Psalmit 2:1–12
2 Miksi kansakunnat kuohuvatja kansat mutisevat* tyhjää?+
2 Maan kuninkaat omaksuvat kantansa,ja korkeat virkamiehet kokoontuvat yhdessä*+Jehovaa ja hänen voideltuaan*+ vastaan.
3 He sanovat: ”Murretaan heidän kahleensaja heitetään pois heidän köytensä!”
4 Taivaan valtaistuimella istuva nauraa,Jehova pitää heitä pilkkanaan.
5 Siihen aikaan hän puhuu heille vihassaan,hehkuvassa vihassaan hän saa heidät kauhistumaan.
6 Hän sanoo: ”Minä olen asettanut kuninkaani+Siioniin,+ pyhälle vuorelleni.”
7 Haluan kertoa Jehovan päätöksestä.Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani.+Minusta on tänään tullut sinun isäsi.+
8 Pyydä minulta, niin annan kansat perinnöksesija maan ääret omaisuudeksesi.+
9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,+sinä pirstot ne kuin saviastian.”+
10 Olkaa siis viisaita,* kuninkaat.Kuunnelkaa varoitusta,* maan tuomarit.
11 Palvelkaa Jehovaa ja pelätkää* häntä,iloitkaa ja tuntekaa kunnioittavaa pelkoa.*
12 Kunnioittakaa* poikaa,+ tai muuten Jumala* vihastuuja te tuhoudutte,*+sillä hänen vihansa leimahtaa nopeasti.
Onnellisia ovat kaikki häneen turvautuvat.
Alaviitteet
^ Tai ”miettivät”.
^ Tai ”neuvottelevat keskenään”.
^ Tai ”Kristustaan”.
^ Tai ”Osoittakaa siis syvää ymmärrystä”.
^ Tai ”Ottakaa oikaisu vastaan”.
^ Tai ”kunnioittakaa syvästi”.
^ Kirjaim. ”iloitkaa vapisten”.
^ Kirjaim. ”Suudelkaa”.
^ Kirjaim. ”hän”.
^ Tai ”suistutte tieltä tuhoon”.
