Aasian provinssista: Ks. sanasto, ”Aasia”.

purjehtisimme: Kuten Ap 16:10; 20:5:n tutkimisviitteissä selitetään, Apostolien teoissa on osuuksia, joissa sen kirjoittaja Luukas käyttää monikon ensimmäistä persoonaa, me-muotoa, kuvaillessaan tapahtumia (Ap 27:20). Luukas siis kulki välillä Paavalin mukana joillain hänen monista matkoistaan. Tämän muodon käyttö Ap 27:1–28:16:ssa osoittaa, että Luukas matkusti Paavalin kanssa Roomaan.

meitä: Luukas käyttää tässä monikon ensimmäistä persoonaa, me-pronominia, ja se osoittaa, että hän liittyi uudestaan Paavalin seuraan Filippissä, missä heidän tiensä olivat aiemmin eronneet (Ap 16:10–17, 40). He matkustivat yhdessä Filippistä Jerusalemiin, missä Paavali myöhemmin pidätettiin (Ap 20:5–21:18, 33). Tämä on Apostolien tekojen toinen osuus, jossa Luukas sisällyttää kertomukseen itsensä. (Ks. Ap 16:10; 27:1; tutkimisviitteet.)

me: Apostolien teot on Ap 16:9:ään asti kirjoitettu yksinomaan kolmannessa persoonassa, ts. Luukas kirjoittaa vain siitä, mitä toiset sanoivat ja tekivät. Tässä Ap 16:10:ssä tyyli kuitenkin muuttuu, kun Luukas sisällyttää kertomukseen itsensä. Tästä eteenpäin hän käyttää monikon ensimmäistä persoonaa, me-muotoa, niissä kirjan osuuksissa, joissa hän ilmeisesti kulki Paavalin ja tämän matkakumppaneiden mukana. (Ks. Ap 1:1, tutkimisviite, ja ”Johdanto Apostolien tekoihin”.) Ensimmäisen kerran Luukas matkusti Paavalin kanssa vuoden 50 paikkeilla, kun he menivät Troaksesta Filippiin. Paavalin lähtiessä Filippistä Luukas ei kuitenkaan enää ollut hänen mukanaan. (Ap 16:10–17, 40.) (Ks. Ap 20:5; 27:1; tutkimisviitteet.)

happamattoman leivän juhlan: Ks. sanasto ja liite B15.

Taitettuaan leivät: Leivät olivat usein litteitä ja kovia, minkä vuoksi ne yleensä taitettiin paloiksi (Mt 15:36; 26:26; Mr 6:41; 8:6; Lu 9:16).

otti leivän – – taittoi sen: Leivät olivat muinaisessa Lähi-idässä tavallisesti ohuita, ja jos ne olivat happamattomia, ne myös murtuivat helposti. Tällainen leipä oli tapana jakaa paloiksi taittamalla, joten kun Jeesus taittoi leivän, siihen ei liittynyt hengellistä merkitystä. (Ks. Mt 14:19, tutkimisviite.)

aterialle: Kirjaim. ”taittamaan leipää”. Leipä oli peruselintarvike muinaisessa Lähi-idässä, joten ilmaus ”taittaa leipää” tarkoitti minkä tahansa aterian syömistä. Leivät olivat tavallisesti litteitä ja kovia, minkä vuoksi niitä ei leikattu veitsellä vaan ne oli tapana taittaa paloiksi, ja näin Jeesuskin usein teki (ks. Mt 14:19, tutkimisviite; ks. myös Mt 15:36; Lu 24:30). Aloittaessaan Herran illallisen vieton Jeesus otti leivän ja taittoi sen. Koska tämä oli normaali tapa jakaa leipä, siihen ei liittynyt hengellistä merkitystä (ks. Mt 26:26, tutkimisviite). Jotkut ovat sitä mieltä, että joissain Apostolien tekojen kohdissa tämä ilmaus viittaa Herran illallisen viettoon (Ap 2:42, 46; 20:7, 11). Leivän taittaminen mainitaan kuitenkin aina viinimaljan juomisen kanssa, kun puhutaan Herran illallisesta (Mt 26:26–28; Mr 14:22–25; Lu 22:19, 20; 1Ko 10:16–21; 11:23–26). Nuo kaksi asiaa ovat yhtä tärkeitä. Kun siis mainitaan leivän taittaminen mutta ei maljan juomista, tarkoitetaan Herran illallisen sijasta tavallista ateriaa. Lisäksi mikään ei osoita Jeesuksen tarkoittaneen, että hänen kuolemansa muistojuhlaa pitäisi viettää useammin kuin pesah-juhlaa, jonka tilalle se tuli ja jota vietettiin vain kerran vuodessa.

