vasemmalle: Tai ”paapuuriin”. Purjehtiessaan itään kohti Tyrosta laiva ohitti Kyproksen ilmeisesti lounaispuolitse. Ensimmäisellä lähetysmatkallaan noin yhdeksän vuotta aiemmin Paavali oli Barnabaan ja Johannes Markuksen kanssa tavannut tuolla saarella noita Elymaan, joka vastusti heidän saarnaamistaan (Ap 13:4–12). Kyproksen näkeminen ja siellä sattuneiden tapahtumien muisteleminen saattoivat rohkaista Paavalia ja vahvistaa häntä siihen, mitä oli edessä.

hyvää uutista: Kreikan sanan euangélion ensimmäinen esiintymiskohta. Joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan kreikan sanueeseen kuuluva sana euangelistḗs, joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

evankelista: Kreikan sanan euangelistḗs perusmerkitys on ’hyvän uutisen julistaja’ (ks. Mt 4:23, tutkimisviite). Kaikkien kristittyjen tehtävänä on julistaa hyvää uutista (Mt 24:14; 28:19, 20; Ap 5:42; 8:4; Ro 10:9, 10), mutta niiden kolmen kohdan perusteella, joissa ”evankelistaa” vastaava kreikan sana esiintyy, tekstiyhteys osoittaa, että sanalla voi olla myös erikoismerkitys (Ap 21:8; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.). Se voi viitata esimerkiksi ihmiseen, joka vie hyvän uutisen uusille, koskemattomille alueille, jolloin se voitaisiin kääntää myös vastineella ”lähetystyöntekijä”. Filippos teki helluntain jälkeen uraauurtavaa työtä Samarian kaupungissa ja sai erittäin hyviä tuloksia. Enkeli ohjasi hänet saarnaamaan hyvää uutista Kristuksesta myös etiopialaiselle eunukille, jonka hän kastoi. Hengen johdattamana Filippos saarnasi sitten Asdodissa ja kaikissa kaupungeissa matkalla Kesareaan (Ap 8:5, 12, 14, 26–40). Noin 20 vuotta myöhemmin Filippos oli edelleen ”evankelista”, kuten tässä Ap 21:8:ssa osoitetaan.

profetoivat: Kreikan verbi profēteúō merkitsee kirjaimellisesti ’julistaa’, ’tuoda julki’. Raamatussa sitä käytetään, kun tehdään tunnetuksi Jumalalta tulevia sanomia. Se sisältää usein ajatuksen tulevaisuuden ennustamisesta, mutta tämä ei ole sanan perusmerkitys. Lisäksi se voi tarkoittaa sitä, että tunnistaa jotain Jumalan avulla. (Ks. Mt 26:68; Mr 14:65; Lu 22:64; tutkimisviitteet.) Tässä yhteydessä pyhä henki sai jotkut profetoimaan. Kun he kertoivat niistä ”suurenmoisista teoista”, joita Jehova oli tehnyt ja tulisi tekemään, he edustivat Korkeinta Jumalaa (Ap 2:11). Vastaava heprean verbi välittää samanlaisen ajatuksen. Esimerkiksi 2Mo 7:1:ssä Aaronia sanotaan Mooseksen ”profeetaksi”: hän ei ennustanut tulevia tapahtumia vaan edusti Moosesta.

naimatonta tytärtä: Kirjaim. ”tytärtä, neitsyttä”. Kreikan sana parthénos, joka on usein käännetty vastineella ”neitsyt”, merkitsee Raamatussa ’sellaista, joka ei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä’. Sitä voidaan käyttää sekä naimattomista miehistä että naimattomista naisista. (Mt 25:1–12; Lu 1:27; 1Ko 7:25, 36–38.) Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana korostaa sitä, että Filippoksen neljä tytärtä eivät olleet koskaan olleet naimisissa.

