Matteus 13:1–58
-
VALTAKUNTAA KOSKEVIA VERTAUKSIA (1–52)
-
Kylväjä (1–9)
-
Miksi Jeesus käyttää vertauksia (10–17)
-
Kylväjävertauksen selitys (18–23)
-
Vehnä ja rikkakasvit (24–30)
-
Sinapinsiemen ja hapate (31–33)
-
Vertausten käyttö täyttää profetian (34, 35)
-
Vehnää ja rikkakasveja koskevan vertauksen selitys (36–43)
-
Kätketty aarre ja kallisarvoinen helmi (44–46)
-
Nuotta (47–50)
-
Uusia ja vanhoja aarteita (51, 52)
-
-
Jeesus torjutaan kotiseudullaan (53–58)
13 Sinä päivänä Jeesus lähti talosta ja istui järven rannalle.
2 Hänen luokseen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän meni istumaan veneeseen, ja koko ihmisjoukko seisoi rannalla.+
3 Sitten hän puhui heille monia asioita vertauksin.+ Hän sanoi: ”Kylväjä lähti kylvämään.+
4 Hänen kylväessään jotkin siemenet putosivat tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät ne.+
5 Toiset putosivat kallioisiin paikkoihin, missä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, koska maakerros oli ohut.+
6 Mutta kun aurinko nousi, ne paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juuria, ne kuihtuivat.
7 Jotkin putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat ne.+
8 Vielä jotkin putosivat hyvään maahan ja alkoivat tuottaa satoa, jotkin 100-kertaisesti, jotkin 60-kertaisesti, jotkin 30-kertaisesti.+
9 Se jolla on korvat, kuunnelkoon.”+
10 Opetuslapset tulivat kysymään häneltä: ”Miksi sinä käytät vertauksia, kun puhut heille?”+
11 Hän vastasi: ”Te olette saaneet ymmärtää taivaan valtakunnan pyhät salaisuudet+ mutta he eivät.
12 Sille, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä tulee olemaan runsaasti, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.+
13 Tämän vuoksi minä puhun heille vertauksin, sillä he katsovat mutta eivät näe ja kuulevat mutta eivät kuuntele eivätkä tajua merkitystä.+
14 Heissä täyttyy tämä Jesajan profetia: ’Te kuulette mutta ette varmasti tajua merkitystä, ja te katsotte mutta ette varmasti näe.+
15 Tämän kansan sydän on paatunut.* Korvillaan he ovat kuulleet reagoimatta mitenkään ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä tajuaisi merkitystä sydämellään eivätkä kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.’+
16 Mutta onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.+
17 Minä vakuutan teille: monet profeetat ja muut Jumalan palvelijat* halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet,+ ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.
18 Kuunnelkaa nyt, mitä vertaus kylväjästä merkitsee.+
19 Kun joku kuulee valtakunnan sanoman* mutta ei tajua sen merkitystä, tulee Paholainen*+ ja sieppaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä. Tämä on tien varteen kylvetty siemen.+
20 Kallioisiin paikkoihin kylvetty taas on se, joka kuulee sanoman ja ottaa sen heti iloiten vastaan.+
21 Hänellä ei kuitenkaan ole juuria, joten hän jatkaa vain jonkin aikaa. Kun sanoman vuoksi ilmaantuu vaikeuksia tai vainoa, hän hylkää sanoman* heti.
22 Ohdakkeiden sekaan kylvetty on se, joka kuulee sanoman, mutta tämän ajan* huolet+ ja rikkauden petollinen voima tukahduttavat sanoman, eikä se tuota satoa.+
23 Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanoman, tajuaa sen merkityksen ja todella kantaa satoa. Joku tuottaa 100-kertaisesti, joku 60-kertaisesti, joku 30-kertaisesti.”+
24 Hän esitti heille toisenkin vertauksen ja sanoi: ”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa.
25 Ihmisten nukkuessa tuli hänen vihollisensa, kylvi vehnän sekaan rikkakasveja ja meni pois.
26 Kun vehnä orasti ja tuli tähkälle, ilmaantuivat rikkakasvitkin.
27 Niinpä talonisännän orjat tulivat sanomaan hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Miten siinä sitten on rikkakasveja?’
