Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto.)

paikallishallitsija: Kirjaim. ”tetrarkki” (merk. provinssin ’neljänneksen hallitsija’). Nimitystä käytettiin pienehkön alueen hallitsijasta tai paikallisruhtinaasta, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. Herodes Antipaan hallintoalueeseen kuuluivat Galilea ja Perea. (Vrt. Mr 6:14, tutkimisviite.)

paikallishallitsija Herodeksen: Ks. Mt 14:1, tutkimisviitteet.

palvelusaikansa: Tai ”pyhän palveluksensa aika”, ”julkisen palveluksensa aika”. Tässä käytetty kreikan sana leitūrgía (’julkinen palvelus’) ja samaan sanueeseen kuuluvat sanat leitūrgéō (’palvella julkisesti’) ja leitūrgós (’julkinen palvelija’, ’julkinen työntekijä’) tarkoittivat muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kielenkäytössä yleishyödyllistä työtä tai palvelusta, jota tehtiin siviiliviranomaisille. Esimerkiksi Ro 13:6:ssa maallisia viranomaisia sanotaan Jumalan ”julkisiksi palvelijoiksi” (monikko sanasta leitūrgós), koska he palvelevat kansaa hyödyllisillä tavoilla. Luukas käyttää tässä leitūrgía-sanaa samaan tapaan kuin saman sanueen verbi- ja substantiivimuotoja käytetään Septuagintassa, jossa ne viittaavat usein pappien ja leeviläisten temppelipalvelukseen (2Mo 28:35; 4Mo 8:22). Temppelipalvelus oli julkista palvelusta siinä mielessä, että se hyödytti kansaa. Se oli kuitenkin myös pyhää palvelusta, koska leeviläispapit opettivat Jumalan lakia ja uhrasivat uhreja, jotka peittivät kansan synnit. (2Ai 15:3; Mal 2:7.)

palvelivat: Tai ”palvelivat julkisesti”. Tässä käytetty kreikan sana leitūrgéō ja samaan sanueeseen kuuluvat sanat leitūrgía (’julkinen palvelus’) ja leitūrgós (’julkinen palvelija’, ’julkinen työntekijä’) tarkoittivat muinaisten kreikkalaisten kielenkäytössä yleishyödyllistä työtä tai palvelusta, jota tehtiin siviiliviranomaisille. Esimerkiksi Ro 13:6:ssa maallisia viranomaisia sanotaan Jumalan ”julkisiksi palvelijoiksi” (monikko sanasta leitūrgós), koska he palvelevat kansaa hyödyllisillä tavoilla. Lu 1:23:ssa (ks. tutkimisviite) sanalla leitūrgía viitataan Johannes Kastajan isän Sakarjan palvelukseen, ja se voidaan kääntää vastineella ”palvelus”, ”julkinen palvelus” tai ”pyhä palvelus”. Sanaa leitūrgía ja muita saman sanueen sanoja käytetään myös Septuagintassa pappien ja leeviläisten palveluksesta pyhäkköteltalla (2Mo 28:35; 4Mo 1:50; 3:31; 8:22) ja temppelissä (2Ai 31:2; 35:3; Jl 1:9, 13; 2:17). Tällainen palvelus oli julkista palvelusta siinä mielessä, että se hyödytti kansaa. Sanaan liittyy kuitenkin joissain tekstiyhteyksissä myös ajatus pyhyydestä, koska leeviläispapit opettivat Jumalan lakia (2Ai 15:3; Mal 2:7) ja uhrasivat uhreja, jotka peittivät kansan synnit (3Mo 1:3–5; 5Mo 18:1–5). Ap 13:2:ssa kreikan sanaa leitūrgéō käytetään yleisemmässä merkityksessä palveluksesta, jota Syyrian Antiokian seurakunnan kristityt profeetat ja opettajat tekivät. Sana viittaa Jumalan palvonnan ja palveluksen eri puoliin, kuten rukoilemiseen ja opettamiseen sekä julkiseen saarnaamiseen (Ap 13:3).

