31  Aikanaan Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: ”Jaakob on ottanut kaiken isämme omaisuuden ja kerännyt kaiken tämän varallisuuden siitä, mikä on kuulunut isällemme.”+ ²  Jaakob näki Labanin kasvoista, ettei tämän asenne häntä kohtaan ollut sama kuin ennen.+ ³  Lopulta Jehova sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukulaistesi luo.+ Minä olen edelleen kanssasi.” ⁴  Silloin Jaakob lähetti Raakelille ja Lealle sanan, että he tulisivat laitumelle hänen katraansa luo. ⁵  Hän sanoi heille: ”Olen huomannut, että isänne asenne minua kohtaan on muuttunut,+ mutta isäni Jumala on ollut minun kanssani.+ ⁶  Tehän tiedätte hyvin, että olen tehnyt kaikkeni isänne palveluksessa.+ ⁷  Hän on yrittänyt petkuttaa minua, ja hän on muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa. ⁸  Jos hän sanoi, että täplikkäistä tulee palkkani, kaikki eläimet saivat täplikkäitä poikasia, mutta jos hän sanoi, että juovikkaista tulee palkkani, kaikki eläimet saivat juovikkaita poikasia.+ ⁹  Näin Jumala otti jatkuvasti karjaa pois isältänne ja antoi sitä minulle. ¹⁰  Kerran kun katras tuli kiimaan, näin unessa näyn, jossa naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet olivat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia.+ ¹¹  Sitten tosi Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä olen.’ ¹²  Hän jatkoi: ’Katso, kaikki naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet ovat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia, sillä olen nähnyt kaiken, mitä Laban tekee sinulle.+ ¹³  Minä olen tosi Jumala, joka ilmestyi sinulle Betelissä.+ Siellä sinä voitelit muistomerkin ja annoit minulle juhlallisen lupauksen.+ Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”+ ¹⁴  Tähän Raakel ja Lea sanoivat: ”Onko meillä enää mitään perittävää isämme talossa? ¹⁵  Mehän olemme hänelle kuin muukalaisia, koska hän on myynyt meidät ja elänyt meistä annetulla rahalla.+ ¹⁶  Kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois isältämme, on meidän ja lastemme.+ Tee siis juuri niin kuin Jumala on käskenyt sinua.”+ ¹⁷  Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.+ ¹⁸  Hän otti mukaansa kaikki hankkimansa tavarat ja laumat,+ Paddan-Aramissa hankkimansa karjan, ja lähti kohti Kanaanin maata mennäkseen isänsä Iisakin luo.+ ¹⁹  Labanin mentyä keritsemään lampaitaan Raakel oli varastanut isälleen kuuluvat+ kotijumalat.*+ ²⁰  Jaakob harhautti aramealaista Labania ja lähti pakoon sanomatta tälle mitään. ²¹  Pakomatkallaan hän ylitti Virran*+ mukanaan kaikki hänelle kuuluva ja suuntasi kohti Gileadin vuoristoa.+ ²²  Kolmantena päivänä Labanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut. ²³  Silloin Laban lähti veljiensä* kanssa ajamaan häntä takaa ja tavoitti hänet seitsemän päivän kuluttua Gileadin vuoristossa. ²⁴  Sitten Jumala tuli aramealaisen+ Labanin luo yöllä unessa+ ja sanoi hänelle: ”Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.”+ ²⁵  Kun Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle ja Laban oli leiriytynyt veljineen Gileadin vuoristoon, Laban tuli Jaakobin luo. ²⁶  Hän sanoi Jaakobille: ”Mitä oikein olet tehnyt? Miksi harhautit minua ja veit tyttäreni pois kuin miekan avulla otetut vangit? ²⁷  Miksi pakenit salaa ja harhautit minua sanomatta minulle mitään? Jos olisit kertonut, olisin lähettänyt sinut matkaan iloiten ja olisimme laulaneet ja soittaneet tamburiineja ja harppuja. ²⁸  Et antanut minulle kuitenkaan tilaisuutta suudella lastenlapsiani* ja tyttäriäni. Olet toiminut tyhmästi. ²⁹  Minun vallassani on aiheuttaa teille vahinkoa, mutta isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.’+ ³⁰  Nyt olet paluumatkalla, koska olet kaivannut kotiin isäsi luo, mutta miksi olet varastanut jumalani?”