Roomalaisille 6:1–23

  • Uusi elämä Kristukseen kastamisen välityksellä (1–11)

  • Älkää antako synnin hallita ruumiissanne (12–14)

  • Synnin orjista Jumalan orjia (15–23)

    • Synnin palkka kuolema, Jumalan lahja ikuinen elämä (23)

6  Mitä siis sanomme? Onko meidän tehtävä jatkuvasti syntiä, jotta ansaitsematon* hyvyys lisääntyisi?  Ei missään tapauksessa! Koska olemme kuolleet synnille,+ miten voisimme enää elää tehden syntiä?+  Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen,+ kastettiin hänen kuolemaansa?+  Sen välityksellä, että meidät kastettiin Kristuksen kuolemaan, meidät siis haudattiin hänen kanssaan,+ jotta niin kuin hänet herätettiin kuolleista Isän voimalla,* mekin eläisimme uutta elämää.+  Jos meidät on liitetty häneen siten, että olemme kuolleet samalla tavoin kuin hän,+ meidät myös varmasti liitetään häneen siten, että meidät herätetään kuolleista samalla tavoin kuin hänet.+  Mehän tiedämme, että vanha persoonallisuutemme naulittiin paaluun hänen kanssaan,+ jotta syntinen ruumiimme menettäisi valtansa meihin+ emmekä enää olisi synnin orjia.+  Se joka on kuollut, on vapautunut synnistään.*  Lisäksi jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme, että tulemme myös elämään hänen kanssaan.  Me tiedämme, että kun Kristus on nyt herätetty kuolleista,+ hän ei enää kuole;+ kuolema ei enää hallitse häntä. 10  Sen kuoleman, jonka hän kuoli, hän kuoli synnille* yhden kerran lopullisesti,+ mutta sitä elämää, jota hän elää, hän elää Jumalalle. 11  Samoin pitäkää te itseänne kuolleina synnille mutta elävinä Jumalalle Kristuksen Jeesuksen välityksellä.+ 12  Älkää sen vuoksi antako synnin enää hallita kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne,+ niin että tottelisitte sen haluja. 13  Älkää myöskään enää antako ruumistanne* synnille aseeksi, joka saa aikaan pahaa,* vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja ruumiinne* Jumalalle aseeksi, joka saa aikaan hyvää.*+ 14  Synti ei saa olla teidän isäntänne, koska te ette ole lain alaisuudessa+ vaan ansaitsemattoman* hyvyyden alaisuudessa.+ 15  Mitä tästä seuraa? Pitäisikö meidän tehdä syntiä, koska emme ole lain alaisuudessa vaan ansaitsemattoman* hyvyyden alaisuudessa?+ Ei missään tapauksessa! 16  Ettekö tiedä, että jos tarjoudutte orjaksi tottelemaan jotakuta, te olette sen orjia, jota tottelette,+ joko synnin orjia,+ mikä johtaa kuolemaan,+ tai tottelevaisuuden orjia, mikä saa toimimaan oikein?* 17  Mutta kiitos Jumalalle, että vaikka olitte aiemmin synnin orjia, teistä tuli sydämestänne tottelevaisia sille opetukselle,* jonka ohjaukseen teidät annettiin. 18  Koska teidät siis vapautettiin synnistä,+ teistä tuli vanhurskauden orjia.*+ 19  Käytän ihmisten tavallista kieltä teidän syntisen luontonne* heikkouden vuoksi. Niin kuin luovutitte ruumiinne* epäpuhtauden ja laittomuuden orjaksi, mikä on johtanut laittomuuteen, tehkää ruumiistanne nyt vanhurskauden orja,* sillä se johtaa pyhyyteen.+ 20  Kun olitte synnin orjia, teitä ei sitonut se, mikä on oikein.* 21  Millaisia hedelmiä te silloin tuotitte? Sellaisia, mitä nyt häpeätte, sillä sellaisten lopputuloksena on kuolema.+ 22  Mutta nyt kun teidät on vapautettu synnistä ja teistä on tullut Jumalan orjia, tuotatte hedelmänä pyhyyttä,+ ja lopputuloksena on ikuinen elämä.+ 23  Synnin palkka on kuolema,+ mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä*+ Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.+

Alaviitteet

Tai ”runsas”.
Kirjaim. ”Isän kirkkauden välityksellä”.
Tai ”saanut syntinsä anteeksi”.
Ts. poistaakseen synnin.
Tai ”vanhurskauden aseeksi”.
Kirjaim. ”jäsenenne”.
Kirjaim. ”jäseniänne”.
Tai ”epävanhurskauden aseeksi”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”runsaan”.
Tai ”runsaan”.
Tai ”johtaa vanhurskauteen”.
Tai ”opetuksen muodolle”.
Tai ”tuli orjia, joita ohjaa se, mikä on oikein”.
Kirjaim. ”teidän lihanne”.
Kirjaim. ”jäsenenne”.
Tai ”nyt orja, jota ohjaa se, mikä on oikein”.
Tai ”te olitte vapaita vanhurskaudesta”.
Tai ”Synti maksaa palkaksi kuoleman, mutta Jumala antaa lahjaksi ikuisen elämän”.