palvelivat Jehovaa: Vastineella ”palvella” käännetty kreikan sana leitūrgéō esiintyy usein Septuagintassa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kohdissa, joissa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi. Ap 13:2:ssa oleva kreikan ilmaus esiintyy Septuagintassa esimerkiksi 2Ai 13:10:ssä ja 2Ai 35:3:ssa, joissa heprealaisessa alkutekstissä lukee ”palvella Jehovaa”. (1Sa 2:11; 3:1; Hes 45:4; Jl 2:17; ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 13:2.)

Seleukiaan: Seleukia oli Syyrian Antiokian linnoitettu satamakaupunki Välimeren rannalla. Seleukia oli linnuntietä noin 20 km Antiokiasta lounaaseen, ja kaupunkien välillä oli tieyhteys. Välimatkan saattoi kulkea myös purjehduskelpoista Orontesjokea pitkin, joka virtasi Antiokian ohi ja laski Välimereen vähän Seleukian eteläpuolella. Aleksanteri Suuren kenraali Seleukos I Nikator perusti Seleukian ja nimesi sen itsensä mukaan. Paavali nousi laivaan Seleukiassa lähtiessään Barnabaan kanssa ensimmäiselle lähetysmatkalleen noin vuonna 47. Muinainen Seleukia sijaitsi aivan Süveydiyen eli Samandağin pohjoispuolella nykyisen Turkin alueella. Orontesin liete on soistanut Seleukian sataman. (Ks. liite B13.)

he purjehtivat Kyprokseen: Seleukiasta oli noin 200 km Kyprokseen. Myötäisellä tuulella ensimmäisen vuosisadan laiva kulki noin 150 km päivässä, mutta epäsuotuisissa sääoloissa matka kesti paljon kauemmin. Barnabas oli kotoisin Kyproksesta. (Ks. liite B13.)

Salamiiseen: Salamis sijaitsi Kyproksen itärannalla, ja sieltä oli järkevää aloittaa saarnaaminen saarella, vaikka länsirannalla sijaitseva Pafos oli Rooman Kyproksen-provinssin pääkaupunki. Salamis oli lähempänä Syyrian Antiokian satamakaupunkia Seleukiaa, josta lähetystyöntekijät olivat lähteneet liikkeelle. Se oli myös saaren kaupankäynnin, kulttuurielämän ja koulutuksen keskus. Lisäksi siellä oli suurehko juutalaisyhteisö ja synagogia. Barnabas oli varmasti hyvä opas lähetystyöntekijöille, koska hän oli kotoisin Kyproksesta. Saarnatessaan eri puolilla saarta miehet saattoivat kulkea reitistä riippuen vähintään 150 km. (Ks. liite B13.)

Johannes: Ts. Johannes Markus, Jeesuksen opetuslapsi, ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10) ja Markuksen evankeliumin kirjoittaja (ks. Mr, kirjan nimi, tutkimisviite). Suomalainen nimi Johannes vastaa heprealaista nimeä Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Tästä opetuslapsesta käytetään nimeä Johannes myös Ap 13:13:ssa, mutta kolmessa muussa Apostolien tekojen kohdassa sen rinnalla mainitaan hänen roomalainen lisänimensä Markus (Ap 12:12, 25; 15:37). Muualla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa häntä sanotaan vain Markukseksi (Kol 4:10; 2Ti 4:11; Flm 24; 1Pi 5:13).

Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.

prokonsuli: Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Jotkin Rooman provinssit olivat suoraan keisarin alaisuudessa, kuten Juudea, ja hän nimitti niihin käskynhaltijan. Toiset provinssit olivat senaatin alaisia, ja niiden hallinnon johdossa oli prokonsuli. Kyproksesta tuli tällainen provinssi vuonna 22 eaa. Saarelta on löytynyt kolikko, jonka toisella puolella on Rooman keisarin Claudiuksen pää ja arvonimi (latinaksi) ja toisella puolella teksti ”Cominius Procluksen, kyproslaisten prokonsulin, alaisuudessa” (kreikaksi). (Ks. sanasto.)

