1. Kuninkaiden kirja 2:1–46
2 Kun Daavidin kuolema lähestyi, hän antoi pojalleen Salomolle seuraavat ohjeet:
2 ”Minä kuolen pian.* Ole siksi luja+ ja osoita, että olet mies.+
3 Täytä velvollisuutesi Jumalaasi Jehovaa kohtaan. Vaella hänen teitään ja noudata hänen säädöksiään, käskyjään, tuomioitaan ja muistutuksiaan, jotka on kirjoitettu Mooseksen lakiin.+ Silloin menestyt* kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne menet.
4 Jehova toteuttaa minua koskevan lupauksensa: ’Jos poikasi kiinnittävät huomiota siihen, miten he toimivat, ja ovat minulle uskollisia koko sydämestään ja sielustaan,*+ Israelin valtaistuimella istuva mies tulee aina polveutumaan sinusta.’+
5 Sinä tiedät myös hyvin, mitä Serujan poika Joab teki minulle, mitä hän teki kahdelle Israelin armeijan päällikölle, Nerin pojalle Abnerille+ ja Jeterin pojalle Amasalle.+ Hän tappoi heidät ja vuodatti rauhan aikana verta+ kuin sodassa ja tahrasi tuolla verellä vyön, joka hänellä oli vyötäröllään, ja sandaalit, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Toimi niin kuin viisaaksi näet äläkä anna hänen harmaiden hiustensa mennä rauhassa alas hautaan.*+
7 Mutta osoita uskollista rakkautta gileadilaisen Barsillain+ jälkeläisille* ja anna heidän syödä pöydässäsi, sillä he pysyivät minun rinnallani,+ kun pakenin veljeäsi Absalomia.+
8 Täällä on myös Geran poika Simei, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua häijysti+ sinä päivänä, jona olin menossa Mahanaimiin.+ Mutta kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin hänelle Jehovan kautta: ’En surmaa sinua miekalla.’+
9 Älä jätä häntä rankaisematta,+ sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun pitää tehdä hänelle. Toimita hänen harmaat hiuksensa verisinä alas hautaan.”*+
10 Sitten Daavid meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.+
11 Daavid hallitsi Israelia 40 vuotta. Hebronissa+ hän hallitsi 7 vuotta ja Jerusalemissa 33 vuotta.+
12 Sen jälkeen Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja vähitellen hänen kuninkuutensa vahvistui lujaksi.+
13 Aikanaan Haggitin poika Adonia tuli Salomon äidin Batseban luo. Batseba kysyi: ”Merkitseekö tulosi rauhaa?” Adonia vastasi: ”Merkitsee.”
14 Sitten hän sanoi: ”Minulla on sinulle asiaa.” Batseba sanoi: ”Puhu.”
15 Adonia jatkoi: ”Tiedät hyvin, että kuninkuuden piti tulla minulle ja koko Israel odotti minun tulevan* kuninkaaksi.+ Mutta en saanutkaan kuninkuutta, vaan se meni veljelleni, sillä Jehova halusi niin.+
16 Nyt pyydän sinulta vain yhtä asiaa. Älä torju minua.” Batseba sanoi hänelle: ”Puhu.”
17 Sitten hän sanoi: ”Pyydäthän kuningas Salomoa – sillä hän ei torju sinua – antamaan sunemilaisen Abisagin+ vaimokseni.”
18 Tähän Batseba sanoi: ”Hyvä on! Minä puhun puolestasi kuninkaalle.”
19 Niin Batseba meni puhumaan kuningas Salomolle Adonian puolesta. Kuningas nousi heti, meni häntä vastaan ja kumarsi hänelle. Sitten kuningas istui valtaistuimelleen ja käski tuoda istuimen äitiään varten, niin että tämä voisi istua hänen oikealla puolellaan.
20 Batseba sanoi sitten: ”Minulla on sinulle yksi pieni pyyntö. Älä torju minua.” Kuningas sanoi hänelle: ”Kerro, mikä se on, äiti, sillä en torju sinua.”
21 Hän sanoi: ”Anna sunemilainen Abisag vaimoksi veljellesi Adonialle.”
22 Kuningas Salomo vastasi äidilleen: ”Miksi pyydät Adonialle sunemilaista Abisagia? Yhtä hyvin voisit pyytää hänelle kuninkuutta.+ Hänhän on vanhempi veljeni,+ ja häntä kannattavat pappi Abjatar ja Serujan poika Joab.”+
23 Sen jälkeen kuningas Salomo vannoi Jehovan kautta: ”Rangaiskoon Jumala minua ankarasti,* ellei Adonia joudu tämän pyyntönsä takia kuolemaan.
24 Niin varmasti kuin Jehova elää – hän, joka on vahvistanut asemani,+ asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja perustanut minulle kuningashuoneen,+ kuten hän on luvannut – Adonia surmataan+ tänään.”
