paikallisiin oikeusistuimiin: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana synédrion tarkoittaa useimmiten juutalaisten ylintä tuomioistuinta sanhedrinia, joka toimi Jerusalemissa (ks. sanasto, ”Sanhedrin”, ja Mt 5:22; 26:59; tutkimisviitteet). Sitä käytettiin kuitenkin myös yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta. Tässä tuo sana on monikossa ja se tarkoittaa paikallisia oikeusistuimia, jotka toimivat synagogien yhteydessä ja joilla oli valta rangaista ruoskimalla tai erottamalla synagogasta (Mt 23:34; Mr 13:9; Lu 21:12; Joh 9:22; 12:42; 16:2).

palvella häntä: Tai ”palvoa häntä”, ”suorittaa hänelle pyhää palvelusta”. Kreikan verbi latreúō tarkoittaa palvelemista yleisessä merkityksessä. Raamatussa sitä käytetään Jumalan palvelemisesta tai hänen palvontaansa liittyvästä palvelemisesta (Mt 4:10; Lu 2:37; 4:8; Ap 7:7; Ro 1:9; Fil 3:3; 2Ti 1:3; Hpr 9:14; 12:28; Il 7:15; 22:3), myös pyhäkössä tai temppelissä palvelemisesta (Hpr 8:5; 9:9; 10:2; 13:10). Joissain tekstiyhteyksissä se siis voidaan kääntää myös sanalla ”palvoa”. Muutamissa tapauksissa sanaa käytetään väärän palvonnan yhteydessä, kun joku palvelee eli palvoo jotain luotua (Ap 7:42; Ro 1:25).

erottamaan teidät synagogasta: Tai ”erottamaan teidät uskonnollisesta yhteisöstä”. Kreikan adjektiivia aposynágōgos käytetään ainoastaan tässä ja Joh 9:22; 12:42:ssa. Synagogasta erotettua ihmistä kartettiin ja halveksittiin, ja hänestä tuli yhteiskunnan hylkiö. Siitä oli perheelle vakavia taloudellisia seurauksia. Synagogat olivat pääasiassa koulutuskeskuksia, mutta niissä ilmeisesti kokoontuivat joskus myös paikalliset oikeusistuimet, joilla oli valta rangaista ruoskimalla tai erottamalla synagogasta (ks. Mt 10:17, tutkimisviite). Jeesus ennusti, että hänen seuraajansa erotettaisiin synagogasta, ja valmisti näin heitä siihen, mitä hänen seuraamisensa voisi merkitä. Hän oli aiemmin sanonut, että maailma vihaisi hänen seuraajiaan, mutta nyt hän sanoi ensimmäisen kerran suoraan, että joitain heistä tapettaisiin.

palvelleensa siten Jumalaa: Tai ”suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle”. Tässä käytetty kreikan substantiivi latreía tarkoittaa palvontatekoa. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa aina Jumalan palvelemista (Ro 9:4; 12:1; Hpr 9:1, 6). (Ks. Lu 1:74, tutkimisviite, jossa selitetään samaan sanueeseen kuuluvan kreikan verbin latreúō merkitystä.)

auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).

auttaja: Ks. Joh 14:16, tutkimisviite.

se: Jakeissa 13 ja 14 pronomini ”se” viittaa Joh 16:7:ssä mainittuun ”auttajaan”. Puhuessaan ”auttajasta” (kreikassa maskuliinisukuinen) Jeesus personoi pyhän hengen, persoonattoman voiman, joka on kreikassa neutrisukuinen. (Ks. Joh 14:16, tutkimisviite.)

se: Tämän jakeen kaksi ensimmäistä se-pronominia viittaavat edellisessä jakeessa mainittuun ”auttajaan” (ks. Joh 16:13, tutkimisviite). Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Hän sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Tässä tekstiyhteydessä sanotaan, että henki antaisi maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä, kun paljastuu, että maailma ei usko Jumalan Poikaan. Henki antaisi maailmalle vakuuttavan todisteen myös siitä, mikä on oikein, eli vanhurskaudesta siinä mielessä, että Jeesuksen taivaaseen nouseminen todistaisi hänen olevan oikeamielinen eli vanhurskas (ks. sanasto, ”Vanhurskaus”). Lisäksi henki osoittaisi, miksi Saatana, ”tämän maailman hallitsija”, ansaitsee epäsuotuisan tuomion. (Joh 16:9–11.) Ilmauksella ”antaa vakuuttava todiste” käännetty kreikan sana elénkhō voidaan kääntää myös vastineella ”ojentaa” (1Ti 5:20; Tit 1:9).