Elymas: Ts. jakeessa 6 mainittu Barjesus.

Saul-nimisen: Merk. ’[Jumalalta] pyydetty’, ’[Jumalalta] kysytty’, ’[Jumalalta] tiedusteltu’. Saul tunnetaan myös roomalaisella nimellä Paavali. Hän kuului ”Benjaminin heimoon” ja oli ”heprealaisille syntynyt heprealainen” (Fil 3:5). Koska hänellä oli Rooman kansalaisuus syntymästä saakka (Ap 22:28), hän todennäköisesti sai roomalaisen nimen Paavali (lat. Paulus ’pieni’, ’vähäinen’) vanhemmiltaan. Hänellä oli siis nämä kaksi nimeä luultavasti lapsesta asti. Juutalaiset vanhemmat antoivat hänelle nimen Saul ehkä monestakin syystä. Nimellä oli pitkät perinteet benjaminilaisten keskuudessa, koska Israelin ensimmäinen kuningas oli ollut benjaminilainen Saul (1Sa 9:2; 10:1; Ap 13:21). Nimen valintaan saattoi vaikuttaa myös sen merkitys. Kolmas mahdollisuus on se, että hänen isänsä oli nimeltään Saul, ja poika nimettiin isänsä mukaan (vrt. Lu 1:59). Olipa syy mikä tahansa, hän varmaankin käytti heprealaista nimeä Saul toisten juutalaisten keskuudessa, varsinkin opiskellessaan fariseukseksi ja eläessään fariseusten tapaan (Ap 22:3). Nähtävästi hänet tunnettiin etupäässä heprealaisella nimellään vielä yli kymmenen vuotta sen jälkeen kun hänestä oli tullut kristitty (Ap 11:25, 30; 12:25; 13:1, 2, 9).

Saul, jota kutsuttiin myös Paavaliksi: Tästä lähtien Saulista käytetään nimeä Paavali. Hän oli heprealainen, jolla oli syntymästä saakka Rooman kansalaisuus (Ap 22:27, 28; Fil 3:5). Siksi hänellä oli todennäköisesti lapsesta asti heprealainen nimi Saul ja roomalainen nimi Paavali. Siihen aikaan juutalaisilla saattoi hyvinkin olla kaksi nimeä, varsinkin jos he asuivat Israelin ulkopuolella (Ap 12:12; 13:1). Joillain Paavalin sukulaisillakin oli roomalainen ja kreikkalainen nimi (Ro 16:7, 21). ”Kansojen apostolina” Paavalin tehtävä oli julistaa hyvää uutista ei-juutalaisille (Ro 11:13). Tässä työssä hän ilmeisesti katsoi parhaaksi käyttää roomalaista nimeään (Ap 9:15; Ga 2:7, 8). Jotkut kuitenkin arvelevat, että hän otti itselleen tuon nimen Sergius Pauluksen kunniaksi. Tämä ei ole todennäköistä, sillä hän käytti roomalaista nimeä Kyproksesta lähdettyäänkin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Paavali ei halunnut käyttää heprealaista nimeään, koska sen kreikkalainen muoto kuulosti samalta kuin kreikan sana, joka tarkoittaa ihmisen (tai eläimen) ylpeän keikistelevää kävelytyyliä. (Ks. Ap 7:58, tutkimisviite.)

Paavaliksi: Nimen kreikkalainen muoto Paúlos tulee latinalaisesta nimestä Paulus, jonka merkitys on ’pieni’, ’vähäinen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstissä 157 kertaa apostoli Paavalista ja yhden kerran Kyproksen prokonsulista Sergius Pauluksesta (Ap 13:7).

