Johanneksen: Joidenkin vanhojen käsikirjoitusten mukaan apostoli Pietarin isää sanotaan tässä Johannekseksi, toisten vanhojen käsikirjoitusten mukaan Joonaksi. Mt 16:17:ssä Jeesus puhuttelee Pietaria nimellä ”Simon, Joonan poika” (ks. Mt 16:17, tutkimisviite). Joidenkin tutkijoiden mukaan nimien Johannes ja Joona kreikkalaiset muodot ovat ehkä saman heprealaisen nimen eri kirjoitusasuja.

Johanneksen: Joidenkin vanhojen käsikirjoitusten mukaan apostoli Pietarin isää sanotaan tässä Johannekseksi, toisten vanhojen käsikirjoitusten mukaan Joonaksi. Mt 16:17:ssä Jeesus puhuttelee Pietaria nimellä ”Simon, Joonan poika” (ks. Mt 16:17, tutkimisviite). Joidenkin tutkijoiden mukaan nimien Johannes ja Joona kreikkalaiset muodot ovat ehkä saman heprealaisen nimen eri kirjoitusasuja.

Johannes: Ts. Johannes Kastaja. Tämän evankeliumin kirjoittaja apostoli Johannes viittaa Johannes Kastajaan 19 kertaa, mutta toisin kuin muut evankeliumin kirjoittajat hän ei koskaan käytä lisänimeä Kastaja (ks. Mt 3:1; Mr 1:4; tutkimisviitteet). Hän tekee kyllä eron kolmen Marian välillä (Joh 11:1, 2; 19:25; 20:1). Puhuessaan Johannes Kastajasta hänen ei kuitenkaan tarvitse tarkentaa, kenestä on kyse, koska hän ei koskaan mainitse itseään nimeltä eikä väärinkäsityksen vaaraa ole. Tämäkin vahvistaa, että evankeliumin on kirjoittanut apostoli Johannes (ks. ”Johdanto Johanneksen evankeliumiin” ja Joh, kirjan nimi, tutkimisviite).

se, jota Jeesus rakasti: Ts. se, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä ensimmäinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Yksi peruste on se, että apostoli Johannesta ei mainita tässä evankeliumissa nimeltä (Joh 21:2:ssa tosin mainitaan ”Sebedeuksen pojat”). Toiseksi Joh 21:20–24:ssä ilmaus ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, yhdistetään tämän evankeliumin kirjoittajaan. Lisäksi Jeesus sanoi hänestä: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä?” Tästä voi päätellä, että opetuslapsi, josta Jeesus puhui, eläisi paljon kauemmin kuin Pietari ja muut apostolit, ja tämä sopii apostoli Johannekseen. (Ks. Joh, kirjan nimi; Joh 1:6; 21:20; tutkimisviitteet.)

Evankeliumi Johanneksen mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Iōánnēn (Evankeliumi Johanneksen mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Iōánnēn (Johanneksen mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.

Johanneksen: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Tämän evankeliumin kirjoittajaa ei mainita nimeltä, mutta 100- ja 200-luvuilla sitä pidettiin yleisesti apostoli Johanneksen kirjoittamana. Kun nimi Johannes esiintyy evankeliumissa, se tarkoittaa Johannes Kastajaa, paitsi Joh 1:42; 21:15-17:ssä, jossa Jeesus mainitsee Pietarin isän Johanneksen (ks. Joh 1:42; 21:15; tutkimisviitteet). Vaikka apostoli Johannesta ei koskaan mainita nimeltä, evankeliumissa puhutaan kuitenkin hänestä ja hänen veljestään Jaakobista ”Sebedeuksen poikina” (Joh 21:2; Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). (Ks. Joh 1:6, tutkimisviite.) Sen loppujakeissa kirjoittaja kuvailee itseään ”opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti” (Joh 21:20–24), ja on perusteltua yhdistää tämä ilmaus apostoli Johannekseen (ks. Joh 13:23, tutkimisviite).

alusta asti: Ilmaus ei tarkoita ajankohtaa, jolloin Juudas syntyi tai jolloin Jeesus valitsi hänet apostoliksi rukoiltuaan koko yön (Lu 6:12–16). Sen sijaan se viittaa aikaan, jolloin Juudas alkoi toimia petollisesti, minkä Jeesus huomasi heti (Joh 2:24, 25; Il 1:1; 2:23; ks. Joh 6:70; 13:11; tutkimisviitteet). Ilmauksesta voidaan myös päätellä, että Juudas toimi harkitusti ja suunnitelmallisesti eikä hetken mielijohteesta. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanan ”alku” (kreik. arkhḗ) merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Esimerkiksi 2Pi 3:4:ssä se tarkoittaa luomakunnan alkua, mutta useimmiten sillä on kapeampi merkitys. Kun Pietari sanoi Ap 11:15:ssä, että pyhä henki laskeutui ei-juutalaisten päälle ”niin kuin alussa meidänkin päällemme”, hän ei tarkoittanut ”alulla” sitä, milloin hänen oma elämänsä alkoi tai hänestä tuli apostoli, vaan hän viittasi vuoden 33 helluntaipäivään, jolloin pyhää henkeä alettiin vuodattaa tiettyä tarkoitusta varten (Ap 2:1–4). Muita esimerkkejä sanan ”alku” merkityksestä eri tekstiyhteyksissä on Lu 1:2; Joh 15:27; 1Jo 2:7:ssä.

jumalia: Tai ”jumalankaltaisia”. Jeesus lainaa Ps 82:6:ta, jossa heprean sana ʼelohím (’jumalat’) tarkoittaa ihmisiä, Israelin tuomareita. Heitä voitiin sanoa ”jumaliksi”, koska he toimivat ja puhuivat Jumalan edustajina. Myös Moosekselle sanottiin, että hän olisi Aaronille ja faraolle ”kuin Jumala” (2Mo 4:16, alav.; 7:1).

Alussa: Raamatussa sanan ”alku” merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Kreikan sana arkhḗ ei voi tässä tarkoittaa Jumalan, Luojan, ”alkua”, sillä hän on ikuinen eikä hänellä ole alkua (Ps 90:2). Sen täytyy siksi viitata aikaan, jolloin Jumala alkoi luoda. Jumalan ensimmäistä luomusta kutsuttiin taivaassa Sanaksi, ja hänestä tuli myöhemmin Jeesus (Joh 1:14–17). Jeesus on siis ainoa, jota voidaan sanoa ”koko luomakunnan esikoiseksi” (Kol 1:15). Hän oli ”Jumalan luomakunnan alku” (Il 3:14), joten hän oli olemassa ennen kuin muut henkiolennot ja aineellinen kaikkeus luotiin. Jeesuksen välityksellä ”luotiin kaikki muu, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Kol 1:16). (Ks. Joh 6:64, tutkimisviite, jossa on lisää esimerkkejä sanan ”alku” käytöstä.)

Sana: Tai ”Logos”. Kreik. ho lógos. Nimitystä käytetään tässä arvonimenä samoin kuin Joh 1:14:ssä ja Il 19:13:ssa. Johannes osoittaa, että Sana on Jeesus. Tätä arvonimeä käytettiin Jeesuksesta, kun hän oli henkiolentona taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan, kun hän palveli maan päällä täydellisenä ihmisenä ja kun hänet oli korotettu taivaalliseen asemaan. Jeesus oli Sanana Jumalan edustaja, joka välitti tietoa ja ohjeita muille henkiolennoille ja ihmisille. On siksi järkevää päätellä, että ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, hän oli se enkeli, jonka välityksellä Jehova kommunikoi ihmisten kanssa monissa tilanteissa (1Mo 16:7–11; 22:11; 31:11; 2Mo 3:2–5; Tu 2:1–4; 6:11, 12; 13:3).

luona: Kirjaim. ”kohti”. Kreikan prepositio pros ilmaisee tässä tekstiyhteydessä lähekkäisyyttä ja toveruutta. Se osoittaa myös, että kyse on eri persoonista, tässä tapauksessa Sanasta ja ainoasta tosi Jumalasta.

