helluntaipäivä: Kreikan sanalla pentēkostḗ (merk. ’50. [päivä]’) tarkoitetaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa juhlaa, jota sanotaan Heprealaisissa kirjoituksissa ”viljankorjuujuhlaksi” (2Mo 23:16) ja ”viikkojuhlaksi” (2Mo 34:22). Tätä juhlaa vietettiin viljankorjuuajan lopulla, jolloin ohraa ja vehnää oli korjattu seitsemän viikkoa. Ohran ensisadosta uhrattiin lyhde nisankuun 16. päivänä, ja helluntaita vietettiin siitä laskettuna 50. päivänä, joka oli heprealaisen kalenterin mukaan 6. sivankuuta. (3Mo 23:15, 16). (Ks. liite B15.) Juhlaa koskevia ohjeita on 3Mo 23:15–21; 4Mo 28:26–31; 5Mo 16:9–12:ssa. Helluntaina Jerusalemiin kokoontui paljon juutalaisia ja juutalaisuuteen kääntyneitä kaukaisista maista. Juhlan tarkoitus oli kannustaa osoittamaan vieraanvaraisuutta ja huomaavaisuutta kaikenlaisille ihmisille riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan tai taustastaan – vapaille, orjille, köyhille, orvoille, leskille, leeviläisille ja ulkomaalaisille (5Mo 16:10, 11). Helluntai tarjosi siksi ihanteelliset puitteet kristillisen seurakunnan synnylle Jerusalemissa vuonna 33, koska seurakunnan tehtävä oli todistaa kaikille ”Jumalan suurenmoisista teoista” (Ap 1:8; 2:11). Juutalaiset ovat perinteisesti ajatelleet, että helluntaita vietettiin samaan aikaan vuodesta kuin israelilaisille annettiin Mooseksen laki ja heistä tuli Jumalan valittu kansa. Tämä tapahtui Siinainvuorella kolmannen kuukauden (sivanin) alkupuolella (2Mo 19:1). Aivan kuten Mooses saattoi israelilaiset lakiliittoon, Jeesus Kristus saattoi nyt uuden kansan, hengellisen Israelin, uuteen liittoon.

kieliä: Tai ”kielillä”. Kreikan sana glṓssa voi tarkoittaa Raamatussa kirjaimellista puhe-elintä (Mr 7:33; Lu 1:64; 16:24), puhuttua kieltä tai samaa kieltä puhuvaa kansanryhmää (Il 5:9, alav.; 7:9, alav.; 13:7, alav.). Tämä kreikan sana esiintyy myös Ap 2:3:ssa, jossa mainitaan ”tulenliekkien näköiset kielet”. Jokaisen opetuslapsen päälle asettui yksi ”kieli”, ja he alkoivat puhua eri kieliä. Tämä tapahtuma oli selvä osoitus siitä, että pyhä henki oli vuodatettu.

kieliä: Tai ”kielillä”. Kreikan sana glṓssa voi tarkoittaa Raamatussa kirjaimellista puhe-elintä (Mr 7:33; Lu 1:64; 16:24), puhuttua kieltä tai samaa kieltä puhuvaa kansanryhmää (Il 5:9, alav.; 7:9, alav.; 13:7, alav.). Tämä kreikan sana esiintyy myös Ap 2:3:ssa, jossa mainitaan ”tulenliekkien näköiset kielet”. Jokaisen opetuslapsen päälle asettui yksi ”kieli”, ja he alkoivat puhua eri kieliä. Tämä tapahtuma oli selvä osoitus siitä, että pyhä henki oli vuodatettu.

omaa äidinkieltämme: Kirjaim. ”omaa kieltämme, johon olemme syntyneet”. Vastineella ”kieli” käännetty kreikan sana on tässä diálektos (ks. Ap 2:4, tutkimisviite). Monet niistä, jotka kuulivat opetuslasten puhuvan, saattoivat osata jotain kansainvälisessä käytössä olevaa kieltä, ehkä kreikkaa. Koska he olivat ”jumalaapelkääviä juutalaisia”, he ymmärsivät mahdollisesti myös hepreaa, jota käytettiin Jerusalemin temppelin palvontamenoissa (Ap 2:5). Heidän mielenkiintonsa kuitenkin heräsi, kun he kuulivat hyvää uutista kielellä, jonka he olivat oppineet jo lapsena.