Paholaisen: Kreik. diábolos ’panettelija’. (Ks. sanasto.)

oikean: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Jehovan suoria teitä: Paavalin vastauksessa juutalaiselle noidalle Barjesukselle eli Elymaalle (jakeissa 10 ja 11) on useita ilmauksia, joilla on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Esimerkiksi sanoilla ”vääristelemästä – – teitä” käännetyt kreikan sanat esiintyvät Septuagintassa San 10:9:ssä (”tekee tiensä mutkaisiksi”). Kreikan ilmaus, joka on tässä käännetty sanoilla ”Jehovan suoria teitä”, esiintyy myös Septuagintassa Ho 14:9:ssä. Tuossa jakeessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi (”Jehovan tiet ovat oikeat”). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 13:10.)

Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. 2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). ”Käsi” kuvaa Raamatussa usein voimaa. Koska käsi käyttää käsivarren voimaa eri tarkoituksiin, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös käytössä olevasta voimasta. Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Lu 1:66:ssa ja Ap 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 66, tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 11:21.)

Jehovan käsi: Ks. Ap 11:21, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 13:11.

Jehovan opetuksesta: Ilmaus ”Jehovan opetus” tarkoittaa samaa kuin Ap 13:5:ssä oleva ilmaus ”Jumalan sana”. Tuon jakeen mukaan Paavali ja hänen kanssaan olevat miehet alkoivat Kyproksessa ”julistaa Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa”. Silloin prokonsuli Sergius Paulus ”halusi innokkaasti kuulla Jumalan sanaa” (Ap 13:7). Kuultuaan, mitä Paavali sanoi, ja nähtyään, mitä hän teki, Sergius Paulus oli hyvin hämmästynyt siitä, mitä hän sai tietää Jehova Jumalasta ja hänen opetuksestaan. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 13:12.)

Pisidian Antiokiaan: Kaupunki Rooman Galatian-provinssissa. Se sijaitsi Frygian ja Pisidian rajalla, joten historian saatossa sen katsottiin kuuluvan joskus toiseen näistä alueista ja joskus toiseen. Kaupungin rauniot ovat lähellä Yalvaçia nykyisen Turkin alueella. Pisidian Antiokiaan viitataan tässä ja Ap 14:19, 21:ssä. Matka Pergen kaupungista Välimeren rannikon tuntumasta Pisidian Antiokiaan oli hankala ja vaarallinen: Antiokia sijaitsi noin 1 100 m merenpinnan yläpuolella (ks. liite B13), ja vuoristosolissa väijyi ryöstäjiä. Pisidian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Syyrian Antiokiaan (Ap 6:5; 11:19; 13:1; 14:26; 15:22; 18:22). Useimmissa Apostolien tekojen kohdissa ”Antiokia” tarkoittaa Syyrian Antiokiaa.

nousi lukemaan: Tutkijat sanovat, että tämä on tiettävästi vanhin kuvaus synagogan jumalanpalveluksesta. Juutalaisen perimätiedon mukaan seurakuntalaiset rukoilivat tavallisesti ensin itsekseen, kun he menivät sisään synagogaan. Sitten lausuttiin 5Mo 6:4–9:n ja 11:13–21:n sanat ja rukoiltiin yhdessä. Tämän jälkeen luettiin ääneen tietyn ohjelman mukainen osuus Pentateukista eli Mooseksen kirjoista. Ap 15:21:n mukaan Mooseksen kirjoja luettiin ensimmäisellä vuosisadalla ”joka sapatti”. Seuraavaksi jumalanpalveluksessa luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia, mihin tässä jakeessa nähtävästi viitataan. Lukijalla oli tapana seistä, ja hänellä oli ehkä jonkin verran vapautta valita osuus, jonka hän lukisi noista kirjoituksista. (Ks. Ap 13:15, tutkimisviite.)

