Herodes: Ts. Herodes Agrippa I, Herodes Suuren pojanpoika. (Ks. sanasto.) Agrippa syntyi vuonna 10 eaa., ja hänet kasvatettiin ja koulutettiin Roomassa, missä hän ystävystyi keisariperheen jäsenten kanssa. Yksi heistä oli Gaius, joka tunnetaan paremmin nimellä Caligula ja josta tuli keisari vuonna 37 jaa. Pian sen jälkeen Caligula nimitti Agrippan Iturean, Trakonitiksen ja Abilenen kuninkaaksi. Myöhemmin Caligula liitti hänen hallintoalueeseensa vielä Galilean ja Perean. Agrippa oli Roomassa, kun Caligula murhattiin vuonna 41. Hänellä oli tiettävästi tärkeä osa salamurhaa seuranneen kriisin ratkaisemisessa. Hän osallistui toisen vaikutusvaltaisen ystävänsä Claudiuksen ja Rooman senaatin välisiin kireisiin neuvotteluihin. Ne johtivat siihen, että Claudius julistettiin keisariksi ja sisällissota vältettiin. Palkkioksi siitä, että Agrippa oli toiminut neuvotteluissa välittäjänä, Claudius antoi hänelle myös Juudean ja Samarian, jotka olivat olleet Rooman prokuraattorien alaisuudessa vuodesta 6 jaa. lähtien. Näin Agrippa alkoi hallita kuninkaana suunnilleen samaa aluetta kuin Herodes Suuri aikanaan. Agrippan hallintoalueen pääkaupunki oli Jerusalem, missä hän saavutti uskonnollisten johtajien suosion. Hänen kerrotaan noudattaneen tunnontarkasti juutalaisten lakia ja perinteitä esimerkiksi siten, että hän uhrasi temppelissä joka päivä ja luki Mooseksen lakia julkisesti. Lisäksi hänen sanotaan puolustaneen innokkaasti juutalaisten uskontoa. Vaikka hän väitti palvovansa Jumalaa, hän järjesti gladiaattoritaisteluja ja pakanallisia teatterinäytöksiä, mikä vei hänen väitteeltään pohjan. Agrippaa on kuvailtu petolliseksi, pinnalliseksi ja tuhlailevaksi. Hänen valtakautensa päättyi äkisti, kun Jehovan enkeli teloitti hänet (Ap 12:23). Tutkijoiden mukaan kuningas Herodes Agrippa I kuoli 54-vuotiaana vuonna 44, jolloin hän oli hallinnut Juudeaa kolme vuotta.

surmasi miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen: Jaakob teloitettiin luultavasti vuonna 44. Hän oli 12 apostolista ensimmäinen, joka kuoli marttyyrina. Herodes valitsi Jaakobin ehkä siksi, että hänen tiedettiin olleen erityisen läheinen Jeesukselle, tai siksi, että hänet tunnettiin erittäin innokkaana apostolina. Todennäköisesti juuri innokkuutensa vuoksi hän ja hänen veljensä Johannes olivat saaneet lisänimen Boanerges, joka merkitsee ’ukkosenjyrinän poikia’ (Mr 3:17). Herodeksen raukkamaisen teon taustalla oli poliittiset motiivit, mutta hän ei onnistunut pysäyttämään hyvän uutisen leviämistä. Seurakunta kuitenkin menetti rakastetun apostolin ja rohkaisevan paimenen. Sana ”miekalla” voi viitata siihen, että Jaakob mestattiin.

happamattoman leivän juhlan aikana: Pesahia vietettiin 14. nisankuuta, ja seuraavana päivänä 15. nisankuuta alkoi happamattoman leivän juhla, joka kesti seitsemän päivää. (Ks. sanasto, ”Happamattoman leivän juhla”, ja liite B15.) Evankeliumien ja Apostolien tekojen lukuisat viittaukset eri juhla-aikoihin osoittavat, että juutalaiset noudattivat juutalaista kalenteria vielä Jeesuksen ja apostolien päivinäkin. Näiden juhla-aikojen perusteella voidaan päätellä Raamatun tapahtumien likimääräisiä ajankohtia. (Mt 26:2; Mr 14:1; Lu 22:1; Joh 2:13, 23; 5:1; 6:4; 7:2, 37; 10:22; 11:55; Ap 2:1; 12:3, 4; 20:6, 16; 27:9.)

Jehovan enkeli: Ks. Ap 5:19, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:7.

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Hepreassa on näissä kohdissa ”enkeliä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmä. Kun ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 3:5, 6:ssa, kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä on Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Tämä tekstikatkelma, joka löytyi Juudean erämaassa olevasta luolasta Naḥal Ḥeveristä Israelista, on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 5:19:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan enkeli”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran enkeli” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 5:19).

