Herra, opeta meitä rukoilemaan: Vain Luukas mainitsee opetuslapsen pyynnön. Jeesus oli noin puolitoista vuotta aiemmin pitänyt vuorisaarnan, jossa hän oli opettanut seuraajilleen mallirukouksen (Mt 6:9–13). Tässä mainittu opetuslapsi ei ehkä ollut silloin paikalla, joten Jeesus toisti huomaavaisesti mallirukouksen pääpiirteet. Rukouksella oli tärkeä osa juutalaisten jokapäiväisessä elämässä ja palvonnassa, ja Psalmeissa ja muissa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjoissa oli lukuisia rukouksia. Näyttääkin siltä, että rukoileminen oli jo tuttua opetuslapselle. Epäilemättä hän oli myös kuullut juutalaisten uskonnollisten johtajien kaavamaisia rukouksia. Hän oli kuitenkin todennäköisesti tarkkaillut, kun Jeesus rukoili, ja huomannut, että Jeesuksen rukoukset olivat aivan erilaisia kuin rabbien tekohurskaat rukoukset. (Mt 6:5–8.)

nimesi: Jumalan nimi kirjoitetaan hepreassa neljällä konsonantilla יהוה (JHWH) ja käännetään suomeksi tavallisesti vastineella ”Jehova”. Uuden maailman käännöksessä se esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 6 979 kertaa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa 237 kertaa. (Ks. liite A5 ja liite C, joissa on tietoa Jumalan nimen käytöstä Kreikkalaisissa kirjoituksissa.) Raamatussa jonkun ”nimi” edustaa joskus myös koko hänen persoonaansa, hänen mainettaan ja kaikkea, mitä hän sanoo olevansa (vrt. 2Mo 34:5, alav., 6; Il 3:4, alav.).

pyhitetty: Tai ”pidetty pyhänä”. Tässä pyydetään, että koko älyllinen luomakunta, sekä ihmiset että enkelit, pitäisi Jumalan nimeä pyhänä. Pyyntöön sisältyy myös ajatus siitä, että Jumala pyhittäisi itsensä puhdistamalla nimensä häpeästä, jota sille on tuotettu aina siitä lähtien kun ensimmäiset ihmiset kapinoivat Eedenin puutarhassa.

Tulkoon sinun valtakuntasi: Jehova ilmentää suvereenia valtaansa maahan valtakuntansa välityksellä. Valtakunnalla on messiaaninen kuningas, ja hänellä on hallitsijatovereita. Tässä rukouksessa Jumalaa pyydetään ryhtymään toimiin ja tekemään valtakunnastaan koko maan ainoan hallituksen. Lu 19:11–27:ssä oleva Jeesuksen vertaus vahvistaa Jumalan valtakunnan ”tulevan” siinä merkityksessä, että se panee täytäntöön tuomion, tuhoaa kaikki vihollisensa ja palkitsee ne, jotka luottavat siihen (ks. Mt 24:42, 44). Se tekee lopun nykyisestä pahasta maailmasta ja kaikista ihmisten hallintojärjestelmistä ja saa aikaan uuden maailman, jossa kaikki tekevät sitä, mikä on oikein. (Da 2:44; 2Pi 3:13; Il 16:14–16; 19:11–21.)

Aina kun rukoilette, sanokaa: Jakeissa 2b–4 oleva rukous on sisällöltään hyvin samanlainen kuin mallirukous, jonka Jeesus opetti noin puolitoista vuotta aiemmin pitäessään vuorisaarnan (Mt 6:9b–13). On hyvä huomata, että hän ei toistanut rukousta sanasta sanaan. Tämä osoittaa, että hän ei opettanut liturgista rukousta, jota olisi pitänyt toistaa mekaanisesti. Kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa rukoilivat myöhemmin, he eivät pitäytyneet tiukasti mallirukouksen sanamuodossa tai aihejärjestyksessä.

nimesi: Ks. Mt 6:9, tutkimisviite.

pyhitetty: Ks. Mt 6:9, tutkimisviite.

