Tuomarien kirja 1:1–36
1 Joosuan kuoleman+ jälkeen israelilaiset* tiedustelivat Jehovalta:+ ”Kuka meistä lähtee ensimmäisenä taistelemaan kanaanilaisia vastaan?”
2 Jehova vastasi: ”Juudan heimo lähtee.+ Minä annan* maan heidän käsiinsä.”
3 Sitten Juudan heimo sanoi Simeonin heimolle, veljilleen: ”Tulkaa meidän kanssamme meille määrätylle alueelle*+ taistelemaan kanaanilaisia vastaan. Sen jälkeen me lähdemme teidän kanssanne teille määrätylle alueelle.” Niin Simeonin heimo lähti heidän kanssaan.
4 Kun Juudan heimo lähti, Jehova antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä,+ ja he löivät 10 000 miestä Besekissä.
5 He kohtasivat Besekissä Adoni-Besekin, taistelivat häntä vastaan ja kukistivat kanaanilaiset+ ja perissiläiset.+
6 Kun Adoni-Besek pakeni, he ajoivat häntä takaa, saivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä irti peukalot ja isovarpaat.
7 Silloin Adoni-Besek sanoi: ”70 kuningasta, joiden peukalot ja isovarpaat olen hakannut irti, kerää ruokaa pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt heille, niin on Jumala tehnyt minulle.” Sen jälkeen he veivät hänet Jerusalemiin,+ missä hän kuoli.
8 Juudan miehet taistelivat Jerusalemia+ vastaan ja valloittivat sen. He löivät sen asukkaat miekalla ja sytyttivät kaupungin tuleen.
9 Sen jälkeen Juudan miehet menivät taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä ja Sefelassa.+
10 Juuda lähti taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa (Hebronin nimi oli aiemmin Kirjat-Arba), ja löi Sesain, Ahimanin ja Talmain.+
11 Sieltä he lähtivät taistelemaan Debirin+ asukkaita vastaan. (Debirin nimi oli aiemmin Kirjat-Sefer.)+
12 Sitten Kaleb+ sanoi: ”Sille joka lyö Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan.”+
13 Otniel,+ Kalebin nuoremman veljen Kenasin+ poika, valloitti kaupungin, ja Kaleb antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi.
14 Kun Aksa oli matkalla kotiin, hän suostutteli miestään pyytämään hänen isältään peltoa. Aksa laskeutui aasinsa selästä,* ja Kaleb kysyi häneltä: ”Mitä tahdot?”
15 Aksa sanoi hänelle: ”Annathan minulle lahjan merkiksi siunauksestasi. Olet antanut minulle maa-alueen etelästä,* mutta anna minulle myös Gullot-Maim.”* Niin Kaleb antoi hänelle Ylä-Gullotin ja Ala-Gullotin.
16 Mooseksen keniläisen+ apen+ jälkeläiset lähtivät palmukaupungista*+ Juudan kansan kanssa. He menivät Juudan erämaahan Aradin+ eteläpuolelle ja asettuivat asumaan siellä olevien* keskuuteen.+
17 Juudan heimo lähti kuitenkin Simeonin heimon, veljiensä, kanssa taistelemaan. He hyökkäsivät Sefatissa asuvia kanaanilaisia vastaan ja tuhosivat kaupungin.*+ Niin he antoivat sille nimeksi Horma.*+
18 Sitten Juuda valloitti Gazan+ ja sen alueen, Askelonin+ ja sen alueen sekä Ekronin+ ja sen alueen.
19 Jehova oli Juudan heimon kanssa, ja he ottivat haltuunsa vuoriston. He eivät kuitenkaan pystyneet ajamaan pois tasangon* asukkaita, koska näillä oli sotavaunuissaan rautaviikatteet.*+
20 He antoivat Kalebille Hebronin, kuten Mooses oli luvannut,+ ja Kaleb ajoi sieltä pois Anakin kolme poikaa.+
21 Benjaminilaiset eivät kuitenkaan ajaneet pois Jerusalemissa asuvia jebusilaisia, vaan jebusilaiset asuvat Jerusalemissa benjaminilaisten kanssa vielä nykyäänkin.+
22 Sillä välin Joosefin jälkeläiset+ lähtivät taistelemaan Beteliä vastaan, ja Jehova oli heidän kanssaan.+
23 Joosefin jälkeläiset vakoilivat Beteliä (kaupungin nimi oli aiemmin Lus),+
24 ja vakoojat näkivät erään miehen lähtevän kaupungista. He sanoivat hänelle: ”Näytä meille, miten kaupunkiin pääsee, niin me kohtelemme sinua ystävällisesti.”*
25 Mies näytti heille, miten kaupunkiin pääsee, ja he löivät kaupungin asukkaat miekalla mutta päästivät miehen ja koko hänen sukunsa menemään.+
26 Mies meni heettiläisten maahan, rakensi kaupungin ja antoi sille nimeksi Lus. Se on ollut sen nimenä tähän asti.
27 Manasse ei ottanut haltuunsa Bet-Seania ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja,* Taanakia+ ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja, Doria ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja, Jibleamia ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja eikä Megiddoa ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja.+ Kanaanilaiset jäivät itsepintaisesti asumaan tähän maahan.
28 Kun Israel vahvistui, he panivat kanaanilaiset pakkotyöhön+ mutta eivät ajaneet näitä kokonaan pois.+
29 Myöskään Efraim ei ajanut pois kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Kanaanilaiset jäivät asumaan efraimilaisten keskuuteen Geseriin.+
30 Sebulon ei ajanut pois Kitronin eikä Nahalolin+ asukkaita. Kanaanilaiset jäivät asumaan sebulonilaisten keskuuteen ja joutuivat pakkotyöhön.+
31 Asser ei ajanut pois Akkon, Sidonin,+ Ahlabin, Aksibin,+ Helban, Afikin+ eikä Rehobin+ asukkaita.
32 Asserilaiset asettuivat asumaan tuossa maassa asuvien kanaanilaisten keskuuteen, koska eivät ajaneet heitä pois.
33 Naftali ei ajanut pois Bet-Semesin eikä Bet-Anatin+ asukkaita, vaan naftalilaiset asettuivat asumaan tuossa maassa asuvien kanaanilaisten keskuuteen.+ Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat tekemään heille pakkotyötä.
34 Amorilaiset pakottivat danilaiset vuoristoon, sillä he eivät antaneet näiden tulla alas tasangolle.*+
35 Niin amorilaiset jäivät itsepintaisesti asumaan Heresinvuorelle, Aijaloniin+ ja Saalbimiin.+ Mutta kun Joosefin jälkeläiset tulivat voimakkaammiksi,* amorilaiset määrättiin pakkotyöhön.
36 Amorilaisten alue alkoi Akrabbimin rinteestä+ ja Selasta ja jatkui sieltä ylöspäin.
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”Israelin pojat”.
^ Tai ”olen antanut”.
^ Kirjaim. ”minun arvalleni”.
^ Tai mahd. ”taputti käsiään ollessaan aasin selässä”.
^ Tai ”Negevistä”.
^ Merk. ’vesialtaat’, ’vesimaljat’.
^ Kirjaim. ”kansan”.
^ Ts. Jerikosta.
^ Merk. ’tuhoon vihkiminen’.
^ Tai ”alatasangon”.
^ Kirjaim. ”oli rautaiset vaunut”.
^ Kirjaim. ”osoitamme sinulle uskollista rakkautta”.
^ Tai ”sen tytärkaupunkeja”.
^ Tai ”alatasangolle”.
^ Kirjaim. ”Joosefin huoneen kädestä tuli raskas”.