Lakia ja Profeettoja oli luettu julkisesti: Ensimmäisellä vuosisadalla Raamatun heprealaisia kirjoituksia luettiin julkisesti ”joka sapatti” (Ap 15:21). Synagogan palvontamenoissa lausuttiin šema, jota pidettiin juutalaisuuden uskontunnustuksena (5Mo 6:4–9; 11:13–21). Tuo nimitys tuli ensimmäisenä lausutun raamatunkohdan ensimmäisestä sanasta: ”Kuuntele [šemáʽ], Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5Mo 6:4.) Jumalanpalveluksen tärkein osa oli Tooran eli Pentateukin (Mooseksen kirjojen) lukeminen. Monissa synagogissa koko Mooseksen laki luettiin läpi vuodessa, joissain taas lukuohjelma kesti kolme vuotta. Lisäksi luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia. Julkisen lukemisen jälkeen kuultiin puhe. Kun julkinen lukeminen oli ohi Pisidian Antiokian synagogassa, Paavalia pyydettiin esittämään läsnäolijoille rohkaisun sanoja. (Ks. Lu 4:16, tutkimisviite.)

noin 450 vuotta: Käydessään läpi israelilaisten historiaa Paavali aloitti merkittävästä tapahtumasta: ”Jumala valitsi esi-isämme.” (Ap 13:17.) Hänellä oli nähtävästi mielessään ajankohta, jolloin luvattu jälkeläinen Iisak syntyi (1Mo 17:19; 21:1–3; 22:17, 18). Saarain (Saaran) hedelmättömyyden vuoksi oli ollut epäselvää, kenet Jumala tunnustaisi tuoksi jälkeläiseksi, mutta Iisakin syntymä antoi kysymykseen selvän vastauksen (1Mo 11:30). Paavali kuvaili, mitä Jumala teki valitun kansansa hyväksi Iisakin syntymän ja sen ajan välillä, jolloin Jumala antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti. Tämä ”noin 450 vuoden” ajanjakso alkoi siis nähtävästi vuonna 1918 eaa., jolloin Iisak syntyi, ja päättyi vuonna 1467 eaa., ts. 46 vuotta sen jälkeen kun israelilaiset lähtivät Egyptistä vuonna 1513 eaa. He vaelsivat erämaassa 40 vuotta ja Kanaanin maan valloitus kesti 6 vuotta, joten Paavalin mainitsema ajanjakso päättyi sopivasti vuoteen 1467 eaa. (4Mo 9:1; 13:1, 2, 6; 5Mo 2:7; Jos 14:6, 7, 10).

jälkeläisistä: Kirjaim. ”siemenestä”. (Ks. liite A2.)

paaluun: Tai ”puuhun”. Kreikan sanaa ksýlon (kirjaim. ’puu’ [aineena]) käytetään tässä kreikan sanan staurós (käännetty vastineella ”kidutuspaalu”) synonyymina, ja sillä kuvaillaan teloitusvälinettä, johon Jeesus naulittiin. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Luukas, Paavali ja Pietari käyttävät sanaa ksýlon tässä merkityksessä yhteensä viisi kertaa (Ap 5:30; 10:39; 13:29; Ga 3:13; 1Pi 2:24). Septuagintassa sana ksýlon esiintyy 5Mo 21:22, 23:ssa heprean sanan ʽets (merk. ’puu’ [kasvina tai aineena], ’puukappale’) vastineena lauseessa ”hänet on – – ripustettu paaluun”. Lainatessaan tätä kohtaa Ga 3:13:ssa Paavali käyttää sanaa ksýlon lauseessa ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun”. Tämä kreikan sana on Septuagintassa myös Esr 6:11:ssä (1. Esdras 6:31, LXX) vastineena aramean sanalle ʼaʽ, joka vastaa heprean sanaa ʽets. Tuossa jakeessa sanotaan siitä, joka rikkoi Persian kuninkaan säädöstä: ”Hänen talostaan revitään rakennuspuu ja hänet pannaan siihen riippumaan.” Raamatunkirjoittajat käyttivät siis sanoja ksýlon ja staurós synonyymisesti. Tämä vahvistaa, että Jeesus teloitettiin pystysuorassa paalussa, jossa ei ollut poikkipuuta, sillä sitä sana ksýlon tarkoittaa tässä erikoiskäytössä.