Aasian provinssin: Ks. sanasto, ”Aasia”.

käännynnäisen: Tai ”proselyytin”. Kreikan sana prosḗlytos tarkoittaa juutalaisuuteen kääntynyttä. Miehillä siihen sisältyi ympärileikkaus.

käännynnäisetkin: Ks. Mt 23:15, tutkimisviite.

makeaa viiniä: Tai ”uutta viiniä”. Kreikan sana gleúkos esiintyy vain tässä kohdassa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Se tarkoittaa makeaa uutta viiniä, jonka käymisprosessi on vielä kesken.

päivän kolmas tunti: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

kaikkiin ihmisiin: Kirjaim. ”kaikkeen lihaan”. Samaa kreikan ilmausta käytetään myös Lu 3:6:ssa (alav.). Siinä lainataan Jes 40:5:tä (alav.), jossa on samaa merkitsevä heprean ilmaus. (Vrt. Joh 1:14, tutkimisviite.)

kaikenlaisia ihmisiä: Jeesus sanoo, että hän vetää luokseen kaikenlaisia ihmisiä riippumatta kansallisuudesta, etnisestä taustasta tai taloudellisesta asemasta (Ap 10:34, 35; Il 7:9, 10; ks. Joh 6:44, tutkimisviite). Esimerkiksi tässä tilanteessa ”jotkut kreikkalaiset”, jotka olivat tulleet temppeliin palvomaan Jumalaa, halusivat nähdä Jeesuksen (ks. Joh 12:20, tutkimisviite). Kreikan sana pas (’jokainen’, ’kaikki’) on monissa käännöksissä käännetty vastineella, joka antaa ymmärtää, että Jeesus vetää lopulta luokseen kaikki ihmiset. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole sopusoinnussa muun Raamatun kanssa (Ps 145:20; Mt 7:13; Lu 2:34; 2Te 1:9). Vaikka kreikan sanan kirjaimellinen merkitys on ’kaikki’, ’jokainen’ (Ro 5:12), Mt 5:11 ja Ap 10:12 osoittavat selvästi, että se voi merkitä myös ’kaikenlaista’ tai ’kaikenlaisia’, ja näillä vastineilla se onkin käännetty näissä jakeissa monissa käännöksissä. (Joh 1:7; 1Ti 2:4.)

Profetoi – – Kuka sinua löi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan lyöjän tunnistamista Jumalan avulla. Rinnakkaiskertomukset Mr 14:65:ssä ja Lu 22:64:ssä osoittavat, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa. He siis ilmeisesti pitivät häntä pilkkanaan, kun he käskivät häntä tunnistamaan lyöjän.

Profetoi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan tekijän tunnistamista Jumalan avulla. Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa, ja Mt 26:68:n rinnakkaiskertomuksen mukaan heidän pilkalliset sanansa kuuluivat kokonaisuudessaan: ”Profetoi meille, Kristus. Kuka sinua löi?” He siis haastoivat hänet tunnistamaan kasvot peitettyinä, kuka lyöjä oli. (Ks. Mt 26:68; Lu 22:64; tutkimisviitteet.)

Profetoi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan tekijän tunnistamista Jumalan avulla. Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa. He siis haastoivat hänet tunnistamaan kasvot peitettyinä, kuka lyöjä oli. (Ks. Mt 26:68, tutkimisviite.)

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

Viimeisinä päivinä: Pietari lainasi tässä Joelin ennustusta ja käytti Jumalan hengen ohjauksessa ilmausta ”viimeisinä päivinä” eikä heprealaisessa alkutekstissä ja Septuagintassa olevia sanoja ”tämän jälkeen” (Jl 2:28 [3:1, LXX]). Joelin ennustus täyttyi, kun pyhä henki vuodatettiin helluntaina. Käyttämällä ilmausta ”viimeisinä päivinä” Pietari siis osoitti, että tämä erityinen ajanjakso oli alkanut ja että se edeltäisi ”Jehovan suurta ja loistavaa päivää”, johon ”viimeiset päivät” ilmeisesti päättyisivät (Ap 2:20). Pietari puhui syntyperäisille juutalaisille ja juutalaisuuteen kääntyneille, joten hänen sanojensa ensimmäisen täyttymyksen on täytynyt koskea heitä. Ne nähtävästi osoittivat, että juutalaiset elivät sen järjestelmän ”viimeisiä päiviä”, jonka uskonnollinen keskus oli Jerusalem. Jeesus itse oli aiemmin ennustanut, että Jerusalem ja sen temppeli tuhottaisiin (Lu 19:41–44; 21:5, 6). Ennustus toteutui vuonna 70.

