keskusteltu perusteellisesti: Tai ”esitetty paljon voimakkaita mielipiteitä”, ”kiistelty paljon”. Vastineella ”keskustella perusteellisesti” käännetty kreikan substantiivi kuuluu samaan sanueeseen kuin verbi zētéō ’etsiä’, ja se tarkoittaa ’etsimistä’, ’kyselemistä’ (Kingdom Interlinear). Tästä voidaan päätellä, että apostolit ja vanhimmat perehtyivät asiaan esittämällä kysymyksiä, ottamalla tarkasti selvää tosiasioista ja epäilemättä vaihtamalla avoimesti mielipiteitä.

kiistakysymyksen: Tai ”kiistan”. Kreikan sana zḗtēma viittaa usein kysymykseen tai ongelmaan, josta väitellään tai keskustellaan. Se kuuluu samaan sanueeseen kuin sana zētéō ’etsiä’. (Ks. Ap 15:7, tutkimisviite.)

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa tässä niitä, joilla oli vastuuta varhaiskristillisessä seurakunnassa. Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja apostolit mainitaan yhdessä, ja heidän luokseen Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtivät Syyrian Antiokiasta selvittämään ympärileikkauskysymystä. Muinaisessa Israelissa jotkut miehet toimivat vanhimpina kansallisella tasolla, ja samaan tapaan nämä vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Ryhmään kuului alun perin 12 apostolia, mutta nyt se oli saanut lisää jäseniä (Ap 1:21, 22, 26). (Ks. Mt 16:21; Ap 11:30; tutkimisviitteet.)

vanhimmille: Kirjaim. ”vanhemmille miehille”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa, joskin se viittaa joskus kirjaimellisesti vanhempiin miehiin (ks. Mt 16:21, tutkimisviite). Muinaisessa Israelissa vanhimmat huolehtivat hallinto- ja johtotehtävistä niin kaupunkitasolla (5Mo 25:7–9; Jos 20:4; Ru 4:1–12) kuin kansallisellakin tasolla (Tu 21:16; 1Sa 4:3; 8:4; 1Ku 20:7). Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa viitataan kristillisen seurakunnan vanhimpiin. Muinaisen Israelin vanhinten tavoin hengellisen Israelin vanhimmat kantoivat vastuun seurakunnan johtamisesta. Tässä tilanteessa vanhimmat ottivat avustuksen vastaan ja valvoivat sen jakamista Juudean seurakunnille.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katuminen liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

katukaa ja kääntykää: Vastineella ”katua” käännetty kreikan sana metanoéō merkitsee kirjaimellisesti ’muuttaa mieltään’, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katumiseen sisältyy se, että ihminen haluaa korjata tai palauttaa ennalleen suhteensa Jumalaan. Aidosti katuva ihminen on syvästi pahoillaan siitä, että on toiminut väärin, ja päättää olla tekemättä samaa syntiä enää uudestaan. (2Ko 7:10, 11; ks. Mt 3:2, 8, tutkimisviitteet.) Lisäksi aito katumus saa syntiä tehneen ”kääntymään”: hän jättää taakseen väärän toiminnan ja alkaa toimia Jumalaa miellyttävällä tavalla. Verbiä ”kääntyä” vastaava heprean verbi šuv ja vastaavat kreikan verbit stréfō ja epistréfō merkitsevät ’palata’, ’kääntyä takaisin’, ’kääntyä ympäri’ kirjaimellisessa merkityksessä (1Mo 18:10; 50:14; Ru 1:6; Ap 15:36). Hengellisessä merkityksessä ne voivat tarkoittaa sitä, että kääntyy väärältä tieltä Jumalan puoleen (1Ku 8:33; Hes 33:11). (Ks. Ap 15:3; 26:20; tutkimisviitteet.)

katua: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä kehotus ”katua” yhdistetään sanoihin ja kääntyä Jumalan puoleen, joten se liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. Aito katumus näkyy tekoina, jotka kertovat katumuksesta. Ihmisen toiminta siis osoittaa, että hän on todella muuttanut mieltään tai asennettaan. (Ks. Mt 3:2, 8; Lu 3:8; tutkimisviitteet; sanasto, ”Katuminen”.)

kääntymisestä: Kreikan sana epistrofḗ tulee verbistä, joka merkitsee ’palata’, ’kääntyä takaisin’, ’kääntyä ympäri’ (Joh 12:40; 21:20; Ap 15:36). Hengellisessä merkityksessä siihen voi sisältyä se, että kääntyy tosi Jumalan puoleen tai palaa hänen luokseen ja hylkää jumalankuvat ja väärät jumalat. (Tämä verbi esiintyy Ap 3:19; 14:15; 15:19; 26:18, 20; 2Ko 3:16:ssa.) 1Te 1:9:ssä samaa verbiä käytetään lauseessa ”te hylkäsitte epäjumalanne ja aloitte palvella elävää tosi Jumalaa”. Kääntymistä edeltää katumus. (Ks. Mt 3:2, 8; Ap 3:19; 26:20; tutkimisviitteet.)

Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa, että olette katuneet: Tai ”Osoittakaa sen vuoksi teoillanne, että olette katuneet”. ”Hedelmällä” tarkoitetaan tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Lu 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

fariseusten lahkoon kuuluneet: Nähtävästi näiden kristittyjen ajattelutapaan vaikutti edelleen se, että he olivat olleet fariseuksia. (Vrt. Ap 23:6, tutkimisviite.)

minä olen fariseus: Jotkut kuulijoista tunsivat Paavalin (Ap 22:5). Kun Paavali sanoi itseään fariseusten pojaksi, sanhedriniin kuuluvat fariseukset todennäköisesti ymmärsivät, että hän tunnusti heidän yhteisen taustansa, vaikka hänestä oli tullut innokas kristitty. Hän ei antanut itsestään väärää kuvaa. Tässä tekstiyhteydessä Paavalin sanat voitiin kuitenkin ymmärtää suhteellisessa merkityksessä: hän yhdisti itsensä saddukeusten sijasta fariseuksiin, koska hän uskoi ylösnousemukseen kuten hekin. Näin hän loi yhteisen pohjan paikalla olevien fariseusten kanssa. Ilmeisesti hän toivoi, että nostamalla esiin tämän kiistanalaisen aiheen hän saisi jotkut sanhedrinin jäsenet suhtautumaan myönteisesti hänen sanoihinsa, ja tämä taktiikka toimi. (Ap 23:7–9.) Paavali sanoi itseään fariseukseksi myös puolustautuessaan myöhemmin kuningas Agrippan edessä (Ap 26:5). Kun hän kirjoitti Roomasta kristityille Filippiin, hän viittasi jälleen taustaansa fariseuksena (Fil 3:5). On myös kiinnostavaa, miten Ap 15:5:ssä kuvaillaan toisia kristittyjä, jotka olivat aiemmin olleet fariseuksia (ks. Ap 15:5, tutkimisviite).

keskusteltu perusteellisesti: Tai ”esitetty paljon voimakkaita mielipiteitä”, ”kiistelty paljon”. Vastineella ”keskustella perusteellisesti” käännetty kreikan substantiivi kuuluu samaan sanueeseen kuin verbi zētéō ’etsiä’, ja se tarkoittaa ’etsimistä’, ’kyselemistä’ (Kingdom Interlinear). Tästä voidaan päätellä, että apostolit ja vanhimmat perehtyivät asiaan esittämällä kysymyksiä, ottamalla tarkasti selvää tosiasioista ja epäilemättä vaihtamalla avoimesti mielipiteitä.

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

Jaakob: Jeesuksen velipuoli. Ilmeisesti sama Jaakob, joka mainitaan Ap 12:17:ssä (ks. tutkimisviite) ja Ga 1:19:ssä ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1).

Jaakobille: Hyvin todennäköisesti Jeesuksen velipuoli. Hän oli ehkä toiseksi vanhin Jeesuksen jälkeen, koska hänet mainitaan ensimmäisenä, kun luetellaan Marian neljä muuta poikaa: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Mt 13:55; Mr 6:3; Joh 7:5). Jaakob oli silminnäkijänä vuoden 33 helluntaina, kun tuhannet juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin monista maista, ottivat hyvän uutisen vastaan ja menivät kasteelle (Ap 1:14; 2:1, 41). Tässä Ap 12:17:ssä Pietari kehotti opetuslapsia ”ilmoittamaan – – Jaakobille”, mitä oli tapahtunut, ja se osoittaa, että Jaakobilla oli tärkeä rooli Jerusalemin seurakunnassa. Ilmeisesti hän on myös sama Jaakob, joka mainitaan Ap 15:13; 21:18; 1Ko 15:7; Ga 1:19 (”Jaakob, Herran veli”); 2:9, 12:ssa ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1; Ju 1).

Jaakob: Todennäköisesti Jeesuksen velipuoli ja sama Jaakob, joka mainitaan Ap 12:17:ssä (ks. Mt 13:55; Ap 12:17; tutkimisviitteet). Jaakob toimi ilmeisesti puheenjohtajana, kun ”apostolit ja vanhimmat” käsittelivät ympärileikkauskysymystä Jerusalemissa (Ap 15:1, 2). Paavali viittasi nähtävästi tuohon tilanteeseen sanoessaan, että Jaakobia, Keefasta (Pietaria) ja Johannesta pidettiin Jerusalemin seurakunnan ”tukipilareina” (Ga 2:1–9).

