2. Korinttilaisille 5:1–21
5 Me tiedämme, että vaikka maallinen asuntomme,* tämä teltta, hajotettaisiinkin,+ niin me saamme Jumalalta ikuisen rakennuksen taivaassa, asunnon, jota ei ole tehty käsin.+
2 Me tosiaan huokaamme tässä asumuksessa ja haluamme hartaasti pukeutua siihen, mikä on meitä varten taivaasta,*+
3 niin että sitten kun me pukeudumme siihen, meitä ei havaita alastomiksi.
4 Me, jotka olemme tässä teltassa, huokaamme rasittuneina, sillä emme tahdo riisua sitä vaan pukeutua tuohon toiseen,+ jotta elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.+
5 Mutta hän, joka on valmistanut meidät juuri tätä varten, on Jumala,+ joka on antanut meille hengen ennakkovakuudeksi siitä, mitä on määrä tulla.*+
6 Me olemme siksi aina rohkealla mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota,+
7 sillä meitä ohjaa usko, ei se, mitä näemme.
8 Me olemme kuitenkin rohkealla mielellä, ja me tekisimme mieluummin kotimme Herran luo kuin olisimme tässä ruumiissa.+
9 Olemmepa siis kotona hänen luonaan tai poissa hänen luotaan, tavoitteenamme on saada hänen hyväksyntänsä.
10 Meidän kaikkien täytyy nimittäin tulla Kristuksen tuomarinistuimen eteen,* jotta jokaiselle maksettaisiin sen mukaan, mitä hän on tehnyt ollessaan ruumiissa, olipa se hyvää tai pahaa.+
11 Koska siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me puhumme jatkuvasti ihmisille vakuuttavasti, mutta Jumala tuntee meidät hyvin. Toivon kuitenkin, että myös teidän omatuntonne tuntee meidät hyvin.
12 Emme jälleen suosittele itseämme teille, vaan annamme teille aiheen ylpeillä meistä, jotta te voisitte vastata niille, jotka ylpeilevät siitä, mikä näkyy ulospäin,+ mutta eivät siitä, mitä on sydämessä.
13 Jos nimittäin olimme järjiltämme,+ olimme sellaisia Jumalan tähden; jos olemme ajattelultamme terveitä, olemme sellaisia teidän tähtenne.
14 Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä,* koska olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi kuoli kaikkien puolesta.+ Niinpä kaikki olivat kuolleet.
15 Hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen+ vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin eloon.
16 Niinpä tästä lähtien me emme katsele ketään ihmisen näkökannalta.*+ Vaikka kerran katselimme Kristusta ihmisen näkökannalta,* enää emme varmasti katsele häntä siten.+
17 Jos siis joku on Kristuksen yhteydessä, hän on uusi luomus.+ Se mikä on vanhaa, on kadonnut. Uutta on tullut olemassaoloon!
18 Mutta kaikki on lähtöisin Jumalasta, joka sovitti meidät kanssaan Kristuksen välityksellä+ ja antoi meille sovituksen palvelustehtävän,+
19 nimittäin tehtävän julistaa, että Jumala sovitti maailman kanssaan Kristuksen välityksellä+ eikä ottanut huomioon heidän väärintekojaan,+ ja hän uskoi meille sovituksen sanoman.+
20 Sen vuoksi me olemme lähettiläitä+ Kristuksen sijasta,+ ikään kuin Jumala esittäisi vetoomuksen meidän välityksellämme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”
21 Sen joka ei tuntenut syntiä,+ hän teki synniksi* meidän puolestamme, jotta me saisimme hyväksytyn aseman Jumalan edessä*+ hänen välityksellään.
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”talomme”, joka tarkoittaa tässä tekstiyhteydessä fyysistä tai henkiruumista.
^ Tai ”pukeutua taivaalliseen asuntoomme”.
^ Tai ”käsirahaksi”, ”takeeksi siitä, mitä on määrä tulla”.
^ Tai ”tulla ilmeisiksi – – edessä”.
^ Tai ”saa meidät toimimaan”.
^ Kirjaim. ”ketään lihan mukaan”.
^ Kirjaim. ”Kristusta lihan mukaan”.
^ Tai ”syntiuhriksi”.