päivän kolmas tunti: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

rukoushetken: Temppelissä rukoiltiin ilmeisesti aamu- ja iltauhrin aikaan (2Mo 29:38–42; 30:7, 8). Antaessaan jokapäiväisiä uhreja koskevia ohjeita Jehova käski kuningas Daavidia organisoimaan papit ja leeviläiset niin että he voisivat kunnioittaa, kiittää ja ylistää häntä, ja tähän epäilemättä sisältyi rukoileminen (1Ai 16:4; 23:30; 2Ai 29:25, 26). Luukas yhdisti ”suitsutushetken” ajankohtaan, jolloin temppelialueella oli ”ihmisiä rukoilemassa” (Lu 1:10). Suitsuttaminen ja rukoileminen liittyivät siis läheisesti yhteen (Ps 141:2; Il 5:8; 8:3, 4). Rukoushetken aikaan ihmiset yleensä kokoontuivat temppelin esipihoille. Jotkut olivat paikalla todennäköisesti siksi että he olivat tulleet pappien puhdistettavaksi, monet muut taas olivat tulleet rukoilemaan ja palvomaan Jumalaa (Lu 2:22–38). Rabbiinisen perimätiedon mukaan papit ratkaisivat arvalla, kuka heistä sai suitsuttaa kultaisella alttarilla. Arpaa heitettiin niiden pappien kesken, jotka eivät olleet aiemmin suitsuttaneet, joten tämän kunnian sai yleensä vain kerran elämässään. Valittu pappi astui juhlallisesti pyhään, ja samaan aikaan muut papit ja leeviläiset sekä esipihoille kokoontunut kansa alkoivat rukoilla. Suitsukkeen miellyttävän tuoksun levitessä alueelle ihmiset rukoilivat puolisen tuntia syvän hiljaisuuden vallitessa (Lu 1:9, 10). ”Rukoushetki” huipentui iloisissa tunnelmissa, kun kansa siunattiin (4Mo 6:22–27) ja leeviläisten kuoro lauloi sille viikonpäivälle valitun psalmin.

yhdeksännellä tunnilla: Ts. noin klo 15. (Ks. Ap 2:15, tutkimisviite.)

lahjoja köyhille: Kreikan sana eleēmosýnē, joka on perinteisesti käännetty ”almuksi”, kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan sanat, joiden merkitys on ’armo’ ja ’osoittaa armoa’. Sana tarkoittaa rahaa tai ruokaa, joka lahjoitettiin köyhille. (Ks. sanasto.)

köyhille tarkoitettuja lahjoja: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

Nasaretilainen: Kuvaileva nimitys, jota käytettiin Jeesuksesta ja myöhemmin hänen seuraajistaan (Ap 24:5). ”Jeesus” oli tavallinen nimi juutalaisten keskuudessa, ja siksi henkilöllisyyttä yleensä tarkennettiin. Raamatun aikoina oli tapana yhdistää ihmisiin heidän kotipaikkansa nimi (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–39; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29). Jeesus kasvoi Nasaretissa Galileassa, joten oli luontevaa yhdistää häneen tuon kaupungin nimi. Häntä sanottiin ”Nasaretilaiseksi” monissa eri tilanteissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Hän hyväksyi tuon nimityksen ja käytti sitä itsekin (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaalun kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi tekstin ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19, 20). Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ja muut käyttivät Jeesuksesta usein nimitystä ”Nasaretilainen” tai sanoivat hänen olevan ”Nasaretista” (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9). (Ks. myös Mt 2:23, tutkimisviite.)