Sana oli jumala: Tai ”Sana oli jumalallinen”, ”Sana oli jumalankaltainen”. Johannes kuvailee, millainen ”Sana” (kreik. ho lógos) eli Jeesus Kristus on (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään nimitystä Sana), hänen laatuaan tai ominaisluonnettaan. ”Sanalla” on huomattava asema Jumalan esikoispoikana, jonka välityksellä Jumala on luonut kaiken muun, ja siksi häntä voidaan kuvailla ”jumalaksi”, ”jumalolennoksi”, ”jumalalliseksi” tai ”jumalankaltaiseksi”. Monet kääntäjät katsovat ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala ja pitävät siksi parempana käännöstä ”Sana oli Jumala”. On kuitenkin hyvät perusteet sanoa, että Johannes ei ajatellut ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala. Ensinnäkin edellisessä ja seuraavassa lauseessa sanotaan selvästi, että ”Sana” oli ”Jumalan luona”. Toiseksi kreikan sana theós esiintyy jakeissa 1 ja 2 kolme kertaa, ja niistä ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa sitä edeltää kreikan määräinen artikkeli, kun taas toisessa kohdassa ei ole artikkelia. Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että määräisen artikkelin puuttuminen toisen theós-sanan edestä on merkityksellistä. Kun määräistä artikkelia käytetään, theós tarkoittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun toisessa esiintymiskohdassa artikkelia ei käytetä, theós kuvailee tuossa kieliopillisessa rakenteessa laatua, ”Sanan” ominaisluonnetta. Siksi tämä kohta käännetään joissain englannin-, ranskan- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä samaan tapaan kuin Uuden maailman käännöksessä, ja ne välittävät ajatuksen, että ”Sana” oli ”jumala”, ”jumalolento”, ”jumalallinen” tai ”jumalankaltainen”. Tätä näkemystä tukee se, että Johanneksen evankeliumin vanhoissa käännöksissä, jotka ovat koptin kielen murteilla sahidiksi ja bohairiksi ja jotka ovat peräisin luultavasti 200- ja 300-luvuilta, theós käännetään Joh 1:1:n ensimmäisessä esiintymiskohdassa eri tavalla kuin toisessa kohdassa. Nämä käännökset painottavat ”Sanan” ominaisuutta, sitä että hän on luonnoltaan Jumalan kaltainen, mutta ne eivät samasta häntä hänen Isäänsä, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sopusoinnussa tämän jakeen kanssa Kol 2:9:ssä sanotaan, että Kristuksessa ”asuvat jumalalliset ominaisuudet koko täyteydessään”, ja 2Pi 1:4:n mukaan myös Kristuksen perijätoverit ”tulisivat osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Lisäksi Septuagintassa kreikan sanaa theós käytetään yleensä heprean sanojen ʼel ja ʼelohím vastineena. Näiden heprean sanojen perusmerkityksen ajatellaan olevan ’mahtava’, ’voimakas’, ja niitä käytetään Kaikkivaltiaan Jumalan lisäksi muista jumalista ja ihmisistä. (Ks. Joh 10:34, tutkimisviite.) Se että Sanaa kutsutaan ”jumalaksi” eli ”voimakkaaksi”, sopii hyvin yhteen Jes 9:6:n ennustuksen kanssa, jonka mukaan Messiasta sanottaisiin ”Voimakkaaksi Jumalaksi” (ei ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”) ja kaikkien alamaistensa ”Ikuiseksi Isäksi”. Jes 9:7:n mukaan tämän toteuttaisi hänen oma Isänsä: ”Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.”

Se mikä on tullut olemassaoloon: Varhaisimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ei ole välimerkkejä jakeissa 3 ja 4. Uuden maailman käännöksessä käytetään välimerkkejä samalla tavalla kuin Westcottin ja Hortin, Yhtyneiden Raamattuseurojen sekä Nestlen ja Alandin julkaisemissa kreikankielisissä tekstilaitoksissa. Jakeen 3 loppuosa yhdistetään jakeeseen 4, mikä osoittaa, että elämä ja valo tulivat olemassaoloon Sanan välityksellä (Kol 1:15, 16). Kreikkalainen teksti on tulkittu myös toisella tavalla, ja sen perusteella jotkin käännökset yhdistävät jakeen 3 loppuosan edeltäviin sanoihin, jolloin ajatuksena on ”ja ilman häntä ei ole tullut olemassaoloon mitään, mikä on tullut olemassaoloon”. Monet tutkijat ovat kuitenkin Uuden maailman käännöksen lukutavan kannalla.

Sana: Tai ”Logos”. Kreik. ho lógos. Nimitystä käytetään tässä arvonimenä samoin kuin Joh 1:14:ssä ja Il 19:13:ssa. Johannes osoittaa, että Sana on Jeesus. Tätä arvonimeä käytettiin Jeesuksesta, kun hän oli henkiolentona taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan, kun hän palveli maan päällä täydellisenä ihmisenä ja kun hänet oli korotettu taivaalliseen asemaan. Jeesus oli Sanana Jumalan edustaja, joka välitti tietoa ja ohjeita muille henkiolennoille ja ihmisille. On siksi järkevää päätellä, että ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, hän oli se enkeli, jonka välityksellä Jehova kommunikoi ihmisten kanssa monissa tilanteissa (1Mo 16:7–11; 22:11; 31:11; 2Mo 3:2–5; Tu 2:1–4; 6:11, 12; 13:3).

hänen: Ts. Sanan eli Logoksen. (Ks. Joh 1:1, tutkimisviite.)

elämä –­ ­– valo: Jumalan hengen ohjauksessa Johannes punoo kertomukseensa kaksi teemaa, elämän ja valon. Jumala on elämän Lähde, ja Jeesuksen, Sanan, välityksellä kaikki muut elämän muodot ”tulivat olemassaoloon” (Joh 1:3). Tässä mielessä elämä tuli Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen välityksellään Jumala on myös tehnyt ihmisille mahdolliseksi vapautua synnistä ja kuolemasta ja elää ikuisesti. Siksi Jeesusta voidaan sanoa elämäksi, josta tuli ihmisten valo. Joh 1:9:ssä Sanaa sanotaan ”tosi valoksi, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille”. Niillä jotka seuraavat Jeesusta, ”maailman valoa”, on ”elämän valo” (Joh 8:12). Sana on Jumalan nimittämä ”elämän pääedustaja”, joka valaisee ihmisten tietä elämään (Ap 3:15).

Johannes: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’.

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Tämä oli ilmeisesti eräänlainen lisänimi, joka osoitti, että Johannekselle oli tunnusomaista kastaa ihmisiä upottamalla heidät hetkeksi veteen. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi kirjoituksissaan ”Johanneksen, joka oli lisänimeltään Kastaja”.