Pukeudu: Tai ”Vyöttäydy”. Tässä tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että väljän alimmaisen vaatteen päälle kiedottiin kangaskaistale tai vyö. (Ks. Lu 12:35, tutkimisviite.)

Olkaa valmiit: Kirjaim. ”Olkoot lanteenne vyötetyt”. Kreikan idiomi juontuu siitä, että pitkän vaatteen helma oli tapana sitoa vyöllä esimerkiksi työnteon tai juoksemisen helpottamiseksi. Ajan mittaan ilmaus alkoi tarkoittaa sitä, että oli valmis mihin tahansa toimintaan. Samanlaisia ilmauksia käytetään paljon Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (esim. 2Mo 12:11, alav.; 1Ku 18:46; 2Ku 3:21, alav.; 4:29; San 31:17, alav.; Jer 1:17, alav.). Tässä tekstiyhteydessä verbimuoto ilmaisee, että Jumalan palvelijat ovat valmiina hengelliseen toimintaan jatkuvasti. Lu 12:37:ssä sama kreikan verbi on käännetty sanoilla ”pukeutuu palvelemista varten”. 1Pi 1:13:ssa sanoilla ”terästäytykää toimintaan” käännetty kohta merkitsee kirjaimellisesti ’vyöttäkää mielenne lanteet’.

Jehova lähetti enkelinsä: Sanat ”lähetti enkelinsä” tuovat mieleen Raamatun heprealaisista kirjoituksista samankaltaisia tilanteita, joissa joku pelastettiin. Esimerkiksi Da 3:28; 6:22:n mukaan Jumala ”lähetti enkelinsä” pelastamaan Danielin ja hänen ystävänsä. (Vrt. Ps 34:7; ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 12:11.)

Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.

Marian taloon: Jerusalemin seurakunta kokoontui ilmeisesti yksityiskodissa, Johannes Markuksen äidin Marian luona. Maria on voinut olla suhteellisen varakas nainen, sillä talossa oli tilaa ”monille opetuslapsille” ja siellä työskenteli palvelustyttö (Ap 12:13). Lisäksi puhutaan ”Marian talosta” eikä mainita aviomiestä, joten hän oli ehkä leski.

Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi: Jeesuksen opetuslapsi, ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10) ja Markuksen evankeliumin kirjoittaja (ks. Mr, kirjan nimi, tutkimisviite). Suomalainen nimi Johannes vastaa heprealaista nimeä Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Ap 13:5, 13:ssa tästä opetuslapsesta käytetään pelkästään nimeä Johannes, mutta tässä ja Ap 12:25; 15:37:ssä mainitaan myös hänen roomalainen lisänimensä Markus. Muualla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa häntä sanotaan vain Markukseksi (Kol 4:10; 2Ti 4:11; Flm 24; 1Pi 5:13).

Se on hänen enkelinsä: ”Enkeliä” vastaavat heprean ja kreikan sanat merkitsevät molemmat ’sanansaattajaa’, ’viestinviejää’ (ks. Joh 1:51, tutkimisviite). Ne jotka puhuivat ”hänen [Pietarin] enkelistään”, arvelivat ehkä, että portilla oli häntä edustava enkelisanansaattaja. Ilmeisesti jotkut juutalaiset uskoivat, että jokaisella Jumalan palvelijalla oli oma enkeli, eräänlainen suojelusenkeli, mutta Raamattu ei suoranaisesti opeta näin. Jeesuksen opetuslapset kuitenkin tiesivät, että läpi historian enkelit olivat auttaneet Jumalan palvelijoita henkilökohtaisesti. Esimerkiksi Jaakob mainitsi ”enkelin, joka oli vapauttanut – – [hänet] kaikesta onnettomuudesta” (1Mo 48:16). Lisäksi puhuessaan opetuslapsistaan Jeesus sanoi: ”Heidän enkeleillään taivaassa on aina pääsy taivaassa olevan Isäni luo.” Tämä osoittaa, että enkelit ovat aktiivisesti kiinnostuneita jokaisesta Jeesuksen opetuslapsesta. (Ks. Mt 18:10, tutkimisviite.) Marian taloon kokoontuneet opetuslapset eivät varmasti ajatelleet, että Pietari itse olisi näyttäytynyt jonkinlaisessa enkelin hahmossa, ikään kuin hän olisi kuollut ja olisi nyt ollut henki. He tiesivät, mitä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanotaan kuolleiden tilasta (Sr 9:5, 10).

heidän enkeleillään: Jehova vakuuttaa palvelijoilleen sekä Raamatun heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa, että hänen näkymätön enkeliarmeijansa on aina suojelemassa heitä (2Ku 6:15–17; Ps 34:7; 91:11; Ap 5:19; Hpr 1:14). ”Enkeliksi” käännettyjen alkukielisten sanojen perusmerkitys on ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’ (ks. Joh 1:51, tutkimisviite). Näitä pieniä (eli opetuslapsia) ja ”heidän enkeleitään” koskevat Jeesuksen sanat eivät välttämättä tarkoita sitä, että jokaiselle uskolliselle kristitylle olisi määrätty oma suojelusenkeli. Enkelit kuitenkin huolehtivat kaikkien tosi kristittyjen hengellisestä hyvinvoinnista ja ovat aktiivisesti kiinnostuneita jokaisesta Kristuksen opetuslapsesta. (Ks. Ap 12:15, tutkimisviite.)

