Nikodemos: Vain Johannes kertoo, että Nikodemos auttoi Arimatiasta olevaa Joosefia valmistamaan Jeesuksen ruumiin hautaamista varten. (Ks. Joh 3:1, tutkimisviite.)

Nikodemos-niminen: Fariseus ja juutalaisten hallitusmies, ts. sanhedrinin jäsen (ks. sanasto, ”Sanhedrin”). Nimi Nikodemos (merk. ’kansan voittaja’) oli tavallinen kreikkalainen nimi, jota myös jotkut juutalaiset käyttivät. Nikodemos mainitaan vain Johanneksen evankeliumissa (Joh 3:4, 9; 7:50; 19:39). Jeesus sanoo häntä Joh 3:10:ssä ”Israelin opettajaksi”. (Ks. Joh 19:39, tutkimisviite.)

Jumalan valtakunta: Kreikan ilmaus esiintyy Markuksen evankeliumissa 14 kertaa. Matteus käyttää sitä vain 4 kertaa (Mt 12:28; 19:24; 21:31; 21:43) mutta rinnakkaisilmausta ”taivaan valtakunta” noin 30 kertaa (vrt. Mr 10:23:a Mt 19:23, 24:ään). Valtakunta oli Jeesuksen teema, kun hän saarnasi (Lu 4:43). Neljässä evankeliumissa mainitaan valtakunta yli 100 kertaa, ja useimmissa näistä kohdista siitä puhui Jeesus. (Ks. Mt 3:2; 4:17; 25:34; tutkimisviitteet.)

synny uudelleen: Jeesus kertoo Nikodemokselle, että voidakseen nähdä Jumalan valtakunnan ihmisen täytyy syntyä toisen kerran. Nikodemoksen vastaus jakeessa 4 osoittaa, että hän ymmärsi Jeesuksen tarkoittavan kirjaimellista syntymää ihmiseksi. Jeesus kuitenkin jatkoi selittämällä, että tämä toinen syntymä merkitsisi syntymistä ”hengestä” (Joh 3:5). Ne joista tulisi ”Jumalan lapsia”, ”eivät syntyisi verestä, lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta” (Joh 1:12, 13). 1Pi 1:3, 23:ssa Pietari käyttää synonyymista raamatullista ilmausta sanoessaan, että voidellut kristityt ”synnytettäisiin uudelleen”. Useimmissa raamatunkäännöksissä käytetään tässä Johanneksen evankeliumin kohdassa ilmausta ”syntyä uudelleen”, mutta joissain käännöksissä on ilmaus ”syntyä ylhäältä”. Se on mahdollinen käännösvastine, koska kreikan sana ánōthen merkitsee yleensä ’ylhäältä’ (Joh 3:31; 19:11; Ja 1:17; 3:15, 17). Molemmat käännösvaihtoehdot sopivat hyvin siihen ajatukseen, että ne, jotka menevät valtakuntaan, syntyvät uudelleen ”Jumalasta” eli ylhäältä (1Jo 3:9). Nikodemoksen vastauksen valossa kreikan sana voidaan tässä tekstiyhteydessä kääntää vastineella ”uudelleen”.

Jumalan valtakuntaa: Ilmaus esiintyy Johanneksen evankeliumissa vain kaksi kertaa (Joh 3:5). (Ks. Mt 3:2; Mr 1:15; tutkimisviitteet.)

taivaan valtakunta: Ilmaus esiintyy Raamatussa vain Matteuksen evankeliumissa, jossa se on noin 30 kertaa. Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa käytetään rinnakkaisilmausta ”Jumalan valtakunta”. Tämä osoittaa, että ”Jumalan valtakunta” on henkitaivaassa ja hallitsee sieltä käsin. (Da 2:44; Mt 21:43; Mr 1:15; Lu 4:43; 2Ti 4:18.)

