Apostolien teot 9:1–43
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Saul-nimisen: Merk. ’[Jumalalta] pyydetty’, ’[Jumalalta] kysytty’, ’[Jumalalta] tiedusteltu’. Saul tunnetaan myös roomalaisella nimellä Paavali. Hän kuului ”Benjaminin heimoon” ja oli ”heprealaisille syntynyt heprealainen” (Fil 3:5). Koska hänellä oli Rooman kansalaisuus syntymästä saakka (Ap 22:28), hän todennäköisesti sai roomalaisen nimen Paavali (lat. Paulus ’pieni’, ’vähäinen’) vanhemmiltaan. Hänellä oli siis nämä kaksi nimeä luultavasti lapsesta asti. Juutalaiset vanhemmat antoivat hänelle nimen Saul ehkä monestakin syystä. Nimellä oli pitkät perinteet benjaminilaisten keskuudessa, koska Israelin ensimmäinen kuningas oli ollut benjaminilainen Saul (1Sa 9:2; 10:1; Ap 13:21). Nimen valintaan saattoi vaikuttaa myös sen merkitys. Kolmas mahdollisuus on se, että hänen isänsä oli nimeltään Saul, ja poika nimettiin isänsä mukaan (vrt. Lu 1:59). Olipa syy mikä tahansa, hän varmaankin käytti heprealaista nimeä Saul toisten juutalaisten keskuudessa, varsinkin opiskellessaan fariseukseksi ja eläessään fariseusten tapaan (Ap 22:3). Nähtävästi hänet tunnettiin etupäässä heprealaisella nimellään vielä yli kymmenen vuotta sen jälkeen kun hänestä oli tullut kristitty (Ap 11:25, 30; 12:25; 13:1, 2, 9).
Kaifaan: Tämä roomalaisten nimittämä ylimmäinen pappi oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. Kaifas kuulusteli Jeesusta ja luovutti hänet Pilatukselle (Mt 26:3, 57; Joh 11:49; 18:13, 14, 24, 28). Apostolien teoissa hänet mainitaan nimeltä vain tässä jakeessa ja muissa jakeissa hänestä puhutaan ”ylimmäisenä pappina” (Ap 5:17, 21, 27; 7:1; 9:1).
Saul: Ks. Ap 7:58, tutkimisviite.
ylimmäisen papin: Ts. Kaifaan. (Ks. Ap 4:6, tutkimisviite.)
Jehovan tietä: Seuraavassa jakeessa käytetään synonyymista ilmausta ”Jumalan tie”. Kristillisen elämäntavan perustana on ainoan tosi Jumalan Jehovan palvonta ja usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa tätä elämäntapaa sanotaan yksinkertaisesti myös ”Tieksi” tai ”täksi Tieksi” (Ap 19:9, 23; 22:4; 24:22; ks. Ap 9:2, tutkimisviite). Lisäksi ilmaus ”tie Jehovalle” (kirjaim. ”Jehovan tie”) esiintyy evankeliumeissa neljä kertaa Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa (ks. Mt 3:3; Mr 1:3; Lu 3:4; Joh 1:23; tutkimisviitteet). Jes 40:3:ssa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi. Ilmaus ”Jehovan tie” esiintyy myös Tu 2:22:ssa ja Jer 5:4, alav., 5:ssä. (Ks. Ap 19:23, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:25.)
Tien: Sana ”Tie” viittaa varhaiskristilliseen seurakuntaan, kuten Ap 9:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Tosi kristillisyys ei ole ulkonaista eikä muodollista palvontaa. Se on elämäntapa, joka keskittyy Jumalan palvontaan ja jota ohjaa hänen henkensä (Joh 4:23, 24). Syyrialaisessa Pešittassa lukee ”Jumalan tien” ja latinalaisen Vulgatan tarkistetussa laitoksessa (Vulgata Clementina) ”Herran tien”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J17–18) käyttävät tässä Jumalan nimeä, ja niissä lukee ”Jehovan tien”.
