Heprealaisille 10:1–39
10 Koska siis laissa on tulevan hyvän varjo+ mutta ei asioiden todellista olemusta, se ei* voi koskaan samoilla uhreilla, joita uhrataan vuodesta toiseen, tehdä täydellisiksi+ niitä, jotka lähestyvät Jumalaa.
2 Eikö uhrien uhraaminen olisi muuten lopetettu, koska pyhää palvelusta suorittavat, jotka olisi kerran puhdistettu, eivät enää olisi tietoisia synneistä?*
3 Päinvastoin nämä uhrit muistuttavat synneistä vuodesta toiseen,+
4 sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta poistaa syntejä.
5 Siksi hän sanoo tullessaan maailmaan: ”’Teurasuhria ja uhrilahjaa sinä et halunnut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin.
6 Sinä et hyväksynyt kokonaispolttouhreja etkä syntiuhreja.’+
7 Silloin minä sanoin: ’Katso, olen tullut (minusta on kirjoitettu kirjakääröön) tekemään sinun tahtosi, Jumala.’”+
8 Hän sanoo ensin: ”Sinä et halunnut etkä hyväksynyt teurasuhreja, uhrilahjoja, kokonaispolttouhreja etkä syntiuhreja” – uhreja, joita uhrataan lain mukaan.
9 Sitten hän sanoo: ”Katso, olen tullut tekemään sinun tahtosi.”+ Hän poistaa ensimmäisen vahvistaakseen toisen.
10 Tämän ”tahdon”+ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjan välityksellä kerran kaikiksi ajoiksi.+
11 Lisäksi jokainen pappi asettuu päivästä toiseen paikoilleen suorittamaan pyhää* palvelusta+ ja uhraamaan usein samat uhrit,+ jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä täysin.+
12 Mutta tämä mies uhrasi yhden uhrin syntien edestä kaikiksi ajoiksi ja istui Jumalan oikealle puolelle,+
13 ja siitä lähtien hän on odottanut, että hänen vihollisensa asetetaan hänen jalkojensa alustaksi.*+
14 Hän on näet yhdellä uhrilahjalla tehnyt niistä, jotka pyhitetään, pysyvästi täydellisiä.+
15 Sitä paitsi myös pyhä henki todistaa meille, sillä se sanoo ensin:
16 ”’Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan niiden päivien jälkeen’, sanoo Jehova.* ’Minä laitan lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.’”+
17 Sitten se sanoo: ”En palauta enää mieleeni heidän syntejään ja lainvastaisia tekojaan.”+
18 Kun nämä annetaan anteeksi, ei enää tarvita uhrilahjaa synnin edestä.
19 Sen vuoksi, veljet, koska meillä on rohkeutta* käyttää Jeesuksen veren perusteella pyhään paikkaan vievää tietä,+
20 jonka hän avasi* meille uudeksi ja eläväksi tieksi väliverhon,+ toisin sanoen ruumiinsa,* kautta,
21 ja koska meillä on suuri pappi huolehtimassa Jumalan seurakunnasta,*+
22 lähestykäämme Jumalaa vilpittömin sydämin ja lujassa uskossa, koska sydämemme on pirskottamalla puhdistettu huonosta omastatunnosta+ ja ruumiimme pesty puhtaalla vedellä.+
23 Meidän on pidettävä horjumatta kiinni toivomme julkisesta julistamisesta,+ sillä hän, joka on antanut lupauksen, on uskollinen.
24 Meidän on oltava kiinnostuneita toisistamme,* niin että voimme kannustaa* toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.+
25 Emme saa laiminlyödä kokouksiamme,+ niin kuin joillakin on tapana, vaan meidän on rohkaistava toisiamme,+ sitä enemmän, mitä lähemmäs näemme sen päivän tulevan.+
26 Jos nimittäin tahallamme teemme syntiä sen jälkeen kun olemme oppineet tuntemaan totuuden täsmällisesti,+ jäljellä ei ole enää uhria syntien edestä.+
27 Jäljelle jää vain tietty pelottava tuomion odotus ja palava vihastus, joka tuhoaa ne, jotka vastustavat.+
28 Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, surmataan säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella.+
29 Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen mielestänne ansaitsee sellainen, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitänyt tavallisen arvoisena liiton verta,+ jolla hänet pyhitettiin, ja ylenkatseellisesti häpäissyt ansaitsemattoman* hyvyyden henkeä?+
30 Mehän tunnemme hänet, joka sanoi: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin” ja lisäksi: ”Jehova* tuomitsee kansansa.”+
31 On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin.
32 Muistakaa kuitenkin menneitä päiviä, joina te valoon tultuanne+ kestitte suuren kamppailun ja monia kärsimyksiä.
33 Toisinaan te jouduitte kestämään julkisesti* sekä häväistystä että kärsimystä, ja toisinaan te olitte niiden rinnalla,* jotka kokivat sellaista.
34 Te osoititte myötätuntoa vankilassa oleville ja hyväksyitte ilomielin sen, että omaisuutenne ryöstettiin,+ koska tiesitte, että teillä on parempi, pysyvä omaisuus.+
35 Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne,* joka palkitaan runsaasti.+
36 Te tarvitsette kestävyyttä,+ jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte sen, mitä teille on luvattu.
37 Enää ”hyvin vähän aikaa”,+ niin ”hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele”.+
38 ”Mutta minun palvelijani, joka toimii oikein,* saa elää uskon ansiosta”+ ja ”jos hän vetäytyy pois, hän ei miellytä minua”.*+
39 Me emme kuitenkaan ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois ja tuhoutuvat,+ vaan sellaisia, joilla on uskoa ja jotka säilyttävät elämänsä.*
Alaviitteet
^ Tai mahd. ”ihmiset eivät”.
^ Tai ”suorittavilla – – ei enää olisi huonoa omaatuntoa syntien vuoksi”.
^ Tai ”julkista”.
^ Tai ”jalkajakkarakseen”.
^ Tai ”koska luotamme siihen, että voimme”.
^ Kirjaim. ”vihki”.
^ Kirjaim. ”lihansa”.
^ Kirjaim. ”talosta”.
^ Tai ”otettava huomioon toisemme”, ”ajateltava toisiamme”.
^ Tai ”innostaa”, ”motivoida”.
^ Tai ”runsaan”.
^ Tai ”kuin näyttämöllä”.
^ Tai ”ja toisinaan te kohtasitte kärsimyksiä niiden kanssa”.
^ Kirjaim. ”puhumisen vapauttanne”.
^ Tai ”sieluani”.
^ Tai ”sielunsa”.