henkeäni: Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä Jumalan pyhää henkeä eli aktiivista voimaa. Pietari lainaa Jl 2:28:aa, jossa käytetään vastaavaa heprean sanaa rúaḥ. Sekä heprean että kreikan sana välittävät pohjimmiltaan ajatuksen siitä, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa jonkin voiman vaikutuksesta. (Ks. sanasto.)

kaikenlaisten ihmisten: Kirjaim. ”kaiken lihan”. Kun kreikan sana sarks ’liha’ viittaa eläviin ihmisiin, ilmaus ”kaikki liha” tarkoittaa tavallisesti koko ihmiskuntaa (ks. Joh 17:2, tutkimisviite). Tässä tekstiyhteydessä kreikan ilmauksella on kuitenkin kapeampi merkitys. Jumala ei vuodattanut henkeään kaikkien maan päällä tai edes Israelissa olevien ihmisten päälle, joten tuo ilmaus ei tarkoita poikkeuksetta kaikkia ihmisiä. Sen sijaan se viittaa tässä kaikenlaisiin ihmisiin. Jumala vuodatti pyhää henkeä ”poikien ja tyttärien”, ”nuorten miesten – – ja vanhojen miesten”, ”orjien ja orjattarien”, ts. erotuksetta kaikenlaisten ihmisten päälle (Ap 2:17, 18). Kreikan sanaa pas ’kaikki’ käytetään samalla tavalla myös 1Ti 2:3, 4:ssä, jonka mukaan Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat”. (Ks. Joh 12:32, tutkimisviite.)

profetoivat: Kreikan verbi profēteúō merkitsee kirjaimellisesti ’julistaa’, ’tuoda julki’. Raamatussa sitä käytetään, kun tehdään tunnetuksi Jumalalta tulevia sanomia. Se sisältää usein ajatuksen tulevaisuuden ennustamisesta, mutta tämä ei ole sanan perusmerkitys. Lisäksi se voi tarkoittaa sitä, että tunnistaa jotain Jumalan avulla. (Ks. Mt 26:68; Mr 14:65; Lu 22:64; tutkimisviitteet.) Tässä yhteydessä pyhä henki sai jotkut profetoimaan. Kun he kertoivat niistä ”suurenmoisista teoista”, joita Jehova oli tehnyt ja tulisi tekemään, he edustivat Korkeinta Jumalaa (Ap 2:11). Vastaava heprean verbi välittää samanlaisen ajatuksen. Esimerkiksi 2Mo 7:1:ssä Aaronia sanotaan Mooseksen ”profeetaksi”: hän ei ennustanut tulevia tapahtumia vaan edusti Moosesta.

vanhat miehenne: Tai ”vanhemmat miehenne”, ”vanhimpanne”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa tässä todennäköisesti ikääntyneitä miehiä vastakohtana edellä mainituille ”nuorille miehille”. Toisissa tekstiyhteyksissä se tarkoittaa niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa (Ap 4:5; 11:30; 14:23; 15:2; 20:17). (Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

Jehovan: Tässä Jl 2:31:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Jehovan: Tässä Jl 2:32:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Nasaretilainen: Kuvaileva nimitys, jota käytettiin Jeesuksesta ja myöhemmin hänen seuraajistaan (Ap 24:5). ”Jeesus” oli tavallinen nimi juutalaisten keskuudessa, ja siksi henkilöllisyyttä yleensä tarkennettiin. Raamatun aikoina oli tapana yhdistää ihmisiin heidän kotipaikkansa nimi (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–39; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29). Jeesus kasvoi Nasaretissa Galileassa, joten oli luontevaa yhdistää häneen tuon kaupungin nimi. Häntä sanottiin ”Nasaretilaiseksi” monissa eri tilanteissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Hän hyväksyi tuon nimityksen ja käytti sitä itsekin (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaalun kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi tekstin ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19, 20). Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ja muut käyttivät Jeesuksesta usein nimitystä ”Nasaretilainen” tai sanoivat hänen olevan ”Nasaretista” (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9). (Ks. myös Mt 2:23, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