28 Hän sanoi heille: ’Joku vihamies on tehnyt tämän.’+ Orjat kysyivät häneltä: ’Haluatko, että menemme ja keräämme ne?’
29 Hän sanoi: ’En, ettei vain kävisi niin, että rikkakasveja kerätessänne nyhdätte vehnää niiden mukana.
30 Antakaa molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti, ja sadonkorjuuaikana minä sanon sadonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi. Kootkaa sitten vehnä varastooni.’”+
31 Hän esitti heille taas vertauksen ja sanoi: ”Taivaan valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi peltoonsa.+
32 Sehän on pienin kaikista siemenistä, mutta kun se kasvaa, siitä tulee suurin vihanneskasveista. Siitä tulee kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja löytävät pesäpaikan sen oksilta.”
33 Hän kertoi heille myös tämän vertauksen: ”Taivaan valtakunta on kuin hapate, jonka nainen sekoitti kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, niin että koko taikina happani.”+
34 Tämän kaiken Jeesus puhui ihmisjoukoille vertauksin. Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille,+
35 jotta täyttyisi se, mitä oli sanottu profeetan välityksellä: ”Avaan suuni ja puhun vertauksia. Julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä alusta* lähtien.”+
36 Sitten Jeesus lähetti ihmisjoukot pois ja meni taloon. Hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon rikkakasveista.”
37 Hän sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika,
38 ja pelto on maailma.+ Hyvä siemen tarkoittaa valtakunnan poikia, mutta rikkakasvit ovat Paholaisen* poikia,+
39 ja vihollinen, joka kylvi ne, on Paholainen.* Sadonkorjuu tarkoittaa aikakauden* päättymistä,* ja sadonkorjaajat ovat enkeleitä.
40 Niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu, kun tämä aikakausi* on päättymässä.+
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he keräävät hänen valtakunnastaan kaikki, jotka saavat tekemään syntiä,* ja ne, jotka tekevät pahaa,*
42 ja heittävät heidät tuliseen uuniin.+ Siellä he itkevät ja kiristelevät hampaitaan.
43 Silloin ne, jotka Jumala on hyväksynyt,* loistavat kirkkaasti kuin aurinko+ Isänsä valtakunnassa. Se jolla on korvat, kuunnelkoon.
44 Taivaan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka mies löysi ja kätki uudelleen. Iloisena hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti tuon pellon.+
45 Lisäksi taivaan valtakunta on kuin matkustava kauppias, joka etsi kauniita helmiä.
46 Löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.+
47 Vielä taivaan valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.
48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen ylös rannalle, istuutuivat ja keräsivät hyvät kalat+ koreihin, mutta huonot+ he heittivät pois.
49 Näin tapahtuu, kun tämä aikakausi* on päättymässä. Enkelit lähtevät erottamaan pahat niistä, jotka toimivat oikein,*
50 ja heittävät heidät tuliseen uuniin. Siellä he itkevät ja kiristelevät hampaitaan.
51 Ymmärsittekö kaikki nämä asiat?” He sanoivat hänelle: ”Ymmärsimme.”
52 Sitten hän sanoi heille: ”Näin ollen jokainen opettaja, jolle on opetettu taivaan valtakuntaa koskevia asioita, on kuin talonisäntä, joka ottaa aarrevarastostaan esiin sekä uutta että vanhaa.”
53 Kun Jeesus oli kertonut nämä vertaukset, hän lähti sieltä.
54 Tultuaan kotiseudulleen+ hän alkoi opettaa ihmisiä heidän synagogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä hän on saanut tämän viisauden ja voiman tehdä tällaisia ihmeitä?+
55 Eikö tämä ole se puusepän poika?+ Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria, ja eivätkö hänen veljensä ole Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas?+
56 Eivätkö kaikki hänen sisarensa asu parissamme? Mistä sitten hän on saanut tämän kaiken?”+
57 Niin he kieltäytyivät uskomasta* häneen.+ Jeesus kuitenkin sanoi heille: ”Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi kotiseudullaan ja omassa kodissaan.”+
58 Koska heillä ei ollut uskoa, hän ei tehnyt siellä monia ihmeitä.
Alaviitteet
^ Tai ”tullut vastaanottamattomaksi”.
^ Kirjaim. ”sanan”.
^ Kirjaim. ”kompastuu”.
^ Tai mahd. ”maailman perustamisesta”.
^ Tai ”asiainjärjestelmän”.
^ Tai ”asiainjärjestelmä”.
^ Kirjaim. ”kaiken, mikä saa kompastumaan”.
^ Tai ”harjoittavat laittomuutta”.
^ Tai ”Silloin vanhurskaat”.
^ Tai ”asiainjärjestelmä”.
^ Tai ”vanhurskaista”.
^ Kirjaim. ”kompastuivat”.
