legioonaa: Rooman armeijan perusyksikkö. Ensimmäisellä vuosisadalla yhdessä legioonassa oli yleensä noin 6 000 sotilasta. Tässä ”12 legioonaa” tarkoittaa nähtävästi tarkemmin määrittelemätöntä valtavaa joukkoa. Jeesus osoittaa, että jos hän vain pyytäisi, hänen Isänsä lähettäisi paljon enemmän enkeleitä kuin hänen suojelemisekseen tarvittaisiin.

upseerina: Tai ”sadanpäämiehenä”, ”senturiona”. Sadanpäämies oli Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta.

italialaisessa yksikössä: Tai ”italialaisessa kohortissa”. Tätä yksikköä sanottiin ”italialaiseksi” luultavasti siksi, että se erottuisi tavallisista Rooman legioonista. Kohorttiin kuului enimmillään 600 miestä, ts. kymmenesosa legioonan vahvuudesta (ks. Mt 26:53, tutkimisviite). On todisteita siitä, että Syyriassa oli vuonna 69 vapaaehtoisten Rooman kansalaisten toinen italialainen kohortti (lat. Cohors II Italica voluntariorum civium Romanorum), ja joidenkin mielestä se oli tässä mainittu italialainen yksikkö.

lahjoja köyhille: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

lahjoja köyhille: Kreikan sana eleēmosýnē, joka on perinteisesti käännetty ”almuksi”, kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan sanat, joiden merkitys on ’armo’ ja ’osoittaa armoa’. Sana tarkoittaa rahaa tai ruokaa, joka lahjoitettiin köyhille. (Ks. sanasto.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

Päivän yhdeksännen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

nahkuri Simonin: Nahkuri käsitteli eläinten vuotia. Hän poisti vuodasta karvat ja siihen kiinni jääneet lihan ja rasvan rippeet kalkkiliuoksen avulla sekä parkitsi vuodan voimakkaalla liuoksella. Sen jälkeen siitä voitiin tehdä nahkatuotteita. Eri työvaiheiden aikana syntyi pahoja hajuja, ja prosessissa tarvittiin paljon vettä. Tämä saattaa selittää, miksi Simon asui meren rannalla, todennäköisesti Joppen laitamilla. Mooseksen lain mukaan kuolleiden eläinten käsitteleminen teki ihmisestä palvontamenojen kannalta epäpuhtaan (3Mo 5:2; 11:39). Siksi monet juutalaiset halveksivat nahkureita eivätkä mielellään majoittuneet heidän luokseen. Myöhemmin Talmud luokitteli nahkurin työn lannankerääjän työtä halpa-arvoisemmaksi. Pietari ei kuitenkaan antanut ennakkoluulojen estää häntä yöpymästä Simonin luona. Tämä pohjustaa kiinnostavalla tavalla Pietarin seuraavaa tehtävää: hänen piti mennä ei-juutalaisen kotiin. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että ”nahkuria” vastaava kreikan sana (byrseús) oli Simonin lisänimi.

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

katolla: Taloissa oli tasakatot, joita käytettiin eri tarkoituksiin: niillä säilytettiin erilaisia tarvikkeita (Jos 2:6), levättiin (2Sa 11:2), nukuttiin (1Sa 9:26) ja vietettiin uskonnollisia juhlia (Ne 8:16–18). Siksi katoilla piti olla kaide (5Mo 22:8). Yleensä katolta pääsi alas ulkokautta portaita tai tikapuita pitkin tarvitsematta käydä sisällä. Jeesus siis painotti sitä, että olisi paettava nopeasti.

noin kuudennella tunnilla: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

katolle: Taloissa oli tasakatot, joita käytettiin eri tarkoituksiin: niillä säilytettiin erilaisia tarvikkeita (Jos 2:6), levättiin (2Sa 11:2), nukuttiin (1Sa 9:26), vietettiin uskonnollisia juhlia (Ne 8:16–18) ja rukoiltiin omassa rauhassa. Katolla saattoi myös rentoutua, ja sinne pääsi pakoon kadulta iltaisin kuuluvaa hälinää. Rukoillessaan katolla Pietari toimi toisin kuin tekopyhät ihmiset, jotka pitivät huolen siitä, että toiset näkivät heidän rukoilevan (Mt 6:5). Tasakaton ympäri kulkeva kaide todennäköisesti peitti hänet näkyvistä (5Mo 22:8). (Ks. Mt 24:17, tutkimisviite.)

minä jouduin hurmoksiin: Ks. Ap 10:10, tutkimisviite, jossa käsitellään vastineella ”hurmoksiin” käännettyä kreikan sanaa ékstasis. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{14, 17, 22}) lukee: ”Jehovan käsi oli päälläni.” Eräässä käännöksessä (viite J¹⁸) lukee: ”Jehovan henki verhosi minut.”