hän on elossa: Tai ”hänen sielunsa [ts. elämänsä] on hänessä”. Kuollut nuori mies sai elämänsä takaisin. Kreikan sana psykhḗ tarkoittaa tässä, kuten monissa muissakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kohdissa, ihmisen elämää (Mt 6:25; 10:39; 16:25, 26; Lu 12:20; Joh 10:11, 15; 13:37, 38; 15:13). (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

aterialle: Kirjaim. ”taittamaan leipää”. Leipä oli peruselintarvike muinaisessa Lähi-idässä, joten ilmaus ”taittaa leipää” tarkoitti minkä tahansa aterian syömistä. Leivät olivat tavallisesti litteitä ja kovia, minkä vuoksi niitä ei leikattu veitsellä vaan ne oli tapana taittaa paloiksi, ja näin Jeesuskin usein teki (ks. Mt 14:19, tutkimisviite; ks. myös Mt 15:36; Lu 24:30). Aloittaessaan Herran illallisen vieton Jeesus otti leivän ja taittoi sen. Koska tämä oli normaali tapa jakaa leipä, siihen ei liittynyt hengellistä merkitystä (ks. Mt 26:26, tutkimisviite). Jotkut ovat sitä mieltä, että joissain Apostolien tekojen kohdissa tämä ilmaus viittaa Herran illallisen viettoon (Ap 2:42, 46; 20:7, 11). Leivän taittaminen mainitaan kuitenkin aina viinimaljan juomisen kanssa, kun puhutaan Herran illallisesta (Mt 26:26–28; Mr 14:22–25; Lu 22:19, 20; 1Ko 10:16–21; 11:23–26). Nuo kaksi asiaa ovat yhtä tärkeitä. Kun siis mainitaan leivän taittaminen mutta ei maljan juomista, tarkoitetaan Herran illallisen sijasta tavallista ateriaa. Lisäksi mikään ei osoita Jeesuksen tarkoittaneen, että hänen kuolemansa muistojuhlaa pitäisi viettää useammin kuin pesah-juhlaa, jonka tilalle se tuli ja jota vietettiin vain kerran vuodessa.

aloitti aterian: Kirjaim. ”taittoi leivän”. (Ks. Ap 20:7, tutkimisviite.)

vanhimmat: Kirjaim. ”vanhemmat miehet”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Muinaisen Israelin kaupungeissa hengellisesti vanhemmat eli kypsät miehet huolehtivat hallinto- ja johtotehtävistä, ja samaan tapaan ensimmäisen vuosisadan kristillisissä seurakunnissa palveli hengellisesti vanhempia eli kypsiä miehiä. Tämä kertomus Paavalin ja Efesoksen vanhinten tapaamisesta osoittaa selvästi, että tuossa seurakunnassa oli enemmän kuin yksi vanhin. Vanhinten määrä eri seurakunnissa riippui siitä, kuinka monta hengellisesti kypsää miestä niissä oli (1Ti 3:1–7; Tit 1:5–8). Paavali mainitsi ”vanhimmiston” ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle, joka asui tuolloin todennäköisesti Efesoksessa (1Ti 1:3; 4:14).

