1. Samuelin kirja 16:1–23
16 Lopulta Jehova sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia,+ nyt kun minä olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa enää hallita Israelin kuninkaana?+ Täytä sarvesi öljyllä+ ja mene. Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain+ luo, koska olen valinnut itselleni kuninkaan hänen poikiensa joukosta.”+
2 Mutta Samuel sanoi: ”Miten voin mennä? Kun Saul kuulee siitä, hän tappaa minut.”+ Jehova vastasi: ”Ota mukaasi nuori lehmä ja sano: ’Olen tullut uhraamaan Jehovalle.’
3 Kutsu Iisai uhripaikalle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Sinun on voideltava minulle se, jonka sinulle osoitan.”+
4 Samuel teki niin kuin Jehova oli sanonut. Kun hän tuli Betlehemiin,+ kaupungin vanhimmat vapisivat pelosta tavatessaan hänet, ja he kysyivät: ”Merkitseekö tulosi rauhaa?”
5 Hän vastasi: ”Kyllä, rauhaa. Olen tullut uhraamaan Jehovalle. Pyhittäytykää ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Sitten hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa, minkä jälkeen hän kutsui heidät uhriaterialle.
6 Kun he saapuivat ja Samuel näki Eliabin,+ hän sanoi: ”Nyt Jehovan edessä seisoo varmasti hänen voideltunsa.”
7 Jehova kuitenkin sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen ulkonäköään äläkä pituuttaan,+ sillä olen hylännyt hänet. Jumala ei näe asioita niin kuin ihminen: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee sydämeen.”+
8 Sitten Iisai kutsui Abinadabin+ ja toi hänet Samuelin eteen, mutta tämä sanoi: ”Jehova ei ole valinnut häntäkään.”
9 Seuraavaksi Iisai esitteli Samman,+ mutta Samuel sanoi: ”Jehova ei ole valinnut häntäkään.”
10 Niin Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Jehova ei ole valinnut ketään näistä.”
11 Lopulta Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Hän vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä.+ Hän on laiduntamassa lampaita.”+ Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet, koska emme istuudu aterialle ennen kuin hän tulee tänne.”
12 Niinpä Iisai lähetti hakemaan hänet ja toi hänet paikalle. Nuori mies oli terveen värinen* ja komea, ja hänellä oli kauniit silmät.+ Sitten Jehova sanoi: ”Nouse, voitele hänet, sillä hän se on!”+
13 Silloin Samuel otti öljysarven+ ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Siitä päivästä lähtien Jehovan henki alkoi vaikuttaa Daavidiin.+ Myöhemmin Samuel nousi ja lähti Ramaan.+
14 Jehova oli ottanut henkensä pois Saulilta,+ ja Jehova antoi synkkien ajatusten* ahdistaa häntä.+
15 Saulin palvelijat sanoivat hänelle: ”Näethän, että Jumala antaa synkkien ajatusten* ahdistaa sinua.
16 Pyydämme sinua, herramme, että käskisit edessäsi olevia palvelijoitasi etsimään miehen, joka on taitava soittamaan harppua.+ Aina kun Jumala antaa sinun joutua synkkyyden* valtaan, hän soittaa harppua, ja sinulle tulee parempi olo.”
17 Niin Saul sanoi palvelijoilleen: ”Etsikää minulle mies, joka osaa soittaa hyvin, ja tuokaa hänet luokseni.”
18 Yksi palvelijoista sanoi: ”Olen nähnyt betlehemiläisen Iisain pojan soittavan taitavasti, ja hän on rohkea ja voimakas soturi.+ Hän on hyvä puhumaan, hän on komea,+ ja Jehova on hänen kanssaan.”+
19 Silloin Saul lähetti viestinviejiä Iisain luo ja käski sanoa: ”Lähetä luokseni poikasi Daavid, joka on katraan luona.”+
20 Niin Iisai kuormasi aasin selkään leipää, nahkaleilillisen viiniä ja nuoren vuohen ja lähetti ne Saulille poikansa Daavidin mukana.
21 Näin Daavid tuli Saulin luo ja alkoi palvella häntä.+ Hänestä tuli Saulille hyvin rakas, ja tämä teki hänestä aseenkantajansa.
22 Saul lähetti Iisaille viestin: ”Annathan Daavidin jäädä palvelukseeni, sillä olen hyvin tyytyväinen häneen.”
23 Aina kun Jumala antoi Saulin joutua synkkyyden* valtaan, Daavid otti harpun ja soitti sitä. Silloin Saul rauhoittui, hänelle tuli parempi olo ja hänen synkät ajatuksensa väistyivät.+
Alaviitteet
^ Tai ”oli punertavaihoinen”, ”oli punertava”.
^ Kirjaim. ”huonon hengen”.
^ Kirjaim. ”huonon hengen”.
^ Kirjaim. ”huonon hengen”.
^ Kirjaim. ”huonon hengen”.