synny vedestä ja hengestä: Todennäköisesti Nikodemos tiesi Johannes Kastajan kasteen (Mr 1:4–8; Lu 3:16; Joh 1:31–34), joten hän luultavasti ymmärsi, että Jeesus puhui tässä vedestä, jossa ihminen kastetaan. Nikodemos tiesi myös, mitä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrottiin ”Jumalan hengestä” eli aktiivisesta voimasta (1Mo 41:38; 2Mo 31:3; 4Mo 11:17; Tu 3:10; 1Sa 10:6; Jes 63:11). Siksi hän varmastikin ymmärsi, että Jeesus tarkoitti ”hengellä” pyhää henkeä. Jeesuksen oma kokemus valaisee sitä, mitä hän sanoi Nikodemokselle. Kun Jeesus kastettiin vedessä, pyhä henki laskeutui hänen päälleen, ja näin hän ”syntyi vedestä ja hengestä” (Mt 3:16, 17; Lu 3:21, 22). Sanoessaan tuolloin Jeesusta Pojakseen Jumala nähtävästi ilmaisi, että Jeesuksesta oli tullut hänen hengestä siinnyt poikansa, joka palaisi aikanaan taivaaseen. Jeesuksen seuraaja, joka ”syntyy vedestä”, on jättänyt taakseen entisen elämäntapansa, katunut syntejään ja käynyt vesikasteella. Niistä jotka syntyvät ”vedestä ja hengestä”, tulee Jumalan poikia, joilla on toivo elää henkiolentoina taivaassa ja hallita Jumalan valtakunnassa (Lu 22:30; Ro 8:14–17, 23; Tit 3:5; Hpr 6:4, 5).

hengestä: Tai ”aktiivisesta voimasta”. Kreikan sanan pneúma tarkoittaa tässä Jumalan aktiivista voimaa. (Ks. sanasto.)

Se, mikä on syntynyt lihasta, on lihaa: Tai ”Se, mikä on syntynyt ihmisistä, on ihminen”. ”Lihaksi” käännetty kreikan sana (sarks) tarkoittaa tässä elävää, lihallista ihmistä inhimillisine rajoituksineen. (Ks. Joh 17:2, tutkimisviite.)

on henkeä: Tarkoittaa ilmeisesti sellaista, joka on voideltu Jumalan hengellä.

kaikkiin ihmisiin: Kirjaim. ”kaikkeen lihaan”. Samaa kreikan ilmausta käytetään myös Lu 3:6:ssa (alav.). Siinä lainataan Jes 40:5:tä (alav.), jossa on samaa merkitsevä heprean ilmaus. (Vrt. Joh 1:14, tutkimisviite.)

Tuuli – – hengestä: Kreikan sana pneúma, joka on tavallisesti käännetty vastineella ”henki”, esiintyy tässä jakeessa kaksi kertaa. Niistä ensimmäinen on ainoa kohta, jossa tämä sana on Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käännetty vastineella ”tuuli”, vaikka vastaava heprean sana rúaḥ on käännetty ”tuuleksi” noin 100 kertaa (1Mo 8:1; 2Mo 10:13; 1Ku 18:45; Job 21:18; Sak 2:6). (Ks. sanasto, ”Henki”.) Sanat pneúma ja rúaḥ liittyvät molemmat sellaiseen, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä usein todistaa jonkin voiman vaikutuksesta. Jeesus opettaa tämän ilmauksen avulla syvällisen hengellisen totuuden. Sana pneúma esiintyy jakeen lopussa ilmauksessa jokaisesta, joka on syntynyt hengestä, ts. jonka Jumala on siittänyt pyhällä hengellä eli aktiivisella voimalla (ks. Joh 3:5, tutkimisviite). Jeesus vertaa siis hengestä syntymistä tuuleen. Nikodemos saattoi kuulla, tuntea ja nähdä tuulen vaikutukset, mutta hän ei voinut ymmärtää, mistä se tuli ja minne se meni. Samoin niiden, jotka eivät ymmärrä hengellisiä asioita, on vaikea käsittää, miten Jehova voi synnyttää jonkun uudelleen henkensä välityksellä tai millainen upea tulevaisuus tällaista ihmistä odottaa.

hengestä: Tai ”aktiivisesta voimasta”. Kreikan sanan pneúma tarkoittaa tässä Jumalan aktiivista voimaa. (Ks. sanasto.)