profetoivat: Profeetta Joel ennusti, että niin miehet kuin naisetkin profetoisivat (Jl 2:28, 29). Vastineella ”profetoida” käännetyt alkukieliset sanat merkitsevät pohjimmiltaan sitä, että tehdään tunnetuksi Jumalalta tulevia sanomia, eivätkä ne välttämättä sisällä ajatusta tulevaisuuden ennustamisesta. (Ks. Ap 2:17, tutkimisviite.) Kaikki kristityt voivat puhua Raamatun ennustusten täyttymisestä, mutta 1Ko 12:4, 10:ssä mainittu ”profetoiminen” oli hengen ihmelahja, joka annettiin joillekin vastaperustetun kristillisen seurakunnan jäsenille. Jotkut profetoimisen ihmelahjan saaneet, esimerkiksi Agabos, pystyivät ennustamaan tulevia tapahtumia (Ap 11:27, 28). Naiset, joille Jehova antoi tämän lahjan, osoittivat epäilemättä syvää kunnioitusta häntä kohtaan siten, että he pysyivät alamaisina seurakuntaan kuuluville miehille (1Ko 11:3–5).

yritätte horjuttaa päätöstäni: Tai ”teette sydämeni heikoksi”. Tässä ilmauksessa käytetty kreikan verbi merkitsee kirjaimellisesti ’murtaa’, ’särkeä kappaleiksi’. Sitä käytetään tässä jakeessa kuvaannollisesti ”sydäntä” vastaavan kreikan sanan kanssa.

Jehovan tahto: ”Tahtoa” vastaava kreikan sana (thélēma) yhdistetään Raamatun kreikkalaissa kirjoituksissa useimmiten Jumalan tahtoon (Mt 7:21; 12:50; Mr 3:35; Ro 12:2; 1Ko 1:1; Hpr 10:36; 1Pi 2:15; 4:2; 1Jo 2:17). Septuagintassa kreikan sanaa thélēma käytetään usein Jumalan tahtoon tai iloon viittaavien heprean ilmausten vastineena, ja se esiintyy kohdissa, joissa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi (Ps 40:8, 9 [39:9, 10, LXX]; 103:21 [102:21, LXX]; 143:9–11 [142:9–11, LXX]; Jes 44:24, 28; Jer 9:24 [9:23, LXX]; Mal 1:10). Jeesus ilmaisi samanlaisen ajatuksen rukoillessaan Isäänsä Mt 26:42:n mukaan: ”Toteutukoon sinun tahtosi.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 21:14.)

Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat: Muinaisessa Israelissa jotkut vanhimmat toimivat vastuuasemissa kansallisella tasolla, kuten Ap 15:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Samaan tapaan nämä Jerusalemin vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Käsiteltyään ympärileikkauskysymyksen tuo arvovaltainen elin tiedotti päätöksestään seurakunnille, ja ne hyväksyivät sen.

Jaakobin: Todennäköisesti Jeesuksen velipuoli ja sama Jaakob, joka mainitaan Ap 12:17; 15:13:ssa (ks. Mt 13:55; Ap 12:17; 15:13; tutkimisviitteet).

kaikki vanhimmat: Ks. Ap 15:2; 16:4; tutkimisviitteet. Tämä kokous pidettiin vuonna 56, mutta paikalla ei kerrota olleen yhtään apostolia. Raamattu ei selitä syytä siihen. Historioitsija Eusebios (synt. noin vuonna 260) sanoo kuitenkin Jerusalemin tuhoa edeltävästä ajasta: ”Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja kaikkien kansojen luo saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen avulla.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, III kirja, 5:2.) Vaikka Eusebioksen sanat eivät kuulu Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun kertomukseen, ne ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Esimerkiksi Pietari oli vuoden 62 tienoilla Babylonissa, kaukana Jerusalemista (1Pi 5:13). Jeesuksen veli Jaakob oli kuitenkin yhä Jerusalemissa, ja todennäköisesti hän toimi puheenjohtajana tässä kokouksessa, jossa Paavali ja ”kaikki vanhimmat olivat paikalla”.

Jaakob: Jeesuksen velipuoli. Ilmeisesti sama Jaakob, joka mainitaan Ap 12:17:ssä (ks. tutkimisviite) ja Ga 1:19:ssä ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1).