kirjeitä: Ensimmäisellä vuosisadalla käytettiin luotettavan lähteen kirjoittamia kirjeitä, kun haluttiin esitellä joku tuntematon ihminen ja vahvistaa hänen henkilöllisyytensä tai valtuutensa (Ro 16:1; 2Ko 3:1–3). Rooman juutalaiset viittasivat tällaiseen viestintätapaan (Ap 28:21). Kirjeet, jotka Saul pyysi ylimmäiseltä papilta Damaskoksen synagogia varten, valtuuttivat hänet vainoamaan sikäläisiä juutalaiskristittyjä (Ap 9:1, 2). Niissä nähtävästi kehotettiin Damaskoksen synagogia tukemaan Saulia hänen kristittyjen vastaisessa kampanjassaan.
Damaskoksen: Damaskos sijaitsee nykyisessä Syyriassa, ja sen sanotaan olevan maailman vanhimpia kaupunkeja, joissa on ollut asutusta yhtäjaksoisesti niiden perustamisesta lähtien. Patriarkka Abraham saattoi kulkea Damaskoksen ohi tai läpi ollessaan matkalla kohti etelää Kanaaniin. Jossain vaiheessa hän otti palvelijakseen ”damaskolaisen miehen” Elieserin (1Mo 15:2). Lähes tuhat vuotta myöhemmin Damaskos ilmaantuu uudelleen Raamatun kertomukseen. Tuolloin syyrialaiset (aramealaiset) sotivat israelilaisia vastaan ja näistä kahdesta kansasta tuli vihollisia keskenään (1Ku 11:23–25; ks. sanasto, ”Aram, aramealaiset”). Ensimmäisellä vuosisadalla Damaskos kuului Rooman Syyrian-provinssiin. Kaupungissa oli silloin ehkä noin 20 000 hengen juutalaisväestö ja useita synagogia. Saul otti sikäläiset kristityt maalitaulukseen mahdollisesti siksi, että kaupunki sijaitsi tärkeiden kulkureittien risteyksessä ja hän pelkäsi kristillisyyden leviävän sieltä nopeasti muualle. (Ks. liite B13.)
Tiehen: Tämä nimitys viittaa Apostolien teoissa kristilliseen elämäntapaan ja varhaiskristilliseen seurakuntaan. Se saattaa juontua Joh 14:6:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen tie.” Jeesuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”, sillä he noudattivat hänen viitoittamaansa elämäntapaa (Ap 19:9). Hänen elämänsä keskittyi ainoan tosi Jumalan Jehovan palvontaan. Kristittyjen elämässä tärkeällä sijalla oli lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen. Mahdollisesti jo vuonna 44 Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin Syyrian Antiokiassa ”Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Ap 11:26). Luukas kuitenkin käytti seurakunnasta vielä senkin jälkeen nimitystä ”Tie” tai ”tämä Tie” (Ap 19:23; 22:4; 24:22). (Ks. Ap 18:25; 19:23; tutkimisviitteet.)
eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui: Tai ”eivät ymmärtäneet sen ääntä, joka puhui”. Ap 9:3–9:ssä on Luukkaan kuvaus siitä, mitä Paavalille tapahtui matkalla Damaskokseen. Kun Ap 9. ja 22. luvun kertomukset yhdistetään, saadaan kokonaiskuva tapahtumista. Kuten Ap 9:7:n tutkimisviitteessä selitetään, Paavalin kanssa olevat miehet kuulivat kyllä jotain ääntä, mutta ilmeisesti he eivät saaneet selvää sanoista. Paavali sitä vastoin ymmärsi, mitä tuo ääni sanoi. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, miten sanaa ”kuulla” vastaavaa kreikan sanaa käytetään Ap 22:7:ssä. Siinä Paavali selittää, että hän ”kuuli äänen sanovan”, ts. hän kuuli ja ymmärsi sanat. Paavalin kanssa kulkevat miehet sitä vastoin eivät ymmärtäneet, mitä hänelle sanottiin, ehkä siksi että ääni oli vaimea tai muuten epäselvä. Ilmeisesti tässä mielessä he ”eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui”. (Vrt. Mr 4:33 ja 1Ko 14:2, joissa sanaa ”kuulla” vastaava kreikan sana voidaan kääntää vastineella ”ymmärtää” tai ”kuunnella”.)