Nasaretilainen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Jeesus paransi sairaita ja herätti kuolleita Jumalan avulla. Nämä ihmeet vahvistivat, että Jumala oli lähettänyt Jeesuksen, ja lisäksi ne osoittivat eli ennakoivat, mitä Jeesus tekisi suuremmassa mitassa tulevaisuudessa. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä: Tai ”Jumalan koko tarkoitusta”, ”kaikkea Jumalan tahtoa”. Tekstiyhteyden mukaan ”kaikki, mitä Jumala on päättänyt tehdä”, liittyy valtakuntaan (Ap 20:25). Nämä sanat viittaavat Jumalan tarkoitukseen, jonka hän toteuttaa valtakuntansa välityksellä ja johon sisältyy kaikki, mitä hän pitää välttämättömänä ihmisten pelastumiselle. Tässä käytetty kreikan sana būlḗ on käännetty Lu 7:30:ssä sanalla ”ohjaus [tai ”neuvot”, alav.]” ja Hpr 6:17:ssä sanalla ”tarkoitus [tai ”päätös”, alav.]”.

päättänyt: Kreikan sana búlḗ on käännetty Lu 7:30:ssä sanalla ”ohjaus [tai ”neuvot”, alav.]” ja Hpr 6:17:ssä sanalla ”tarkoitus [tai ”päätös”, alav.]”. (Ks. Ap 20:27, tutkimisviite.)

kuoleman tuskista: ”Kuoleman” sanotaan tässä aiheuttavan ”tuskia”, vaikka Raamatussa osoitetaan selvästi, että kuollut ihminen on tiedoton eikä tunne tuskaa (Ps 146:4; Sr 9:5, 10). Tuolla sanamuodolla halutaan todennäköisesti ilmaista, että kuolema on katkera ja ahdistava kokemus (1Sa 15:32, alav.; Ps 55:4; Sr 7:26). Ihminenhän tuntee usein tuskaa ennen kuolemaansa (Ps 73:4, 5), ja lisäksi kuoleman lamauttavaan otteeseen päättyy kaikki toiminta ja vapaus (Ps 6:5; 88:10). Ylösnousemus vapautti Jeesuksen ”kuoleman tuskista” ilmeisesti siten, että kuolema ei pystynyt enää pitämään häntä ahdistavassa, rajoittavassa otteessaan. Tässä vastineella ”tuskat” käännetty kreikan sana (ōdín) viittaa toisaalla synnytyskipuihin (1Te 5:3), mutta se voi tarkoittaa myös kipua, tuskaa, kärsimystä tai ahdistusta yleensä (Mt 24:8). Vastineella ”kuoleman tuskat” käännetty kreikan ilmaus esiintyy Septuagintassa 2Sa 22:6:ssa ja Ps 18:4:ssä (17:5, LXX). Heprealaisessa masoreettisessa tekstissä lukee näissä kohdissa ”haudan köydet” ja ”kuoleman köydet”. On kiinnostavaa, että vanhoissa heprealaisissa käsikirjoituksissa, joissa ei käytetty vokaaleja, ”köyttä” vastaavassa heprean sanassa (ḥével) on samat konsonantit kuin ”tuskaa” vastaavassa heprean sanassa. Tämä voi selittää Septuagintan sanamuodon. Molemmat ilmaukset, ”kuoleman tuskat” ja ”kuoleman köydet”, välittävät kuitenkin pohjimmiltaan saman ajatuksen: kuolema on katkera ja ahdistava kokemus.

Jehovan: Tässä Ps 16:8:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Minä elän: Kirjaim. ”Lihani asuu”. Pietari lainaa tässä Ps 16:ta, johon hän johdattelee sanomalla: ”Daavidhan sanoo hänestä”, ts. Messiaasta, Jeesuksesta (Ap 2:25). Kreikkalaisessa ja heprealaisessa tekstissä on tässä Ap 2:26:ssa ja Ps 16:9:ssä (ks. alav.) ”lihaa” vastaava sana, joka voi tarkoittaa ihmisen ruumista tai häntä itseään. Vaikka Jeesus tiesi tulevansa tapetuksi, hän eli toivossa. Hän tiesi, että hänen Isänsä herättäisi hänet kuolleista, hänen uhrinsa avulla maksettaisiin lunnaat ihmiskunnan puolesta eikä hänen lihansa eli ruumiinsa näkisi turmeltumista eli maatumista (Ap 2:27, 31).

minua: Tai ”sieluani”. Tässä lainataan Ps 16:10:tä ja käytetään heprean sanan néfeš vastineena kreikan sanaa psykhḗ. Molemmat sanat on perinteisesti käännetty ”sieluksi”. Kun psalminkirjoittaja käytti sanaa ”sielu”, hän tarkoitti sillä itseään. Puhuessaan helluntaipäivänä juutalaisille Kristuksen ylösnousemuksesta Pietari sovelsi nämä Daavidin psalmin sanat Jeesukseen (Ap 2:24, 25). (Ks. sanasto, ”Sielu”, ja liite A2.)