enkelien: Tai ”sanansaattajien”, ”viestinviejien”. Kreikan sana ángelos ja vastaava heprean sana malʼákh esiintyvät Raamatussa lähes 400 kertaa. Molempien sanojen perusmerkitys on ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’. Kun tarkoitetaan henkiolentoa, joka välittää sanomia, nuo sanat käännetään vastineella ”enkeli”, mutta kun tarkoitetaan selvästi ihmistä, käytetään vastinetta ”viestinviejä” tai ”sanansaattaja”. Tavallisesti tekstiyhteys osoittaa, kumpaa tarkoitetaan, mutta kun molemmat ovat mahdollisia, alaviitteessä on usein vaihtoehtoinen käännös. (1Mo 16:7; 32:3; Job 4:18, alav.; 33:23, alav.; Sr 5:6, alav.; Jes 63:9, alav.; Mt 1:20; Il 22:8; ks. sanasto.) Runsaasti kuvakieltä sisältävässä Ilmestyskirjassa enkelit voivat joissain kohdissa tarkoittaa ihmisiä (Il 2:1, 8, 12, 18; 3:1, 7, 14).

Jehova: Useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” ja sen edessä määräinen artikkeli (kreik. ho Kýrios). Kuten liitteessä C selitetään, on kuitenkin perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 12:17.)

Jaakobille: Hyvin todennäköisesti Jeesuksen velipuoli. Hän oli ehkä toiseksi vanhin Jeesuksen jälkeen, koska hänet mainitaan ensimmäisenä, kun luetellaan Marian neljä muuta poikaa: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Mt 13:55; Mr 6:3; Joh 7:5). Jaakob oli silminnäkijänä vuoden 33 helluntaina, kun tuhannet juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin monista maista, ottivat hyvän uutisen vastaan ja menivät kasteelle (Ap 1:14; 2:1, 41). Tässä Ap 12:17:ssä Pietari kehotti opetuslapsia ”ilmoittamaan – – Jaakobille”, mitä oli tapahtunut, ja se osoittaa, että Jaakobilla oli tärkeä rooli Jerusalemin seurakunnassa. Ilmeisesti hän on myös sama Jaakob, joka mainitaan Ap 15:13; 21:18; 1Ko 15:7; Ga 1:19 (”Jaakob, Herran veli”); 2:9, 12:ssa ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1; Ju 1).

jolla oli vastuullinen asema kuninkaan hovissa: Kirjaim. ”joka vastasi kuninkaan makuuhuoneesta”. Tällä miehellä oli ilmeisesti hyvin kunnioitettu asema, ja hänelle oli uskottu tärkeitä kuninkaan palatsiin ja henkilökohtaisiin asioihin liittyviä vastuutehtäviä.

Jehovan enkeli: Ks. Ap 5:19, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:23.

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Hepreassa on näissä kohdissa ”enkeliä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmä. Kun ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 3:5, 6:ssa, kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä on Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Tämä tekstikatkelma, joka löytyi Juudean erämaassa olevasta luolasta Naḥal Ḥeveristä Israelista, on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 5:19:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan enkeli”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran enkeli” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 5:19).

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovan sana: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:24.

lähettää avustusta: Tai ”osallistua palvelukseen lähettämällä avustusta”. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan kristittyjen lähettäneen avustusta toisella alueella asuville kristityille. Kreikan sana diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta se voi tarkoittaa myös ”avustusta” ja ”avustamista” (Ap 12:25; 2Ko 8:4). Sanan diakonía käyttötapa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoittaa, että kristittyjen palvelukseen liittyy kaksi puolta. Ensinnäkin siihen sisältyy ”sovituksen palvelustehtävä [sanan diakonía taivutusmuoto]” eli saarnaaminen ja opettaminen (2Ko 5:18–20; 1Ti 2:3–6). Toiseksi siihen sisältyy palvelus uskonveljien hyväksi, mihin tässä jakeessa viitataan. Paavali sanoi: ”On erilaista palvelemista [monikko sanasta diakonía] ja kuitenkin sama Herra.” (1Ko 12:4–6, 11.) Hän osoitti, että kristillisen palveluksen eri puolet ovat kaikki ”pyhää palvelusta” (Ro 12:1, 6–8).

toimittaneet avustuksen: Tai ”osallistuneet palvelukseen toimittamalla avustuksen”. (Ks. Ap 11:29, tutkimisviite.)