Simon, jota kutsutaan Pietariksi: Pietarista käytetään Raamatussa viittä nimeä: 1) Symeon (heprealaisen nimen Simeon kreikkalainen muoto); 2) Simon (kreikkalainen nimi; nimet Symeon ja Simon tulevat molemmat heprean verbistä, joka merkitsee ’kuulla’, ’kuunnella’); 3) Pietari (kreikkalainen nimi, joka merkitsee ’kallion kappaletta’ ja jota ei käytetä Raamatussa kenestäkään muusta); 4) Keefas (nimen Pietari seemiläinen vastine, kuuluu ehkä samaan sanueeseen kuin heprean sana kefím ’kalliot’, jota käytetään Job 30:6; Jer 4:29:ssä); 5) Simon Pietari (kahden nimen yhdistelmä) (Mt 16:16; Joh 1:42; Ap 15:14).

Symeon: Ts. Simon Pietari. Tässä jakeessa apostoli Pietarista käytetään heprealaisen nimen Simeon kreikkalaista muotoa Symeṓn. Se voi osoittaa, että keskustelu käytiin kokouksessa hepreaksi. Raamatussa Pietariin viitataan tällä nimellä vain kerran. (Ks. Mt 10:2, tutkimisviite.)

kansan, joka tunnetaan hänen nimellään: Tai ”kansan nimelleen”. Tämä ilmaus voi tuoda mieleen Raamatun heprealaisten kirjoitusten kohtia, joissa Jehovan kerrotaan valinneen kansan erikoisomaisuudekseen (2Mo 19:5; 5Mo 7:6; 14:2; 26:18, 19). Tähän Jehovan nimellä tunnettuun uuteen kansaan – ”Jumalan Israeliin” eli hengelliseen Israeliin – kuuluisi nyt myös ei-juutalaisia (Ga 6:16; Ro 11:25, 26a; Il 14:1). Koska he edustivat Jumalaa, heidän piti ylistää julkisesti häntä ja hänen nimeään (1Pi 2:9, 10). Jehova oli sanonut muinaisesta Israelista: ”Kansa, jonka olen muodostanut itseäni varten, jotta se ylistäisi minua”, ja nämä sanat soveltuivat nyt myös hengelliseen Israeliin (Jes 43:21). Varhaiskristityt julistivat rohkeasti, että Jehova on ainoa tosi Jumala, ja osoittivat, että kaikki muut jumalat, joita siihen aikaan palvottiin, olivat vääriä jumalia (1Te 1:9).

Profeettojen sanat: Symeonin eli Simon Pietarin puheenvuoro (Ap 15:7–11) sekä Barnabaan ja Paavalin esittämät todisteet (Ap 15:12) epäilemättä toivat Jaakobin mieleen raamatunkohtia, jotka valottivat keskustelunaihetta (Joh 14:26). Hän totesi ”profeettojen sanojen pitävän yhtä” esiin tuotujen näkökulmien kanssa ja lainasi Am 9:11, 12:ta, joka kuului ”Profeetoiksi” kutsuttuun Raamatun heprealaisten kirjoitusten osaan (Mt 22:40; Ap 15:16–18; ks. Lu 24:44, tutkimisviite).

Mooseksen lakiin, Profeettoihin ja Psalmeihin: Jeesus ilmeisesti ryhmitteli Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Raamatun heprealaiset kirjoitukset juutalaisten omaksumalla ja tuntemalla tavalla. ”Mooseksen laki” (hepr. Tōráh) tarkoittaa viittä Mooseksen kirjaa. ”Profeetat” (hepr. Neviʼím) tarkoittavat profeettakirjoja, mukaan lukien niin sanotut ”varhaisemmat profeetat” (Joosuan kirjasta Kuninkaiden kirjoihin). ”Psalmit” viittaavat kolmanteen osaan, joka sisältää Heprealaisten kirjoitusten loput kirjat ja josta käytetään nimeä ”Kirjoitukset” (hepr. Ketuvím). Kolmatta osaa voidaan sanoa ”Psalmeiksi” sen ensimmäisen kirjan mukaan. Juutalaiset käyttävät Heprealaisista kirjoituksista nimeä ”Tanakh”, joka tulee kunkin kolmen osan ensimmäisestä kirjaimesta (TaNaKh). Jeesus käytti näitä kolmea nimeä, mikä osoittaa, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli hänen aikanaan vahvistettu ja hän hyväksyi sen.