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Kreikassa on tässä ja Mr 6:14, 24:ssä verbin baptízō partisiippimuoto, joka voitaisiin kääntää myös vastineella ”kastava”. Mr 6:25; 8:28:ssa sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa käytetään substantiivia baptistḗs ’kastaja’. Verbin partisiippimuotoa ja substantiivia käytetään kreikkalaisessa alkutekstissä synonyymisesti Mr 6:24, 25:ssä. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)

Johanneksen: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Tämän evankeliumin kirjoittajaa ei mainita nimeltä, mutta 100- ja 200-luvuilla sitä pidettiin yleisesti apostoli Johanneksen kirjoittamana. Kun nimi Johannes esiintyy evankeliumissa, se tarkoittaa Johannes Kastajaa, paitsi Joh 1:42; 21:15-17:ssä, jossa Jeesus mainitsee Pietarin isän Johanneksen (ks. Joh 1:42; 21:15; tutkimisviitteet). Vaikka apostoli Johannesta ei koskaan mainita nimeltä, evankeliumissa puhutaan kuitenkin hänestä ja hänen veljestään Jaakobista ”Sebedeuksen poikina” (Joh 21:2; Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). (Ks. Joh 1:6, tutkimisviite.) Sen loppujakeissa kirjoittaja kuvailee itseään ”opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti” (Joh 21:20–24), ja on perusteltua yhdistää tämä ilmaus apostoli Johannekseen (ks. Joh 13:23, tutkimisviite).

oli lähetetty Jumalan edustajana: Tai ”oli Jumalan valtuuttama”. Johannes Kastaja sai Jumalalta tehtävänsä saarnata eli julistaa julkisesti sanomaa (Lu 3:2). Hän kertoi juutalaisille Messiaan ja Jumalan valtakunnan tulosta ja kehotti heitä katumaan syntejään (Mt 3:1–3, 11, 12; Mr 1:1–4; Lu 3:7–9). Johannes Kastaja oli profeetta, opettaja (jolla oli opetuslapsia) ja evankelista (Lu 1:76, 77; 3:18; 11:1; Joh 1:35).

Johannes: Ts. Johannes Kastaja. Tämän evankeliumin kirjoittaja apostoli Johannes viittaa Johannes Kastajaan 19 kertaa, mutta toisin kuin muut evankeliumin kirjoittajat hän ei koskaan käytä lisänimeä Kastaja (ks. Mt 3:1; Mr 1:4; tutkimisviitteet). Hän tekee kyllä eron kolmen Marian välillä (Joh 11:1, 2; 19:25; 20:1). Puhuessaan Johannes Kastajasta hänen ei kuitenkaan tarvitse tarkentaa, kenestä on kyse, koska hän ei koskaan mainitse itseään nimeltä eikä väärinkäsityksen vaaraa ole. Tämäkin vahvistaa, että evankeliumin on kirjoittanut apostoli Johannes (ks. ”Johdanto Johanneksen evankeliumiin” ja Joh, kirjan nimi, tutkimisviite).

todistus, jonka Johannes antoi: Tai ”Johanneksen todistus”. Joh 1:7:ssä Johannes Kastajaa sanotaan ”todistajaksi” (kreikan sanan martyría taivutusmuoto), joka tuli todistamaan valosta. Tässä sama kreikan sana martyría tarkoittaa sitä ”todistusta”, jonka Johannes Kastaja antoi Jeesuksesta ja joka on kirjoitettu muistiin seuraaviin jakeisiin.

todistajaksi: Tai ”todistusta varten”. ”Todistusta” vastaava kreikan substantiivi (martyría) esiintyy Johanneksen evankeliumissa yli kolme kertaa useammin kuin kolmessa muussa evankeliumissa yhteensä. Samaan sanueeseen kuuluva verbi (martyréō), joka on tässä käännetty sanalla todistamaan, esiintyy Johanneksen evankeliumissa 39 kertaa ja muissa evankeliumeissa vain 2 kertaa (Mt 23:31; Lu 4:22, alav.). Sitä käytetään Johannes Kastajan yhteydessä niin usein, että joidenkin mielestä häntä voitaisiin kutsua ”Johannes Todistajaksi” (Joh 1:8, 15, 32, 34; 3:26; 5:33). (Ks. Joh 1:19, tutkimisviite.) Johannes käyttää tätä verbiä evankeliumissaan monesti myös Jeesuksen palveluksen yhteydessä ja sanoo esimerkiksi, että Jeesus ”todisti” (Joh 8:14, 17, 18). Erityisen merkittävät ovat Jeesuksen sanat Pontius Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Joh 18:37.) Johanneksen ilmestyksessä Jeesusta sanotaan ”Uskolliseksi todistajaksi” sekä ”uskolliseksi ja totuudelliseksi todistajaksi” (Il 1:5; 3:14).

hänen: Ts. Johannes Kastajan (vrt. Ap 19:4).

maailmaan: Kreikan sana kósmos tarkoittaa tässä ihmismaailmaa. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulossa maailmaan ei näytä viittaavan Jeesuksen syntymään ihmiseksi vaan ensisijaisesti siihen, että kasteensa jälkeen hän alkoi palvella valona ihmismaailman keskuudessa (vrt. Joh 3:17, 19; 6:14; 9:39; 10:36; 11:27; 12:46; 1Jo 4:9).

maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään: Kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa tässä ihmismaailmaa, mikä käy ilmi jakeen loppuosasta, jonka mukaan maailma ei tuntenut häntä. Maallisissa kirjoituksissa tällä kreikan sanalla viitattiin joskus yleisesti luomakuntaan ja maailmankaikkeuteen, ja apostoli Paavali käytti sitä ehkä tässä merkityksessä puhuessaan eräässä tilanteessa kreikkalaisille (Ap 17:24). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa kuitenkin yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa. Jeesus oli kyllä mukana, kun Jumala teki taivaan, maan ja kaiken muun, mutta tämä jae kohdistaa huomion Jeesuksen osaan silloin kun ihmismaailma tuli olemassaoloon (1Mo 1:26; Joh 1:3; Kol 1:15–17).

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä ja erään miehen ”ainoasta” pojasta, jonka Jeesus paransi (Lu 8:41, 42; 9:38). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)

ainoa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Nainin lesken ”ainoasta” pojasta ja erään miehen ”ainoasta” pojasta, josta Jeesus ajoi demonin ulos (Lu 7:12; 9:38). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)

ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Nainin lesken ”ainoasta” pojasta ja Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä (Lu 7:12; 8:41, 42). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)

Sana tuli lihaksi: Jeesus oli todellinen ihminen syntymästä kuolemaan saakka. Hän selitti, miksi hän tuli ihmiseksi eli lihaksi: ”Se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Joh 6:51.) Lisäksi ainoastaan ihmisenä hän pystyi kokemaan samoja asioita kuin lihaa ja verta olevat ihmiset, ja näin hänestä tuli myötätuntoinen ylimmäinen pappi (Hpr 4:15). Jeesus ei olisi voinut olla yhtaikaa ihminen ja jumalallinen olento, sillä Raamatun mukaan hänet tehtiin ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi” (Hpr 2:9; Ps 8:4, 5). (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa lihaksi.) Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet sitä mieltä, että Jeesus tuli lihaksi. Heihin kuuluivat esimerkiksi gnostilaiset, jotka uskoivat, että tietoa (kreik. gnṓsis) saatiin mystisin keinoin, ja jotka yhdistivät luopiokristillisiin opetuksiin kreikkalaista filosofiaa ja itämaista mystiikkaa. Heidän mielestään kaikki aine oli pahaa, ja siksi he opettivat, että Jeesus ei tullut lihaksi vaan että hänellä vain näytti olevan ihmisruumis. Varhainen gnostilaisuus oli ilmeisesti vallalla ensimmäisen vuosisadan lopulla, joten ehkä juuri siksi Johannes kirjoitti, että ”Sana tuli lihaksi”. Kirjeissään Johannes varoitti väärästä opetuksesta, jonka mukaan Jeesus ei olisi ”tullut ihmiseksi [kirjaim. ”lihassa”]” (1Jo 4:2, alav., 3; 2Jo 7, alav.).