Tulkoon sinun valtakuntasi: Ks. Mt 6:10, tutkimisviite.

ruokaa päivän tarpeen mukaan: Tai ”leipämme päivän tarpeen mukaan”. ”Leipää” vastaavat heprean ja kreikan sanat tarkoittavat monissa tekstiyhteyksissä ruokaa (1Mo 3:19, alav.). Jeesus osoittaa, että Jumalan palvelijat voivat luottavaisin mielin pyytää Jumalaa antamaan heille joka päivä sen verran ruokaa kuin he tarvitsevat, ei kohtuutonta määrää. Jeesuksen sanat toivat ehkä opetuslasten mieleen sen, mitä Jumala käski israelilaisten tehdä, kun hän antoi heille mannaa ihmeen välityksellä: heidän piti kerätä sitä ”päivittäin – – oma osansa” (2Mo 16:4). Luukkaan kertomuksessa mainittu pyyntö on sanamuodoltaan hieman erilainen kuin se, jonka Jeesus sisällytti mallirukoukseen noin puolitoista vuotta aiemmin vuorisaarnassa (Mt 6:9b–13). Hän ei siis tarkoittanut, että tätä rukousta pitäisi lausua sanasta sanaan (Mt 6:7). Kun Jeesus toisti tärkeitä opetuksia, kuten tässä rukoilemisesta, hän teki sen sellaisella tavalla, että uudetkin kuulijat hyötyivät niistä. Samalla ne, jotka olivat aiemmin olleet paikalla, saivat kertausta ydinkohdista.

syntimme: Kirjaim. ”velkamme”. Kun joku tekee syntiä toista vastaan, hän jää toiselle velkaa eli hänellä on velvollisuus tehdä jotain hänen hyväkseen, ja siksi hänen täytyy pyytää häneltä anteeksi. Jumalan anteeksiannon saaminen riippuu siitä, onko ihminen antanut anteeksi omille velallisilleen eli niille, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan (Mt 6:14, 15; 18:35; Lu 11:4).

Auta meitä, ettemme antaisi periksi kiusaukselle: Tai ”Älä anna meidän joutua kiusaukseen”. Kirjaim. ”Älä saata meitä kiusaukseen”. Raamatussa sanotaan joskus, että Jumala aiheuttaa jotain, mitä hän pelkästään sallii (Ru 1:20, 21). Jeesus ei siksi tarkoita, että Jumala johdattaisi ihmisen kiusaukseen tehdä syntiä (Ja 1:13). Sen sijaan Jeesus kehottaa seuraajiaan rukoilemaan Jumalalta apua voidakseen välttää tai kestää kiusauksen (1Ko 10:13).

joka on tehnyt syntiä meitä vastaan: Kirjaim. ”joka on meille velkaa”. Kun joku tekee syntiä toista vastaan, hän jää toiselle velkaa eli hänellä on velvollisuus tehdä jotain hänen hyväkseen, ja siksi hänen täytyy pyytää häneltä anteeksi. Lauseessa ”Anna meille syntimme anteeksi” Luukas käyttää ”syntiä” vastaavaa kreikan sanaa, mutta Jeesuksen vuorisaarnaan sisältyvässä mallirukouksessa on kreikkalaisessa tekstissä ”velkaa” vastaava sana (ks. Mt 6:12, tutkimisviite). Ilmausta antaa anteeksi vastaavan kreikan sanan kirjaimellinen merkitys on ’päästää irti’, ts. päästää irti velasta niin ettei vaadi sitä maksettavaksi.

Auta meitä, ettemme antaisi periksi kiusaukselle: Ks. Mt 6:13, tutkimisviite.