Daavidin – – majan: Kirjaim. ”Daavidin – – teltan”. Jehova lupasi, että Daavidin valtakunta olisi ”vakaa ikuisesti” (2Sa 7:12–16). Daavidin ”maja”, ts. hallitsijasuku eli dynastia, sortui, kun kuningas Sidkia syöstiin vallasta (Hes 21:27). Sen jälkeen yksikään Daavidin jälkeläinen ei istunut kuninkaana ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa (1Ai 29:23). Jehova rakentaisi kuitenkin Daavidin kuvaannollisen ”majan” uudelleen, kun hän palauttaisi kuninkuuden Daavidin sukuhaaralle ja asettaisi Daavidin jälkeläisen Jeesuksen valtaistuimelle pysyvästi (Ap 2:29–36). Aamos oli ennustanut tämän uudelleen rakentamisen, ja Jaakob osoitti, että siihen sisältyisi Jeesuksen opetuslasten (valtakunnan perillisten) kokoaminen juutalaisten ja muiden kansojen keskuudesta (Am 9:11, 12).

jotta jäljelle jääneet ihmiset etsisivät hartaasti Jehovaa: Jaakob lainasi tässä Am 9:11, 12:n sanoja, kuten Ap 15:15:n tutkimisviite osoittaa. Osa lainauksesta on kuitenkin hieman erilainen kuin nykyisin saatavilla oleva heprealainen teksti. Eron on arveltu johtuvan siitä, että Jaakob lainasi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista käännöstä Septuagintaa. Nimi, jota Pietarista käytetään Ap 15:14:ssä, voi kuitenkin osoittaa, että kokouksessa puhuttiin hepreaa (ks. Ap 15:14, tutkimisviite). Siinä tapauksessa on mahdollista, että Jaakob otti lainauksen heprealaisesta tekstistä mutta Luukas käytti Septuagintan sanamuotoa kirjoittaessaan sen muistiin. Samalla tavalla toimivat Luukkaan lisäksi myös Jaakob ja muut raamatunkirjoittajat, kun he lainasivat Heprealaisia kirjoituksia. Vaikka joidenkin Septuagintasta otettujen lainausten sanamuoto on hieman erilainen kuin nykyisin saatavilla oleva heprealainen teksti, Jehova salli raamatunkirjoittajien käyttää tuota käännöstä, ja niin noista lainauksista tuli osa hänen henkensä ohjauksessa kirjoitettua tekstiä (2Ti 3:16). On huomionarvoista, että Septuagintassa Am 9:12:ssa lukee ”jäljellä olevat ihmiset”, kun taas saatavilla olevissa heprealaisissa käsikirjoituksissa lukee ”sen, mitä on jäljellä Edomista”. Jotkut uskovat eron johtuvan siitä, että muinaishepreassa ”ihmisiä” ja ”Edomia” vastaavat sanat ovat hyvin samannäköisiä. Myös verbejä ”etsiä” ja ”ottaa haltuun” vastaavat heprean sanat muistuttavat toisiaan. Jotkut arvelevat, että Septuagintan käännös Am 9:12:sta perustui muinaiseen heprealaiseen tekstiin, jonka sanamuoto erosi nykyisin saatavilla olevasta heprealaisesta tekstistä, mutta asiasta ei ole varmuutta. Joka tapauksessa sekä Septuagintasta että heprealaisesta masoreettisesta tekstistä välittyy Jaakobin todistelun ydinajatus: Aamos ennusti, että muihin kansoihin kuuluvia ihmisiä kutsuttaisiin Jehovan nimellä.

Jehovaa: Ap 15:14:ssä Jaakob sanoo Symeonin selostaneen, ”miten Jumala – – käänsi huomionsa kansakuntiin”, ja jakeessa 19 Jaakob viittaa ”niihin muista kansoista oleviin, jotka kääntyvät Jumalan puoleen”. Hän lainaa Am 9:11, 12:ta, jossa Jumalan nimi esiintyy heprealaisessa alkutekstissä yhden kerran, ilmauksessa ”julistaa [tai ”sanoo”] Jehova”. Kreikan sana Kýrios (”Herra”) esiintyy Ap 15:17:ssä kuitenkin kaksi kertaa ja viittaa molemmissa kohdissa Jehovaan. Tekstiyhteys ja yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin sekä sanan Kýrios käyttö Septuagintassa ja muualla Kreikkalaisissa kirjoituksissa antavat hyvät perusteet käyttää Jumalan nimeä tässä jakeessa sanan Kýrios molemmissa esiintymiskohdissa. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 15:17.)