hurmoksiin: Kreikan sana ékstasis (sanoista ek ’pois’ ja stásis ’seisominen’) viittaa siihen, että hämmästys, ihmetys tai näky Jumalalta sysää ihmisen pois normaalista mielentilasta. Tämä kreikan sana on käännetty sanoilla ”suunnattoman iloisia” (Mr 5:42), ”aivan haltioissaan” (Lu 5:26) ja ”voimakkaan tunnekuohun vallassa” (Mr 16:8). Apostolien teoissa se yhdistetään Jumalan toimintaan. Joskus pyhä henki ilmeisesti sai ihmisen näkemään mielessään Jumalan tarkoitukseen liittyvän näyn tai kuvan, kun hän oli hyvin keskittynyt johonkin asiaan tai oli jonkinlaisessa unitilassa. Ollessaan hurmoksissa ihminen ei ollut tietoinen fyysisestä ympäristöstään, joten hän pystyi ottamaan näyn vastaan. (Ks. Ap 22:17, tutkimisviite.)

oikeamielinen: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

sai Jumalalta – – ohjeet: Näillä sanoilla käännetty kreikan verbi khrēmatízō esiintyy yhdeksän kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25). Useimmissa kohdissa verbi viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. Esimerkiksi tässä jakeessa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä”. Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. Tässä Ap 10:22:ssa lukee eräässä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisessä käännöksessä (ks. liite C4, viite J¹⁸) ”sai Jehovalta – – käskyn”. (Ks. Ap 11:26, tutkimisviite.)

kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.

kumarsi häntä: Tai ”kumarsi hänelle kunnioittavasti”, ”heittäytyi kasvoilleen hänen eteensä”, ”osoitti hänelle kunnioitusta”. Kun ihmiset kumarsivat Jeesusta hänen ollessaan maan päällä, hän ei nuhdellut heitä (Lu 5:12; Joh 9:38). Jeesus oli Daavidin valtaistuimen perijä, ja siksi oli oikein kunnioittaa häntä kuninkaana (Mt 21:9; Joh 12:13–15). Myös Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan, että ihmiset kumarsivat profeettojen, kuninkaiden ja muiden Jumalan edustajien edessä, ja nämä hyväksyivät sen (1Sa 25:23, 24; 2Sa 14:4–7; 1Ku 1:16; 2Ku 4:36, 37). Mutta kun Cornelius polvistui ja kumarsi Pietaria, tämä kieltäytyi kunniasta ja sanoi hänelle: ”Nouse, minäkin olen vain ihminen.” (Ap 10:26.) Jeesus opetti uuden käytösnormin ja tavan suhtautua toisiin Jumalan palvelijoihin, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Yksi on teidän Opettajanne ja te kaikki olette veljiä. – – yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” (Mt 23:8–12.)

juutalaisen ei ole sallittua: Pietarin ajan juutalaiset uskonnolliset johtajat opettivat, että juutalaisesta tuli palvontamenojen kannalta epäpuhdas, jos hän meni ei-juutalaisen taloon (Joh 18:28). Mooseksen laki ei kuitenkaan nimenomaan kieltänyt sitä. Lisäksi juutalaisia ja ei-juutalaisia erottava väliseinä poistui, kun Jeesus antoi elämänsä lunnaiksi ja uusi liitto tuli voimaan. Näin Jeesus teki ”näistä kahdesta ryhmästä yhden”. (Ef 2:11–16.) Vuoden 33 helluntain jälkeen varhaiset opetuslapset eivät heti ymmärtäneet sen merkitystä, mitä Jeesus oli tehnyt. Juutalaiskristityiltä kesti vuosikausia päästä eroon asenteista, joita heidän entiset uskonnolliset johtajansa olivat opettaneet ja jotka olivat juurtuneet syvälle heidän kulttuuriinsa.

yhdeksännellä tunnilla: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

Jehova: Useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” ja sen edessä määräinen artikkeli (kreik. tū Kyríū). Kuten liitteessä C selitetään, on kuitenkin perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 10:33.)

ei ole puolueellinen: Näitä sanoja vastaava kreikan ilmaus voidaan kääntää kirjaimellisesti ”ei ole sellainen, joka ottaa vastaan kasvoja”. Puolueeton Jumala ei arvioi ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella; hän ei suosi ketään kansallisuuden, yhteiskunnallisen aseman, ihonvärin tai minkään muun ulkoisen seikan perusteella. Kun jäljittelemme Jumalan puolueettomuutta, katsomme pintaa syvemmälle ja kiinnitämme huomiota toisten persoonallisuuteen ja hyviin ominaisuuksiin, varsinkin niihin, jotka kuvastavat Luojan ominaisuuksia.

israelilaisille: Tai ”Israelin kansalle”. Kirjaim. ”Israelin pojille”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)