kuulivat äänen: Tai ”kuulivat jotain ääntä”. Ap 22:6–11:ssä on Paavalin oma kuvaus siitä, mitä matkalla Damaskokseen tapahtui. Kun Ap 9. ja 22. luvun kertomukset yhdistetään, saadaan kokonaiskuva tapahtumista. Molemmissa kertomuksissa käytetään samaa kreikan sanaa fōnḗ, joka voi tarkoittaa jonkun tai jonkin ääntä kieliopillisesta rakenteesta riippuen (Ap 9:7:ssä kreikan sana on genetiivissä ja Ap 22:9:ssä akkusatiivissa). Paavalin kanssa olevat miehet kuulivat kyllä jotain ääntä, mutta ilmeisesti he eivät saaneet selvää sanoista. Paavali sitä vastoin kuuli ja ymmärsi, mitä tuo ääni sanoi (Ap 26:14). (Ks. Ap 22:9, tutkimisviite.)
kadulle, jota kutsutaan Suoraksi: Tämä on ainoa katu, joka mainitaan nimeltä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Sen ajatellaan olleen Damaskoksen pääkatu. Kaupunki noudatti ensimmäisellä vuosisadalla ruutukaavaa, ja tuo katu kulki sen halki itä-länsisuuntaisesti. Se oli noin 1,5 km pitkä ja 26 m leveä, jalkakäytävät mukaan luettuina, ja sitä ehkä reunustivat pylväiköt. Vanhan roomalaiskaupungin jäännösten läpi kulkee edelleen vilkas katu, joka noudattelee samaa linjaa kuin muinainen roomalainen Via Recta eli Suorakatu.
näyssä: Tätä sanaa ei ole kaikissa käsikirjoituksissa, mutta se esiintyy useissa vanhoissa käsikirjoituksissa.
pidättää: Tai ”vangita”. Kirjaim. ”sitoa”, ts. panna vankilakahleisiin (vrt. Kol 4:3).
israelilaisille: Tai ”Israelin kansalle”. Kirjaim. ”Israelin pojille”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)
suurta korillista: Tai ”säilytyskorillista”. Tässä käytetty kreikan sana sfyrís tarkoittaa nähtävästi suurempaa koria kuin ne korit, joita käytettiin aiemmin, kun Jeesus ruokki noin 5 000 miestä (ks. Mt 14:20, tutkimisviite). Samaa kreikan sanaa käytetään siitä ”korista”, jossa Paavali laskettiin Damaskoksessa alas muurin aukosta. (Ks. Ap 9:25, tutkimisviite.)
korissa: Luukas käyttää tässä kreikan sanaa sfyrís, joka tarkoittaa suurta koria. Matteus ja Markus käyttävät evankeliumeissaan samaa sanaa niistä seitsemästä korista, joihin kerättiin tähteet Jeesuksen ruokittua 4 000 miestä. (Ks. Mt 15:37, tutkimisviite.) Kun apostoli Paavali kertoi Korintin kristityille paostaan Damaskoksesta, hän käytti kreikan sanaa sargánē, joka tarkoittaa köydestä tehtyä tai oksista punottua koria, ”pajukoria”. Kumpaakin kreikan sanaa voidaan käyttää samantyyppisistä suurista koreista. (2Ko 11:32, 33, alav.)
toimi keskuudessamme: Kirjaim. ”meni sisään ja ulos keskuudessamme”. Kirjaimellinen ilmaus kuvastaa seemiläistä idiomia, joka tarkoittaa tavalliseen elämään kuuluvaa toimintaa muiden ihmisten kanssa. Se voidaan kääntää myös ilmauksella ”asui keskuudessamme”. (Vrt. 5Mo 28:6, 19; Ps 121:8, alav.)