siitä, mikä on oikein: Tai ”vanhurskaudesta”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).

se: Jakeissa 13 ja 14 pronomini ”se” viittaa Joh 16:7:ssä mainittuun ”auttajaan”. Puhuessaan ”auttajasta” (kreikassa maskuliinisukuinen) Jeesus personoi pyhän hengen, persoonattoman voiman, joka on kreikassa neutrisukuinen. (Ks. Joh 14:16, tutkimisviite.)

maailmasta: Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana kósmos tarkoittaa ihmismaailmaa, joka ei palvele Jumalaa vaan on vieraantunut hänestä eikä noudata hänen oikeaa ja väärää koskevia normejaan. Vain Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen sanoneen, että hänen seuraajansa eivät ole osa maailmasta eli he eivät kuulu maailmaan. Sama ajatus tulee esille vielä kaksi kertaa Jeesuksen viimeisessä rukouksessa, jonka hän piti ollessaan uskollisten apostoliensa kanssa (Joh 17:14, 16).

maailma: Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana kósmos tarkoittaa ihmismaailmaa, joka ei palvele Jumalaa vaan on vieraantunut hänestä eikä noudata hänen oikeaa ja väärää koskevia normejaan. (Vrt. Joh 15:19, tutkimisviite.)

syntynyt maailmaan: Jeesus puhui lapsen syntymästä ja osoitti tällä vertauksella, miten ahdistus ja murhe voivat ”muuttua iloksi” (Joh 16:20). Synnytyksen aikana nainen tuntee tuskaa, mutta ilo siitä, että maailmaan on syntynyt uusi ihminen, jättää tuskan varjoonsa ja saa hänet unohtamaan sen. Tässä tekstiyhteydessä sana ”maailma” (kreik. kósmos) tarkoittaa järjestäytynyttä ihmisyhteiskuntaa tai ihmisen elämänpiiriä ja olosuhteita, joihin lapsi syntyy. Raamatussa sanalla ”maailma” on joskus tällainen merkitys (1Ko 14:10; 1Ti 6:7). (Ks. Lu 9:25, tutkimisviite.)

koko maailman: Kreikan sana kósmos, joka on yleensä käännetty ”maailmaksi”, merkitsee pohjimmiltaan ’järjestystä’, ’järjestelyä’. Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa se voi tarkoittaa ihmismaailmaa, ja tässä merkityksessä sitä käytetään usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (ks. Joh 1:9, 10; 3:16; tutkimisviitteet). Sana kósmos ei kuitenkaan ole vain ”ihmiskunnan” synonyymi, vaan siihen liittyy muitakin merkitysvivahteita. Raamatussa siihen sisältyy myös sen perusajatus ’järjestyksestä’, ’järjestelystä’, sillä ihmismaailmassa vallitsee tietty rakenne: se koostuu eri heimoista ja kansoista, ja siinä on erilaisia kulttuureja ja talousjärjestelmiä (Il 7:9; 14:6). Juuri tätä ”maailmalla” tarkoitetaan tässä ja joissain muissa tekstiyhteyksissä. Ihmisiä ympäröivät ja heidän elämäänsä vaikuttavat rakenteet ovat vuosisatojen kuluessa laajentuneet ja monimutkaistuneet väestön kasvaessa. (Ks. Joh 16:21, tutkimisviite.)

mitä tahansa: Jeesuksen mallirukouksessa (Mt 6:9–13) mainittujen asioiden lisäksi Raamatussa kuvaillaan monenlaisia olosuhteita ja tilanteita, jotka vaikuttavat Jumalan palvelijoihin ja ovat sopivia rukousaiheita. Henkilökohtaisissa rukouksissa Jumalalle voi siis puhua käytännössä mistä vain. (Fil 4:6; 1Pi 5:7; 1Jo 5:14.)

vertauksin: Tai ”kielikuvin”, ”kuvakielellä”. (Ks. Joh 10:6, tutkimisviite.)

vertauksen: Johannes on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka käyttää kreikan sanaa paroimía (Joh 10:6; 16:25, 29). Se merkitsee samaa kuin kreikan sana parabolḗ (’vertaus’), jota käytetään paljon muissa evankeliumeissa mutta ei kertaakaan Johanneksen kertomuksessa (ks. Mt 13:3, tutkimisviite). Substantiivi paroimía voi välittää ajatuksen myös samankaltaisuudesta tai rinnastuksesta. Pietari käytti samaa sanaa ”sananlaskusta”, jonka mukaan koira palaa oksennukselleen ja sika rapakkoon rypemään (2Pi 2:22). Tämä substantiivi on Sananlaskujen kirjan nimessä kreikkalaisessa Septuagintassa.