Jaakobille: Hyvin todennäköisesti Jeesuksen velipuoli. Hän oli ehkä toiseksi vanhin Jeesuksen jälkeen, koska hänet mainitaan ensimmäisenä, kun luetellaan Marian neljä muuta poikaa: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Mt 13:55; Mr 6:3; Joh 7:5). Jaakob oli silminnäkijänä vuoden 33 helluntaina, kun tuhannet juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin monista maista, ottivat hyvän uutisen vastaan ja menivät kasteelle (Ap 1:14; 2:1, 41). Tässä Ap 12:17:ssä Pietari kehotti opetuslapsia ”ilmoittamaan – – Jaakobille”, mitä oli tapahtunut, ja se osoittaa, että Jaakobilla oli tärkeä rooli Jerusalemin seurakunnassa. Ilmeisesti hän on myös sama Jaakob, joka mainitaan Ap 15:13; 21:18; 1Ko 15:7; Ga 1:19 (”Jaakob, Herran veli”); 2:9, 12:ssa ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1; Ju 1).

Jaakob: Todennäköisesti Jeesuksen velipuoli ja sama Jaakob, joka mainitaan Ap 12:17:ssä (ks. Mt 13:55; Ap 12:17; tutkimisviitteet). Jaakob toimi ilmeisesti puheenjohtajana, kun ”apostolit ja vanhimmat” käsittelivät ympärileikkauskysymystä Jerusalemissa (Ap 15:1, 2). Paavali viittasi nähtävästi tuohon tilanteeseen sanoessaan, että Jaakobia, Keefasta (Pietaria) ja Johannesta pidettiin Jerusalemin seurakunnan ”tukipilareina” (Ga 2:1–9).

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa tässä niitä, joilla oli vastuuta varhaiskristillisessä seurakunnassa. Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja apostolit mainitaan yhdessä, ja heidän luokseen Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtivät Syyrian Antiokiasta selvittämään ympärileikkauskysymystä. Muinaisessa Israelissa jotkut miehet toimivat vanhimpina kansallisella tasolla, ja samaan tapaan nämä vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Ryhmään kuului alun perin 12 apostolia, mutta nyt se oli saanut lisää jäseniä (Ap 1:21, 22, 26). (Ks. Mt 16:21; Ap 11:30; tutkimisviitteet.)

tuhansista: Kirjaim. ”myriadeista”, ”kymmenistätuhansista”. Kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’10 000:ta’, ’myriadia’, mutta se voi viitata myös hyvin suureen, epämääräiseen lukuun.

lakia: Ts. Mooseksen lakia.

luopumaan: Tässä käytetty kreikan substantiivi apostasía tulee verbistä afístēmi, joka merkitsee kirjaimellisesti ’astua syrjään jostain’ ja joka voidaan kääntää tekstiyhteyden mukaan vastineilla ”lähteä pois”, ”luopua” (Ap 19:9; 2Ti 2:19). Substantiivi apostasía merkitsee ’hylkäämistä’, ’jättämistä’, ’kapinaa’, ja se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kaksi kertaa, tässä ja 2Te 2:3:ssa. Molemmissa kohdissa se yhdistetään uskonnolliseen luopumukseen: ihminen jättää tosi palvonnan ja lakkaa palvelemasta Jumalaa, hylkää aiemmin tunnustamansa uskonnon ja luopuu kokonaan periaatteistaan tai uskostaan. Klassisessa kreikassa substantiivi viittasi poliittiseen loikkaukseen, ja vastaavaa verbiä käytetään ilmeisesti samassa merkityksessä Ap 5:37:ssä, jonka mukaan galilealainen Juudas ”sai [tai ”veti”; verbin afístēmi taivutusmuoto] itselleen seuraajia”. Septuagintassa verbi afístēmi viittaa poliittiseen kapinaan 1Mo 14:4:ssä ja substantiivia apostasía käytetään ”kapinaa” ja ”uskottomuutta” vastaavien heprean sanojen vastineena Jos 22:22; 2Ai 29:19; Jer 2:19:ssä.