paalusta: Tai ”puusta”. (Ks. Ap 5:30, tutkimisviite.)

hautaan: Tai ”muistohautaan”. (Ks. sanasto.)

kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä: Tai ”Jumalan koko tarkoitusta”, ”kaikkea Jumalan tahtoa”. Tekstiyhteyden mukaan ”kaikki, mitä Jumala on päättänyt tehdä”, liittyy valtakuntaan (Ap 20:25). Nämä sanat viittaavat Jumalan tarkoitukseen, jonka hän toteuttaa valtakuntansa välityksellä ja johon sisältyy kaikki, mitä hän pitää välttämättömänä ihmisten pelastumiselle. Tässä käytetty kreikan sana būlḗ on käännetty Lu 7:30:ssä sanalla ”ohjaus [tai ”neuvot”, alav.]” ja Hpr 6:17:ssä sanalla ”tarkoitus [tai ”päätös”, alav.]”.

oli palvellut Jumalaa: Tai ”oli tehnyt Jumalan tahdon”, ”oli palvellut Jumalan tarkoitusta”. (Ks. Ap 20:27, tutkimisviite.)

Jumalaa palvovat: Tällä ilmauksella käännetty kreikan sana sébomai merkitsee ’palvoa’, ’kunnioittaa syvästi’, ’osoittaa uskonnollista kunnioitusta’. Se voidaan kääntää myös vastineella ”jumalaapelkäävä”, ”harras”. (Ks. Ap 13:50, tutkimisviite.) Syyrialaisessa Pešittassa sen vastineena on tässä kohdassa ”Jumalaa pelkäävät”. Eräs Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielinen käännös (ks. liite C4, viite J¹⁸) käyttää tässä Jumalan nimeä, jolloin koko ilmaus voidaan kääntää ”Jehovaa pelkäävät”.

Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden: Tai ”Jumalan runsaan hyvyyden”. Paavalilla oli kaikki syyt korostaa Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä, sillä hän oli aiemmin vastustanut Jeesusta ja hänen seuraajiaan (Ap 9:3–5). (Ks. sanasto, ”Ansaitsematon hyvyys”.) Hän ymmärsi, että hän pystyi huolehtimaan palvelustehtävästään vain Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ansiosta (1Ko 15:10; 1Ti 1:13, 14). Tavatessaan Efesoksen vanhimmat hän viittasi tuohon ominaisuuteen kaksi kertaa (Ap 20:24, 32). 14 kirjeessään hän käytti tuota ilmausta noin 90 kertaa, paljon useammin kuin kukaan muu raamatunkirjoittaja. Hän mainitsi Jumalan tai Jeesuksen ansaitsemattoman hyvyyden esimerkiksi kaikkien kirjeidensä tervehdyssanoissa, lukuun ottamatta Heprealaiskirjettä, ja jokaisen kirjeensä loppusanoissa.

jumalaapelkääviä: Tai ”Jumalaa palvovia”. Kreikan sana sébomai voidaan kääntää myös vastineilla ”kunnioittaa syvästi”, ”osoittaa uskonnollista kunnioitusta”. Syyrialaisessa Pešittassa sen vastineena on tässä kohdassa ”Jumalaa pelkääviä”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 10, 18}) käyttävät tässä Jumalan nimeä, jolloin ilmaus voidaan kääntää ”Jehovaa pelkääviä”.

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovan sanaa: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 13:44.