liikkui vapaasti: Tai ”jatkoi jokapäiväistä elämäänsä”. Kirjaim. ”kulki sisään ja ulos”. Tämä ilmaus kuvastaa seemiläistä idiomia, joka tarkoittaa sitä, että voi vapaasti huolehtia arkielämän asioista tai olla tekemisissä toisten kanssa kenenkään estämättä (vrt. 5Mo 28:6, 19; Ps 121:8, alav.). (Ks. Ap 1:21, tutkimisviite.)
kreikankieliset juutalaiset: Kirjaim. ”hellenistit”. Kreikan sanaa Hellēnistḗs ei käytetä kreikkalaisessa eikä myöskään hellenistisessä juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta tekstiyhteys ja monet sanakirjat tukevat käännöstä ”kreikankieliset juutalaiset”. Kaikki Jerusalemissa olleet kristityt opetuslapset, kreikankieliset mukaan lukien, olivat tuolloin syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä (Ap 10:28, 35, 44–48). Tässä mainitaan erikseen ”kreikankieliset juutalaiset” ja ”hepreankieliset juutalaiset” (kirjaim. ”heprealaiset”; monikko kreikan sanasta Ebraíos). ”Hellenistit” olivat siis juutalaisia, jotka kommunikoivat keskenään kreikaksi ja jotka olivat tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia, ehkä myös Dekapoliista. Sitä vastoin useimmat hepreankieliset juutalaiset olivat luultavasti juudealaisia ja galilealaisia. Näillä kahdella juutalaiskristittyjen ryhmällä oli todennäköisesti hieman erilainen kulttuuritausta. (Ks. Ap 9:29, tutkimisviite.)
kreikankielisten juutalaisten: Kirjaim. ”hellenistien”. Tämä ilmaus tarkoittaa hyvin todennäköisesti sellaisia juutalaisia, jotka kommunikoivat mieluummin kreikaksi kuin hepreaksi. He olivat luultavasti tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia. Ap 6:1:ssä ilmaus viittaa kristittyihin, mutta tässä Ap 9:29:ssä tekstiyhteys osoittaa, että nämä kreikankieliset juutalaiset eivät olleet Kristuksen opetuslapsia. Ofelin kukkulalta Jerusalemista löytynyt Theodotoksen piirtokirjoitus vahvistaa, että kaupungissa kävi paljon kreikankielisiä juutalaisia. (Ks. Ap 6:1, tutkimisviite.)
Jehovan pelkoa: Ilmaus ”Jehovan pelko” esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”pelkoa” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. Ps 19:9; 111:10; San 2:5; 8:13; 9:10; 10:27; 19:23; Jes 11:2, 3). Sitä vastoin ilmausta ”Herran pelko” ei käytetä Heprealaisissa kirjoituksissa kertaakaan. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 9:31:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan pelko”, vaikka useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran pelko” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 9:31).
Tabita: Aramealainen nimi Tabita merkitsee ’gasellia’, ja se vastaa nähtävästi heprean sanaa tsevijáh ’naarasgaselli’ (Lal 4:5; 7:3). Myös kreikkalainen nimi Dorkas merkitsee ’gasellia’. Tabita asui Joppen satamakaupungissa, jonka väestö koostui sekä juutalaisista että muunmaalaisista, ja siksi hänestä käytettiin ehkä molempia nimiä sen mukaan, mitä kieltä puhuttiin. Toisaalta Luukas saattoi kääntää nimen ei-juutalaisia lukijoita varten.
lahjoja köyhille: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.
lahjoja köyhille: Kreikan sana eleēmosýnē, joka on perinteisesti käännetty ”almuksi”, kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan sanat, joiden merkitys on ’armo’ ja ’osoittaa armoa’. Sana tarkoittaa rahaa tai ruokaa, joka lahjoitettiin köyhille. (Ks. sanasto.)
pitkiä viittoja: Tai ”päällysvaatteita”. Kreikan sana himátion voi tarkoittaa väljää, viittamaista vaatetta, mutta useimmiten sillä tarkoitettiin vain suorakulmaista kangaskappaletta.
