Sakarja 7:1–14

  • Jehova tuomitsee tekopyhän paaston (1–14)

    • ”Paastositteko te todella minun vuokseni?” (5)

    • Olkaa oikeudenmukaisia ja osoittakaa uskollista rakkautta ja armoa (9)

7  Kuningas Dareioksen neljäntenä vuonna Sakarjalle+ tuli Jehovan sana yhdeksännen kuun eli kislevkuun* neljäntenä päivänä.  Betelin asukkaat lähettivät Sareserin ja Regem-Melekin ja hänen miehensä etsimään Jehovan suosiota  ja sanomaan armeijoiden Jehovan temppelin papeille ja profeetoille: ”Pitääkö minun itkeä viidennessä kuussa+ ja pidättyä ruoasta, niin kuin olen tehnyt jo monta vuotta?”  Minulle tuli jälleen armeijoiden Jehovan sana, ja se kuului:  ”Sano koko maan kansalle ja papeille: ’Kun te paastositte ja valititte viidennessä kuussa ja seitsemännessä kuussa+ 70 vuoden+ ajan, paastositteko te todella minun vuokseni?  Kun te söitte ja joitte, ettekö syöneet ja juoneet itsenne vuoksi?  Eikö teidän pitäisi totella niitä sanoja, jotka Jehova julisti aikaisempien profeettojen kautta,+ kun Jerusalemissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa asuttiin ja niissä vallitsi rauha ja kun Negevissä ja Sefelassa asuttiin?’”  Sakarjalle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului:  ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Tuomitkaa oikeudenmukaisesti+ ja osoittakaa toisillenne uskollista rakkautta+ ja armoa. 10  Älkää riistäkö petollisesti leskeä tai isätöntä lasta,*+ ulkomaalaista+ tai köyhää+ älkääkä punoko sydämessänne vahingollisia juonia toisianne vastaan.’+ 11  Mutta he kieltäytyivät jatkuvasti kuuntelemasta,+ käänsivät itsepäisesti selkänsä+ ja sulkivat korvansa, jotteivät kuulisi.+ 12  He tekivät sydämestään kovan kuin timantti*+ eivätkä noudattaneet lakia* eivätkä niitä sanoja, jotka armeijoiden Jehova lähetti henkensä välityksellä aikaisempien profeettojen kautta.+ Siksi armeijoiden Jehova vihastui suuresti.”+ 13  ”’Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin,*+ en minäkään kuunnellut, kun he kutsuivat’,+ sanoo armeijoiden Jehova. 14  ’Minä hajotin heidät myrskytuulella kaikkien heille tuntemattomien kansojen keskuuteen.+ Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei kukaan kulkenut sen halki eikä kukaan palannut sinne.+ He tekivät halutusta maasta kauhistelun kohteen.’”

Alaviitteet

Tai ”orpoa”.
Tai mahd. ”sydämestään kuin kovan kiven”, kuten hiomakiven.
Tai ”opetusta”.
Kirjaim. ”hän kutsui”.