Paholaisen: Kreik. diábolos ’panettelija’. (Ks. sanasto.)

paaluun: Tai ”puuhun”. Kreikan sanaa ksýlon (kirjaim. ’puu’ [aineena]) käytetään tässä kreikan sanan staurós (käännetty vastineella ”kidutuspaalu”) synonyymina, ja sillä kuvaillaan teloitusvälinettä, johon Jeesus naulittiin. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Luukas, Paavali ja Pietari käyttävät sanaa ksýlon tässä merkityksessä yhteensä viisi kertaa (Ap 5:30; 10:39; 13:29; Ga 3:13; 1Pi 2:24). Septuagintassa sana ksýlon esiintyy 5Mo 21:22, 23:ssa heprean sanan ʽets (merk. ’puu’ [kasvina tai aineena], ’puukappale’) vastineena lauseessa ”hänet on – – ripustettu paaluun”. Lainatessaan tätä kohtaa Ga 3:13:ssa Paavali käyttää sanaa ksýlon lauseessa ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun”. Tämä kreikan sana on Septuagintassa myös Esr 6:11:ssä (1. Esdras 6:31, LXX) vastineena aramean sanalle ʼaʽ, joka vastaa heprean sanaa ʽets. Tuossa jakeessa sanotaan siitä, joka rikkoi Persian kuninkaan säädöstä: ”Hänen talostaan revitään rakennuspuu ja hänet pannaan siihen riippumaan.” Raamatunkirjoittajat käyttivät siis sanoja ksýlon ja staurós synonyymisesti. Tämä vahvistaa, että Jeesus teloitettiin pystysuorassa paalussa, jossa ei ollut poikkipuuta, sillä sitä sana ksýlon tarkoittaa tässä erikoiskäytössä.

paaluun: Ks. Ap 5:30, tutkimisviite.

taivaan valtakunnan avaimet: Kun Raamatun aikoina joillekuille annettiin kirjaimellinen tai kuvaannollinen avain, heille uskottiin jossain määrin valtaa (1Ai 9:26, 27; Jes 22:20–22). Sana ”avain” alkoikin symboloida valtaa ja vastuuta. Pietari avasi hänelle annetuilla ”avaimilla” juutalaisille (Ap 2:22–41), samarialaisille (Ap 8:14–17) ja ei-juutalaisille (Ap 10:34–38) mahdollisuuden saada Jumalan henkeä ja päästä taivaalliseen valtakuntaan.

pyhä henki tuli kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat Jumalan sanan: Tämä on ainoa Raamatussa mainittu tilanne, jossa pyhää henkeä vuodatettiin opetuslasten päälle ennen kastetta. Kun ei-juutalainen Cornelius perheineen kääntyi kristillisyyteen, Pietarilla oli siinä aktiivinen rooli. Hän käytti kolmatta ”taivaan valtakunnan avainta”: hän aloitti saarnaamistyön muihin kansoihin kuuluvien keskuudessa – niiden, jotka eivät olleet juutalaisia, juutalaisuuteen kääntyneitä tai samarialaisia – ja avasi heille mahdollisuuden päästä Jumalan valtakuntaan. Pietari oli avannut ensimmäisellä avaimella saman mahdollisuuden juutalaisille ja juutalaiskäännynnäisille ja toisella avaimella samarialaisille (Ap 2:22–41; 8:14–17). (Ks. Mt 16:19, tutkimisviite.)

ympärileikatut uskovat: Tai ”ympärileikatut uskolliset”. Ts. juutalaiskristityt. (Ap 10:23.)

kieliä: Tai ”kielillä”. Kreikan sana glṓssa voi tarkoittaa Raamatussa kirjaimellista puhe-elintä (Mr 7:33; Lu 1:64; 16:24), puhuttua kieltä tai samaa kieltä puhuvaa kansanryhmää (Il 5:9, alav.; 7:9, alav.; 13:7, alav.). Tämä kreikan sana esiintyy myös Ap 2:3:ssa, jossa mainitaan ”tulenliekkien näköiset kielet”. Jokaisen opetuslapsen päälle asettui yksi ”kieli”, ja he alkoivat puhua eri kieliä. Tämä tapahtuma oli selvä osoitus siitä, että pyhä henki oli vuodatettu.

vieraita kieliä: Tai ”kielillä”. Tämä ihme oli kiistaton todiste siitä, että Jumala ulotti nyt taivaallisen kutsun koskemaan ei-juutalaisia. Jehova osoitti selvästi pyhän hengen avulla, että hän oli tämän uuden kehitysvaiheen takana, kuten hän oli ollut helluntainkin tapahtumien takana. Tämä vakuuttava todiste voitiin sekä nähdä että kuulla. (Ks. Ap 2:4, tutkimisviite.)