Apostolien teot 19:1–41
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Johanneksen kasteen: Ottamalla Johanneksen kasteen ihminen osoitti julkisesti, että hän katui syntejään Mooseksen lakia vastaan, jonka Jehova oli antanut juutalaisille ja jota he olivat sitoutuneet noudattamaan (2Mo 24:7, 8). Tuolla kasteella ei kuitenkaan ollut enää merkitystä vuoden 33 helluntain jälkeen, jolloin lakiliitto päättyi (Ro 10:4; Ga 3:13; Ef 2:13–15; Kol 2:13, 14). Sen jälkeen Jehova hyväksyi ainoastaan kasteen, jolla Jeesus käski opetuslastensa kastaa ihmisiä (Mt 28:19, 20). Se mitä tässä kerrotaan Apolloksesta, tapahtui noin vuonna 52.
Johanneksen kasteella: Ks. Ap 18:25, tutkimisviite.
Tiehen: Tämä nimitys viittaa Apostolien teoissa kristilliseen elämäntapaan ja varhaiskristilliseen seurakuntaan. Se saattaa juontua Joh 14:6:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen tie.” Jeesuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”, sillä he noudattivat hänen viitoittamaansa elämäntapaa (Ap 19:9). Hänen elämänsä keskittyi ainoan tosi Jumalan Jehovan palvontaan. Kristittyjen elämässä tärkeällä sijalla oli lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen. Mahdollisesti jo vuonna 44 Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin Syyrian Antiokiassa ”Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Ap 11:26). Luukas kuitenkin käytti seurakunnasta vielä senkin jälkeen nimitystä ”Tie” tai ”tämä Tie” (Ap 19:23; 22:4; 24:22). (Ks. Ap 18:25; 19:23; tutkimisviitteet.)
Tien: Sana ”Tie” viittaa varhaiskristilliseen seurakuntaan, kuten Ap 9:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Tosi kristillisyys ei ole ulkonaista eikä muodollista palvontaa. Se on elämäntapa, joka keskittyy Jumalan palvontaan ja jota ohjaa hänen henkensä (Joh 4:23, 24). Syyrialaisessa Pešittassa lukee ”Jumalan tien” ja latinalaisen Vulgatan tarkistetussa laitoksessa (Vulgata Clementina) ”Herran tien”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J17–18) käyttävät tässä Jumalan nimeä, ja niissä lukee ”Jehovan tien”.
Tiestä: Ks. Ap 9:2; 19:23; tutkimisviitteet; sanasto.
Tyrannoksen koulun luentosalissa: Tai ”Tyrannoksen luentosalissa”. Koulun tarkoituksesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta näyttää siltä, että Paavali sai vapaasti käyttää noita tiloja, ehkä useita tunteja joka päivä. Muutamissa vanhoissa käsikirjoituksissa on lisäksi sanat ”viidennestä kymmenenteen tuntiin”, ts. noin klo 11:stä noin klo 16:een. Nuo sanat kuitenkin puuttuvat useista varhaisista käsikirjoituksista, mikä osoittaa, että ne eivät kuulu alkuperäiseen tekstiin. Siitä huolimatta joidenkin mielestä ajankohta tuntuisi sopivan Paavalin päiväohjelmaan Efesoksessa: hän ehkä opetti opetuslapsia päivän rauhallisimpaan ja kuumimpaan aikaan, kun monet pitivät työssään lepotauon.
Aasian provinssin: Ks. sanasto, ”Aasia”.
hikiliinoja ja esiliinoja: Hikiliinat ovat voineet olla kangaspaloja tai nenäliinoja, joita Paavali sitoi päänsä ympärille estääkseen hien valumisen silmiin. Esiliinoja käyttivät ruumiillisen työn tekijät. Niiden mainitseminen viittaa siihen, että Paavali on voinut vapaa-aikanaan, ehkä aikaisin aamulla, harjoittaa teltantekijän ammattiaan (Ap 20:34, 35).
taikuutta: Kreikan sana períerga kuvailee ”vääriin asioihin kohdistuvaa sopimatonta uteliaisuutta – – kuten taikuuden harjoittamisessa” (A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 3. painos, 2000). Se viittaa sellaisten ihmisten toimintaan, jotka yrittävät pahojen henkien avulla saada selville kiellettyjä asioita. Monet efesolaiset harjoittivat taikuutta tai muunlaista okkultismia. Kirjoittaessaan Jumalan hengen ohjauksessa efesolaisille Paavali kehotti heitä pukemaan ylleen koko Jumalan antaman sota-asun, jotta he voisivat taistella pahoja henkivoimia vastaan (Ef 6:11, 12).
50 000 hopearahaa: Jos ”hopearaha” tarkoittaa drakmaa tai denaaria, tavallisen työntekijän olisi pitänyt työskennellä 50 000 päivää eli noin 137 vuotta seitsemän päivää viikossa ansaitakseen tämän summan.
Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).
Jehova sana: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 19:20.
Tiehen: Tämä nimitys viittaa Apostolien teoissa kristilliseen elämäntapaan ja varhaiskristilliseen seurakuntaan. Se saattaa juontua Joh 14:6:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen tie.” Jeesuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”, sillä he noudattivat hänen viitoittamaansa elämäntapaa (Ap 19:9). Hänen elämänsä keskittyi ainoan tosi Jumalan Jehovan palvontaan. Kristittyjen elämässä tärkeällä sijalla oli lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen. Mahdollisesti jo vuonna 44 Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin Syyrian Antiokiassa ”Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Ap 11:26). Luukas kuitenkin käytti seurakunnasta vielä senkin jälkeen nimitystä ”Tie” tai ”tämä Tie” (Ap 19:23; 22:4; 24:22). (Ks. Ap 18:25; 19:23; tutkimisviitteet.)
Tien: Sana ”Tie” viittaa varhaiskristilliseen seurakuntaan, kuten Ap 9:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Tosi kristillisyys ei ole ulkonaista eikä muodollista palvontaa. Se on elämäntapa, joka keskittyy Jumalan palvontaan ja jota ohjaa hänen henkensä (Joh 4:23, 24). Syyrialaisessa Pešittassa lukee ”Jumalan tien” ja latinalaisen Vulgatan tarkistetussa laitoksessa (Vulgata Clementina) ”Herran tien”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J17–18) käyttävät tässä Jumalan nimeä, ja niissä lukee ”Jehovan tien”.
Artemiin: Efesoksen Artemis oli hedelmällisyyden jumalatar, jota palvottiin Vähän-Aasian kaupungeissa (Ap 19:27). Artemiin patsaissa oli paljon koristeita, jotka esittivät eri näkemysten mukaan joko rintoja, kananmunia tai uhrisonnien kiveksiä. Patsaan muumiomaisessa alaosassa oli erilaisia symboleja ja eläinhahmoja. Kreikkalaisessa mytologiassa oli samanniminen metsästyksen neitsytjumalatar, mutta sillä ja Efesoksen Artemiilla ei ollut juuri mitään yhteistä. Artemiin roomalainen vastine oli Diana.
juhlien ja kilpailujen järjestäjät: Kirjaim. ”asiarkit”. Nämä Rooman Aasian-provinssin korkeat viranomaiset tai johtomiehet valittiin tehtäväänsä ilmeisesti vaikutusvaltansa ja varakkuutensa perusteella. He valvoivat ja rahoittivat provinssin julkisia kilpailuja.
prokonsuleita: Prokonsuli oli Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Hänellä oli oikeudellista ja sotilaallista valtaa. Hän käytti ylintä valtaa provinssissa mutta vastasi toimistaan senaatille. Kussakin provinssissa oli vain yksi prokonsuli, joten tässä käytetty monikkomuoto viittaa nähtävästi prokonsuleihin yleensä. Efesos oli Rooman Aasian-provinssin pääkaupunki ja prokonsulin toimipaikka. (Ks. sanasto, ”Aasia”.)
Media
Efesoksesta on löytynyt useita piirtokirjoituksia, joissa mainitaan kaupungin hopeasepät. Kuvassa näkyvä piirtokirjoitus on ajoitettu 200-luvulle, ja sen mukaan hopeasepät pitivät prokonsuli Valerius Festusta hyväntekijänään ja ilmaisivat kunnioittavansa sitä, mitä hän oli tehnyt sataman hyväksi. Piirtokirjoitus vahvistaa, että hopeasepillä oli huomattava asema ja että he olivat järjestäytyneet ammattikunnaksi. Apostolien teoissa kerrotaan heidän mellakoinnistaan, kun he pelkäsivät menettävänsä ”hopeisten Artemiin pyhäkköjen” myyntivoitot (Ap 19:24).
Videolla näkyvään teatteriin mahtui 25 000 henkeä, joten se oli Vähän-Aasian suurin teatteri Paavalin aikana. Se sijaitsi Efesoksessa kahden pääkadun risteyksessä, ja sillä oli merkittävä osa kaupunkilaisten elämässä. Roomalaisissa teattereissa järjestettiin teatteriesitysten lisäksi väittelyjä. Tähän teatteriin väkijoukko raastoi mukaansa Paavalin matkakumppanit, kun hopeaseppä Demetrios ja muut käsityöläiset alkoivat mellakoida Paavalin takia (Ap 19:23–29).
1. Teatteri
2. Agora (tori)
3. Arkadiana (katu)
4. Gymnasion (urheilutilat, jotka oli rakennettu ensimmäisen vuosisadan lopulla)