seksuaalisesta moraalittomuudesta: Kreikan sana porneía on yleiskäsite, joka tarkoittaa Raamatussa kaikenlaista luvatonta sukupuolista kanssakäymistä. Siihen sisältyvät aviorikos, prostituutio, naimattomien välinen seksi, homoseksuaaliset teot ja eläimeen sekaantuminen. (Ks. sanasto.)

lihasta, joka on peräisin kuristetusta eläimestä: Tai ”lihasta, joka on peräisin eläimestä, joka on tapettu laskematta sen verta”. Käsky soveltuu ilmeisesti myös eläimeen, joka on kuollut itsestään tai toisen eläimen aiheuttamiin vammoihin. Kummassakaan tapauksessa eläimen verta ei ole asianmukaisesti laskettu. (2Mo 22:31; 3Mo 17:15; 5Mo 14:21.)

kuristetun eläimen lihasta: Ks. Ap 15:20, tutkimisviite.

seksuaalisesta moraalittomuudesta: Ks. Ap 15:20, tutkimisviite.

Aasian provinssista: Ks. sanasto, ”Aasia”.

komentaja: Kreikan sana khilíarkhos (kiliarkki) merkitsee kirjaimellisesti ’tuhannen [sotilaan] päällikköä’, ja se viittaa roomalaiseen sotatribuuniin. Kunkin roomalaisen legioonan johdossa oli kuusi tribuunia. Legioonaa ei kuitenkaan ollut jaettu kuuteen sotilasosastoon, vaan kaksi tribuunia komensi koko legioonaa kaksi kuukautta kerrallaan. Tällaisella komentajalla oli paljon valtaa; hän muun muassa nimitti sadanpäämiehet ja määräsi heidät tehtäviinsä. Kreikan sana voi tarkoittaa myös korkea-arvoista sotilashenkilöä yleensä. Roomalainen komentaja johti sotilaita, jotka pidättivät Jeesuksen.

komentaja: Kreikan sana khilíarkhos (kiliarkki) merkitsee kirjaimellisesti ’tuhannen [sotilaan] päällikköä’, ja se viittaa roomalaiseen sotatribuuniin (ks. Joh 18:12, tutkimisviite). Vuoden 56 tienoilla Jerusalemin varuskunnan komentajana oli Claudius Lysias (Ap 23:22, 26). Ap luvuissa 21–24 kerrotaan, että juuri hän pelasti Paavalin mellakoivan väkijoukon käsistä ja sitten raivoavan sanhedrinin keskeltä sekä kirjoitti käskynhaltija Felixille selitykseksi kirjeen, kun Paavali vietiin salaa Kesareaan.

upseereita: Tai ”sadanpäämiehiä”, ”senturioita”. Sadanpäämies oli Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta.

kasarmiin: Roomalaiset sotilaat oli majoitettu Jerusalemissa Antonian linnaan eli linnoitukseen. Se sijaitsi temppelin piha-alueen luoteiskulmassa, ja sieltä avautui näkymä koko temppelialueelle. Nehemia oli aiemmin rakentanut ilmeisesti samalle paikalle ”temppelin linnoituksen”, joka mainitaan Ne 2:8:ssa. Herodes Suuri teki siihen laajoja ja kalliita korjauksia ja lisäsi linnakkeita. Hän nimesi sen Antoniaksi roomalaisen sotapäällikön Marcus Antoniuksen kunniaksi. Ennen Herodeksen aikaa linnoitus toimi pääasiassa suojana pohjoisesta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Myöhemmin sitä käytettiin lähinnä juutalaisten valvontaan ja järjestyksen ylläpitoon temppelialueella. Josefuksen mukaan linnoituksesta meni temppelialueelle yhdyskäytävä (Jewish Antiquities, XV, 424 [xi, 7]). Sitä kautta roomalainen varuskunta pääsi nopeasti temppeliä ympäröivälle alueelle, kuten todennäköisesti tapahtui silloin kun sotilaat pelastivat Paavalin mellakoivan väkijoukon käsistä (Ap 21:31, 32). (Ks. liite B11, jossa näkyy Antonian linnan sijaintipaikka.)

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, hän kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

heprean kielellä: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.