lihaksi: Tai ”ihmiseksi”. Kreikan sana sarks tarkoittaa tässä elävää fyysistä olentoa, joka on lihaa. Synnyttyään ihmiseksi Jeesus ei enää ollut henki. Hän ei pelkästään ottanut itselleen liharuumista, kuten enkelit olivat aiemmin tehneet (1Mo 18:1–3; 19:1; Jos 5:13–15). Siksi Jeesus saattoi kutsua itseään ”Ihmisen Pojaksi” (Joh 1:51; 3:14). (Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.)

asui: Kirjaim. ”majaili teltassa”. Joidenkin mielestä lause ”Sana – – asui [kirjaim. ”majaili teltassa”] meidän keskuudessamme” tarkoittaa sitä, että Jeesus ei ollut todellinen ihminen vaan hän oli ruumiillistunut ihmiseksi. Pietari käytti kuitenkin samaan sanueeseen kuuluvaa sanaa, joka on käännetty ”teltaksi”, puhuessaan omasta liharuumiistaan väliaikaisena asuinpaikkana (2Pi 1:13, alav.). Pietari tiesi, että hän kuolisi pian ja hänet herätettäisiin kuolleista liharuumiin sijasta henkiruumiissa, mutta hän ei tarkoittanut, että hän olisi ollut ruumiillistunut ihminen (2Pi 1:13–15; ks. myös 1Ko 15:35–38, 42–44; 1Jo 3:2).

me näimme hänen kirkkautensa: Johannes ja muut apostolit näkivät Jeesuksen elämässä ja palveluksessa poikkeuksellista kirkkautta ja suuruutta. Sellaista kirkkautta pystyi heijastamaan vain sellainen, joka jäljitteli täydellisesti Jehovan ominaisuuksia. Lisäksi apostoli Johannes sekä Jaakob ja Pietari näkivät omin silmin Jeesuksen muodonmuutoksen (Mt 17:1–9; Mr 9:1–9; Lu 9:28–36). Johannes siis viittasi tässä ehkä Jeesuksen ominaisuuksiin, jotka heijastivat Jumalan ominaisuuksia, ja myös tuohon yli 60 vuoden takaiseen kirkastusnäkyyn. Näky oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Pietariinkin, joka kirjoitti molemmat kirjeensä noin 30 vuotta ennen kuin Johannes kirjoitti evankeliuminsa. Pietari osoitti, että juuri muodonmuutos vahvisti ”profeetallisen sanan” suurenmoisella tavalla (2Pi 1:17–19).

ainosyntyinen poika: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan Raamatussa sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa. (Ks. Lu 7:12; 8:42; 9:38; tutkimisviitteet.) Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta (Joh 3:16, 18; 1Jo 4:9). Hän ei koskaan viittaa sillä Jeesuksen syntymään ihmiseksi tai elämään ihmisenä vaan sitä edeltävään aikaan. Hän kuvailee tuolla sanalla Jeesusta, kun tämä oli Logos eli Sana, joka ”oli alussa Jumalan luona” jo ”ennen kuin maailma olikaan” (Joh 1:1, 2; 17:5, 24). Jeesus on ”ainosyntyinen poika”, koska hän on Jehovan esikoinen ja ainoa, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut. Muitakin henkiolentoja sanotaan ”tosi Jumalan pojiksi” tai ”Jumalan pojiksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7), mutta Jumala on luonut heidät kaikki esikoispoikansa välityksellä (Kol 1:15, 16). Sanalla monogenḗs viitataan siis siihen, että Jeesus on ainoa lajissaan, ainutlaatuinen ja vailla vertaansa, ja siihen, että hän on ainoa poika, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut (1Jo 5:18).

täynnä Jumalan hyvyyttä ja totuutta: ”Sana”, Jeesus Kristus, sai osakseen Jumalan hyvyyttä, ja hän piti aina kiinni siitä, mikä on totta. Tekstiyhteyden perusteella tällä ilmauksella on syvällisempikin merkitys. Jehova valitsi Poikansa, jotta tämä selittäisi ja näyttäisi omalla esimerkillään, mitä kaikkea Isän ansaitsemattomaan hyvyyteen ja totuuteen sisältyy. (Joh 1:16, 17.) Jeesus teki sen niin täydellisesti, että hän saattoi sanoa: ”Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh 14:9.) Jeesuksen välityksellä Jumala ulotti ansaitsemattoman hyvyyden ja totuuden kaikkien niiden saataville, jotka halusivat ottaa ne vastaan.

Jumalan hyvyyttä: Tai ”runsasta hyvyyttä”, ”ansaitsematonta hyvyyttä”. Kreikan sana kháris esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 150 kertaa, ja sillä on eri tekstiyhteyksissä erilaisia merkitysvivahteita. Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä puhuttaessa sana kuvailee ilmaista lahjaa, jonka Jumala antaa avokätisesti odottamatta mitään vastineeksi. Se on osoitus Jumalan anteliaisuudesta ja runsaasta rakkaudesta ja hyvyydestä. Hän ilmaisee sitä, vaikka sen kohde ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sen; motiivina on puhtaasti anteliaisuus (Ro 4:4; 11:6). Tämä kreikan sana ei välttämättä painota sitä, että vastaanottajat eivät ansaitse hyvyyttä. Siksi voidaan sanoa, että Jumala ilmaisee sitä Jeesusta kohtaan. Tällaisissa tekstiyhteyksissä sana onkin käännetty vastineilla ”Jumalan hyvyys” ja ”Jumalan suosio” (Lu 2:40). Muissa tekstiyhteyksissä vastineina on käytetty ilmauksia ”suosio” ja ”huomaavainen lahja” (Ap 2:47; 1Ko 16:3; 2Ko 8:19).

Se joka tulee minun jäljessäni: Johannes Kastaja syntyi noin puoli vuotta ennen Jeesusta ja aloitti palveluksensa ennen kuin Jeesus aloitti omansa. Siinä mielessä Jeesus tuli Johanneksen ”jäljessä” eli jälkeen. (Lu 1:24, 26; 3:1–20.) Jeesus teki kuitenkin paljon suurempia tekoja kuin Johannes, ja näin hän meni Johanneksen edelle eli ohitti hänet joka tavalla. Kun Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus oli olemassa ennen häntä, hän tunnusti, että Jeesus oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan.

ansaitsematonta hyvyyttä ansaitsemattoman hyvyyden lisäksi: Tai ”runsasta hyvyyttä runsaan hyvyyden lisäksi”. ”Ansaitsematonta hyvyyttä” vastaava kreikan sana on kháris. Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa Jumalan anteliaisuutta ja runsasta rakkautta ja hyvyyttä. Tuota hyvyyttä ilmaistaan, vaikka sitä ei ansaita; motiivina on puhtaasti anteliaisuus. (Ks. sanasto, ”Ansaitsematon hyvyys”.) Tässä sana kháris toistetaan ja välissä on kreikan prepositio antí (käännetty sanalla ”lisäksi”), mikä välittää ajatuksen siitä, että ansaitsematonta hyvyyttä ilmaistaan runsaasti jatkuvana, tasaisena virtana.

täynnä Jumalan hyvyyttä ja totuutta: ”Sana”, Jeesus Kristus, sai osakseen Jumalan hyvyyttä, ja hän piti aina kiinni siitä, mikä on totta. Tekstiyhteyden perusteella tällä ilmauksella on syvällisempikin merkitys. Jehova valitsi Poikansa, jotta tämä selittäisi ja näyttäisi omalla esimerkillään, mitä kaikkea Isän ansaitsemattomaan hyvyyteen ja totuuteen sisältyy. (Joh 1:16, 17.) Jeesus teki sen niin täydellisesti, että hän saattoi sanoa: ”Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh 14:9.) Jeesuksen välityksellä Jumala ulotti ansaitsemattoman hyvyyden ja totuuden kaikkien niiden saataville, jotka halusivat ottaa ne vastaan.