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

Ihmisen Poika: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

niin täytyy Ihmisen Poikakin kohottaa: Jeesus rinnastaa tässä oman teloituksensa paalussa siihen, että Mooses kiinnitti erämaassa käärmeen salkoon. Kun myrkkykäärmeet olivat purreet israelilaisia, heidän täytyi katsoa tuota kuparikäärmettä pysyäkseen elossa. Samoin jos syntiset ihmiset haluavat elää ikuisesti, heidän täytyy katsoa kiinteästi Jeesukseen eli uskoa häneen. (4Mo 21:4–9; Hpr 12:2.) Kun Jeesus teloitettiin paalussa, monet pitivät häntä rikoksentekijänä ja syntisenä, sillä paaluun ripustettu ihminen oli Mooseksen lain mukaan kirottu (5Mo 21:22, 23). Paavali lainasi tätä lain kohtaa selittäessään, että Jeesus täytyi ripustaa paaluun, jotta hän saattoi vapauttaa juutalaiset ”lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi” heidän sijastaan (Ga 3:13; 1Pi 2:24).

rakasti: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa kreikan verbi agapáō (’rakastaa’) esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Sitä ja samaan sanueeseen kuuluvaa substantiivia agápē (’rakkaus’) käytetään siinä yhteensä 44 kertaa – useammin kuin kolmessa muussa evankeliumissa yhteensä. Raamatussa sanat agapáō ja agápē tarkoittavat usein periaatteen ohjaamaa epäitsekästä rakkautta. Se käy ilmi tästä jakeesta, koska sen mukaan Jumala rakasti maailmaa, ts. ihmismaailmaa, joka tarvitsee lunastusta synnistä (Joh 1:29). Substantiivi agápē esiintyy 1Jo 4:8:ssa, jossa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” Rakkaus mainitaan ensimmäisenä ”hengen hedelmään” kuuluvana ominaisuutena (Ga 5:22), ja sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti 1Ko 13:4–7:ssä. Raamatussa rakkauteen sisältyy usein enemmän kuin tunne, jonka joku toinen herättää jossakussa. Monissa tekstiyhteyksissä sen merkitys on laajempi; sitä ilmaistaan yleensä harkitusti ja tietoisesti. (Mt 5:44; Ef 5:25.) Kristittyjen rakkauteen sisältyykin moraalinen puoli, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja sen, mikä on sopivaa. Siihen liittyy kuitenkin monesti myös lämpimiä tunteita ja kiintymystä (1Pi 1:22). Tämä ilmenee Johanneksen evankeliumista. Kun hän kirjoitti: ”Isä rakastaa Poikaa” (Joh 3:35), hän käytti verbiä agapáō, mutta kun hän kirjoitti muistiin sanat, joilla Jeesus kuvaili tuota samaa suhdetta, hän käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’) (Joh 5:20).

maailmaa: Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja etenkin Raamatussa kreikan sana kósmos liittyy läheisesti ihmiskuntaan (ks. Joh 1:10, tutkimisviite). Tässä tekstiyhteydessä kósmos tarkoittaa koko ihmismaailmaa, joka Joh 1:29:n mukaan on Aadamilta perityn ”synnin” alainen ja joka voidaan lunastaa.

ainosyntyisen Poikansa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta. (Joh 1:14; 3:18; 1Jo 4:9; ks. Joh 1:14, tutkimisviite.) Muitakin Jumalan luomia henkiolentoja sanotaan hänen pojikseen, mutta vain Jeesusta sanotaan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7). Jeesus on Isänsä esikoispoika ja ainoa, jonka Jumala on suoranaisesti luonut. Siksi hän on ainutlaatuinen, erilainen kuin kaikki muut Jumalan pojat, jotka Jumala on luonut esikoispoikansa välityksellä. Paavali käytti kreikan sanaa monogenḗs samaan tapaan, kun hän sanoi Iisakia Abrahamin ”ainosyntyiseksi pojaksi” (Hpr 11:17, alav.). Vaikka Hagar synnytti Abrahamille Ismaelin ja Ketura useita poikia (1Mo 16:15; 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32), Iisak oli ”ainosyntyinen” siinä mielessä, että hän oli ainoa poika, jonka Jumala oli luvannut ja jonka Saara synnytti (1Mo 17:16–19).