Tabita, nouse: Pietari toimi lähes samalla tavalla kuin Jeesus oli toiminut herättäessään Jairoksen tyttären (Mr 5:38–42; Lu 8:51–55). Tämä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tapaus, jossa joku apostoli herätti ihmisen kuolleista. Monista Joppen asukkaista tuli tämän jälkeen uskovia. (Ap 9:39–42.)
Simon-nimisen nahkurin: Ks. Ap 10:6, tutkimisviite.
nahkuri Simonin: Nahkuri käsitteli eläinten vuotia. Hän poisti vuodasta karvat ja siihen kiinni jääneet lihan ja rasvan rippeet kalkkiliuoksen avulla sekä parkitsi vuodan voimakkaalla liuoksella. Sen jälkeen siitä voitiin tehdä nahkatuotteita. Eri työvaiheiden aikana syntyi pahoja hajuja, ja prosessissa tarvittiin paljon vettä. Tämä saattaa selittää, miksi Simon asui meren rannalla, todennäköisesti Joppen laitamilla. Mooseksen lain mukaan kuolleiden eläinten käsitteleminen teki ihmisestä palvontamenojen kannalta epäpuhtaan (3Mo 5:2; 11:39). Siksi monet juutalaiset halveksivat nahkureita eivätkä mielellään majoittuneet heidän luokseen. Myöhemmin Talmud luokitteli nahkurin työn lannankerääjän työtä halpa-arvoisemmaksi. Pietari ei kuitenkaan antanut ennakkoluulojen estää häntä yöpymästä Simonin luona. Tämä pohjustaa kiinnostavalla tavalla Pietarin seuraavaa tehtävää: hänen piti mennä ei-juutalaisen kotiin. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että ”nahkuria” vastaava kreikan sana (byrseús) oli Simonin lisänimi.
Media
Damaskoksen kaupunki oli ensimmäisellä vuosisadalla kaavoitettu todennäköisesti kuvassa näkyvällä tavalla. Sen ympäristö oli kuin keidas, koska sinne johdettiin vettä läheisestä Baradajoesta (2Ku 5:12:ssa ”Abana”). Damaskos oli tärkeä kaupankäynnin keskus, ja siellä oli useita synagogia. Saul lähti Jerusalemista Damaskokseen pidättääkseen kaikki ”Tiehen kuuluvat [ts. Jeesuksen seuraajat], jotka hän löytäisi” (Ap 9:2; 19:9, 23; 22:4; 24:22). Matkalla hänelle kuitenkin näyttäytyi ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus. Perille päästyään Saul jäi joksikin aikaa erään Juudaksen taloon, joka sijaitsi Suoraksi kutsutulla kadulla (Ap 9:11). Jeesus käski näyssä opetuslapsi Ananiasta menemään tuohon taloon ja palauttamaan Saulin näön, ja sitten Saul kastettiin. Sen sijaan että Saul olisi pidättänyt juutalaiskristittyjä, hänestä tuli yksi heistä. Hänen uransa hyvän uutisen saarnaajana alkoi Damaskoksen synagogista. Käytyään Damaskoksesta käsin Arabiassa hän palasi Jerusalemiin todennäköisesti noin vuonna 36. (Ap 9:1–6, 19–22; Ga 1:16, 17.)