Ystävä, lainaa minulle kolme leipää: Lähi-idässä vieraanvaraisuus kuuluu kiinteästi kulttuuriin, ja ihmiset tekevät mielellään enemmän kuin heiltä odotetaan, kuten tästä vertauksesta käy ilmi. Vaikka vieras saapui yllättäen keskiyöllä – mikä ehkä kertoo silloisen matkanteon epävarmuudesta – isäntä piti velvollisuutenaan tarjota vieraalle jotain syötävää. Hänestä jopa tuntui, että hänen oli aivan pakko häiritä naapuriaan yömyöhään ja lainata häneltä ruokaa.

Älä häiritse minua: Vertauksen naapuri ei ollut epäystävällinen, vaan hänen haluttomuutensa auttaa johtui siitä, että hän oli jo mennyt nukkumaan. Noihin aikoihin varsinkin köyhien kodeissa oli usein vain yksi iso huone. Jos mies nousisi ylös, hän todennäköisesti häiritsisi koko perhettä, myös nukkuvia lapsia.

sinnikkyytensä: Tai ”rohkean hellittämättömyytensä”. Kreikan sana voidaan kääntää kirjaimellisesti ”röyhkeydeksi” tai ”häpeämättömyydeksi”. Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa kuitenkin sisukkuutta tai rohkeaa peräänantamattomuutta. Jeesuksen vertauksen mies ei häpeä eikä epäröi pyytää sinnikkäästi sitä, mitä hän tarvitsee. Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että heidän pitäisi samalla tavoin rukoilla hellittämättä (Lu 11:9, 10).

Pyytäkää jatkuvasti – – Etsikää hellittämättä – – Kolkuttakaa lakkaamatta: Kreikan verbimuoto ilmaisee jatkuvaa toimintaa, ja se on tuotu esiin sanoilla ”jatkuvasti”, ”hellittämättä” ja ”lakkaamatta”. Tämä osoittaa, että on rukoiltava sitkeästi. Jeesus tehostaa ajatusta käyttämällä kolmea eri verbiä. Lu 11:5–8:ssa hän tähdentää samaa asiaa vertauksen avulla.

Pyytäkää jatkuvasti – – Etsikää hellittämättä – – Kolkuttakaa lakkaamatta: Ks. Mt 7:7, tutkimisviite.

te, vaikka olette pahoja: Kaikki ihmiset ovat perisynnin vuoksi epätäydellisiä ja siksi suhteellisessa mielessä pahoja.

kuinka paljon ennemmin: Jeesus käytti usein tätä perustelutapaa. Ensin hän mainitsi selvän tosiasian tai tutun totuuden ja teki sitten sen pohjalta päätelmän, jolla oli vielä enemmän painoarvoa. Näin hän osoitti, että se, mikä piti paikkansa jostain vähäisemmästä asiasta, piti paikkansa myös suuremmasta asiasta. (Mt 10:25; 12:12; Lu 11:13; 12:28.)

te, vaikka olette pahoja: Ks. Mt 7:11, tutkimisviite.

kuinka paljon ennemmin: Ks. Mt 7:11, tutkimisviite.

Beelsebulin: Tai ”Beelsebubin”. Beelsebub on mahdollisesti muunnos nimestä Baal-Sebub, joka merkitsee ’kärpästen omistajaa’, ’kärpästen herraa’. Tätä Baalia filistealaiset palvoivat Ekronissa (2Ku 1:3). Joissain kreikkalaisissa käsikirjoituksissa käytetään vaihtoehtoisia muotoja ”Beelsebul” tai ”Beesebul”, jotka merkitsevät mahdollisesti ’ylhäisen asuinpaikan omistajaa’, ’ylhäisen asuinpaikan herraa’. Jos nimeen sisältyy sanaleikki heprean sanalla zével, joka merkitsee ’lantaa’ mutta jota ei käytetä Raamatussa, merkitys voi olla ’lannan omistaja’, ’lannan herra’. Kuten Lu 11:18 osoittaa, nimitystä ”Beelsebul” käytetään Saatanasta, demonien ruhtinaasta eli hallitsijasta.

perhe: Kirjaim. ”talo”. Alkukielen sana voi tarkoittaa perhettä, sukua, taloutta tai kuninkaan hovia (Ap 7:10; Fil 4:22). Sanaa käytettiin myös hallitsijasuvuista, esimerkiksi Herodesten ja Juliusten-Claudiusten suvuista. Niissä oli paljon sisäisiä ristiriitoja, jotka lopulta johtivat niiden tuhoon.

perhe: Ks. Mr 3:25, tutkimisviite.

