1. Mooseksen kirja 19:1–38
19 Nuo kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot oli istumassa Sodoman portissa. Kun Loot näki heidät, hän nousi, meni heitä vastaan ja kumartui syvään kasvot maata kohti.+
2 Hän sanoi: ”Poiketkaa palvelijanne taloon, herrani. Jääkää yöksi ja antakaa pestä jalkanne. Sitten voitte nousta varhain ja jatkaa matkaanne.” Tähän he sanoivat: ”Ei, me jäämme yöksi torille.”
3 Mutta hän oli niin itsepintainen, että he menivät hänen kanssaan hänen taloonsa. Sitten hän järjesti heille juhla-aterian ja leipoi happamatonta leipää, ja he söivät.
4 Ennen kuin he ehtivät mennä nukkumaan, kaupungin miehet – kaikki Sodoman miehet, niin nuoret kuin vanhatkin – piirittivät talon yhtenä joukkona.
5 He huusivat Lootille: ”Missä ovat miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos, niin että voimme maata heidän kanssaan!”+
6 Silloin Loot meni heidän luokseen ovelle ja sulki oven jälkeensä.
7 Hän sanoi: ”Veljeni, älkää tehkö tätä pahaa.
8 Minulla on täällä kaksi tytärtä, jotka eivät ole koskaan maanneet miehen kanssa. Antakaa minun tuoda heidät teille, niin voitte tehdä heille, mitä hyväksi näette. Mutta älkää tehkö mitään näille miehille, sillä he ovat tulleet kattoni alle suojaan.”*+
9 Tähän he sanoivat: ”Pois tieltä!” He lisäsivät: ”Tämä muukalainen tuli tänne asumaan, ja nyt hän julkeaa määräillä meitä! Mepä teemmekin sinulle pahemmin kuin heille.” He saartoivat Lootin* ja työntyivät eteenpäin murtaakseen oven.
10 Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin taloon ja sulkivat oven.
11 Mutta he sokaisivat talon sisäänkäynnin luona olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä yrittivät väsyksiin asti löytää sisäänkäyntiä.
12 Sitten miehet sanoivat Lootille: ”Onko sinulla täällä muita? Vie pois tästä paikasta vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki kaupungissa olevat läheisesi!
13 Aiomme hävittää tämän paikan, koska siitä on valitettu kovaan ääneen Jehovan edessä,+ niin että Jehova lähetti meidät hävittämään sen.”
14 Siksi Loot lähti ulos ja puhui vävyilleen, joiden piti mennä naimisiin hänen tyttäriensä kanssa, ja sanoi yhä uudelleen: ”Nouskaa! Lähtekää pois tästä paikasta, koska Jehova hävittää kaupungin!” Mutta hänen vävynsä luulivat, että hän pilaili.+
15 Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: ”Nouse! Ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat täällä, jottei sinua pyyhkäistäisi pois kaupungin rikkomusten takia!”+
16 Kun hän yhä viivytteli, miehet tarttuivat häntä sekä hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, sillä Jehova tunsi myötätuntoa häntä kohtaan,+ ja he veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.+
17 Heti kun he olivat vieneet heidät sen laitamille, toinen heistä sanoi: ”Pakene, jotta säilyisit elossa! Älä katso taaksesi+ äläkä seisahdu koko alangolla!+ Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!”
18 Silloin Loot sanoi heille: ”Oi Jehova, ei sinne!
19 Palvelijasi on saanut osakseen suosiosi, ja osoitat minua kohtaan suurta uskollista rakkautta, kun jätät minut* eloon.+ Mutta en voi paeta vuoristoon, koska pelkään, että minua kohtaa onnettomuus ja minä kuolen.+
20 Tuo kaupunkihan on lähellä, ja voin paeta sinne, se kun on niin pieni paikka. Saanhan paeta sinne? Se on pieni paikka. Silloin minä säilyn* elossa.”
21 Niin hän sanoi hänelle: ”Hyvä on, otan sinut huomioon myös tässä asiassa.+ En hävitä kaupunkia, josta puhut.+
22 Pidä kiirettä! Pakene sinne, koska en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä!”+ Tästä syystä hän antoi kaupungille nimeksi Soar.*+
23 Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Soariin.
24 Silloin Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta taivaasta, Jehovan luota.+
25 Niin hän hävitti nämä kaupungit – koko alangon – sekä kaikki niiden asukkaat ja maan kasvit.+
26 Mutta Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, alkoi katsella taakseen, ja hänestä tuli suolapatsas.+
27 Abraham nousi varhain aamulla ja meni paikkaan, jossa hän oli seissyt Jehovan edessä.+
28 Kun hän katsoi alas kohti Sodomaa ja Gomorraa ja koko alankoa, häntä kohtasi poikkeuksellinen näky: alueelta nousi sankka savu kuin polttouunista!+
29 Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään ja lähetti Lootin pois niiden kaupunkien läheisyydestä, jotka hän hävitti ja joiden alueella Loot oli asunut.+
30 Myöhemmin Loot lähti kahden tyttärensä kanssa Soarista ja asettui asumaan vuoristoon,+ koska hän pelkäsi asua Soarissa.+ Niin hän alkoi tyttärineen asua luolassa.
31 Sitten esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka makaisi kanssamme niin kuin kaikkialla on tapana.
32 Juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isämme kautta.”
33 Sinä iltana he juottivat isälleen viiniä. Sitten esikoinen meni sisään ja makasi isänsä kanssa, mutta tämä ei tiennyt, milloin tytär asettui makuulle ja milloin hän nousi.
34 Seuraavana päivänä esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Minä makasin isäni kanssa viime yönä. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana. Mene sinä sitten sisään ja makaa hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isämme kautta.”
35 Niinpä he sinäkin iltana juottivat isälleen viiniä. Sitten nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, mutta tämä ei tiennyt, milloin tytär asettui makuulle ja milloin hän nousi.
36 Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.
37 Esikoinen synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab.+ Hän on nykyisten moabilaisten kantaisä.+
38 Nuorempikin synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Ben-Ammi. Hän on nykyisten ammonilaisten kantaisä.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”kattoni varjoon”.
^ Tai ”tungeksivat Lootin ympärillä”.
^ Tai ”sieluni”.
^ Tai ”sieluni säilyy”.
^ Merk. ’pienuus’.