A. Damaskos
1. Tie Jerusalemiin
2. Suorakatu
3. Agora (tori)
4. Juppiterin temppeli
5. Teatteri
6. Musiikkiteatteri (?)
B. Jerusalem
Saul on kulkenut noin 240 km Jerusalemista ja lähestyy Damaskosta, kun hän yhtäkkiä kaatuu maahan kirkkaan valon sokaisemana. Hän kuulee äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” (Ap 9:3, 4; 22:6–8; 26:13, 14.) Saul on matkalla Damaskokseen pidättääkseen Jeesuksen opetuslapsia ja viedäkseen heidät sidottuina oikeuden eteen Jerusalemiin, mutta Jeesus estää hänen aikeensa. Matka saa aivan yllättävän käänteen. Jeesuksen sanat muuttavat Saulin: kristittyjen väsymättömästä vainoajasta tulee kristillisyyden rohkeimpia puolustajia. Saul tunnettiin myöhemmin roomalaisella nimellään Paavali, ja hänen innokasta palvelustaan kuvaillaan yksityiskohtaisesti Apostolien teoissa.
Kuvassa näkyy muinaisen Tarsoksen raunioita samannimisellä paikkakunnalla nykyisen Turkin alueella noin 16 km:n päässä Välimerestä. Tarsos oli Saulin (apostoli Paavalin) syntymäpaikka ja Vähän-Aasian kaakkoiskulmassa sijaitsevan Kilikian tärkein kaupunki (Ap 9:11; 22:3). Se oli suuri ja vauras kaupankäynnin keskus, koska se sijaitsi merkittävän kauppareitin varrella, joka kulki idästä länteen ja mutkitteli Taurusvuorten yli ja Kilikianportin läpi (kapea sola, johon oli hakattu kärrytie). Kaupungissa oli myös satama Välimereen laskevan Kydnosjoen varrella. Tarsos oli kreikkalaisen kulttuurin keskus, ja siellä oli suurehko juutalaisyhteisö. Vuosien saatossa kaupungissa kävi monia kuuluisia henkilöitä, kuten Marcus Antonius, Kleopatra ja Julius Caesar sekä useita keisareita. Roomalainen valtiomies ja kirjailija Cicero oli vuosina 51–50 eaa. Kilikian käskynhaltija, ja hänen asemapaikkanaan oli Tarsos. Ensimmäisellä vuosisadalla Tarsos oli myös kuuluisa oppineisuuden keskus, joka kreikkalaisen maantieteilijän Strabonin mukaan jätti varjoonsa jopa Ateenan ja Aleksandrian. Paavalilla oli siis kaikki syyt kuvailla Tarsosta ”tunnetuksi kaupungiksi” (Ap 21:39).
Rooman laaja tieverkko helpotti varhaiskristittyjen työtä, kun he veivät hyvää uutista koko imperiumin alueelle. Apostoli Paavali matkusti epäilemättä paljon näitä teitä pitkin. (Kol 1:23.) Piirros havainnollistaa, miten kivipäällysteinen roomalainen tie oli yleensä rakennettu. Ensin merkittiin tien linja. Seuraavaksi tien perustusta varten tehtiin kaivanto ja se täytettiin kerroksittain kivillä, sementillä ja hiekalla. Lopuksi tie päällystettiin suurilla kivilaatoilla ja laidoille asennettiin reunakivet pitämään päällyste paikoillaan. Rakennusmateriaalit ja oikea kaltevuus takasivat sen, että vesi valui tieltä pois. Reunakiveyksessä oli sopivin välein aukkoja, joista vesi pääsi juoksemaan tien vieressä kulkeviin ojiin. Roomalaiset tiet rakennettiin niin hyvin, että niitä on jäljellä vielä nykyäänkin. Useimmat tiet olivat kuitenkin rakenteeltaan yksinkertaisempia, ja niissä oli tavallisesti pelkkä tiivistetty sorapäällyste.
