2. Kuninkaiden kirja 4:1–44
4 Yksi profeettojen poikien+ vaimoista huusi Elisalle: ”Palvelijasi, mieheni, on kuollut, ja sinä tiedät hyvin, että palvelijasi pelkäsi* aina Jehovaa.+ Nyt velkoja on tullut ottamaan molemmat lapseni orjikseen.”
2 Tähän Elisa sanoi hänelle: ”Mitä voin tehdä hyväksesi? Kerro minulle, mitä sinulla on kotona.” Hän vastasi: ”Palvelijallasi ei ole kotona mitään muuta kuin ruukullinen* öljyä.”+
3 Silloin Elisa sanoi: ”Mene ulos pyytämään kaikilta naapureiltasi astioita, tyhjiä astioita. Älä tyydy vain muutamaan.
4 Mene sitten sisään ja sulje ovi itsesi ja poikiesi perässä. Täytä kaikki astiat ja siirrä täydet sivuun.”
5 Sen jälkeen nainen lähti hänen luotaan.
Kun hän oli sulkenut oven itsensä ja poikiensa perässä, nämä toivat astiat hänelle, ja hän kaatoi niihin öljyä.+
6 Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Tuo minulle vielä yksi astia.”+ Mutta poika sanoi: ”Ei ole enempää astioita.” Siihen öljyn tulo loppui.+
7 Niin hän lähti ja kertoi sen tosi Jumalan miehelle, ja tämä sanoi: ”Mene myymään öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte sillä, mitä jää jäljelle.”
8 Eräänä päivänä Elisa meni Sunemiin,+ jossa asui muuan huomattava nainen, ja tämä pyysi häntä hartaasti tulemaan luokseen aterialle.+ Aina kun Elisa kulki ohi, hän poikkesi sinne syömään.
9 Sitten nainen sanoi miehelleen: ”Tiedän, että mies, joka kulkee säännöllisesti tätä kautta, on Jumalan pyhä mies.
10 Tehtäisiinkö katolle pieni huone?+ Laitetaan sinne häntä varten vuode, pöytä, tuoli ja lampunjalka. Aina kun hän tulee meille, hän voi olla siellä.”+
11 Kun Elisa eräänä päivänä tuli sinne, hän meni kattohuoneeseen lepäämään.
12 Sitten hän sanoi palvelijalleen Gehasille:+ ”Kutsu sunemilainen+ nainen.” Silloin hän kutsui naisen, ja tämä tuli hänen luokseen.
13 Elisa sanoi Gehasille: ”Sanoisitko hänelle: ’Sinä olet nähnyt paljon vaivaa meidän hyväksemme.+ Mitä voin tehdä sinun hyväksesi?+ Voinko puhua puolestasi kuninkaalle+ tai armeijan päällikölle?’” Naisen vastaus kuului: ”Minä asun oman kansani keskuudessa.”
14 Niinpä Elisa kysyi: ”Mitä sitten hänen hyväkseen voisi tehdä?” Gehasi sanoi: ”Hänellähän ei ole poikaa,+ ja hänen miehensä on vanha.”
15 Elisa sanoi heti: ”Kutsu hänet tänne.” Niin hän kutsui naisen, ja tämä jäi seisomaan ovelle.
16 Elisa sanoi: ”Tähän aikaan ensi vuonna sinulla on sylissäsi poika.”+ Mutta nainen sanoi: ”Ei, herrani, tosi Jumalan mies! Älä valehtele palvelijallesi.”
17 Nainen tuli kuitenkin raskaaksi ja synnytti pojan samaan aikaan seuraavana vuonna, niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.
18 Lapsi kasvoi, ja eräänä päivänä hän meni isänsä luo, joka oli sadonkorjaajien kanssa.
19 Hän valitteli isälleen: ”Voi päätäni, päähäni koskee!” Viimein isä sanoi palvelijalle: ”Kanna hänet äitinsä luo.”
20 Niin hän kantoi pojan takaisin äitinsä luo. Poika istui äitinsä sylissä puoleenpäivään asti, ja sitten hän kuoli.+
21 Silloin nainen meni ylös, laski hänet tosi Jumalan miehen vuoteelle,+ sulki oven perässään ja lähti.
22 Hän kutsui nyt miehensä ja sanoi: ”Lähetäthän minulle palvelijan ja aasin ja anna minun käydä nopeasti tosi Jumalan miehen luona.”
23 Mutta mies sanoi: ”Miksi olet menossa tapaamaan häntä tänään? Eihän ole uusikuu+ eikä sapatti.” Nainen kuitenkin sanoi: ”Älä ole huolissasi, kaikki on hyvin.”