+ ³¹  Jaakob vastasi Labanille: ”Lähdin, koska olin peloissani. Ajattelin, että saattaisit riistää minulta tyttäresi. ³²  Se jolta löydät jumalasi, ei saa jäädä eloon. Tutki veljiemme edessä, mitä minulla on, ja ota omasi.” Jaakob ei kuitenkaan tiennyt, että Raakel oli varastanut ne. ³³  Sitten Laban kävi Jaakobin teltassa, Lean teltassa ja kahden orjattaren+ teltassa, mutta ei löytänyt niitä. Tultuaan ulos Lean teltasta hän meni Raakelin telttaan. ³⁴  Raakel oli sillä aikaa ottanut kotijumalat ja pannut ne kamelin satulakoriin, jollaista naiset käyttivät, ja hän istui niiden päällä. Laban tutki koko teltan, mutta ei löytänyt niitä. ³⁵  Sitten Raakel sanoi isälleen: ”Ethän suutu, herrani. En voi nousta edessäsi, sillä minulla on se, mikä on naisille tavanomaista.”+ Laban etsi edelleen tarkkaan, mutta ei löytänyt kotijumalia.+ ³⁶  Silloin Jaakob suuttui ja alkoi moittia Labania. Hän sanoi tälle: ”Mitä väärää olen tehnyt, ja minkä synnin takia ajat minua kiivaasti takaa? ³⁷  Nyt kun olet tutkinut kaikki tavarani, mitä talouteesi kuuluvaa olet löytänyt? Pane se tähän minun veljieni ja omien veljiesi eteen, ja annetaan heidän ratkaista tämä minun ja sinun välinen asia. ³⁸  Niinä 20 vuotena, jotka olin luonasi, lampaasi ja vuohesi eivät saaneet yhtään keskenmenoa+ enkä koskaan syönyt pässejä katraastasi. ³⁹  En tuonut sinulle yhtään raadeltua eläintä.+ Minä kärsin menetyksen aina itse. Varastettiinpa eläin päivällä tai yöllä, sinä vaadit korvauksen minulta. ⁴⁰  Päivällä kärsin helteestä ja yöllä kylmästä, ja uni kaikkosi silmistäni.+ ⁴¹  Asuin luonasi 20 vuotta. Palvelin sinua 14 vuotta kahden tyttäresi tähden ja 6 vuotta katraasi tähden, ja sinä muutit palkkaani kymmenen kertaa.+ ⁴²  Jos isäni Jumala+ – Abrahamin Jumala ja Hän, jota Iisak pelkää*+ – ei olisi ollut puolellani, olisit nyt lähettänyt minut luotasi tyhjin käsin. Jumala on nähnyt ahdinkoni ja kovan uurastukseni, ja siksi hän ojensi sinua viime yönä.”+ ⁴³  Laban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni ja lapset minun lapsiani ja katras minun katrastani, ja kaikki, mitä katselet, on minun ja tyttärieni. Minkä minä mahdan tänään heitä tai heidän synnyttämiään lapsia vastaan? ⁴⁴  Tule nyt, niin tehdään liitto keskenämme, sinä ja minä, ja se on todistajana välillämme.” ⁴⁵  Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn muistomerkiksi.+ ⁴⁶  Sitten hän sanoi veljilleen: ”Kerätkää kiviä!” Niin he ottivat kiviä ja pinosivat niitä. Sen jälkeen he söivät pinottujen kivien ääressä. ⁴⁷  Laban alkoi kutsua niitä Jegar-Sahadutaksi* mutta Jaakob Galediksi.* ⁴⁸  Sitten Laban sanoi: ”Nämä pinotut kivet ovat tänään todistajana välillämme.” Siksi ne saivat nimeksi Galed+ ⁴⁹  ja Vartiotorni, sillä hän sanoi: ”Jehovan on pidettävä vartiota välillämme, kun olemme poissa toistemme silmistä. ⁵⁰  Jos kohtelet huonosti tyttäriäni ja alat ottaa vaimoja heidän lisäkseen, muista, että Jumala on todistajana välillämme, vaikka kukaan ihminen ei olisi.” ⁵¹  Laban sanoi vielä Jaakobille: ”Tässä ovat pinotut kivet ja tässä muistomerkki, jonka olen pystyttänyt välillemme. ⁵²  Pinotut kivet ja muistomerkki todistavat,+ etten kulje näiden pinottujen kivien ohi vahingoittaakseni sinua etkä sinä kulje niiden ja tämän muistomerkin ohi vahingoittaaksesi minua. ⁵³  Abrahamin Jumala+ ja Nahorin Jumala, heidän isänsä Jumala, tuomitkoon välillämme.” Jaakob vannoi Hänen kauttaan, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.*+ ⁵⁴  Sen jälkeen Jaakob uhrasi vuorella uhrin ja kutsui veljensä syömään leipää. Niin he söivät ja jäivät vuorelle yöksi. ⁵⁵  Laban kuitenkin nousi varhain aamulla, suuteli lastenlapsiaan*+ ja tyttäriään ja siunasi heidät.+ Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiin.+