Jehova onkin käskenyt meitä näillä sanoilla: Jakeessa oleva lainaus on otettu Jes 49:6:sta, jossa heprealaisen alkutekstin tekstiyhteys osoittaa selvästi, että puhuja on Jehova (Jes 49:5; vrt. Jes 42:6). Ennustuksen täyttymykseksi Jehovan palvelija Jeesus Kristus ja hänen seuraajansa ovat tehneet Jehovan antamaa työtä (Jes 42:1). (Ks. Lu 2:32, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 13:47.)

maan ääriin asti: Tai ”maan kaukaisimpiin osiin asti”. Tässä lainataan Jes 49:6:n ennustusta, jossa Septuaginta käyttää samaa kreikan ilmausta. Jesaja ennusti, että Jehovan palvelija olisi ”kansakunnille valo” ja että Jumalan antama pelastus ”ulottuisi maan ääriin asti”. Puhuessaan Pisidian Antiokiassa Paavali ja Barnabas osoittivat, että näillä profeetallisilla sanoilla Jehova käski Kristuksen seuraajia palvelemaan kansakuntien valona. Kreikan ilmaus, joka on tässä käännetty sanoilla ”maan ääriin asti”, esiintyy myös Ap 1:8:ssa (ks. tutkimisviite). Tuossa jakeessa se kertoo, kuinka laajalti Jeesuksen seuraajat todistaisivat hänestä.

aina maan ääriin asti: Tai ”aina maan kaukaisimpiin osiin asti”. Sama kreikan ilmaus on Ap 13:47:ssä. Siinä lainataan Jes 49:6:n ennustusta, jossa myös kreikkalainen Septuaginta käyttää samaa ilmausta. Tämän ennustuksen mukaan Jehovan palvelija annettaisiin ”kansakunnille valoksi”, niin että pelastus ulottuisi ”maan ääriin asti”. Jeesuksen sanat Ap 1:8:ssa saattoivat heijastella tuota ennustusta. Linjassa tämän kanssa Jeesus oli aiemmin todennut, että hänen seuraajansa tekisivät ”suurempia tekoja” kuin hän (ks. Joh 14:12, tutkimisviite). Hän oli myös sanonut, että kristittyjen saarnaamistyö ulottuisi kaikkialle maailmaan (ks. Mt 24:14; 26:13; 28:19; tutkimisviitteet).

poistaa verhon kansoilta: Tai ”ilmestyy kansoille”. Sanoilla ”poistaa verho” käännetty kreikan sana apokálypsis merkitsee ’paljastamista’ tai ’ilmi tulemista’, ja sitä käytetään usein hengellisten asioiden tai Jumalan tahdon ja tarkoitusten paljastamisesta (Ro 16:25; Ef 3:3; Il 1:1). Iäkäs Simeon sanoi Jeesus-lasta valoksi ja osoitti, että hengellisestä valosta hyötyisivät myös ei-juutalaiset kansat, eivät ainoastaan syntyperäiset juutalaiset ja juutalaisuuteen kääntyneet. Simeonin profeetalliset sanat ovat sopusoinnussa Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustusten kanssa, joita on esimerkiksi Jes 42:6; 49:6:ssa.

Jehovan sanaa: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 13:48.