Laki –­ ­– ansaitsemattomasta hyvyydestä ja totuudesta: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Mooseksen laki ja ”ansaitsematon hyvyys” asetetaan usein vastakkain (Ro 3:21–24; 5:20, 21; 6:14; Ga 2:21; 5:4; Hpr 10:28, 29). Laki oli ”kasvattaja, joka johti Kristukseen”, ja se sisälsi ”varjoja” eli profeetallisia malleja, jotka toteutuivat hänessä (Ga 3:23–25; Kol 2:16, 17; Hpr 10:1). Laki esimerkiksi teki ihmiset ”täysin tietoisiksi synnistä” (Ro 3:20). Näin he tajusivat, että ”synnin palkka on kuolema” ja ”jokaista rikkomusta ja tottelematonta tekoa seurasi oikeudenmukainen rangaistus” (Ro 6:23; Hpr 2:2). Johannes asettaa tässä vastakkain ”lain” ja toisaalta ”ansaitsemattoman hyvyyden ja totuuden”, joista tuli todellisuutta Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jeesus toimi niin että lain sisältämistä malleista, kuten anteeksiannon ja sovituksen tuovista uhreista, tuli todellisuutta (3Mo 4:20, 26). Hän myös paljasti, että syntiset ihmiset saisivat Jumalalta ”ansaitsematonta hyvyyttä” tai, kuten kreikan sana kháris joskus käännetään, ”huomaavaisen lahjan”, kun Jumala antaisi Poikansa sovitusuhriksi (Kol 1:14; 1Jo 4:10). (Ks. sanasto, ”Ansaitsematon hyvyys”.) Jeesus opetti uuden ”totuuden”: tuo uhri vapauttaisi ihmiset synnistä ja kuolemasta (Joh 8:32). (Ks. Joh 1:14, tutkimisviite.)

Sana oli jumala: Tai ”Sana oli jumalallinen”, ”Sana oli jumalankaltainen”. Johannes kuvailee, millainen ”Sana” (kreik. ho lógos) eli Jeesus Kristus on (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään nimitystä Sana), hänen laatuaan tai ominaisluonnettaan. ”Sanalla” on huomattava asema Jumalan esikoispoikana, jonka välityksellä Jumala on luonut kaiken muun, ja siksi häntä voidaan kuvailla ”jumalaksi”, ”jumalolennoksi”, ”jumalalliseksi” tai ”jumalankaltaiseksi”. Monet kääntäjät katsovat ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala ja pitävät siksi parempana käännöstä ”Sana oli Jumala”. On kuitenkin hyvät perusteet sanoa, että Johannes ei ajatellut ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala. Ensinnäkin edellisessä ja seuraavassa lauseessa sanotaan selvästi, että ”Sana” oli ”Jumalan luona”. Toiseksi kreikan sana theós esiintyy jakeissa 1 ja 2 kolme kertaa, ja niistä ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa sitä edeltää kreikan määräinen artikkeli, kun taas toisessa kohdassa ei ole artikkelia. Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että määräisen artikkelin puuttuminen toisen theós-sanan edestä on merkityksellistä. Kun määräistä artikkelia käytetään, theós tarkoittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun toisessa esiintymiskohdassa artikkelia ei käytetä, theós kuvailee tuossa kieliopillisessa rakenteessa laatua, ”Sanan” ominaisluonnetta. Siksi tämä kohta käännetään joissain englannin-, ranskan- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä samaan tapaan kuin Uuden maailman käännöksessä, ja ne välittävät ajatuksen, että ”Sana” oli ”jumala”, ”jumalolento”, ”jumalallinen” tai ”jumalankaltainen”. Tätä näkemystä tukee se, että Johanneksen evankeliumin vanhoissa käännöksissä, jotka ovat koptin kielen murteilla sahidiksi ja bohairiksi ja jotka ovat peräisin luultavasti 200- ja 300-luvuilta, theós käännetään Joh 1:1:n ensimmäisessä esiintymiskohdassa eri tavalla kuin toisessa kohdassa. Nämä käännökset painottavat ”Sanan” ominaisuutta, sitä että hän on luonnoltaan Jumalan kaltainen, mutta ne eivät samasta häntä hänen Isäänsä, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sopusoinnussa tämän jakeen kanssa Kol 2:9:ssä sanotaan, että Kristuksessa ”asuvat jumalalliset ominaisuudet koko täyteydessään”, ja 2Pi 1:4:n mukaan myös Kristuksen perijätoverit ”tulisivat osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Lisäksi Septuagintassa kreikan sanaa theós käytetään yleensä heprean sanojen ʼel ja ʼelohím vastineena. Näiden heprean sanojen perusmerkityksen ajatellaan olevan ’mahtava’, ’voimakas’, ja niitä käytetään Kaikkivaltiaan Jumalan lisäksi muista jumalista ja ihmisistä. (Ks. Joh 10:34, tutkimisviite.) Se että Sanaa kutsutaan ”jumalaksi” eli ”voimakkaaksi”, sopii hyvin yhteen Jes 9:6:n ennustuksen kanssa, jonka mukaan Messiasta sanottaisiin ”Voimakkaaksi Jumalaksi” (ei ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”) ja kaikkien alamaistensa ”Ikuiseksi Isäksi”. Jes 9:7:n mukaan tämän toteuttaisi hänen oma Isänsä: ”Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.”

jumalia: Tai ”jumalankaltaisia”. Jeesus lainaa Ps 82:6:ta, jossa heprean sana ʼelohím (’jumalat’) tarkoittaa ihmisiä, Israelin tuomareita. Heitä voitiin sanoa ”jumaliksi”, koska he toimivat ja puhuivat Jumalan edustajina. Myös Moosekselle sanottiin, että hän olisi Aaronille ja faraolle ”kuin Jumala” (2Mo 4:16, alav.; 7:1).

Ainosyntyinen jumala: Johannes puhuu tässä Sanasta, ”Jeesuksesta Kristuksesta”, jota hän on jo kuvaillut ”jumalaksi” (Joh 1:1, 17). Hän kutsuu Jeesusta Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi (Joh 1:14; 3:16), mutta tässä hän sanoo, että Jeesus on ”ainosyntyinen jumala”. Tämä nimitys korostaa Jeesuksen ainutlaatuista asemaa ja osaa siinä, mitä Jumala on tehnyt ja tulee tekemään. Jeesusta voidaan sanoa ”jumalaksi” sen perusteella, miten sanaa ”jumala” käytetään Raamatussa. Tämän arvonimen perusajatuksena on ”voimakas”, ja sitä käytetään Raamatussa jopa ihmisistä. (Ps 82:6; ks. Joh 1:1; 10:34; tutkimisviitteet.) Jeesus on ”jumala”, ”voimakas”, koska hän on saanut valtaa Isältään, kaikkivaltiaalta Jumalalta (Mt 28:18; 1Ko 8:6; Hpr 1:2). Häntä voidaan sanoa ”ainosyntyiseksi jumalaksi”, koska hän on ainoa, jonka Jumala itse suoranaisesti loi ja jonka välityksellä kaikki ”tuli olemassaoloon” (Joh 1:3). Tuo nimitys osoittaa, että Jeesuksella on ainutlaatuisen kunniakas ja huomattava asema Jumalan poikien eli enkeleiden joukossa. Joissain käsikirjoituksissa lukee ”ainosyntyinen Poika”, ja jotkin raamatunkäännökset perustuvat tähän lukutapaan. Varhaisimmissa ja arvovaltaisimmissa käsikirjoituksissa lukee kuitenkin ”ainosyntyinen jumala” (kreikassa joko määräinen artikkeli tai ilman määräistä artikkelia).