hautaan: Tai ”haadekseen”. Kreikan sana haídēs merkitsee mahdollisesti ’näkymätöntä paikkaa’, ja se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kymmenen kertaa (ks. Mt 11:23; 16:18; Lu 10:15; 16:23; Ap 2:27, 31; Il 1:18; 6:8; 20:13, 14). Tässä jakeessa lainatussa Ps 16:10:ssä on vastaava heprean sana šeʼṓl (”šeol”), joka sekin käännetään vastineella ”hauta”. Septuagintassa on tavallisesti heprean sanan šeʼṓl vastineena kreikan sana haídēs. Molemmat sanat tarkoittavat Raamatussa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa; yksittäiseen kirjaimelliseen hautaan viitataan muilla alkukielisillä sanoilla. Joissain Kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 11–12, 14–18, 22}) on tässä sana šeʼṓl. (Ks. liite A2.)

lähelläsi: Kirjaim. ”kasvojesi kanssa”, ”kasvojesi edessä”. Tässä lainataan Ps 16:11:tä, jossa oleva heprean ilmaus on käännetty kreikkalaiseen tekstiin kirjaimellisesti. Heprean ilmaus ”jonkun kasvojen kanssa” on idiomi, joka merkitsee ’jonkun lähellä’.

kohdussasi oleva lapsi: Kirjaim. ”kohtusi hedelmä”. Kreikan ilmaus, jossa on ”hedelmää” vastaava sana (karpós) kuvaannollisessa merkityksessä ja ”kohduksi” käännetty sana, tarkoittaa syntymätöntä lasta. Tämä yhdistelmä kuvastaa heprean idiomia, jossa jälkeläiseen viitataan ”hedelmänä”, ihmisten lisääntymisen tuloksena (1Mo 30:2, alav.; 5Mo 7:13, alav.; 28:4, alav.; Ps 127:3; 132:11, alav.; Jes 13:18; Va 2:20, alav.).

Jumala: Saatavilla olevat kreikkalaiset käsikirjoitukset käyttävät tässä sanaa Theós ’Jumala’. On huomionarvoista, että joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 10}) käytetään tässä Tetragrammia.

yhden hänen jälkeläisistään: Daavidille luvattiin, että hänestä polveutuisi 1Mo 3:15:ssä luvattu messiaaninen ”jälkeläinen” (2Sa 7:12, 13; Ps 89:3, 4; 132:11). Tuo jälkeläinen oli Jeesus, joka polveutui kuningas Daavidista sekä äitinsä että kasvatusisänsä kautta. ”Jälkeläiseksi” käännetty kreikan ilmaus kuvastaa heprean idiomia, jonka kirjaimellinen käännös on ”kupeiden hedelmä”. Kupeissa eli lantion alueella ovat ihmisen sukupuolielimet (1Mo 35:11, alav.; 1Ku 8:19, alav.). Lapsiin viitataan muillakin ilmauksilla, joihin sisältyy sana ”hedelmä”, esimerkiksi ilmauksilla ”kohdun hedelmä” ja ”oma hedelmä” (1Mo 30:2, alav.; 5Mo 7:13, alav.; Ps 127:3; Va 2:20, alav.; Lu 1:42, tutkimisviite).

hautaan: Tai ”haadekseen”. Kreikan sana haídēs merkitsee mahdollisesti ’näkymätöntä paikkaa’, ja se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kymmenen kertaa (ks. Mt 11:23; 16:18; Lu 10:15; 16:23; Ap 2:27, 31; Il 1:18; 6:8; 20:13, 14). Tässä jakeessa lainatussa Ps 16:10:ssä on vastaava heprean sana šeʼṓl (”šeol”), joka sekin käännetään vastineella ”hauta”. Septuagintassa on tavallisesti heprean sanan šeʼṓl vastineena kreikan sana haídēs. Molemmat sanat tarkoittavat Raamatussa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa; yksittäiseen kirjaimelliseen hautaan viitataan muilla alkukielisillä sanoilla. Joissain Kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 11–12, 14–18, 22}) on tässä sana šeʼṓl. (Ks. liite A2.)

hautaan: Tai ”haadekseen”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. (Ks. Ap 2:27, tutkimisviite, ja sanasto.)