nöyrästi: Nöyrä ihminen ei ole ylpeä eikä ylimielinen. Nöyryys näkyy siitä, miten ihminen suhteuttaa itsensä Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Se ei ole heikkous vaan Jumalaa miellyttävä ominaisuus. Aidosti nöyrät kristityt pystyvät toimimaan yhdessä yksimielisesti. (Ef 4:2; Fil 2:3; Kol 3:12; 1Pi 5:5.) Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetty sana tapeinofrosýnē, joka on tässä käännetty sanalla ”nöyrästi”, juontuu sanoista tapeinóō ’alentaa’ ja frēn ’mieli’. Se voitaisiin siksi kääntää myös ”mielen vaatimattomuudeksi”. Samaan sanueeseen kuuluva sana tapeinós on käännetty vastineella ”nöyrä” (Mt 11:29; Ja 4:6; 1Pi 5:5). (Ks. Mt 11:29, tutkimisviite.)

sydämeltäni nöyrä: ”Nöyräksi” käännetty kreikan sana esiintyy myös Ja 4:6:ssa ja 1Pi 5:5:ssä. Ihmisen kuvaannollisen sydämen nöyryys heijastuu hänen asenteestaan tai suhtautumisestaan Jumalaan ja toisiin ihmisiin.

talosta taloon: Tai ”eri taloissa”. Tekstiyhteys osoittaa, että kun Paavali oli aikoinaan käynyt Efesoksen vanhinten kodeissa, hän oli opettanut heille, ”että heidän pitäisi kääntyä katuvina Jumalan puoleen ja uskoa Herraamme Jeesukseen” (Ap 20:21). Hän ei siis tarkoittanut ilmauksella ”talosta taloon” pelkästään kyläilyä tai rohkaisukäyntejä toisten kristittyjen luo, koska he olivat jo kristityiksi tullessaan katuneet ja alkaneet uskoa Jeesukseen. Tutkija A. T. Robertson sanoo Ap 20:20:stä: ”On merkille pantavaa, että tämä kaikista saarnaajista suurin saarnasi talosta taloon eivätkä hänen käyntinsä olleet pelkkiä vierailukäyntejä.” (Word Pictures in the New Testament, 1930, III osa, s. 349–350.) Abiel Abbot Livermore sanoo selitysteoksessaan Ap 20:20:ssä olevista Paavalin sanoista: ”Hän ei tyytynyt pelkästään pitämään esitelmiä julkisissa kokouksissa – – vaan hän teki innokkaasti suurta työtään yksityisesti, talosta taloon, ja vei taivaan totuuden suoraan efesolaisten koteihin ja sydämiin.” (The Acts of the Apostles With a Commentary, 1844, s. 270.) (Ks. Ap 5:42, tutkimisviite, jossa selitetään kreikan ilmausta kát oíkūs [kirjaim. ’talojen mukaan’].)

talosta taloon: Kreikassa on tässä ilmaus katʼ oíkon, joka merkitsee kirjaimellisesti ’talon mukaan’. Useat sanakirjat ja kommentaattorit selittävät, että kreikan prepositio katá voidaan ymmärtää merkitykseltään distributiiviseksi eli jaottelevaksi. Esimerkiksi eräässä sanakirjassa sanotaan, että ilmauksella tarkoitetaan ”paikkoja, joiden katsotaan muodostavan sarjan, distributiivisesti käytettynä – – talosta taloon” (A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 3. painos). Toisen hakuteoksen mukaan prepositio katá on ”distributiivinen (Ap 2:46; 5:42: – – talosta taloon / [yksittäisissä] taloissa – –)” (Exegetical Dictionary of the New Testament). Tutkija R. C. H. Lenski kommentoi: ”Apostolit eivät hetkeksikään lopettaneet siunattua työtään. ’Joka päivä’ he jatkoivat sen tekemistä avoimesti ’temppelissä’, missä sanhedrin ja temppelipoliisit saattoivat nähdä heidät ja kuulla heitä, ja tietenkin myös κατ’ οἴκον, distributiivisesti (’talosta taloon’) eikä pelkästään adverbiaalisesti (’kodissa’).” (The Interpretation of the Acts of the Apostles, 1961.) Nämä lähteet tukevat sitä ajatusta, että opetuslapset saarnasivat talosta toiseen. Prepositiota katá käytetään samalla tavalla Lu 8:1:ssä, jossa Jeesuksen kerrotaan saarnanneen ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään”. Ihmisiä yritettiin siis tavata henkilökohtaisesti menemällä heidän koteihinsa, ja tämä menetelmä johti erinomaisiin tuloksiin (Ap 6:7; vrt. Ap 4:16, 17; 5:28).