uskoo häneen: Kreikan verbin pisteúō perusmerkitys on ’uskoa’, ’luottaa’, ’pitää totena’ (samaan sanueeseen kuuluva substantiivi pístis käännetään tavallisesti vastineella ”usko”). Tällä verbillä on kuitenkin erilaisia merkitysvivahteita eri tekstiyhteyksissä ja kieliopillisissa rakenteissa. Se merkitsee usein enemmän kuin vain sitä, että uskoo tai tunnustaa jonkun olevan olemassa (Ja 2:19). Siihen sisältyy ajatus sellaisesta uskosta ja luottamuksesta, joka saa tottelemaan. Eräs tutkija sanoo Joh 3:16:ssa olevasta kreikan verbirakenteesta ”uskoa johonkuhun” (verbi pisteúō ja prepositio eis): ”Usko on toimintaa, jotain sellaista, mitä ihminen tekee.” (Paul L. Kaufman, An Introductory Grammar of New Testament Greek, 1982, s. 46.) Jeesus ei selvästikään tarkoita tässä vain yksittäistä uskon tekoa vaan sitä, että usko leimaa koko elämää. Joh 3:36:ssa asetetaan vastakkain samantapainen ilmaus ”uskoo Poikaan” ja ilmaus ”ei tottele Poikaa”. Tässä tekstiyhteydessä viitataan siis vahvaan uskoon, joka näkyy tottelevaisuutena.

ainosyntyinen poika: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan Raamatussa sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa. (Ks. Lu 7:12; 8:42; 9:38; tutkimisviitteet.) Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta (Joh 3:16, 18; 1Jo 4:9). Hän ei koskaan viittaa sillä Jeesuksen syntymään ihmiseksi tai elämään ihmisenä vaan sitä edeltävään aikaan. Hän kuvailee tuolla sanalla Jeesusta, kun tämä oli Logos eli Sana, joka ”oli alussa Jumalan luona” jo ”ennen kuin maailma olikaan” (Joh 1:1, 2; 17:5, 24). Jeesus on ”ainosyntyinen poika”, koska hän on Jehovan esikoinen ja ainoa, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut. Muitakin henkiolentoja sanotaan ”tosi Jumalan pojiksi” tai ”Jumalan pojiksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7), mutta Jumala on luonut heidät kaikki esikoispoikansa välityksellä (Kol 1:15, 16). Sanalla monogenḗs viitataan siis siihen, että Jeesus on ainoa lajissaan, ainutlaatuinen ja vailla vertaansa, ja siihen, että hän on ainoa poika, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut (1Jo 5:18).

maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään: Kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa tässä ihmismaailmaa, mikä käy ilmi jakeen loppuosasta, jonka mukaan maailma ei tuntenut häntä. Maallisissa kirjoituksissa tällä kreikan sanalla viitattiin joskus yleisesti luomakuntaan ja maailmankaikkeuteen, ja apostoli Paavali käytti sitä ehkä tässä merkityksessä puhuessaan eräässä tilanteessa kreikkalaisille (Ap 17:24). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa kuitenkin yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa. Jeesus oli kyllä mukana, kun Jumala teki taivaan, maan ja kaiken muun, mutta tämä jae kohdistaa huomion Jeesuksen osaan silloin kun ihmismaailma tuli olemassaoloon (1Mo 1:26; Joh 1:3; Kol 1:15–17).

tuomitsisi: Jehova ei lähettänyt Poikaansa antamaan langettavaa tuomiota maailmalle, ts. ihmismaailmalle. Hän välitti ihmisistä ja lähetti siksi Jeesuksen pelastamaan ne, jotka uskovat. (Joh 3:16; 2Pi 3:9.)