Nasaretilaisen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.

oikeamielisen: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

elämän pääedustajan: Tai ”hänet, joka johtaa ihmiset elämään”. Vastineella ”pääedustaja” käännetyn kreikan sanan arkhēgós perusmerkitys on ’johtaja’, ’ensimmäisenä kulkeva’. Se esiintyy Raamatussa neljä kertaa, ja joka kohdassa se viittaa Jeesukseen (Ap 3:15; 5:31; Hpr 2:10; 12:2). Sitä voidaan käyttää myös sellaisesta, joka näyttää tietä tai raivaa tietä toisille, kuten edelläkävijästä tai uranuurtajasta. Koska Jeesuksesta tuli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä ja hän avasi tien ikuiseen elämään, häntä voitiin hyvin perustein sanoa elämän pääedustajaksi tai elämän tienraivaajaksi. Kreikan sanaan sisältyy ajatus siitä, että muiden edellä kulkevalla on virallisesti tai hallinnollisesti johtajan tai ruhtinaan asema. (Samaan sanueeseen kuuluvaa sanaa käytetään Ap 7:27, 35:ssä Mooseksesta, kun hänestä puhutaan israelilaisten ”johtajana”.) Tässä jakeessa kreikan sana välittää ajatuksen keinosta, jonka avulla Jumala toteuttaa tarkoituksensa. Jeesus antoi ”vastaavat lunnaat” monien puolesta (1Ti 2:5, 6; Mt 20:28; Ap 4:12). Ylösnousemuksensa jälkeen hän voi ylimmäisenä pappina ja tuomarina käyttää lunastusuhrinsa arvoa ihmisten hyväksi. Tuon uhrin ansiosta lunnaisiin uskovat ihmiset voidaan vapauttaa synnistä ja kuolemasta. Juuri Jeesuksen välityksellä kuolleet siis saavat ylösnousemuksen. (Joh 5:28, 29; 6:39, 40.) Näin hän avaa tien ikuiseen elämään (Joh 11:25; 14:6; Hpr 5:9; 10:19, 20). Joissain raamatunkäännöksissä sana arkhēgós on käännetty vastineella elämän ”alkuunpanija”, mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tämä nimitys ei sovi Jeesukseen. Hän on saanut elämänsä ja valtansa Jumalalta, ja Jumala käyttää häntä eri tehtävissä (Ps 36:9; Joh 6:57; Ap 17:26–28; Kol 1:15; Il 3:14). (Ks. sanasto, ”Pääedustaja”.)

katua: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä kehotus ”katua” yhdistetään sanoihin ja kääntyä Jumalan puoleen, joten se liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. Aito katumus näkyy tekoina, jotka kertovat katumuksesta. Ihmisen toiminta siis osoittaa, että hän on todella muuttanut mieltään tai asennettaan. (Ks. Mt 3:2, 8; Lu 3:8; tutkimisviitteet; sanasto, ”Katuminen”.)

kääntymisestä: Kreikan sana epistrofḗ tulee verbistä, joka merkitsee ’palata’, ’kääntyä takaisin’, ’kääntyä ympäri’ (Joh 12:40; 21:20; Ap 15:36). Hengellisessä merkityksessä siihen voi sisältyä se, että kääntyy tosi Jumalan puoleen tai palaa hänen luokseen ja hylkää jumalankuvat ja väärät jumalat. (Tämä verbi esiintyy Ap 3:19; 14:15; 15:19; 26:18, 20; 2Ko 3:16:ssa.) 1Te 1:9:ssä samaa verbiä käytetään lauseessa ”te hylkäsitte epäjumalanne ja aloitte palvella elävää tosi Jumalaa”. Kääntymistä edeltää katumus. (Ks. Mt 3:2, 8; Ap 3:19; 26:20; tutkimisviitteet.)

katukaa ja kääntykää: Vastineella ”katua” käännetty kreikan sana metanoéō merkitsee kirjaimellisesti ’muuttaa mieltään’, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katumiseen sisältyy se, että ihminen haluaa korjata tai palauttaa ennalleen suhteensa Jumalaan. Aidosti katuva ihminen on syvästi pahoillaan siitä, että on toiminut väärin, ja päättää olla tekemättä samaa syntiä enää uudestaan. (2Ko 7:10, 11; ks. Mt 3:2, 8, tutkimisviitteet.) Lisäksi aito katumus saa syntiä tehneen ”kääntymään”: hän jättää taakseen väärän toiminnan ja alkaa toimia Jumalaa miellyttävällä tavalla. Verbiä ”kääntyä” vastaava heprean verbi šuv ja vastaavat kreikan verbit stréfō ja epistréfō merkitsevät ’palata’, ’kääntyä takaisin’, ’kääntyä ympäri’ kirjaimellisessa merkityksessä (1Mo 18:10; 50:14; Ru 1:6; Ap 15:36). Hengellisessä merkityksessä ne voivat tarkoittaa sitä, että kääntyy väärältä tieltä Jumalan puoleen (1Ku 8:33; Hes 33:11). (Ks. Ap 15:3; 26:20; tutkimisviitteet.)

