”pitkällään pöydän ääressä olevien”.
^ Tai ”muistohautaan”.
^ Kirjaim. ”siunauksen”.
^ Ts. noin klo 03–06, auringonnousuun asti.
^ Tai ”oli menossa”.
