Tuomarien kirja 1:1–36

  • Juudan ja Simeonin heimojen valloitukset (1–20)

  • Jebusilaiset pysyvät itsepintaisesti Jerusalemissa (21)

  • Joosefin jälkeläiset valloittavat Betelin (22–26)

  • Kanaanilaisia ei ajeta kokonaan pois (27–36)

1  Joosuan kuoleman+ jälkeen israelilaiset* tiedustelivat Jehovalta:+ ”Kuka meistä lähtee ensimmäisenä taistelemaan kanaanilaisia vastaan?”  Jehova vastasi: ”Juudan heimo lähtee.+ Minä annan* maan heidän käsiinsä.”  Sitten Juudan heimo sanoi Simeonin heimolle, veljilleen: ”Tulkaa meidän kanssamme meille määrätylle alueelle*+ taistelemaan kanaanilaisia vastaan. Sen jälkeen me lähdemme teidän kanssanne teille määrätylle alueelle.” Niin Simeonin heimo lähti heidän kanssaan.  Kun Juudan heimo lähti, Jehova antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä,+ ja he löivät 10 000 miestä Besekissä.  He kohtasivat Besekissä Adoni-Besekin, taistelivat häntä vastaan ja kukistivat kanaanilaiset+ ja perissiläiset.+  Kun Adoni-Besek pakeni, he ajoivat häntä takaa, saivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä irti peukalot ja isovarpaat.  Silloin Adoni-Besek sanoi: ”70 kuningasta, joiden peukalot ja isovarpaat olen hakannut irti, kerää ruokaa pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt heille, niin on Jumala tehnyt minulle.” Sen jälkeen he veivät hänet Jerusalemiin,+ missä hän kuoli.  Juudan miehet taistelivat Jerusalemia+ vastaan ja valloittivat sen. He löivät sen asukkaat miekalla ja sytyttivät kaupungin tuleen.  Sen jälkeen Juudan miehet menivät taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä ja Sefelassa.+ 10  Juuda lähti taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa (Hebronin nimi oli aiemmin Kirjat-Arba), ja löi Sesain, Ahimanin ja Talmain.+ 11  Sieltä he lähtivät taistelemaan Debirin+ asukkaita vastaan. (Debirin nimi oli aiemmin Kirjat-Sefer.)+ 12  Sitten Kaleb+ sanoi: ”Sille joka lyö Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan.”+ 13  Otniel,+ Kalebin nuoremman veljen Kenasin+ poika, valloitti kaupungin, ja Kaleb antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi. 14  Kun Aksa oli matkalla kotiin, hän suostutteli miestään pyytämään hänen isältään peltoa. Aksa laskeutui aasinsa selästä,* ja Kaleb kysyi häneltä: ”Mitä tahdot?” 15  Aksa sanoi hänelle: ”Annathan minulle lahjan merkiksi siunauksestasi. Olet antanut minulle maa-alueen etelästä,* mutta anna minulle myös Gullot-Maim.”* Niin Kaleb antoi hänelle Ylä-Gullotin ja Ala-Gullotin. 16  Mooseksen keniläisen+ apen+ jälkeläiset lähtivät palmukaupungista*+ Juudan kansan kanssa. He menivät Juudan erämaahan Aradin+ eteläpuolelle ja asettuivat asumaan siellä olevien* keskuuteen.+ 17  Juudan heimo lähti kuitenkin Simeonin heimon, veljiensä, kanssa taistelemaan. He hyökkäsivät Sefatissa asuvia kanaanilaisia vastaan ja tuhosivat kaupungin.*+ Niin he antoivat sille nimeksi Horma.*+ 18  Sitten Juuda valloitti Gazan+ ja sen alueen, Askelonin+ ja sen alueen sekä Ekronin+ ja sen alueen. 19  Jehova oli Juudan heimon kanssa, ja he ottivat haltuunsa vuoriston. He eivät kuitenkaan pystyneet ajamaan pois tasangon* asukkaita, koska näillä oli sotavaunuissaan rautaviikatteet.