henki pakottaa minua matkustamaan: Kirjaim. ”hengen sitomana matkustan”. Paavali tunsi velvollisuudekseen ja myös halusi noudattaa Jumalan hengen ohjausta ja mennä Jerusalemiin.

elämääni: Tai ”sieluani”. Kreikan sana psykhḗ tarkoittaa tässä ihmisen elämää. (Ks. sanasto, ”Sielu”, ja liite A2.)

saarnasin: Kreikan sanan perusmerkitys on ’julistaa julkisena viestinviejänä’. Se korostaa julistamisen tapaa, sillä se tarkoittaa yleensä avointa, julkista julistamista eikä ihmisryhmälle pidettävää saarnaa. Kristillisen saarnaamistyön teema oli ”Jumalan valtakunta” (Ap 28:31).

valtakuntaa: Ts. Jumalan valtakuntaa. Koko Raamatun pääteema, valtakunta, kulkee läpi Apostolien tekojen kirjan (Ap 1:3; 8:12; 14:22; 19:8; 20:25; 28:23, 31). Joissain varhaisissa erikielisissä käännöksissä, kuten latinalaisessa Vulgatassa ja syyrialaisessa Pešittassa, lukee ”Jumalan valtakunta”. Eräs Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielinen käännös (ks. liite C4, viite J¹⁷) käyttää Jumalan nimeä, ja koko ilmaus voidaan kääntää vastineella ”Jehovan valtakunta”.

olen viaton kaikkien ihmisten vereen: Tai ”en ole vastuussa kenenkään kuolemasta”. Paavali ei ollut Jumalan edessä vastuullinen ihmisten kuolemasta, koska hän oli saarnannut valtakunnan hyvää uutista eikä ollut pitänyt itsellään tuota pelastussanomaa (Ap 18:6; vrt. Hes 33:6–8). Hän oli kertonut Efesoksen opetuslapsille ”kaiken, mitä Jumala on päättänyt tehdä”, koska ei halunnut kenenkään menettävän elämäänsä Jumalan tuomiopäivänä (Ap 20:27). Jumala voi katsoa kristityn olevan vastuussa toisen kuolemasta myös siinä tapauksessa, että tämä riistää toisen ihmisen hengen joko tahallaan tai tahattomasti. Näin voisi käydä, jos hän esimerkiksi tukee suoraan tai epäsuorasti ”Suurta Babylonia” (Il 17:6; 18:2, 4) tai jotain muuta järjestöä, joka syyllistyy viattoman veren vuodattamiseen (Il 16:5, 6; vrt. Jes 26:20, 21). Myös veren syöminen tai juominen missä tahansa muodossa aiheuttaisi tällaisen verivelan (Ap 15:20).

kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä: Tai ”Jumalan koko tarkoitusta”, ”kaikkea Jumalan tahtoa”. Tekstiyhteyden mukaan ”kaikki, mitä Jumala on päättänyt tehdä”, liittyy valtakuntaan (Ap 20:25). Nämä sanat viittaavat Jumalan tarkoitukseen, jonka hän toteuttaa valtakuntansa välityksellä ja johon sisältyy kaikki, mitä hän pitää välttämättömänä ihmisten pelastumiselle. Tässä käytetty kreikan sana būlḗ on käännetty Lu 7:30:ssä sanalla ”ohjaus [tai ”neuvot”, alav.]” ja Hpr 6:17:ssä sanalla ”tarkoitus [tai ”päätös”, alav.]”.

