Psalmit 22:1–31

  • Epätoivo vaihtuu ylistykseksi

    • ”Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” (1)

    • ”He heittävät puvustani arpaa” (18)

    • Jumalaa ylistetään seurakunnassa (22, 25)

    • Koko maa palvoo Jumalaa (27)

Johtajalle. Kuten ”Aamunkoiton naaraskauris”.* Daavidin psalmi. 22  Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?+ Miksi olet kaukana etkä pelasta minua,kaukana tuskanhuudoistani?+   Jumalani, minä huudan koko päivän, mutta sinä et vastaa,+yölläkään en ole hiljaa.   Sinä olet kuitenkin pyhä,+ja sinua ympäröivät Israelin ylistyslaulut.*   Sinuun isämme luottivat.+He luottivat, ja sinä pelastit heidät yhä uudelleen.+   Sinua he huusivat avukseen, ja heidät pelastettiin.He luottivat sinuun eivätkä joutuneet pettymään.*+   Mutta minä olen mato enkä mies,ihmisten pilkkaama* ja kansan halveksima.+   Kaikki, jotka näkevät minut, pitävät minua pilkkanaan.+He irvistelevät, pudistelevat halveksivasti päätään+ ja sanovat:   ”Hän jätti itsensä Jehovan käsiin. Pelastakoon Jumala hänet! Vapauttakoon Jumala hänet, koska on niin kiintynyt häneen!”+   Juuri sinä toit minut esiin kohdusta,+sinä sait minut tuntemaan oloni turvalliseksi äitini rinnoilla. 10  Minut uskottiin huolenpitoosi* jo syntyessäni,siitä lähtien kun olin äitini kohdussa, sinä olet ollut Jumalani. 11  Älä pysy minusta kaukana, sillä ahdinko on lähellä+eikä minulla ole ketään muuta auttajaa.+ 12  Monet nuoret sonnit piirittävät minua,+Basanin voimakkaat sonnit saartavat minut.+ 13  Ne avaavat suunsa ammolleen minua kohti+kuin karjuva leijona, joka raatelee saaliinsa.+ 14  Voimani on vuodatettu maahan kuin vesi,kaikki luuni ovat poissa paikoiltaan. Sydämeni on kuin vahaa,+se sulaa syvällä sisälläni.+ 15  Voimani on kuivunut kuin saviastianpalanen,+kieleni tarttuu ikeniin.+Sinä lasket minut kuoleman tomuun.+ 16  Koirat piirittävät minua.+Kuin pahantekijöiden joukko ne saartavat minut,+kuin leijona ne ovat käsieni ja jalkojeni kimpussa.+ 17  Voin laskea kaikki luuni.+ He katsovat ja tuijottavat minua. 18  He jakavat vaatteeni keskenään,ja he heittävät puvustani arpaa.+ 19  Mutta sinä, Jehova, älä pysy kaukana.+ Sinä olet voimani, kiirehdi avukseni.+ 20  Pelasta minut miekalta,kallis elämäni* koirien kynsistä.*+ 21  Pelasta minut leijonan kidasta+ ja villihärkien sarvista.Vastaa minulle ja pelasta minut. 22  Minä julistan nimeäsi veljilleni,+seurakunnassa minä ylistän sinua.+ 23  Te, jotka pelkäätte* Jehovaa, ylistäkää häntä! Kaikki te Jaakobin jälkeläiset,* antakaa hänelle kunnia!+ Kunnioittakaa häntä, kaikki te Israelin jälkeläiset.* 24  Hän ei ole halveksinut eikä inhonnut ahdistetun kärsimystä+eikä ole kätkenyt häneltä kasvojaan.+ Kun tämä huusi häntä apuun, hän kuuli.+ 25  Minä ylistän sinua suuressa seurakunnassa,+täytän juhlalliset lupaukseni niiden edessä, jotka pelkäävät* häntä. 26  Nöyrät syövät ja tulevat kylläisiksi.+Jehovaa etsivät ylistävät häntä.+ Nauttikaa elämästä* ikuisesti. 27  Maan kaikki ääret muistavat Jehovaa ja kääntyvät hänen puoleensa. Kaikki kansojen suvut kumartuvat eteesi.+ 28  Kuninkuus kuuluu Jehovalle,+hän hallitsee kansoja. 29  Kaikki maan rikkaat* syövät ja kumartuvat,kaikki tomuun menevät polvistuvat hänen edessään,eikä kukaan heistä voi pitää itseään* elossa. 30  Heidän jälkeläisensä palvelevat* häntä,tulevalle sukupolvelle kerrotaan Jehovasta. 31  He tulevat ja kertovat hänen oikeudenmukaisista teoistaan.* He kertovat vielä syntymättömille siitä, mitä hän on tehnyt.

Alaviitteet

Mahd. sävelmä tai musiikkityyli.
Tai ”sinä istut Israelin ylistyslaulujen keskellä”, ”sinä istut Israelin ylistyslaulujen yläpuolella”.
Tai ”häpeään”.
Tai ”häpäisemä”.
Kirjaim. ”heitettiin sinulle”.
Kirjaim. ”ainoani”. Viittaa kirjoittajan sieluun eli elämään.
Kirjaim. ”kädestä”.
Kirjaim. ”siemen”.
Kirjaim. ”siemen”.
Tai ”kunnioitatte syvästi”.
Tai ”kunnioittavat syvästi”.
Kirjaim. ”Eläköön sydämenne”.
Kirjaim. ”lihavat”.
Tai ”sieluaan”.
Kirjaim. ”siemenensä palvelee”.
Tai ”vanhurskaudestaan”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.