pyyhittäisiin pois: Kreikan verbin on selitetty tarkoittavan sitä, että ”jokin saadaan häviämään näkyvistä pyyhkimällä”. Raamatussa sitä käytetään kyyneleiden pyyhkimisestä (Il 7:17; 21:4) ja elämän kirjassa olevien nimien pyyhkimisestä pois (Il 3:5). Tässä tekstiyhteydessä verbi välittää ajatuksen jonkin poistamisesta niin ettei siitä jää jälkeäkään. Joidenkin tutkijoiden mukaan verbi synnyttää mielikuvan käsin kirjoitetun tekstin pois pyyhkimisestä (vrt. Kol 2:14, jonka alaviitteessä sama kreikan verbi on käännetty vastineella ”pyyhkiä pois”).

aika: Tai ”määräaika”. Kreikan sana kairós (jonka monikkomuoto on tässä käännetty vastineella ”aika”) voi viitata johonkin tiettyyn ajankohtaan; tarkasti määriteltyyn, rajalliseen ajanjaksoon; aikaan, jolle ovat tunnusomaisia tietyt piirteet (Mt 13:30; 21:34; Mr 11:13). Sitä käytetään ”määräajasta”, jolloin Jeesuksen palvelus alkoi (Mr 1:15) ja jolloin hän kuoli (Mt 26:18). Kreikan sana viittaa myös tuleviin aikoihin tai ajanjaksoihin, jotka liittyvät Jumalan järjestelyihin tai aikatauluun, varsinkin Kristuksen läsnäoloon ja valtakuntaan (Ap 1:7; 1Te 5:1).

itse Jehovalta: Saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee kirjaimellisesti ”Herran kasvojen luota”. (Ks. liite C.) Tekstiyhteys (Ap 3:17–22) osoittaa, että ”Herra” ei tarkoita tässä jakeessa Jeesusta vaan Jehova Jumalaa, häntä, joka ”lähettäisi – – Kristuksen” (Ap 3:20). ”Herraa” vastaavaa kreikan sanaa (Kýrios) käytetään myös Ap 3:22:n lainauksessa 5Mo 18:15:stä, jossa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi (ks. Ap 3:22, tutkimisviite). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ilmaus ”Jehovan kasvot” on ”kasvoja” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmä (2Mo 34:24; Tu 5:5; Va 4:16, alav.). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 3:19.)

Jehova: Tässä 5Mo 18:15:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). On huomionarvoista, että eräässä varhaisessa Septuagintan katkelmassa (Papyrus Fouad 266 -kokoelmassa), joka on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa., Jumalan nimi on tuossa jakeessa keskellä kreikkalaista tekstiä heprealaisella neliökirjoituksella (). (Ks. liite A5.) Lisäksi useat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 10–12, 14–18, 20, 22–24, 28}) käyttävät tässä Tetragrammia. Vaikka siis jäljellä olevissa Kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (’Herra’), on hyviä perusteita käyttää päätekstissä Jumalan nimeä. (Ks. liite C.)