yhdessä kaikkien kansojen ihmisten kanssa: Ts. yhdessä ei-juutalaisten kanssa. Kun ei-juutalainen ympärileikkautti itsensä, häntä ei enää pidetty muihin kansoihin kuuluvana vaan hänestä tuli ”kuin maan syntyperäinen asukas”, ts. juutalainen (2Mo 12:48, 49). Est 8:17:ssä kerrotaan, että Esterin aikana monet muihin kansoihin kuuluvat ”julistautuivat juutalaisiksi” tai, kuten nämä sanat käännetään Septuagintassa, heidät ”ympärileikattiin ja heistä tuli juutalaisia”. Apostolien teoissa olevan Am 9:11, 12:n ennustuksen mukaan ”kaikkien kansojen ihmisiä” (ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia) liittyisi Israelin kansasta ”jäljelle jääneisiin ihmisiin” (juutalaisiin ja ympärileikattuihin käännynnäisiin) ja heitä ”kutsuttaisiin – – [Jehovan] nimellä”. Tämän ennustuksen pohjalta opetuslapset ymmärsivät, että muihin kansoihin kuuluvien ympärileikkaamattomien ihmisten ei tarvitsisi ympärileikkauttaa itseään saadakseen Jumalan hyväksynnän.

joita kutsutaan minun nimelläni: Tai ”jotka on otettu minun nimiini”. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa Jehovan nimen liittäminen israelilaisiin osoitti, että he olivat hänen kansansa (5Mo 28:10; 2Ai 7:14; Jes 43:7; 63:19; Da 9:19). Jehova liitti nimensä myös Jerusalemiin ja sen temppeliin ja hyväksyi näin tuon paikan palvontansa keskukseksi (2Ku 21:4, 7).

sanoo Jehova: Tässä Am 9:12:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

joka tekee tämän [jae 18] niin kuin hän päätti jo kauan sitten: Tai ”joka on tehnyt tämän [jae 18] vanhastaan tunnetuksi”, kuten kreikkalainen teksti voitaisiin kääntää toisen tulkinnan mukaan.

Symeon: Ts. Simon Pietari. Tässä jakeessa apostoli Pietarista käytetään heprealaisen nimen Simeon kreikkalaista muotoa Symeṓn. Se voi osoittaa, että keskustelu käytiin kokouksessa hepreaksi. Raamatussa Pietariin viitataan tällä nimellä vain kerran. (Ks. Mt 10:2, tutkimisviite.)

Profeettojen sanat: Symeonin eli Simon Pietarin puheenvuoro (Ap 15:7–11) sekä Barnabaan ja Paavalin esittämät todisteet (Ap 15:12) epäilemättä toivat Jaakobin mieleen raamatunkohtia, jotka valottivat keskustelunaihetta (Joh 14:26). Hän totesi ”profeettojen sanojen pitävän yhtä” esiin tuotujen näkökulmien kanssa ja lainasi Am 9:11, 12:ta, joka kuului ”Profeetoiksi” kutsuttuun Raamatun heprealaisten kirjoitusten osaan (Mt 22:40; Ap 15:16–18; ks. Lu 24:44, tutkimisviite).

olen tullut siihen lopputulokseen: Tai ”minun mielipiteeni on”, ”minun ratkaisuni on”. Näitä sanoja vastaava kreikan verbi ei tässä osoita, että Jaakob olisi yrittänyt saada koko ryhmän hyväksymään hänen oman mielipiteensä kokouksessa, jossa hän ilmeisesti toimi puheenjohtajana. Sen sijaan hän esitti kuultujen todisteiden ja asiaan liittyvien raamatunkohtien pohjalta toimintaehdotuksen toisten harkittavaksi. Erään sanakirjan mukaan tuo kreikan verbi merkitsee tässä yhteydessä ’tehdä johtopäätös eri näkökohtien pohjalta’. Se ei siis tarkoita tässä virallista lopullista päätöstä vaan Jaakobin mielipidettä, jonka hän muodosti juuri lainaamansa raamatunkohdan perusteella.

seksuaalisesta moraalittomuudesta: Kreikan sana porneía on yleiskäsite, joka tarkoittaa Raamatussa kaikenlaista luvatonta sukupuolista kanssakäymistä. Siihen sisältyvät aviorikos, prostituutio, naimattomien välinen seksi, homoseksuaaliset teot ja eläimeen sekaantuminen. (Ks. sanasto.)

lihasta, joka on peräisin kuristetusta eläimestä: Tai ”lihasta, joka on peräisin eläimestä, joka on tapettu laskematta sen verta”. Käsky soveltuu ilmeisesti myös eläimeen, joka on kuollut itsestään tai toisen eläimen aiheuttamiin vammoihin. Kummassakaan tapauksessa eläimen verta ei ole asianmukaisesti laskettu. (2Mo 22:31; 3Mo 17:15; 5Mo 14:21.)