oli oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada: Näin kuvaillaan Pisidian Antiokian ei-juutalaisia, joista tuli uskovia sen jälkeen kun he olivat kuunnelleet Paavalia ja Barnabasta. Noita sanoja vastaavalla kreikan verbillä tássō on monia merkityksiä, kuten ’asettaa’, ’järjestää’, ’määrätä’. Tarkka merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Ap 13:46:ssa mainitut Pisidian Antiokian juutalaiset suhtautuivat kuulemaansa eri tavalla kuin tässä jakeessa 48 mainitut ei-juutalaiset. Edellisenä sapattina Paavali oli pitänyt sytyttävän puheen ja näin todistanut perusteellisesti sekä juutalaisille että ei-juutalaisille (Ap 13:16–41). Paavalin ja Barnabaan sanojen mukaan itsepäiset juutalaiset hylkäsivät ”Jumalan sanan” eivätkä ”pitäneet itseään ikuisen elämän arvoisina”, mikä näkyi heidän asenteestaan ja toiminnastaan (Ap 13:46). Antiokian ei-juutalaisilla oli kuitenkin aivan erilainen asenne, sillä he alkoivat iloita ja ylistää Jehovan sanaa. Tässä tekstiyhteydessä kreikan verbi tássō välittää siis sellaisen ajatuksen, että nuo ei-juutalaiset ”asettivat itsensä” sellaiseen asemaan, että he voisivat saada ikuisen elämän; heillä oli oikeanlainen asenne, halu ja alttius sen saamiseksi. Siksi tämä kreikan sana voidaan perustellusti kääntää sanoilla ”oli oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada”. Monet raamatunkäännökset kuitenkin käyttävät Ap 13:48:ssa ilmauksia ”oli säädetty”, ”oli määrätty”. Niistä voi saada sellaisen käsityksen, että Jumala oli määrännyt ennalta nuo ihmiset saamaan elämän. Sille ei kuitenkaan löydy tukea tekstiyhteydestä eikä muualta Raamatusta. Antiokian ei-juutalaisia ei ollut määrätty ennalta saamaan elämää, kuten ei ollut ennalta määrätty, että sikäläiset juutalaiset eivät saisi ikuista elämää. Paavali yritti saada juutalaiset ottamaan vastaan hyvän uutisen, mutta he tekivät harkitun valinnan ja torjuivat sen. Heidän ratkaisunsa ei ollut ennalta määrätty. Jeesuksen mukaan jotkut osoittaisivat teoillaan, että he eivät olleet ”sopivia Jumalan valtakuntaan” (Lu 9:62). Antiokian ei-juutalaiset olivat sitä vastoin niitä, jotka Jeesuksen mukaan olivat hyvän uutisen ”arvoisia”, koska heillä oli oikeanlainen asenne (Mt 10:11, 13).

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovan sanaa: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 13:49.

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

jumalaapelkääviä: Tai ”Jumalaa palvovia”. Kreikan sana sébomai voidaan kääntää myös vastineilla ”kunnioittaa syvästi”, ”osoittaa uskonnollista kunnioitusta”. Syyrialaisessa Pešittassa sen vastineena on tässä kohdassa ”Jumalaa pelkääviä”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 10, 18}) käyttävät tässä Jumalan nimeä, jolloin ilmaus voidaan kääntää ”Jehovaa pelkääviä”.

pudisti pölyt vaatteistaan: Tällä eleellä Paavali osoitti, että hän oli täyttänyt velvollisuutensa eikä ollut enää vastuussa niiden Korintin juutalaisten elämästä, jotka torjuivat Kristusta koskevan pelastussanoman (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne). Tämäntyyppinen ele mainitaan muuallakin Raamatussa. Kun Nehemia puhui Jerusalemiin palanneille juutalaisille, hän ravisti vaatteensa laskokset sen merkiksi, että Jumala hylkäisi sen, joka ei täyttäisi tuolloin antamaansa lupausta (Ne 5:13). Samaan tapaan Paavali ”pudisti tomun jaloistaan” Pisidian Antiokiassa varoitukseksi niille, jotka vastustivat häntä tuossa kaupungissa. (Ks. Ap 13:51; Lu 9:5; tutkimisviitteet.)

nämä pudistivat tomun jaloistaan varoitukseksi heille: Paavali ja Barnabas noudattivat Mt 10:14; Mr 6:11; Lu 9:5:ssä olevaa Jeesuksen neuvoa. Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän ohjeisti opetuslapsiaan. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ks. Ap 18:6, tutkimisviite.)