Kiinnittäkää huomiota – – koko laumaan: Tai ”Huolehtikaa – – koko laumasta”. Jehovan lauman lampaat ovat hänelle rakkaita, koska hän on ostanut heidät ”oman Poikansa verellä”. Hinta ei olisi voinut olla kalliimpi, koska tuo veri oli hyvin kallisarvoista. Nöyrät valvojat pitävät mielessään, kuinka paljon Jehova rakastaa lampaitaan, ja siksi he huolehtivat siitä, että jokainen lauman jäsen voi hyvin (1Pi 5:1–3).

valvojiksi: Kreikan sana epískopos kuuluu samaan sanueeseen kuin verbi episkopéō ’valvoa’, ’pitää huolta’ (Hpr 12:15, alav.) ja substantiivi episkopḗ ’tarkastus’ (Lu 19:44, Kingdom Interlinear; 1Pi 2:12), ’valvojana oleminen’ (1Ti 3:1) tai ’tehtävä valvojana’ (Ap 1:20). Valvoja siis kävi seurakunnan jäsenten luona, tarkisti heidän tilanteensa ja antoi heille ohjausta. Kreikan sanan epískopos perusajatuksena on suojeleva valvominen. Kristillisen seurakunnan valvojien vastuulla on auttaa toisia uskovia hengellisesti. Paavali sanoi tässä ”valvojiksi” Efesoksen seurakunnan ”vanhimpia” (Ap 20:17). Kirjoittaessaan Titukselle hän käytti sanaa ”valvoja” kuvaillessaan kristillisen seurakunnan ”vanhinten” pätevyysvaatimuksia (Tit 1:5, 7). Sanat ”valvoja” ja ”vanhin” tarkoittavat siis samaa tehtävää: epískopos korostaa tehtävään liittyviä vastuita, kun taas presbýteros viittaa tuohon tehtävään nimitetyn miehen kypsyyteen. Tämä kertomus Paavalin ja Efesoksen vanhinten tapaamisesta osoittaa selvästi, että tuossa seurakunnassa oli useita valvojia. Vanhinten määrä seurakunnissa ei ollut vakio, vaan se riippui siitä, kuinka monta hengellisesti kypsää, ”vanhimmaksi” pätevää miestä seurakunnassa oli. Paavali puhui ”valvojista” myös kirjoittaessaan Filippin kristityille, mikä osoittaa, että nuo miehet valvoivat ryhmänä seurakunnan toimintaa (Fil 1:1). (Ks. Ap 1:20, tutkimisviite.)

Jumalan: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran”. Useat käsikirjoitukset tukevat kuitenkin päätekstin lukutapaa ”Jumalan”, ja monet tutkijat pitävät sitä alkuperäisenä.

oman Poikansa verellä: Kirjaim. ”omansa verellä”. Kreikan ilmaus ho ídios ’oma’ voidaan tässä kieliopillisessa rakenteessa kääntää joko ”omansa verellä” tai ”omalla verellään”. Tekstiyhteys ratkaisee, kummasta merkityksestä on kyse. Ilmaus ho ídios voi esiintyä yksinään ilman selventävää substantiivia tai pronominia. Tällä tavalla sitä käytetään kreikkalaisessa tekstissä Joh 1:11:ssä (”kotiinsa”), Joh 13:1:ssä (”omiaan”), Ap 4:23:ssa (”toisten opetuslasten”) ja Ap 24:23:ssa (”hänen ystävänsä”). Ei-raamatullisissa kreikkalaisissa papyruksissa tällä ilmauksella voidaan viitata lähiomaisiin, jolloin se ilmaisee kiintymystä. Tämän jakeen lukija olisi tekstiyhteyden perusteella ymmärtänyt kohdan niin, että kreikan ilmaus sisältää ajatuksen yksikkömuotoisesta substantiivista ja viittaa Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, jonka veri oli vuodatettu. Tällä perusteella lukuisat tutkijat ja kääntäjät ovat sillä kannalla, että taustalla olevana ajatuksena on tässä jakeessa ”poika”, ja kääntävät siksi ilmauksen sanoilla ”oman Poikansa verellä”.