*+ 20  He antoivat Kalebille Hebronin, kuten Mooses oli luvannut,+ ja Kaleb ajoi sieltä pois Anakin kolme poikaa.+ 21  Benjaminilaiset eivät kuitenkaan ajaneet pois Jerusalemissa asuvia jebusilaisia, vaan jebusilaiset asuvat Jerusalemissa benjaminilaisten kanssa vielä nykyäänkin.+ 22  Sillä välin Joosefin jälkeläiset+ lähtivät taistelemaan Beteliä vastaan, ja Jehova oli heidän kanssaan.+ 23  Joosefin jälkeläiset vakoilivat Beteliä (kaupungin nimi oli aiemmin Lus),+ 24  ja vakoojat näkivät erään miehen lähtevän kaupungista. He sanoivat hänelle: ”Näytä meille, miten kaupunkiin pääsee, niin me kohtelemme sinua ystävällisesti.”* 25  Mies näytti heille, miten kaupunkiin pääsee, ja he löivät kaupungin asukkaat miekalla mutta päästivät miehen ja koko hänen sukunsa menemään.+ 26  Mies meni heettiläisten maahan, rakensi kaupungin ja antoi sille nimeksi Lus. Se on ollut sen nimenä tähän asti. 27  Manasse ei ottanut haltuunsa Bet-Seania ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja,* Taanakia+ ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja, Doria ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja, Jibleamia ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja eikä Megiddoa ja sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja.+ Kanaanilaiset jäivät itsepintaisesti asumaan tähän maahan. 28  Kun Israel vahvistui, he panivat kanaanilaiset pakkotyöhön+ mutta eivät ajaneet näitä kokonaan pois.+ 29  Myöskään Efraim ei ajanut pois kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Kanaanilaiset jäivät asumaan efraimilaisten keskuuteen Geseriin.+ 30  Sebulon ei ajanut pois Kitronin eikä Nahalolin+ asukkaita. Kanaanilaiset jäivät asumaan sebulonilaisten keskuuteen ja joutuivat pakkotyöhön.+ 31  Asser ei ajanut pois Akkon, Sidonin,+ Ahlabin, Aksibin,+ Helban, Afikin+ eikä Rehobin+ asukkaita. 32  Asserilaiset asettuivat asumaan tuossa maassa asuvien kanaanilaisten keskuuteen, koska eivät ajaneet heitä pois. 33  Naftali ei ajanut pois Bet-Semesin eikä Bet-Anatin+ asukkaita, vaan naftalilaiset asettuivat asumaan tuossa maassa asuvien kanaanilaisten keskuuteen.+ Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat tekemään heille pakkotyötä. 34  Amorilaiset pakottivat danilaiset vuoristoon, sillä he eivät antaneet näiden tulla alas tasangolle.*+ 35  Niin amorilaiset jäivät itsepintaisesti asumaan Heresinvuorelle, Aijaloniin+ ja Saalbimiin.+ Mutta kun Joosefin jälkeläiset tulivat voimakkaammiksi,* amorilaiset määrättiin pakkotyöhön. 36  Amorilaisten alue alkoi Akrabbimin rinteestä+ ja Selasta ja jatkui sieltä ylöspäin.

Alaviitteet

Kirjaim. ”Israelin pojat”.
Tai ”olen antanut”.
Kirjaim. ”minun arvalleni”.
Tai mahd. ”taputti käsiään ollessaan aasin selässä”.
Tai ”Negevistä”.
Merk. ’vesialtaat’, ’vesimaljat’.
Kirjaim. ”kansan”.
Ts. Jerikosta.
Merk. ’tuhoon vihkiminen’.
Tai ”vihkivät kaupungin tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Tai ”alatasangon”.
Kirjaim. ”oli rautaiset vaunut”.
Kirjaim. ”osoitamme sinulle uskollista rakkautta”.
Tai ”sen tytärkaupunkeja”.
Tai ”alatasangolle”.
Kirjaim. ”Joosefin huoneen kädestä tuli raskas”.