nousi lukemaan: Tutkijat sanovat, että tämä on tiettävästi vanhin kuvaus synagogan jumalanpalveluksesta. Juutalaisen perimätiedon mukaan seurakuntalaiset rukoilivat tavallisesti ensin itsekseen, kun he menivät sisään synagogaan. Sitten lausuttiin 5Mo 6:4–9:n ja 11:13–21:n sanat ja rukoiltiin yhdessä. Tämän jälkeen luettiin ääneen tietyn ohjelman mukainen osuus Pentateukista eli Mooseksen kirjoista. Ap 15:21:n mukaan Mooseksen kirjoja luettiin ensimmäisellä vuosisadalla ”joka sapatti”. Seuraavaksi jumalanpalveluksessa luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia, mihin tässä jakeessa nähtävästi viitataan. Lukijalla oli tapana seistä, ja hänellä oli ehkä jonkin verran vapautta valita osuus, jonka hän lukisi noista kirjoituksista. (Ks. Ap 13:15, tutkimisviite.)

Lakia ja Profeettoja oli luettu julkisesti: Ensimmäisellä vuosisadalla Raamatun heprealaisia kirjoituksia luettiin julkisesti ”joka sapatti” (Ap 15:21). Synagogan palvontamenoissa lausuttiin šema, jota pidettiin juutalaisuuden uskontunnustuksena (5Mo 6:4–9; 11:13–21). Tuo nimitys tuli ensimmäisenä lausutun raamatunkohdan ensimmäisestä sanasta: ”Kuuntele [šemáʽ], Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5Mo 6:4.) Jumalanpalveluksen tärkein osa oli Tooran eli Pentateukin (Mooseksen kirjojen) lukeminen. Monissa synagogissa koko Mooseksen laki luettiin läpi vuodessa, joissain taas lukuohjelma kesti kolme vuotta. Lisäksi luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia. Julkisen lukemisen jälkeen kuultiin puhe. Kun julkinen lukeminen oli ohi Pisidian Antiokian synagogassa, Paavalia pyydettiin esittämään läsnäolijoille rohkaisun sanoja. (Ks. Lu 4:16, tutkimisviite.)

nousi lukemaan: Tutkijat sanovat, että tämä on tiettävästi vanhin kuvaus synagogan jumalanpalveluksesta. Juutalaisen perimätiedon mukaan seurakuntalaiset rukoilivat tavallisesti ensin itsekseen, kun he menivät sisään synagogaan. Sitten lausuttiin 5Mo 6:4–9:n ja 11:13–21:n sanat ja rukoiltiin yhdessä. Tämän jälkeen luettiin ääneen tietyn ohjelman mukainen osuus Pentateukista eli Mooseksen kirjoista. Ap 15:21:n mukaan Mooseksen kirjoja luettiin ensimmäisellä vuosisadalla ”joka sapatti”. Seuraavaksi jumalanpalveluksessa luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia, mihin tässä jakeessa nähtävästi viitataan. Lukijalla oli tapana seistä, ja hänellä oli ehkä jonkin verran vapautta valita osuus, jonka hän lukisi noista kirjoituksista. (Ks. Ap 13:15, tutkimisviite.)

Lakia ja Profeettoja oli luettu julkisesti: Ensimmäisellä vuosisadalla Raamatun heprealaisia kirjoituksia luettiin julkisesti ”joka sapatti” (Ap 15:21). Synagogan palvontamenoissa lausuttiin šema, jota pidettiin juutalaisuuden uskontunnustuksena (5Mo 6:4–9; 11:13–21). Tuo nimitys tuli ensimmäisenä lausutun raamatunkohdan ensimmäisestä sanasta: ”Kuuntele [šemáʽ], Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5Mo 6:4.) Jumalanpalveluksen tärkein osa oli Tooran eli Pentateukin (Mooseksen kirjojen) lukeminen. Monissa synagogissa koko Mooseksen laki luettiin läpi vuodessa, joissain taas lukuohjelma kesti kolme vuotta. Lisäksi luettiin ja selitettiin profeettojen kirjoituksia. Julkisen lukemisen jälkeen kuultiin puhe. Kun julkinen lukeminen oli ohi Pisidian Antiokian synagogassa, Paavalia pyydettiin esittämään läsnäolijoille rohkaisun sanoja. (Ks. Lu 4:16, tutkimisviite.)