Isän vierellä: Kirjaim. ”Isän povella”. Jonkun vierellä tai povella oleminen kuvasti erityisen suosittua asemaa tai läheisiä välejä. Kielikuva juontuu todennäköisesti siitä, että aterioilla oli tapana olla pitkällään leposohvalla ja ruokailija saattoi nojautua taaksepäin hyvän ystävän rintaa vasten (Joh 13:23–25). Jeesusta kuvaillaan tässä Jehovan läheisimmäksi ystäväksi, joka pystyy selittämään paremmin kuin kukaan muu, millainen Jehova on (Mt 11:27).

todistus, jonka Johannes antoi: Tai ”Johanneksen todistus”. Joh 1:7:ssä Johannes Kastajaa sanotaan ”todistajaksi” (kreikan sanan martyría taivutusmuoto), joka tuli todistamaan valosta. Tässä sama kreikan sana martyría tarkoittaa sitä ”todistusta”, jonka Johannes Kastaja antoi Jeesuksesta ja joka on kirjoitettu muistiin seuraaviin jakeisiin.

Elia: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

Elia: Ks. Mt 11:14, tutkimisviite.

se profeetta: Ts. kauan odotettu profeetta, jonka tulon Mooses ennusti (5Mo 18:18, 19; Joh 1:25–27; 6:14; 7:40; Ap 3:19–26).

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite A5 ja liite C.) Evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas yhdistävät tämän ennustuksen Johannes Kastajaan, ja tässä Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää sen itseensä. Johannes tekisi tien Jehovalle suoraksi siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29).

kastan: Tai ”kastan ­upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

sandaalin: Jonkun toisen sandaalien riisumista ja kantamista tai niiden hihnojen avaamista (Mt 3:11; Mr 1:7; Lu 3:16) pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka yleensä hoiti orja.

Betaniassa: Joissain käsikirjoituksissa on tässä nimi ”Betabara”, ja jotkin raamatunkäännökset perustuvat tähän lukutapaan. Luotettavimmissa käsikirjoituksissa on kuitenkin nimi ”Betania”.

Betaniassa Jordanin toisella puolella: Ts. Jordanin itäpuolella. Tämä Betania mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kerran, eikä se ole sama paikka kuin Jerusalemin lähellä sijainnut Betania (Mt 21:17; Mr 11:1; Lu 19:29; Joh 11:1). Jordanin itäpuolella olleen Betanian sijaintia ei tiedetä. Joidenkin mielestä se oli Jerikoa vastapäätä ollut paikka, jossa Jeesus perimätiedon mukaan kastettiin. Joh 1:29, 35, 43; 2:1:n perusteella se kuitenkin sijaitsi nähtävästi lähempänä Galilean Kaanaa kuin Jerikoa. Se on siis todennäköisimmin sijainnut vähän Galileanmerestä etelään, mutta sijaintia ei voida määrittää ehdottoman varmasti. (Ks. liite B10.)

Jumalan Karitsa: Sen jälkeen kun Jeesus oli kastettu ja Paholainen oli kiusannut häntä, Johannes Kastaja esitteli hänet ”Jumalan Karitsana”. Ilmaus esiintyy vain tässä jakeessa ja Joh 1:36:ssa. (Ks. liite A7.) Jeesusta voidaan hyvin verrata karitsaan. Raamatussa kerrotaan monissa kohdissa, että ihmiset uhrasivat lampaita saadakseen synnit anteeksi ja päästäkseen lähelle Jumalaa. Tämä kuvasi sitä, että Jeesus uhraisi täydellisen ihmiselämänsä ihmiskunnan puolesta. Ilmaus ”Jumalan Karitsa” voi tuoda mieleen monia raamatunkohtia. Johannes Kastaja tunsi hyvin Raamatun heprealaiset kirjoitukset, ja siksi hän saattoi ajatella yhtä tai useampia seuraavista uhrieläimistä: pässi, jonka Abraham uhrasi poikansa Iisakin sijasta (1Mo 22:13); pesah-karitsa, joka teurastettiin Egyptissä ja jonka ansiosta israelilaiset vapautuivat orjuudesta (2Mo 12:1–13); uroskaritsa, joka uhrattiin Jumalan alttarilla Jerusalemissa joka aamu ja ilta (2Mo 29:38–42). Johanneksen mielessä saattoi olla myös Jesajan profetia, jonka mukaan Jehovan ”palvelija” ”vietäisiin kuin lammas teurastettavaksi” (Jes 52:13; 53:5, 7, 11). Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille apostoli Paavali kutsui Jeesusta ”meidän pesah-lampaaksemme” (1Ko 5:7). Apostoli Pietari sanoi, että Kristuksen ”kallisarvoinen veri” on ”kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan verta” (1Pi 1:19). Lisäksi Ilmestyskirjassa korotetun aseman saanutta Jeesusta sanotaan kreikkalaisessa alkutekstissä yli 25 kertaa ”Karitsaksi” (esim. Il 5:8; 6:1; 7:9; 12:11; 13:8; 14:1; 15:3; 17:14; 19:7; 21:9; 22:1).

maailman: Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja etenkin Raamatussa kreikan sana kósmos liittyy läheisesti ihmiskuntaan. Tässä tekstiyhteydessä ja Joh 3:16:ssa kósmos tarkoittaa koko ihmismaailmaa, jonka osoitetaan tässä olevan synnin alainen, ts. Aadamilta perityn synnin alainen, ja joka voidaan lunastaa.

kuin kyyhkynen: Kyyhkysillä oli pyhä käyttötarkoitus ja lisäksi symbolinen merkitys. Niitä uhrattiin uhreina (Mr 11:15; Joh 2:14–16). Ne symboloivat viattomuutta ja puhtautta (Mt 10:16). Kun Nooa päästi arkista vapaaksi kyyhkysen, se toi palatessaan oliivipuun lehden, mikä osoitti, että tulvavedet olivat väistymässä (1Mo 8:11) ja että levon ja rauhan aika oli alkamassa (1Mo 5:29). Jeesuksen kasteen yhteydessä Jehova saattoi siis kohdistaa kyyhkysen avulla huomion Jeesuksen rooliin Messiaana. Puhtaana ja synnittömänä Jumalan Poikana hän uhraisi elämänsä ihmiskunnan puolesta ja loisi näin perustan levon ja rauhan aikakaudelle, joka koittaisi, kun hän hallitsisi kuninkaana. Kasteen yhteydessä Jeesuksen päälle laskeutuva Jumalan pyhä henki eli aktiivinen voima saattoi näyttää samalta kuin kyyhkynen, kun se lähestyy pesäänsä siipiään räpyttäen.

Aadamin, joka Jumalan poika: Sanat viittaavat ihmiskunnan alkuperään, ja ne sopivat yhteen 1. Mooseksen kirjan kertomuksen kanssa, jonka mukaan Jumala loi ensimmäisen ihmisen ja teki hänet omaksi kuvakseen (1Mo 1:26, 27; 2:7). Nämä sanat auttavat myös ymmärtämään toisia Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja sanoja, esimerkiksi Ro 5:12; 8:20, 21:tä ja 1Ko 15:22, 45:tä.