tehtävänsä valvojana: Tai ”valvojanvirkansa”. Tätä ilmausta vastaava kreikan sana episkopḗ kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi epískopos ’valvoja’ ja verbi episkopéō ’valvoa’, ’pitää huolta’ (Hpr 12:15, alav.). Pietari suositteli, että uskottoman apostoli Juudaksen paikka täytettäisiin, ja lainasi ehdotuksensa tueksi Ps 109:8:aa. Tässä kohdassa on heprealaisessa tekstissä sana pequddáh, joka voidaan kääntää vastineilla ”tehtävä valvojana”, ”valvonta” tai ”valvojat” (4Mo 4:16; Jes 60:17). Septuaginta käyttää Ps 109:8:ssa (108:8, LXX) samaa kreikan vastinetta kuin Luukas Ap 1:20:ssä. Siitä, mitä Pietari sanoi Jumalan hengen ohjauksessa, käy selvästi ilmi, että apostoleilla oli valvojan tehtävä eli virka. Jeesus oli itse nimittänyt heidät (Mr 3:14). Kristillisellä seurakunnalla oli siis 12 valvojaa heti vuoden 33 helluntaina, jolloin se kasvoi noin 120 jäsenestä noin 3 000:een yhdessä päivässä (Ap 1:15; 2:41). Sen jälkeen nimitettiin lisää valvojia huolehtimaan kasvavasta seurakunnasta. Apostoleilla oli kuitenkin edelleen erityinen valvontatehtävä, koska Jehovan tarkoitus oli nähtävästi tehdä 12 apostolista tulevan Uuden Jerusalemin ”12 peruskiveä” (Il 21:14). (Ks. Ap 20:28, tutkimisviite.)

Jumalan: Muutamissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran”, mutta useimmissa käsikirjoituksissa lukee ”Jumalan”.

Herran Jeesuksen omat sanat: Jakeen lopussa olevia Jeesuksen sanoja ei ole muualla Raamatussa. Ainoastaan apostoli Paavali lainaa niitä tässä. Evankeliumeista ja muualta Raamatusta löytyy kuitenkin sama ajatus (Ps 41:1; San 11:25; 19:17; Mt 10:8; Lu 6:38). Paavali ehkä kuuli sanat suoraan ylösnousseelta Jeesukselta tai joltain, joka oli kuullut ne Jeesukselta, tai sitten Jumala ilmoitti ne hänelle (Ap 22:6–15; 1Ko 15:6, 8).

antoi hänelle hellän suudelman: Ilmausta ”antaa hellä suudelma” vastaava kreikan verbi on merkitykseltään vahvempi muoto suudella-verbistä, jota käytetään Mt 26:48:ssa. Tervehtimällä Jeesusta näin lämpimästi ja ystävällisesti Juudas osoitti, kuinka läpeensä petollinen ja tekopyhä hänestä oli tullut.

halasivat Paavalia: Kirjaim. ”heittäytyivät Paavalin kaulaan”. Raamatussa halaaminen, suuteleminen ja itkeminen ilmaisevat syvää kiintymystä. Vanhimmilla oli varmasti lämpimiä tunteita Paavalia kohtaan. (Ks. myös 1Mo 33:4; 45:14, 15; 46:29; Lu 15:20.)

suutelivat häntä hellästi: Paavali oli hyvin pidetty, koska hän rakasti syvästi veljiään ja sisariaan. Raamatun aikoina suudelma kertoi usein ystävyydestä (1Mo 27:26; 2Sa 19:39). Joskus suutelemisen lisäksi halattiin ja itkettiin (1Mo 33:4; 45:14, 15; Lu 15:20). Ilmausta ”suudella hellästi” vastaava kreikan sana on nähtävästi merkitykseltään vahvempi muoto verbistä filéō, joka käännetään joskus sanalla ”suudella” (Mt 26:48; Mr 14:44; Lu 22:47) mutta jonka merkitys on useimmiten ’olla kiintynyt’ (Joh 5:20; 11:3, alav.; 16:27). (Vrt. Mt 26:49, tutkimisviite.)