24 Niin nainen satuloi aasin ja sanoi palvelijalleen: ”Kulje nopeasti. Älä hidasta minun takiani, ellen käske.”
25 Nainen meni tosi Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Nähdessään hänet kaukaa tosi Jumalan mies sanoi palvelijalleen Gehasille: ”Katso! Tuolla on se sunemilainen nainen.
26 Juoksetko häntä vastaan ja kysyt häneltä: ’Voitko hyvin? Voiko miehesi hyvin? Voiko lapsesi hyvin?’” Tähän nainen sanoi: ”Kaikki on hyvin.”
27 Kun nainen tuli tosi Jumalan miehen luo vuorelle, hän tarttui heti tätä jaloista.+ Silloin Gehasi tuli lähelle työntääkseen hänet pois, mutta tosi Jumalan mies sanoi: ”Anna hänen olla, sillä hän on hyvin ahdistunut.* En kuitenkaan tiedä miksi, koska Jehova ei ole kertonut sitä minulle.”
28 Sitten nainen sanoi: ”Pyysinkö herraltani poikaa? Enkö sanonut, ettet saa antaa minulle turhia toiveita?”+
29 Elisa sanoi heti Gehasille: ”Kiedo vaatteesi vyötäröllesi,+ ota käteesi sauvani ja mene. Jos joku tulee vastaan, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa hänelle. Mene ja aseta sauvani pojan kasvoille.”
30 Pojan äiti sanoi: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, minä en jätä sinua.”+ Niin Elisa nousi ja lähti hänen kanssaan.
31 Gehasi meni edeltä ja asetti sauvan pojan kasvoille, mutta poika ei äännähtänyt eikä reagoinut.+ Hän meni takaisin Elisaa vastaan ja ilmoitti hänelle: ”Poika ei herännyt.”
32 Kun Elisa tuli taloon, poika makasi kuolleena hänen vuoteellaan.+
33 Hän meni sisään ja sulki oven, niin että he jäivät kahden. Sitten hän alkoi rukoilla Jehovaa.+
34 Hän nousi vuoteelle ja laskeutui lapsen päälle, niin että hänen suunsa oli pojan suun päällä, silmänsä tämän silmien päällä ja kämmenensä tämän kämmenien päällä. Kun hän oli kumartuneena lapsen yli, tämän ruumis alkoi lämmetä.+
35 Hän käveli talossa edestakaisin, nousi vuoteelle ja kumartui jälleen pojan yli. Poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi sitten silmänsä.+
36 Elisa kutsui Gehasin ja sanoi: ”Pyydä sunemilainen nainen tänne.” Hän teki niin, ja nainen tuli sisään hänen luokseen. Sitten Elisa sanoi: ”Ota poikasi.”+
37 Tultuaan sisään nainen polvistui hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan hänen eteensä, minkä jälkeen hän otti poikansa ja meni ulos.
38 Kun Elisa palasi Gilgaliin, maassa oli nälänhätä.+ Profeettojen pojat+ istuivat hänen edessään, ja hän sanoi palvelijalleen:+ ”Pane suuri pata tulelle ja keitä profeettojen pojille muhennosta.”
39 Niin yksi heistä meni ulos keräämään malvoja. Hän löysi villiköynnöksen ja keräsi siitä villikurpitsoja vaatteensa täyteen. Sitten hän palasi ja viipaloi kurpitsat pataan, vaikkei tiennyt, mitä ne olivat.
40 Myöhemmin muhennos tarjoiltiin miehille, mutta heti kun he söivät sitä, he huusivat: ”Tosi Jumalan mies, padassa on kuolema!” Eivätkä he voineet syödä sitä.
41 Silloin hän sanoi: ”Tuokaa jauhoja.” Heitettyään ne pataan hän sanoi: ”Tarjoile se miehille.” Padassa ei enää ollut mitään vahingollista.+
42 Baal-Salisasta+ tuli mies, ja hän toi tosi Jumalan miehelle 20 uuden sadon viljasta tehtyä ohraleipää+ ja pussillisen uutta viljaa.+ Elisa sanoi: ”Anna ne väelle syötäväksi.”
43 Mutta hänen palvelijansa sanoi: ”Kuinka voin antaa tästä sadalle miehelle?”+ Tähän hän sanoi: ”Anna ne väelle syötäväksi, sillä näin sanoo Jehova: ’He syövät, ja niistä jää tähteeksikin.’”+
44 Silloin hän asetti ne heidän eteensä. He söivät, ja heille jäi tähteitäkin,+ niin kuin Jehova oli sanonut.