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katuminen liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa, että olette katuneet: Tai ”Osoittakaa sen vuoksi teoillanne, että olette katuneet”. ”Hedelmällä” tarkoitetaan tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Lu 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Hänen täytyy odottaa taivaassa: Tai ”Taivaan täytyy pitää hänet itsellään”, ”Taivaan täytyy saada hänet”. Tässä tarkoitetaan nähtävästi sitä, että Jeesuksen täytyi odottaa taivaassa Jumalan oikealla puolella, kunnes ennalleen palauttamisen aika alkaisi (Ps 110:1, 2; Lu 21:24; Hpr 10:12, 13).

aika palauttaa ennalleen: Kreikan substantiivi apokatástasis, joka on tässä käännetty vastineella ”palauttaa ennalleen”, tulee sanoista apó ’takaisin’, ’jälleen’ ja kathístēmi, jonka kirjaimellinen merkitys on ’asettaa (alas)’. Samaan sanueeseen kuuluva kreikan verbi on Ap 1:6:ssa käännetty samalla vastineella ”palauttaa ennalleen”. Josefus käytti tuota kreikan substantiivia kuvaillessaan juutalaisten paluuta Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. Papyrusteksteissä sitä käytetään rakennusten korjaamisesta, maaomaisuuden palauttamisesta oikeille omistajilleen ja tilinpäätöksestä. Ap 3:21:ssä ei täsmennetä, mitä on se kaikki, mikä palautetaan ennalleen. Se täytyy selvittää tutkimalla sanomia, jotka Jumala antoi vanhan ajan pyhien profeettojensa välityksellä. Ennalleen palauttaminen on toistuva teema heprealaisten profeettojen kirjoituksissa. Heidän kauttaan Jehova lupasi, että maa palautettaisiin entiselleen ja asutettaisiin uudelleen. Se tuottaisi runsaita satoja, eivätkä villieläimet tai viholliset uhkaisi sitä. Hän kuvaili tuota maata paratiisiksi. (Jes 65:25; Hes 34:25; 36:35.) Ennen kaikkea temppeli rakennettaisiin uudelleen ja puhdas palvonta vakiinnutettaisiin jälleen (Jes 2:1–5; Mi 4:1–5). Ennustusten täyttymykseksi sekä hengelliset että aineelliset asiat palautettaisiin ennalleen.

Jehova: Tässä 5Mo 18:15:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). On huomionarvoista, että eräässä varhaisessa Septuagintan katkelmassa (Papyrus Fouad 266 -kokoelmassa), joka on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa., Jumalan nimi on tuossa jakeessa keskellä kreikkalaista tekstiä heprealaisella neliökirjoituksella (). (Ks. liite A5.) Lisäksi useat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J^{7–8, 10–12, 14–18, 20, 22–24, 28}) käyttävät tässä Tetragrammia. Vaikka siis jäljellä olevissa Kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (’Herra’), on hyviä perusteita käyttää päätekstissä Jumalan nimeä. (Ks. liite C.)

pelastaa vai tappaa: Tai ”pelastaa elämä vai tappaa”, ”pelastaa vai tappaa sielu”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

pelastaa: Tai ”pelastaa elämä”, ”pelastaa sielu”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

Jokainen: Tai ”Jokainen sielu”. Kreikan sana psykhḗ, joka on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty vastineella ”sielu”, tarkoittaa tässä yksilöä tai ihmistä (ks. sanasto, ”Sielu”). Tämä on yksi useista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten jakeista, joissa ”sielu” (psykhḗ) tarkoittaa jotain kuolevaista, tuhottavissa olevaa. (Ks. Mt 2:20; Mr 3:4; Lu 6:9; tutkimisviitteet; ks. myös Hpr 10:39, alav.; Ja 5:20, alav.)

yrittivät surmata lapsen: Tai ”tavoittelivat lapsen sielua”. Ensimmäinen kohta, jossa esiintyy kreikan sana psykhḗ. Se on joissain raamatunkäännöksissä käännetty vastineella ”sielu”, ja tässä se tarkoittaa ihmisen elämää. Raamatussa ilmaus ”tavoitella jonkun sielua” voidaan kääntää myös ”yrittää tappaa joku” tai ”haluta tappaa joku” (2Mo 4:19, alav.). (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

jälkeläisesi: Kirjaim. ”siemenesi”. (Ks. liite A2.)

palvelijansa: Ts. Jeesuksen.