Kuvassa näkyvä kalkkikivilaatta tunnetaan nimellä Theodotoksen piirtokirjoitus. Laatta on 72 cm leveä ja 42 cm korkea, ja se löydettiin Ofelin kukkulalta Jerusalemista 1900-luvun alussa. Kreikankielisessä tekstissä mainitaan pappi Theodotos, joka oli ”rakentanut synagogan lain lukemista ja käskyjen opettamista varten”. Tutkijoiden mukaan kirjoitus on laadittu ennen vuotta 70, jolloin Jerusalem tuhottiin. Teksti vahvistaa, että Jerusalemissa oli kreikankielisiä juutalaisia ensimmäisellä vuosisadalla (Ap 6:1). Jotkut arvelevat, että Theodotoksen rakentama synagoga oli ”niin sanottu Vapautettujen synagoga” (Ap 6:9). Kirjoituksessa käytetään hänestä sekä hänen isästään ja isoisästään arvonimeä arkhisynágōgos (”synagogan esimies”), joka esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa useita kertoja (Mr 5:35; Lu 8:49; Ap 13:15; 18:8, 17). Piirtokirjoituksessa kerrotaan myös, että Theodotos oli rakentanut majoitustiloja ulkomailta tuleville vierailijoille. Niitä käyttivät todennäköisesti Jerusalemissa vierailevat juutalaiset etenkin vuotuisten juhlien aikana (Ap 2:5).
Videolla näkyy, miltä muinaisen Joppen satamakaupungin alue näyttää nykyään. Tuo kaupunki sijaitsi Välimeren rannikolla Karmelinvuoren ja Gazan puolivälissä. Samalla paikalla on nyt Tel Aviv-Jaffa, Tel Aviv ja siihen vuonna 1950 liitetty Jaffa (hepr. Yafo). Joppe oli rakennettu kallioiselle kukkulalle noin 35 m:n korkeuteen, ja sen satama syntyi rantaviivan ja siitä noin 100 m:n päässä kulkevan matalan kallioriutan väliin. Joppeen uitettiin Tyroksesta tukkeja, jotka oli kaadettu Libanonin metsistä Salomon temppelin rakentamista varten (2Ai 2:16). Myöhemmin profeetta Joona nousi Joppessa Tarsiiseen menevään laivaan ja yritti paeta, kun hän ei halunnut ottaa vastaan Jehovan antamaa tehtävää (Jn 1:3). Ensimmäisellä vuosisadalla Joppessa oli kristillinen seurakunta, ja siihen kuului Dorkas (Tabita), jonka Pietari herätti kuolleista (Ap 9:36–42). Ollessaan Joppessa nahkuri Simonin luona Pietari sai näyn, joka valmisti häntä saarnaamaan ei-juutalaiselle Corneliukselle (Ap 9:43; 10:6, 9–17).
Israelissa joissain taloissa oli kaksi kerrosta. Yläkertaan päästiin sisäkautta tikkaita tai puuportaita pitkin tai ulkokautta kiviportaita tai tikapuita pitkin. Jeesus vietti opetuslastensa kanssa pesahia viimeisen kerran ja aloitti Herran illallisen vieton suuressa yläkerran huoneessa, joka ehkä muistutti kuvan huonetta (Lu 22:12, 19, 20). Helluntaina vuonna 33 noin 120 opetuslasta oli ilmeisesti koolla jossain yläkerran huoneessa Jerusalemissa, kun Jumalan henki vuodatettiin heidän päälleen (Ap 1:13, 15; 2:1–4).
Raamatun aikoina vaatteet olivat arvostettua omaisuutta. Dorkas teki leskille ”monia vaatteita ja pitkiä viittoja” (Ap 9:39). ”Vaatteeksi” käännetty kreikan sana (khitṓn) tarkoittaa eräänlaista tunikaa, ja se voidaan kääntää myös vastineella ”alimmainen vaate” (1). Kreikkalaiset ja roomalaiset miehet käyttivät yleensä lyhyitä tunikoita ja naiset nilkkapituisia. ”Pitkäksi viitaksi” käännetty kreikan sana (himátion) voidaan kääntää myös vastineilla ”päällysvaate”, ”päällimmäinen vaate” (2), ja se tarkoittaa vaatetta, jota käytettiin tavallisesti tunikan eli alimmaisen vaatteen päällä.