eikä hänen lihansa näkisi turmeltumista: Tai ”eikä hänen ruumiinsa maatuisi”. Jehova ei antanut Jeesuksen fyysisen ruumiin maatua maaksi niin kuin kävi Kristusta kuvanneiden Mooseksen ja Daavidin ruumiille (5Mo 34:5, 6; Ap 2:27; 13:35, 36). Jeesuksen liharuumiin piti olla todellinen ihmisruumis, jotta hänestä voisi tulla ”viimeinen Aadam” (1Ko 15:45) ja hän voisi antaa ”vastaavat lunnaat” koko ihmiskunnan puolesta (1Ti 2:5, 6; Mt 20:28). Sen piti olla täydellinen, koska se uhrattaisiin Jehova Jumalalle ja sillä ostettaisiin takaisin se, mitä Aadam oli menettänyt (Hpr 9:14; 1Pi 1:18, 19). Kukaan Aadamin epätäydellinen jälkeläinen ei pystynyt maksamaan tuota lunastushintaa (Ps 49:7–9). Siksi Jeesuksen ihmiselämä ei saanut alkuaan normaalilla tavalla. Hän sanoi Isälleen, ilmeisesti kasteensa yhteydessä: ”Sinä [Jehova] valmistit minulle ruumiin”, ts. täydellisen ihmisruumiin, jonka hän uhraisi (Hpr 10:5). Kun opetuslapset menivät Jeesuksen haudalle, he huomasivat, että hänen ruumiinsa oli hävinnyt; jäljellä olivat vain pellavaiset käärinliinat, joihin se oli ollut kiedottuna. Jehova oli ilmeisesti hävittänyt rakkaan Poikansa liharuumiin ennen kuin se alkoi maatua. (Lu 24:3–6; Joh 20:2–9.)

Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Kuten liitteessä A5 selitetään, useimmissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimeä ei käytetä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli niin sanotussa Uudessa testamentissa, ei edes kohdissa, joissa lainataan Heprealaisia kirjoituksia. On kuitenkin huomionarvoista, että joissain 1600-luvulta olevissa englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen laitoksissa on vastine ”the LORD” (’Herra’) versaalilla ja kapiteelilla kirjoitettuna tässä ja kolmessa muussa Kreikkalaisten kirjoitusten kohdassa, joissa lainataan Ps 110:1:tä (Mt 22:44; Mr 12:36; Lu 20:42). Sama käytäntö jatkui tuon raamatunkäännöksen myöhemmissä laitoksissa. Niiden kääntäjät käyttivät Kreikkalaisissa kirjoituksissa vastinetta ”the LORD” osoittaakseen, että he ajattelivat tekstin viittaavan Jehovaan, samaan tapaan kuin vastine ”the LORD” osoitti Heprealaisissa kirjoituksissa, missä Jumalan nimi on heprealaisessa alkutekstissä. On kiinnostavaa, että vuonna 1979 julkaistussa Kuningas Jaakon käännöksen laitoksessa (New King James Version) tämä käytäntö laajeni kaikkiin Heprealaisista kirjoituksista otettuihin lainauksiin, joissa on Jumalan nimi. (Ks. liite C.)

teloittavat hänet paalussa: Tai ”kiinnittävät hänet paaluun”, ”kiinnittävät hänet tolppaan”. Tämä on ensimmäinen niistä yli 40 kohdasta, joissa kreikan verbi stauróō esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Verbi kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi staurós, joka on käännetty ”kidutuspaaluksi”. (Ks. Mt 10:38; 16:24; 27:32; tutkimisviitteet; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.) Samaa verbiä käytetään Septuagintassa Est 7:9:ssä, jossa käsketään ripustaa Haman yli 20 m korkeaan paaluun. Klassisessa kreikassa tuo verbi tarkoitti paaluilla aitaamista tai paaluvarustuksen rakentamista.

teloititte paalussa: Tai ”kiinnititte paaluun”, ”kiinnititte tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta: Kirjaim. ”katumuksen kastetta”. Kaste ei pessyt pois syntejä. Sen sijaan Johanneksen kastamat ihmiset osoittivat julkisesti, että he olivat katuneet Mooseksen lakia vastaan tekemiään syntejä ja päättäneet muuttaa käytöstään. Tällainen katuva asenne auttoi heitä pääsemään Kristuksen luo (Ga 3:24). Näin Johannes valmisti kansan näkemään, ”miten Jumala pelastaa” (Lu 3:3–6). (Ks. Mt 3:2, 8, 11, tutkimisviitteet; sanasto, ”Kaste” ja ”Katuminen”.)

Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa, että olette katuneet: Tai ”Osoittakaa sen vuoksi teoillanne, että olette katuneet”. ”Hedelmällä” tarkoitetaan tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Lu 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

olette katuneet: Kirjaim. ”olette muuttaneet mieltänne”. (Ks. Mt 3:2, 8, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana metanoéō voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Johannes Kastaja oli aiemmin ”saarnannut ihmisille, että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta, joka johtaisi syntien anteeksiantoon”. Tuo kaste osoitti ihmisten katuvan sitä, että he olivat etääntyneet kauas Mooseksen laista sivuuttaessaan monet sen määräykset, ja tämä katumus valmisti Jumalan kansaa siihen, mitä oli tulossa. (Mr 1:2–4; ks. Mr 1:4, tutkimisviite.) Pietari kuitenkin osoitti, että Mt 28:19:ssä olevan Jeesuksen käskyn mukaisesti heidän pitäisi katua ja antaa kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta synnit annettaisiin anteeksi. Koska juutalaiset olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana, Jumalan anteeksiannon saaminen edellytti nyt sitä, että he katuisivat ja uskoisivat Jeesukseen. He voisivat osoittaa uskonsa julkisesti, kun he antaisivat kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä upotuskaste olisi vertauskuva siitä, että he olivat vihkiytyneet Jumalalle Kristuksen välityksellä. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Jehova: Saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” (kreik. Kýrios). Kuten liitteessä C selitetään, on kuitenkin perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. Kuten Ap 2:33–38 osoittaa, Pietarin tässä jakeessa mainitsema lupaus viittaa siihen, mitä Jl 2:28–32:ssa kerrotaan pyhän hengen vuodattamisesta. Sanat kaikkia, jotka meidän Jumalamme Jehova kutsuu luokseen näyttävät siksi heijastavan Jl 2:32:n lopussa olevia sanoja. Jl 2:32:n heprealaisessa tekstissä on Jumalan nimi kolme kertaa, ja siinä sanotaan selvästi, että juuri Jehova kutsuu. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 2:39.)

ihmistä: Tai ”sielua”. Kreikan sana psykhḗ, joka on perinteisesti käännetty ”sieluksi”, tarkoittaa tässä elävää ihmistä. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

aterialle: Kirjaim. ”taittamaan leipää”. Leipä oli peruselintarvike muinaisessa Lähi-idässä, joten ilmaus ”taittaa leipää” tarkoitti minkä tahansa aterian syömistä. Leivät olivat tavallisesti litteitä ja kovia, minkä vuoksi niitä ei leikattu veitsellä vaan ne oli tapana taittaa paloiksi, ja näin Jeesuskin usein teki (ks. Mt 14:19, tutkimisviite; ks. myös Mt 15:36; Lu 24:30). Aloittaessaan Herran illallisen vieton Jeesus otti leivän ja taittoi sen. Koska tämä oli normaali tapa jakaa leipä, siihen ei liittynyt hengellistä merkitystä (ks. Mt 26:26, tutkimisviite). Jotkut ovat sitä mieltä, että joissain Apostolien tekojen kohdissa tämä ilmaus viittaa Herran illallisen viettoon (Ap 2:42, 46; 20:7, 11). Leivän taittaminen mainitaan kuitenkin aina viinimaljan juomisen kanssa, kun puhutaan Herran illallisesta (Mt 26:26–28; Mr 14:22–25; Lu 22:19, 20; 1Ko 10:16–21; 11:23–26). Nuo kaksi asiaa ovat yhtä tärkeitä. Kun siis mainitaan leivän taittaminen mutta ei maljan juomista, tarkoitetaan Herran illallisen sijasta tavallista ateriaa. Lisäksi mikään ei osoita Jeesuksen tarkoittaneen, että hänen kuolemansa muistojuhlaa pitäisi viettää useammin kuin pesah-juhlaa, jonka tilalle se tuli ja jota vietettiin vain kerran vuodessa.

yhdessäoloon: Tai ”toistensa kanssa jakamiseen”. Kreikan sanan koinōnía perusmerkitys on ’jakaminen’, ’osallisuus’, ’yhteys’. Paavali käyttää tätä sanaa useita kertoja kirjeissään (1Ko 1:9; 10:16; 2Ko 13:14). Jakeen tekstiyhteys osoittaa, että kyse ei ole pelkästä tuttavuudesta vaan läheisestä ystävyydestä.