Jumalan Poika: Tätä ilmausta käytetään Raamatussa usein Jeesuksesta (Joh 1:49; 3:16–18; 5:25; 10:36; 11:4). Jumala ei ole ihminen eikä hänellä ole kirjaimellista vaimoa, joten tämän ilmauksen täytyy olla kielikuva. Tarkoituksena on selvästikin auttaa lukijaa ymmärtämään, että Jeesuksen suhde Jumalaan on samanlainen kuin pojan suhde omaan isäänsä. Lisäksi se korostaa sitä, että Jeesus on saanut elämänsä Jehovalta, joka on luonut hänet. Samasta syystä myös ensimmäistä ihmistä Aadamia sanotaan ”Jumalan pojaksi” (ks. Lu 3:38, tutkimisviite).

toinen niistä kahdesta: Nämä kaksi opetuslasta mainitaan Joh 1:35:ssä. Nimeltä mainitsematon opetuslapsi on todennäköisesti apostoli Johannes, joka oli Sebedeuksen poika ja tämän evankeliumin kirjoittaja (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Päätelmää tukee se, ettei kirjoittaja koskaan mainitse itseään nimeltä eikä käytä nimitystä ”apostoli Johannes” ja että hän sanoo Johannes Kastajaa vain ”Johannekseksi”.

Johannes –­ ­– kahden opetuslapsensa kanssa: Toinen Johannes Kastajan opetuslapsista oli ”Andreas, Simon Pietarin veli” (ks. Joh 1:40, tutkimisviite).

Johannes –­ ­– kahden opetuslapsensa kanssa: Toinen Johannes Kastajan opetuslapsista oli ”Andreas, Simon Pietarin veli” (ks. Joh 1:40, tutkimisviite).

toinen niistä kahdesta: Nämä kaksi opetuslasta mainitaan Joh 1:35:ssä. Nimeltä mainitsematon opetuslapsi on todennäköisesti apostoli Johannes, joka oli Sebedeuksen poika ja tämän evankeliumin kirjoittaja (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Päätelmää tukee se, ettei kirjoittaja koskaan mainitse itseään nimeltä eikä käytä nimitystä ”apostoli Johannes” ja että hän sanoo Johannes Kastajaa vain ”Johannekseksi”.

ne kaksi opetuslasta –­ ­– lähtivät seuraamaan Jeesusta: Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat olleet Johannes Kastajan opetuslapsia. (Ks. Joh 1:35, 40, tutkimisviitteet.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

noin kymmenes tunti: Ts. noin klo 16. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

toinen niistä kahdesta: Nämä kaksi opetuslasta mainitaan Joh 1:35:ssä. Nimeltä mainitsematon opetuslapsi on todennäköisesti apostoli Johannes, joka oli Sebedeuksen poika ja tämän evankeliumin kirjoittaja (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Päätelmää tukee se, ettei kirjoittaja koskaan mainitse itseään nimeltä eikä käytä nimitystä ”apostoli Johannes” ja että hän sanoo Johannes Kastajaa vain ”Johannekseksi”.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Messiaan: Tai ”Voidellun”. Kreikan sana Messías (translitterointi heprean sanasta mašíaḥ) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kaksi kertaa (ks. Joh 4:25). Arvonimi mašíaḥ juontuu heprean verbistä mašáḥ, joka merkitsee ’voidella’, ’levittää (nestettä)’ (2Mo 29:2, 7). Raamatun aikoina papit, hallitsijat ja profeetat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä (3Mo 4:3; 1Sa 16:3, 12, 13; 1Ku 19:16). Tässä Joh 1:41:ssä arvonimen ”Messias” perässä on selitys: joka on käännettynä ”Kristus”. Arvonimi ”Kristus” (kreik. Khristós) esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 500 kertaa ja vastaa arvonimeä ”Messias”. Molemmat merkitsevät ’voideltua’. (Ks. Mt 1:1, tutkimisviite.)

Simonin, jota kutsutaan Pietariksi: Jeesus antoi Simonille nimen Pietari eli Keefas. Pietari (Pétros) on seemiläisen nimen Keefas (Kēfaʼ) kreikkalainen vastine. (Mr 3:16; Joh 1:42; ks. Mt 10:2, tutkimisviite.)

Simon, jota kutsutaan Pietariksi: Pietarista käytetään Raamatussa viittä nimeä: 1) Symeon (heprealaisen nimen Simeon kreikkalainen muoto); 2) Simon (kreikkalainen nimi; nimet Symeon ja Simon tulevat molemmat heprean verbistä, joka merkitsee ’kuulla’, ’kuunnella’); 3) Pietari (kreikkalainen nimi, joka merkitsee ’kallion kappaletta’ ja jota ei käytetä Raamatussa kenestäkään muusta); 4) Keefas (nimen Pietari seemiläinen vastine, kuuluu ehkä samaan sanueeseen kuin heprean sana kefím ’kalliot’, jota käytetään Job 30:6; Jer 4:29:ssä); 5) Simon Pietari (kahden nimen yhdistelmä) (Mt 16:16; Joh 1:42; Ap 15:14).

Joonan poika: Tai ”Bar-Joona”. Monet heprealaiset nimet sisälsivät heprean sanan ben tai aramean sanan bar, jotka molemmat merkitsevät ’poikaa’. Kun sen perään liitettiin isän nimi, poika sai eräänlaisen lisänimen. Aramealaisen lainasanan bar käyttö henkilönnimissä osoittaa, että Jeesuksen aikana puhuttu heprea sai vaikutteita arameasta. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Bartolomeus, Bartimaios, Barnabas ja Barjesus.

Sinä olet Simon: Simonista käytetään Raamatussa viittä nimeä (ks. Mt 4:18; 10:2; tutkimisviitteet). Tässä tilanteessa Jeesus tapasi Simonin ilmeisesti ensimmäisen kerran ja antoi hänelle seemiläisen nimen Keefas (Kēfaʼ). Tämä nimi kuuluu ehkä samaan sanueeseen kuin heprean sana kefím ’kalliot’, jota käytetään Job 30:6:ssa ja Jer 4:29:ssä. Tässä evankeliumin kirjoittaja Johannes lisää Keefaan perään selityksen: joka on käännettynä ”Pietari”. Tämän kreikkalaisen nimen merkitys ’kallion kappale’ on lähellä seemiläisen nimen merkitystä. Nimiä Keefas ja Pietari käytetään Raamatussa ainoastaan Simonista. Samoin kuin Jeesus pystyi havaitsemaan, että Natanaelissa ”ei ole mitään petollista” (Joh 1:47; 2:25), hän pystyi havaitsemaan, millainen Pietari oli. Varsinkin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Pietari muistutti monella tavalla kalliota, kun hän vahvisti ja vakautti seurakuntaa (Lu 22:32; Ap 1:15, 16; 15:6–11).

Johanneksen: Joidenkin vanhojen käsikirjoitusten mukaan apostoli Pietarin isää sanotaan tässä Johannekseksi, toisten vanhojen käsikirjoitusten mukaan Joonaksi. Mt 16:17:ssä Jeesus puhuttelee Pietaria nimellä ”Simon, Joonan poika” (ks. Mt 16:17, tutkimisviite). Joidenkin tutkijoiden mukaan nimien Johannes ja Joona kreikkalaiset muodot ovat ehkä saman heprealaisen nimen eri kirjoitusasuja.

Natanaelin: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumala on antanut’. Natanael oli oletettavasti sama kuin Bartolomeus, yksi Jeesuksen 12 apostolista (Mt 10:3). Nimi Bartolomeus merkitsee ’Tolmain poikaa’, joten se oli patronyymi (ts. isännimestä muodostettu henkilönnimi). Patronyymin käyttö ei ollut mitenkään poikkeuksellista; esimerkiksi erästä toista miestä kutsuttiin vain Bartimaiokseksi eli Timaioksen pojaksi (Mr 10:46). Matteus, Markus ja Luukas mainitsevat aina Bartolomeuksen ja Filippuksen yhdessä, kun taas Johannes liittää yhteen Natanaelin ja Filippuksen. Tämäkin puoltaa sitä, että Bartolomeus ja Natanael olivat yksi ja sama henkilö. (Mt 10:3; Mr 3:18; Lu 6:14; Joh 1:45, 46.) Oli melko tavallista, että ihmiset tunnettiin useammalla kuin yhdellä nimellä (Joh 1:42).

