2. Samuelin kirja 12:1–31
12 Niin Jehova lähetti Natanin+ Daavidin luo. Natan tuli hänen luokseen+ ja sanoi: ”Eräässä kaupungissa asui kaksi miestä, toinen rikas ja toinen köyhä.
2 Rikkaalla oli hyvin paljon lampaita ja nautoja,+
3 mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni naaraskaritsa, jonka hän oli ostanut.+ Hän hoiti sitä, ja se kasvoi hänen ja hänen poikiensa luona. Se söi hänen vähistä ruoistaan, joi hänen kupistaan ja nukkui hänen sylissään. Siitä tuli hänelle kuin tytär.
4 Eräänä päivänä rikkaalle miehelle tuli vieras. Hän ei kuitenkaan raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan ja naudoistaan valmistaakseen aterian matkalaiselle, joka oli tullut hänen luokseen. Sen sijaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti siitä aterian luokseen tulleelle miehelle.”+
5 Silloin Daavid suuttui kovasti sille miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin varmasti kuin Jehova elää,+ mies, joka teki noin, ansaitsee kuoleman!
6 Karitsa hänen pitää korvata nelinkertaisesti,+ koska hän teki niin eikä tuntenut sääliä.”
7 Sitten Natan sanoi Daavidille: ”Sinä olet se mies! Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi+ ja vapautin sinut Saulin käsistä.+
8 Olin halukas antamaan sinulle herrasi omaisuuden,+ syliisi herrasi vaimot+ ja hallintaasi Israelin ja Juudan.+ Jos siinä ei olisi ollut kylliksi, olisin ollut halukas tekemään hyväksesi paljon enemmänkin.+
9 Miksi sinä halveksit Jehovan sanaa ja teit sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Sinä löit heettiläisen Uurian miekalla!+ Kun olit tappanut hänet ammonilaisten miekalla, otit hänen vaimonsa vaimoksesi.+
10 Nyt miekka ei ikinä väisty omasta suvustasi,+ koska sinä halveksit minua ja otit vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.’
11 Näin sanoo Jehova: ’Minä tuotan sinulle onnettomuutta, joka on lähtöisin omasta suvustasi.+ Omien silmiesi edessä otan vaimosi ja annan heidät toiselle miehelle,*+ ja hän makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää.*+
12 Vaikka sinä toimit salassa,+ minä teen tämän koko Israelin edessä, keskellä kirkasta päivää.’”*
13 Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.”+ Natan vastasi Daavidille: ”Jehova puolestaan antaa syntisi anteeksi.*+ Sinä et kuole.+
14 Mutta koska olet toiminut äärimmäisen epäkunnioittavasti Jehovaa kohtaan tässä asiassa, vastasyntynyt poikasi varmasti kuolee.”
15 Sitten Natan meni kotiinsa.
Jehova antoi lapsen, jonka Uurian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, sairastua.
16 Daavid kääntyi tosi Jumalan puoleen pojan vuoksi. Hän aloitti ankaran paaston ja sisään mentyään makasi yöt lattialla.+
17 Niin hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen ja yrittivät nostaa hänet lattialta, mutta hän kieltäytyi nousemasta eikä syönyt heidän kanssaan.
18 Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli, mutta Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet kertoa hänelle, että lapsi oli kuollut. He sanoivat: ”Kun lapsi oli elossa, me puhuimme hänelle, eikä hän kuunnellut meitä. Miten siis voimme kertoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voi tehdä jotain kauheaa.”
19 Kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, hän ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Daavid kysyi palvelijoiltaan: ”Onko lapsi kuollut?” He vastasivat: ”Hän on kuollut.”
20 Silloin Daavid nousi lattialta. Hän peseytyi, levitti iholleen öljyä+ ja vaihtoi vaatteet. Sitten hän meni Jehovan teltalle*+ ja heittäytyi kasvoilleen. Sen jälkeen hän meni palatsiinsa ja pyysi, että hänelle tuotaisiin ruokaa, ja hän söi.
21 Hänen palvelijansa kysyivät häneltä: ”Miksi teet näin? Kun lapsi oli elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta heti kun lapsi kuoli, sinä nousit ja aloit syödä.”
22 Hän vastasi: ”Kun lapsi oli elossa, minä paastosin+ ja itkin, koska ajattelin: ’Kenties Jehova armahtaa minua ja antaa lapsen jäädä eloon.’+
23 Nyt kun hän on kuollut, miksi paastoaisin? Voinko tuoda hänet takaisin?+ Minä menen hänen luokseen,+ mutta hän ei palaa minun luokseni.”+
24 Sen jälkeen Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa.+ Hän meni hänen luokseen ja yhtyi häneen. Aikanaan Batseba synnytti pojan, jolle annettiin nimeksi Salomo.*+ Jehova rakasti poikaa+
25 ja lähetti profeetta Natanin+ välityksellä viestin, että pojalle piti Jehovan vuoksi antaa nimi Jedidjah.*
26 Joab jatkoi taistelua ammonilaisten+ Rabbaa+ vastaan ja valloitti kuninkaallisen kaupungin.+
27 Niin Joab lähetti viestinviejiä Daavidin luo sanomaan: ”Olen taistellut Rabbaa vastaan+ ja valloittanut vesikaupungin.*
28 Kokoa nyt loput joukot, leiriydy kaupungin ympärille ja valloita se. Muuten minusta tulee kaupungin valloittaja ja saan kaiken kunnian.”*
29 Niinpä Daavid kokosi kaikki joukot, meni Rabbaan, taisteli sitä vastaan ja valloitti sen.
30 Sitten hän otti Malkamin päästä kruunun, jonka kulta painoi talentin* ja jossa oli arvokkaita kiviä, ja se pantiin Daavidin päähän. Lisäksi hän otti kaupungista hyvin paljon saalista.+
31 Hän vei sieltä pois ihmiset ja laittoi heidät työhön sahaamaan kiviä, työskentelemään terävillä, rautaisilla työkaluilla ja rautakirveillä sekä tekemään tiiliä. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Lopulta Daavid ja kaikki joukot palasivat Jerusalemiin.
Alaviitteet
^ Tai ”heidät lähimmäisellesi”.
^ Kirjaim. ”tämän auringon silmissä”.
^ Kirjaim. ”ja auringon edessä”.
^ Tai ”syntisi mennä ohi”.
^ Kirjaim. ”huoneeseen”.
^ Heprean sanasta, joka merkitsee ’rauhaa’.
^ Merk. ’Jahin rakastama’.
^ Viittaa mahd. kaupungin vesivarastoihin.
^ Tai ”saan sen nimiini”.