ateriointiin: Kirjaim. ”leivän taittamiseen”. (Ks. Ap 20:7, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

ihmiset: Tai ”sielut”. Kreikan sana psykhḗ, joka on perinteisesti käännetty ”sieluksi”, tarkoittaa tässä elävää ihmistä. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

talosta taloon: Kreikassa on tässä ilmaus katʼ oíkon, joka merkitsee kirjaimellisesti ’talon mukaan’. Useat sanakirjat ja kommentaattorit selittävät, että kreikan prepositio katá voidaan ymmärtää merkitykseltään distributiiviseksi eli jaottelevaksi. Esimerkiksi eräässä sanakirjassa sanotaan, että ilmauksella tarkoitetaan ”paikkoja, joiden katsotaan muodostavan sarjan, distributiivisesti käytettynä – – talosta taloon” (A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 3. painos). Toisen hakuteoksen mukaan prepositio katá on ”distributiivinen (Ap 2:46; 5:42: – – talosta taloon / [yksittäisissä] taloissa – –)” (Exegetical Dictionary of the New Testament). Tutkija R. C. H. Lenski kommentoi: ”Apostolit eivät hetkeksikään lopettaneet siunattua työtään. ’Joka päivä’ he jatkoivat sen tekemistä avoimesti ’temppelissä’, missä sanhedrin ja temppelipoliisit saattoivat nähdä heidät ja kuulla heitä, ja tietenkin myös κατ’ οἴκον, distributiivisesti (’talosta taloon’) eikä pelkästään adverbiaalisesti (’kodissa’).” (The Interpretation of the Acts of the Apostles, 1961.) Nämä lähteet tukevat sitä ajatusta, että opetuslapset saarnasivat talosta toiseen. Prepositiota katá käytetään samalla tavalla Lu 8:1:ssä, jossa Jeesuksen kerrotaan saarnanneen ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään”. Ihmisiä yritettiin siis tavata henkilökohtaisesti menemällä heidän koteihinsa, ja tämä menetelmä johti erinomaisiin tuloksiin (Ap 6:7; vrt. Ap 4:16, 17; 5:28).

talosta taloon: Tai ”eri taloissa”. Tekstiyhteys osoittaa, että kun Paavali oli aikoinaan käynyt Efesoksen vanhinten kodeissa, hän oli opettanut heille, ”että heidän pitäisi kääntyä katuvina Jumalan puoleen ja uskoa Herraamme Jeesukseen” (Ap 20:21). Hän ei siis tarkoittanut ilmauksella ”talosta taloon” pelkästään kyläilyä tai rohkaisukäyntejä toisten kristittyjen luo, koska he olivat jo kristityiksi tullessaan katuneet ja alkaneet uskoa Jeesukseen. Tutkija A. T. Robertson sanoo Ap 20:20:stä: ”On merkille pantavaa, että tämä kaikista saarnaajista suurin saarnasi talosta taloon eivätkä hänen käyntinsä olleet pelkkiä vierailukäyntejä.” (Word Pictures in the New Testament, 1930, III osa, s. 349–350.) Abiel Abbot Livermore sanoo selitysteoksessaan Ap 20:20:ssä olevista Paavalin sanoista: ”Hän ei tyytynyt pelkästään pitämään esitelmiä julkisissa kokouksissa – – vaan hän teki innokkaasti suurta työtään yksityisesti, talosta taloon, ja vei taivaan totuuden suoraan efesolaisten koteihin ja sydämiin.” (The Acts of the Apostles With a Commentary, 1844, s. 270.) (Ks. Ap 5:42, tutkimisviite, jossa selitetään kreikan ilmausta kát oíkūs [kirjaim. ’talojen mukaan’].)

eri kodeissa: Tai ”talosta taloon”. Kreikan prepositio katá, joka sisältyy ilmaukseen katʼ oíkon (kirjaim. ’talon mukaan’), voidaan tässä ymmärtää merkitykseltään distributiiviseksi eli jaottelevaksi. Tässä vaiheessa, kun apua tarvittiin, opetuslapset ilmeisesti tapasivat ja aterioivat toisten uskovien luona eri kodeissa Jerusalemissa tai sen ympäristössä. (Ks. Ap 5:42; 20:20; tutkimisviitteet.)

Jehova: Saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” ja sen edessä määräinen artikkeli (kreik. ho Kýrios). Kuten liitteessä C selitetään, on kuitenkin perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 2:47.)