tuomitsisi: Jehova ei lähettänyt Poikaansa antamaan langettavaa tuomiota maailmalle, ts. ihmismaailmalle. Hän välitti ihmisistä ja lähetti siksi Jeesuksen pelastamaan ne, jotka uskovat. (Joh 3:16; 2Pi 3:9.)

tuomita: Ks. Joh 3:17, tutkimisviite.

valo: Tämän jakeen ensimmäisessä esiintymiskohdassa ”valo” tarkoittaa Jeesusta, koska tuo valo näkyi hänen elämästään ja opetuksistaan ja koska hän heijasti Jehova Jumalalta tulevaa viisautta ja hengellistä valoa. Jeesusta sanotaan ”valoksi” myös Joh 1:7–9:ssä. (Ks. Joh 1:9, tutkimisviite, jossa selitetään ilmausta tulossa maailmaan.)

maailmaan: Kreikan sana kósmos tarkoittaa tässä ihmismaailmaa. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulossa maailmaan ei näytä viittaavan Jeesuksen syntymään ihmiseksi vaan ensisijaisesti siihen, että kasteensa jälkeen hän alkoi palvella valona ihmismaailman keskuudessa (vrt. Joh 3:17, 19; 6:14; 9:39; 10:36; 11:27; 12:46; 1Jo 4:9).

harjoittaa: Tarkoittaa toistuvaa tekemistä.

hän – – kastoi: Nähtävästi Jeesus ohjasi kastamista, koska Joh 4:2:n mukaan ”Jeesus ei itse kastanut vaan hänen opetuslapsensa”.

kastoi: Tai ”kastoi upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Raamatun mukaan kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Johanneksen kerrotaan kastaneen tässä paikassa, ”koska siellä oli paljon vettä” (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Ainonissa). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

Ainonissa: Paikka, jossa oli paljon vettä. Se sijaitsi lähellä Salimia, joka oli ilmeisesti tunnetumpi paikka. Näiden paikkojen sijainnista ei olla täysin varmoja, mutta Eusebios antaa ymmärtää, että paikka oli Jordaninlaaksossa noin 8 roomalaista mailia (12 km) Skythopoliista (Bet-Seanista) etelään. Tällä alueella sijaitsee Tell Ridgha (Tel Shalem), jonka arvellaan olevan entinen Salim. Lähistöllä on useita lähteitä, jotka voisivat sopia Eusebioksen kuvaukseen Ainonista. Raamatussa Ainon ja Salim mainitaan vain tässä kohdassa.

Jordanin toisella puolella: Ts. Jordanin itäpuolella. Joh 3:23:ssa mainitut paikat Ainon ja Salim sijaitsivat Jordanin länsipuolella, kun taas Johannes kastoi Jeesuksen ”Betaniassa Jordanin toisella puolella” eli itäpuolella. (Ks. Joh 1:28, tutkimisviite, ja liite B10.)

Betaniassa Jordanin toisella puolella: Ts. Jordanin itäpuolella. Tämä Betania mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kerran, eikä se ole sama paikka kuin Jerusalemin lähellä sijainnut Betania (Mt 21:17; Mr 11:1; Lu 19:29; Joh 11:1). Jordanin itäpuolella olleen Betanian sijaintia ei tiedetä. Joidenkin mielestä se oli Jerikoa vastapäätä ollut paikka, jossa Jeesus perimätiedon mukaan kastettiin. Joh 1:29, 35, 43; 2:1:n perusteella se kuitenkin sijaitsi nähtävästi lähempänä Galilean Kaanaa kuin Jerikoa. Se on siis todennäköisimmin sijainnut vähän Galileanmerestä etelään, mutta sijaintia ei voida määrittää ehdottoman varmasti. (Ks. liite B10.)