25 Kuningas Salomo lähetti heti matkaan Jehojadan pojan Benajan.+ Hän kävi Adonian kimppuun, ja tämä kuoli.
26 Pappi Abjatarille+ kuningas sanoi: ”Mene pelloillesi Anatotiin!+ Sinä ansaitset kuoleman, mutta en surmaa sinua tänään, koska olet kantanut suvereenin Herran Jehovan arkkua isäni Daavidin edessä+ ja koska olet kokenut kaikki samat kärsimykset kuin isäni.”+
27 Niin Salomo ajoi Abjatarin pois eikä antanut hänen palvella Jehovan pappina. Näin toteutui se, mitä Jehova oli Silossa+ sanonut Eelin suvusta.+
28 Kun Joab, joka oli kannattanut Adoniaa+ mutta ei Absalomia,+ kuuli tästä, hän pakeni Jehovan teltalle+ ja tarttui alttarin sarviin.
29 Silloin kuningas Salomolle ilmoitettiin: ”Joab on paennut Jehovan teltalle, ja hän on alttarin ääressä.” Niin Salomo lähetti matkaan Jehojadan pojan Benajan ja sanoi: ”Mene, käy hänen kimppuunsa!”
30 Benaja meni Jehovan teltalle ja sanoi Joabille: ”Näin sanoo kuningas: ’Tule ulos!’” Mutta hän sanoi: ”En, minä kuolen täällä!” Benaja palasi kuninkaan luo ja kertoi, mitä Joab oli vastannut.
31 Kuningas sanoi hänelle: ”Tee niin kuin hän sanoi. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Puhdista minut ja isäni suku verestä, jonka Joab on vuodattanut aiheettomasti.+
32 Jehova katsoo, että hän on itse vastuussa kuolemastaan,* koska isäni Daavidin tietämättä hän kävi kahden itseään oikeamielisemmän* ja paremman miehen kimppuun ja tappoi heidät miekalla: Nerin pojan Abnerin,+ Israelin armeijan päällikön,+ ja Jeterin pojan Amasan,+ Juudan armeijan päällikön.+
33 Joab ja hänen jälkeläisensä ovat ikuisesti vastuussa heidän kuolemastaan.+ Antakoon Jehova kuitenkin rauhan Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, suvulleen ja valtaistuimelleen ikuisiksi ajoiksi.”
34 Silloin Jehojadan poika Benaja lähti, kävi Joabin kimppuun ja surmasi hänet. Hänet haudattiin talonsa luo erämaahan.
35 Sen jälkeen kuningas asetti Jehojadan pojan Benajan+ hänen tilalleen armeijan päälliköksi, ja pappi Sadokin+ kuningas asetti Abjatarin tilalle.
36 Lopuksi kuningas kutsui luokseen Simein+ ja sanoi hänelle: ”Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä. Älä lähde kaupungista mihinkään.
37 Voit olla varma, että sinä päivänä, jona lähdet sieltä ja ylität Kidroninlaakson,+ sinä kuolet. Tulet itse olemaan vastuussa kuolemastasi.”
38 Simei vastasi kuninkaalle: ”Kuulostaa kohtuulliselta. Palvelijasi tekee aivan niin kuin herrani, kuningas, on sanonut.” Niin Simei asui pitkään Jerusalemissa.
39 Mutta kolmen vuoden kuluttua kaksi Simein orjaa karkasi Gatin kuninkaan Akisin,+ Maakan pojan, luo. Kun Simeille kerrottiin, että hänen orjansa olivat Gatissa,
40 hän satuloi heti aasinsa ja meni Akisin luo Gatiin etsimään orjiaan. Kun Simei palasi Gatista orjiensa kanssa,
41 Salomolle ilmoitettiin, että hän oli lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.
42 Niinpä kuningas kutsui Simein luokseen ja sanoi hänelle: ”Enkö vannottanut sinua Jehovan kautta ja varoittanut sinua: ’Voit olla varma, että sinä päivänä, jona lähdet täältä johonkin muualle, sinä kuolet’? Ja etkö sanonutkin minulle: ’Kuulostaa kohtuulliselta. Minä tottelen’?+
43 Mikset sitten pitänyt Jehovan edessä vannottua valaa ja käskyä, jonka annoin sinulle?”
44 Kuningas sanoi vielä Simeille: ”Sinä tiedät sydämessäsi, miten paljon vahinkoa teit isälleni Daavidille,+ ja Jehova antaa sinun itsesi kärsiä samanlaista vahinkoa.+
45 Mutta Jehova siunaa kuningas Salomoa+ ja vahvistaa Daavidin valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi.”
46 Sen jälkeen kuningas antoi käskyn Jehojadan pojalle Benajalle, joka meni ja kävi Simein kimppuun, ja tämä kuoli.+
Näin valtakunta oli lujasti Salomon käsissä.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”menen kaiken maan tietä”.
^ Tai ”toimit viisaasti”.
^ Kirjaim. ”pojille”.
^ Tai ”šeoliin”.
^ Kirjaim. ”Israel oli kääntänyt kasvonsa minuun, jotta tulisin”.
^ Kirjaim. ”Niin tehköön Jumala minulle ja lisätköön siihen”.
^ Kirjaim. ”Jehova saattaa hänen verensä takaisin hänen oman päänsä päälle”.