kiintynyt teihin: Kreikan verbi filéō on käännetty vastineilla ”olla kiintynyt”, ”pitää”, ”suudella”, ”rakastaa” tai ”olla mieltynyt” (Mt 23:6; Mr 14:44; Joh 12:25, alav.). Se voi viitata esimerkiksi tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen. Kun Jeesus ”puhkesi kyyneliin” Lasaruksen haudan lähellä, ihmiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt [verbin filéō taivutusmuoto] hän oli häneen!” (Joh 11:35, 36.) Tätä kreikan verbiä käytetään myös vanhemman ja lapsen välisestä läheisestä suhteesta (Mt 10:37). Tässä Joh 16:27:ssä se kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan. Joh 5:20:ssä sama verbi ilmaisee Isän syvää kiintymystä Poikaan.

minun avullani: Tai ”minun yhteydessäni”. Tässä tekstiyhteydessä kreikan prepositio (en) voi tarkoittaa sekä keinoa (”avulla”) että läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta (”yhteydessä”). (Ks. Joh 10:38, tutkimisviite.)

Minä olen voittanut maailman: Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa ihmisyhteiskuntaa, joka on vieraantunut Jumalasta eikä noudata hänen oikeaa ja väärää koskevia normejaan. Sanaa ”maailma” käytetään samassa merkityksessä Joh 12:31; 15:19; 2Pi 2:5; 3:6; 1Jo 2:15–17; 5:19:ssä. Tämän ”maailman” ihmisten käytös ja asenteet ovat yleisesti ottaen ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, jonka hän on ilmaissut Raamatussa (1Jo 2:16). Nyt maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana Jeesus pystyi sanomaan: ”Minä olen voittanut maailman.” Hän voitti maailman siten, ettei hänestä tullut Jumalasta vieraantuneiden ihmisten kaltaista: hän ei antanut heidän vaikuttaa ajatteluunsa ja toimintaansa millään tavalla. Hänen uskonsa, uskollisuutensa ja nuhteettomuutensa todistivat, ettei ”maailman hallitsijalla” Saatanalla ollut ”mitään otetta” häneen. (Ks. Joh 14:30, tutkimisviite.) Johanneksen evankeliumin 17. luvun rukouksessa Jeesus sanoi, ettei hän eivätkä hänen opetuslapsensa olleet osa maailmasta (Joh 17:15, 16). Ollessaan roomalaisen käskynhaltijan Pilatuksen kuulusteltavana Jeesus totesi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh 18:36.) Yli 60 vuotta Jeesuksen oikeudenkäynnin jälkeen Johannes kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa: ”Uskomme avulla me voitamme maailman.” (1Jo 5:4, 5.)

minun yhteydessäni – – Isän yhteydessä: Kirjaim. ”minussa – – Isässä”. Kreikan prepositio en ilmaisee tässä tekstiyhteydessä läheisyyttä. Varsinkin Johannes ja Paavali käyttivät sitä tässä merkityksessä (Ga 1:22; 3:28; Ef 2:13, 15; 6:1). 1Jo 3:24; 4:13, 15:ssä sillä kuvaillaan kristityn suhdetta Jumalaan. Lisäksi yhteydessä-sanan käyttöä tukee se, miten kreikan prepositiota käytetään viisi kertaa Joh 17:20–23:ssa.

eikä hänellä ole mitään otetta minuun: Tai ”eikä hänellä ole mitään valtaa minuun”. Kirjaim. ”minussa hänellä ei ole mitään”. Jeesuksella ei ollut mitään puutteita eikä vääriä haluja, joita Saatana olisi voinut hyödyntää saadakseen hänet luopumaan Jumalan palvelemisesta. Kreikan ilmaus, joka on käännetty sanoilla ”eikä hänellä ole mitään otetta minuun”, voi kuvastaa heprean idiomia, jota käytettiin oikeudellisissa yhteyksissä ja joka merkitsee ’hän ei voi vaatia minulta mitään’. Sitä vastoin Juudakseen Paholainen pystyi menemään ja saamaan hänestä otteen (Joh 13:27).