sulhasen ystävä: Raamatun aikoina sulhasen läheisellä ystävällä oli tärkeä osa avioliiton järjestämisessä ja hän toimi sulhasen laillisena edustajana. Hän saattoi morsiamen ja sulhasen yhteen. Hääpäivänä hääkulkue saapui joko sulhasen tai sulhasen isän kotiin, missä häät vietettiin. Hääjuhlassa sulhasen ystävä iloitsi, kun hän kuuli sulhasen äänen tämän puhuessa morsiamen kanssa, koska hän tunsi onnistuneensa tehtävässään. Johannes Kastaja vertasi itseään ”sulhasen ystävään”. Jeesus oli sulhanen, ja opetuslapset ryhmänä olivat hänen kuvaannollinen morsiamensa. Johannes Kastaja valmisti tien Messiaalle ja esitteli ”morsiamen” ensimmäiset jäsenet Jeesukselle. (Joh 1:29, 35; 2Ko 11:2; Ef 5:22–27; Il 21:2, 9.) Esiteltyään osapuolet toisilleen ”sulhasen ystävä” oli hoitanut tehtävänsä, eikä hän enää sen jälkeen ollut keskeisessä osassa. Samoin Johannes sanoi suhteestaan Jeesukseen: ”Hänen täytyy tulla suuremmaksi mutta minun pienemmäksi.” (Joh 3:30.)

Hän, joka tulee ylhäältä: Joh 3:31–36:ssa olevat sanat ovat nähtävästi evankeliumin kirjoittajan apostoli Johanneksen sanoja. Ne eivät ole jatkoa Johannes Kastajan sanoille eivätkä suora lainaus Jeesuksen sanoista. Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesuksen sanat Nikodemokselle päättyvät Joh 3:21:een ja sen jälkeen apostoli Johannes kuvailee tapahtumia Joh 3:25:een asti. Joh 3:26:sta alkaa Johannes Kastajan ja hänen opetuslastensa välinen keskustelu, ja se päättyy Joh 3:30:een. Apostoli Johannes oli epäilemättä oppinut Joh 3:31–36:ssa olevat totuudet Jeesukselta, vaikkei hän lainaakaan suoraan Jeesuksen sanoja.

on vahvistanut: Tai ”on vahvistanut sinetillään”. Kreikan sana merkitsee ’sinetöidä’, ’vahvistaa sinetillä’, ja sitä käytetään tässä kuvaannollisesti. Se viittaa siihen, että sanat vahvistetaan tosiksi, paikkansapitäviksi, aivan kuten sinetillä vahvistetaan asiakirjan aitous. Se joka ottaa vastaan Messiaan todistuksen, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, ts. että se, mitä Jumala on ennustanut Messiaasta, pitää paikkansa (vrt. Ro 3:4).

uskoo häneen: Kreikan verbin pisteúō perusmerkitys on ’uskoa’, ’luottaa’, ’pitää totena’ (samaan sanueeseen kuuluva substantiivi pístis käännetään tavallisesti vastineella ”usko”). Tällä verbillä on kuitenkin erilaisia merkitysvivahteita eri tekstiyhteyksissä ja kieliopillisissa rakenteissa. Se merkitsee usein enemmän kuin vain sitä, että uskoo tai tunnustaa jonkun olevan olemassa (Ja 2:19). Siihen sisältyy ajatus sellaisesta uskosta ja luottamuksesta, joka saa tottelemaan. Eräs tutkija sanoo Joh 3:16:ssa olevasta kreikan verbirakenteesta ”uskoa johonkuhun” (verbi pisteúō ja prepositio eis): ”Usko on toimintaa, jotain sellaista, mitä ihminen tekee.” (Paul L. Kaufman, An Introductory Grammar of New Testament Greek, 1982, s. 46.) Jeesus ei selvästikään tarkoita tässä vain yksittäistä uskon tekoa vaan sitä, että usko leimaa koko elämää. Joh 3:36:ssa asetetaan vastakkain samantapainen ilmaus ”uskoo Poikaan” ja ilmaus ”ei tottele Poikaa”. Tässä tekstiyhteydessä viitataan siis vahvaan uskoon, joka näkyy tottelevaisuutena.

uskoo – – ei tottele: Ks. Joh 3:16, tutkimisviite.