Mooseksen sanojahan: Jaakob viittasi Mooseksen kirjoituksiin, jotka sisälsivät paitsi lakikokoelman myös tietoa siitä, miten Jumala oli ollut tekemisissä kansansa kanssa ja ilmaissut tahtonsa jo ennen Mooseksen lakia. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjasta ilmenee selvästi Jumalan näkemys verestä, aviorikoksesta ja epäjumalanpalveluksesta (1Mo 9:3, 4; 20:2–9; 35:2, 4). Näin Jehova toi ilmi periaatteita, jotka sitovat kaikkia ihmisiä, olivatpa he juutalaisia tai ei-juutalaisia. Ap 15:19, 20:ssä ehdotettu ratkaisu ei ”rasittaisi” muihin kansoihin kuuluvia kristittyjä eikä hankaloittaisi heidän elämäänsä, sillä heitä ei vaadittu noudattamaan Mooseksen lain monia käskyjä. Lisäksi se ottaisi huomioon tunnontarkat juutalaiskristityt, jotka olivat vuosikausia kuulleet, kun Mooseksen sanoja – – luettiin ääneen synagogissa joka sapatti (ks. Lu 4:16; Ap 13:15; tutkimisviitteet). Suositeltu toimintatapa lujittaisi juutalaisten ja ei-juutalaisten kristittyjen välistä sidettä.

luetaan ääneen synagogissa joka sapatti: Ks. Lu 4:16; Ap 13:15; tutkimisviitteet.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa tässä niitä, joilla oli vastuuta varhaiskristillisessä seurakunnassa. Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja apostolit mainitaan yhdessä, ja heidän luokseen Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtivät Syyrian Antiokiasta selvittämään ympärileikkauskysymystä. Muinaisessa Israelissa jotkut miehet toimivat vanhimpina kansallisella tasolla, ja samaan tapaan nämä vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Ryhmään kuului alun perin 12 apostolia, mutta nyt se oli saanut lisää jäseniä (Ap 1:21, 22, 26). (Ks. Mt 16:21; Ap 11:30; tutkimisviitteet.)

apostolit ja vanhimmat: Ks. Ap 15:2, tutkimisviite.

Tervehdys: Kreikan sana khaírō merkitsee kirjaimellisesti ’iloita’, mutta tässä sitä käytetään tervehdyksenä ja se välittää ajatuksen ”toivottavasti teillä on kaikki hyvin”. Tämä ympärileikkausta koskeva kirje lähetettiin seurakunnille, ja sen aloitus noudatti mallia, jonka mukaan kirjeet muinoin kirjoitettiin. Ensin mainittiin kirjoittaja ja sitten vastaanottaja, ja niiden jälkeen esitettiin tavanomainen tervehdys. (Ks. Ap 23:26, tutkimisviite.) Kaikista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjeistä, jotka on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa, vain Jaakobin kirjeessä käytetään kreikan sanaa khaírō tervehdyksenä samaan tapaan kuin tässä ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen kirjeessä (Ja 1:1). Opetuslapsi Jaakob oli laatimassa hallintoelimen kirjettä, mikä tukee sitä päätelmää, että tämä Jaakob, jolla oli huomattava osa Ap 15. luvussa kuvaillussa kokouksessa, ja Jaakobin kirjeen kirjoittaja olivat sama henkilö.

Claudius Lysias hänen korkea-arvoisuudelleen käskynhaltija Felixille: Tervehdys: Tämä aloitus noudatti mallia, jonka mukaan kirjeet muinoin kirjoitettiin. Ensin mainittiin kirjoittaja ja sitten vastaanottaja, ja niiden jälkeen esitettiin tavanomainen tervehdys. Tervehdyksenä käytettiin kreikan sanaa khaírō, joka merkitsee kirjaimellisesti ’iloita’, ja se välittää ajatuksen ”toivottavasti sinulla on kaikki hyvin”. Sana esiintyy usein ei-raamatullisissa papyruskirjeissä. Tässä tekstiyhteydessä ”tervehdys” on sopiva käännös. Samanlainen kirjeen aloitus on Ap 15:23:ssa ja Ja 1:1:ssä. (Ks. Ap 15:23, tutkimisviite.)

horjuttaa teitä: Tai ”horjuttaa sieluanne”, ”hämmentää sieluanne”. Kreikan sana psykhḗ, joka on perinteisesti käännetty vastineella ”sielu”, tarkoittaa tässä ihmistä itseään, joten se on käännetty persoonapronominilla (”teitä”). (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

yksimielisesti: Kirjaim. ”samanmielisesti”. Kreikan sana homothymadón esiintyy Apostolien teoissa useita kertoja. Se kuvailee monesti varhaiskristittyjen ainutlaatuista yhtenäisyyttä, ja se on käännetty esimerkiksi vastineilla ”yhdessä” ja ”kaikki yhdessä” (Ap 1:14, alav.; 2:46, alav.; 4:24, alav.).