Mooseksen laissa ja profeettojen kirjoituksissa: Tämä sanamuoto muistuttaa ilmausta ”Laki ja Profeetat”, jonka eri muunnelmia käytetään evankeliumeissa useita kertoja (Mt 5:17; 7:12; 11:13; 22:40; Lu 16:16). Tässä ”Mooseksen laki” tarkoittaa viittä Mooseksen kirjaa ja ”profeettojen kirjoitukset” Raamatun heprealaisten kirjoitusten profeettakirjoja. Kun ne mainitaan yhdessä, ne voivat tarkoittaa kaikkia Heprealaisia kirjoituksia. Tässä mainitut opetuslapset tunsivat Heprealaiset kirjoitukset ilmeisesti hyvin, ja Filippuksella saattoi olla mielessään esimerkiksi 1Mo 3:15; 22:18; 49:10; 5Mo 18:18; Jes 9:6, 7; 11:1; Jer 33:15; Hes 34:23; Mi 5:2; Sak 6:12; Mal 3:1. Monet raamatunkohdat osoittavat, että Heprealaiset kirjoitukset kokonaisuudessaan todistavat Jeesuksesta (Lu 24:27, 44; Joh 5:39, 40; Ap 10:43; Il 19:10).

Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää: Yleisen näkemyksen mukaan Natanael sanoi nämä sanat siksi, että Nasaret olisi ollut vain mitätön kylä, jota eivät edes galilealaiset arvostaneet (Joh 21:2). Sitä ei mainita Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa eikä Josefus puhu siitä, vaikka läheinen Jafia (vajaat 3 km Nasaretista lounaaseen) mainitaan Jos 19:12:ssa ja Josefuksen teksteissä. Kaikkia Galilean kaupunkeja ei kuitenkaan mainita Heprealaisissa kirjoituksissa eikä Josefuksen kirjoituksissa. Lisäksi Nasaretia sanotaan evankeliumeissa aina ”kaupungiksi” (kreik. pólis), ja tämä sana viittaa yleensä kylää suurempaan asutuskeskukseen (Mt 2:23; Lu 1:26; 2:4, 39; 4:29). Nasaret sijaitsi vuoristoseudulla kukkuloiden keskellä, joilta näki Esdrelonin (Jisreelin) tasangolle. Alue oli tiheään asuttu, ja siellä oli useita kaupunkeja. Nasaretin lähistöllä kulki tärkeitä kauppareittejä, joten asukkaat saivat kuulla sen ajan yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja poliittisista asioista ja tapahtumista (vrt. Lu 4:23). Kaupungissa oli myös synagoga (Lu 4:16). Nasaret ei siis todennäköisesti ollut mitätön kylä. Ehkä Natanael vain yllättyi siitä, että Filippus piti Galilean Nasaretista, naapurikaupungista, olevaa miestä luvattuna Messiaana, vaikka Raamatun ennustuksen mukaan Messias tulisi Juudean Betlehemistä (Mi 5:2; Joh 7:42, 52).

oikea israelilainen, jossa ei ole mitään petollista: Kaikki Jaakobin jälkeläiset olivat israelilaisia, mutta Jeesus ei selvästikään tarkoittanut tässä pelkästään sukutaustaa. Nimi Israel merkitsee ’Jumalan kanssa ottelevaa’, ’Jumalan kanssa hellittämättömänä pysyvää’, ja se annettiin Jaakobille sen jälkeen kun hän oli paininut enkelin kanssa saadakseen siunauksen. Toisin kuin veljensä Esau Jaakob arvosti pyhiä asioita ja oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen Jumalan hyväksynnän (1Mo 32:22–28; Hpr 12:16). Jeesus osoitti, että Natanael oli israelilainen paitsi syntyperältään myös siksi, että hänellä oli yhtä luja usko kuin esi-isällään Jaakobilla ja hän halusi yhtä uskollisesti tehdä Jumalan tahdon. Lisäksi Jeesuksen sanat (jotka muistuttavat Ps 32:2:n sanoja) osoittavat, että Natanael ei ollut ollenkaan tekopyhä eikä epärehellinen.

Sinä tulet näkemään jotain vielä suurempaa: Pian Natanael näkisi näiden sanojen toteutuvan. Ollessaan häissä kotikaupungissaan Galilean Kaanassa Natanael näki, kun Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä muuttamalla veden erinomaiseksi viiniksi (Joh 2:1–11; 21:2). Kun Natanael ja 11 muuta opetuslasta myöhemmin nimitettiin apostoleiksi, he näkivät Jeesuksen parantavan sairaita, ajavan ulos demoneja ja jopa herättävän kuolleita. Tämän lisäksi he saivat itsekin voimaa tehdä ihmeitä ja julistaa: ”Taivaan valtakunta on tullut lähelle.” (Mt 10:1–8.)

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

Minä todella vakuutan: Kirjaim. ”Totisesti, totisesti”. Kreik. amḗn amḗn. Tässä käytetty kreikan sana amḗn on translitterointi heprean sanasta ʼamén, joka merkitsee ’olkoon niin’, ’varmasti’. Jeesus käytti usein sanaa amḗn ennen jotain toteamusta, lupausta tai ennustusta ja korosti näin sen ehdotonta luotettavuutta ja varmuutta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Jeesuksen tapa käyttää tätä ilmausta on ainutlaatuinen pyhässä kirjallisuudessa. (Mt 5:18; Mr 3:28; Lu 4:24.) Vain Johanneksen evankeliumissa sana toistetaan kaksi kertaa peräkkäin (amḗn amḗn), ja näin tehdään kaikissa 25 esiintymiskohdassa. Tässä käännöksessä koko ilmaus on käännetty: ”Minä todella vakuutan.” Se voidaan kääntää myös: ”Minä sanon teille totuuden.”

taivaan: Voi tarkoittaa fyysistä taivasta tai henkitaivasta.

enkelien: Tai ”sanansaattajien”, ”viestinviejien”. Kreikan sana ángelos ja vastaava heprean sana malʼákh esiintyvät Raamatussa lähes 400 kertaa. Molempien sanojen perusmerkitys on ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’. Kun tarkoitetaan henkiolentoa, joka välittää sanomia, nuo sanat käännetään vastineella ”enkeli”, mutta kun tarkoitetaan selvästi ihmistä, käytetään vastinetta ”viestinviejä” tai ”sanansaattaja”. Tavallisesti tekstiyhteys osoittaa, kumpaa tarkoitetaan, mutta kun molemmat ovat mahdollisia, alaviitteessä on usein vaihtoehtoinen käännös. (1Mo 16:7; 32:3; Job 4:18, alav.; 33:23, alav.; Sr 5:6, alav.; Jes 63:9, alav.; Mt 1:20; Il 22:8; ks. sanasto.) Runsaasti kuvakieltä sisältävässä Ilmestyskirjassa enkelit voivat joissain kohdissa tarkoittaa ihmisiä (Il 2:1, 8, 12, 18; 3:1, 7, 14).

Ihmisen Pojan: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

Ihmisen Pojan luo: Tai ”Ihmisen Pojan palveluksessa”. Kun Jeesus sanoi enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas, hänellä oli ehkä mielessään Jaakobin näky enkeleistä, jotka kulkivat ylös ja alas portaita tai tikapuita (1Mo 28:12). Tämä näky osoitti, että enkeleillä on tärkeä tehtävä, kun Jehova huolehtii ihmisistä, jotka hän hyväksyy. Jeesuksen sanojen mukaan hänen seuraajansa näkisivät siis todisteita siitä, että Jumalan enkelit palvelivat Jeesusta ja että hänen Isänsä huolehti hänestä ja opasti häntä aivan erityisellä tavalla.