ovat vaarantaneet elämänsä: Kreikan sana psykhḗ (tässä monikkomuodossa), joka on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty vastineella ”sielu”, on tässä käännetty vastineella ”elämä”. Kreikan sana voi tarkoittaa ihmistä tai ihmisen elämää. (Ks. sanasto, ”Sielu”.) Koko ilmauksen ajatuksena voi olla ”panna elämänsä alttiiksi”, ”panna sielunsa alttiiksi” tai ”omistaa elämänsä”, ”omistautua”.

pysyä erossa: Tässä käytetty verbi voidaan yhdistää koko sitä seuraavaan luetteloon. Kristittyjen piti karttaa epäjumalanpalvelusta, seksuaalista moraalittomuutta ja sellaisen eläimen lihaa, joka oli kuristettu ja jonka verta ei näin ollen ollut laskettu asianmukaisesti. Käsky pysyä erossa verestä ei tarkoita pelkästään sitä, että verta ei saa syödä eikä juoda, vaan verbin merkitys on laajempi: kunnioituksesta veren pyhyyttä kohtaan verta ei saa käyttää millään tavalla väärin. (3Mo 17:11, 14; 5Mo 12:23.)

pysyä erossa – – verestä: Tämä määräys pohjautuu veren syömistä koskevaan kieltoon, jonka Jumala antoi Nooalle ja hänen pojilleen ja siten koko ihmiskunnalle (1Mo 9:4–6). Noin 800 vuotta myöhemmin Jumala sisällytti tämän kiellon israelilaisille antamaansa lakiin (3Mo 17:13–16). Siitä noin 1 500 vuotta myöhemmin hän vahvisti, että kielto oli voimassa myös kristillisessä seurakunnassa, kuten tämä jae osoittaa. Jumalan näkökannalta on yhtä tärkeää pysyä erossa verestä kuin epäjumalanpalveluksesta ja seksuaalisesta moraalittomuudesta.

kuristetun eläimen lihasta: Ks. Ap 15:20, tutkimisviite.

seksuaalisesta moraalittomuudesta: Ks. Ap 15:20, tutkimisviite.

Hyvää vointia teille: Tai ”Kaikkea hyvää”. Näitä sanoja vastaavaa kreikan sanaa käytettiin usein kirjeissä. Sillä ei välttämättä tarkoiteta sitä, että edellä mainittujen määräysten tarkoituksena oli edistää terveyttä, ikään kuin ihminen olisi terveempi, jos hän pysyisi erossa noista asioista. Sen sijaan sana oli lopputervehdys, jolla vastaanottajalle toivotettiin voimia, terveyttä ja onnellisuutta. Sitä käytettiin samalla tavalla kuin heprean ilmausta šalṓm, jolla toivottiin toiselle rauhaa (2Mo 4:18; Tu 18:6; 19:20; 1Sa 1:17). Eräässä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten nykyhepreaksi tehdyssä käännöksessä (ks. liite C4, viite J²²) tämä kreikan sana on käännetty sanoilla šalṓm lakhém ’olkoon teillä rauha’.

seksuaalisesta moraalittomuudesta: Kreikan sana porneía on yleiskäsite, joka tarkoittaa Raamatussa kaikenlaista luvatonta sukupuolista kanssakäymistä. Siihen sisältyvät aviorikos, prostituutio, naimattomien välinen seksi, homoseksuaaliset teot ja eläimeen sekaantuminen. (Ks. sanasto.)

lihasta, joka on peräisin kuristetusta eläimestä: Tai ”lihasta, joka on peräisin eläimestä, joka on tapettu laskematta sen verta”. Käsky soveltuu ilmeisesti myös eläimeen, joka on kuollut itsestään tai toisen eläimen aiheuttamiin vammoihin. Kummassakaan tapauksessa eläimen verta ei ole asianmukaisesti laskettu. (2Mo 22:31; 3Mo 17:15; 5Mo 14:21.)

Joissain myöhemmissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ja vanhoissa erikielisissä käännöksissä on lisäksi seuraavat sanat (sanamuodossa on pieniä eroja): ”Silaksesta näytti kuitenkin hyvältä jäädä sinne; Juudas lähti yksin Jerusalemiin.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa ja luotettavimmissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne siis kuulu Apostolien tekojen alkuperäiseen tekstiin. Ne olivat luultavasti Ap 15:40:n selitykseksi tarkoitettu reunahuomautus, joka myöhemmin lisättiin muutaman käsikirjoituksen päätekstiin. (Ks. liite A3.)

Jehovan sanan: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 15:35.

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovan sanaa: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 15:36.

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovaa: Ilmaus ansaitsematon hyvyys yhdistetään Apostolien teoissa useimmiten Jumalaan (Ap 11:23; 13:43; 20:24, 32). Ap 14:26:ssa on samankaltainen lause ”Jumalaa oli pyydetty osoittamaan heille ansaitsematonta hyvyyttä”. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 15:40.)