Jumalan sormella: Tai ”Jumalan voimalla”. Ts. Jumalan pyhällä hengellä, kuten aiempi samanlainen keskustelu Matteuksen kertomuksessa osoittaa. Luukkaan mukaan Jeesus sanoi ajavansa demonit ulos ”Jumalan sormella”, kun taas Matteuksen mukaan hän teki sen ”Jumalan hengellä” eli Jumalan aktiivisella voimalla. (Mt 12:28.)

lakaistu puhtaaksi: Joissain käsikirjoituksissa lukee ”asumaton, lakaistu puhtaaksi”, mutta useat varhaiset arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat päätekstin lukutapaa. Koska ”asumatonta” vastaava kreikan sana esiintyy Mt 12:44:ssä, jossa Jeesus puhuu samasta asiasta, joidenkin tutkijoiden mielestä jäljentäjät lisäsivät tuon sanan Luukkaan kertomukseen, jotta se olisi samanlainen kuin Matteuksen kertomus.

Joonan merkki: Jeesus oli käyttänyt aiemminkin ilmausta ”Joonan merkki” ja selittänyt sen tarkoittavan kuolemaansa ja ylösnousemustaan (Mt 12:39, 40). Kun Joona pääsi pois kalan vatsasta oltuaan siellä ”kolme päivää ja kolme yötä”, hän vertasi pelastumistaan haudasta nousemiseen (Jn 1:17–2:2). Jeesuksen ylösnousemus kirjaimellisesta haudasta olisi yhtä todellinen kuin Joonan pelastuminen kalan vatsasta. Vaikka Jeesus sai ylösnousemuksen oltuaan kuolleena osia kolmesta päivästä, hänen säälimättömät arvostelijansa eivät uskoneet häneen edes sen jälkeen. Joona oli ”merkki” myös siten, että hän saarnasi rohkeasti, mikä sai niniveläiset katumaan (Mt 12:41; Lu 11:32).

Etelän kuningatar: Ts. Saban kuningatar. Hänen valtakuntansa arvellaan sijainneen Lounais-Arabiassa. (1Ku 10:1.)

Etelän kuningatar: Ks. Mt 12:42, tutkimisviite.

lamppu: Raamatun aikoina käytettiin tavallisesti pieniä savilamppuja, jotka täytettiin oliiviöljyllä.

astian: Tai ”vakan”. Käytettiin viljan ja muiden kuivien aineiden mittaamiseen. Tässä mainittu ”astia” (kreik. módios) veti noin 9 l.

lampun: Ks. Mt 5:15, tutkimisviite.

astian: Ks. Mt 5:15, tutkimisviite.

Silmä on ruumiin lamppu: Virheettömästi toimiva kirjaimellinen silmä on ruumiille kuin pimeässä valaiseva lamppu. Sen avulla ihminen näkee ja havainnoi ympäristöään. Tässä sanaa ”silmä” käytetään kuvaannollisesti (Ef 1:18).

on tarkennettu yhteen kohteeseen: Tai ”näkee tarkasti”, ”on terve”. Ilmausta vastaavan kreikan sanan haplū́s perusmerkitys on ’yksinkertainen’. Se voi välittää ajatuksen mielen suuntaamisesta yhteen asiaan tai määrätietoisuudesta. Kirjaimellisen silmän täytyy pystyä tarkentumaan yhteen kohteeseen, jotta se toimisi virheettömästi. Kun kuvaannollinen silmä on ”tarkennettu” ainoaan oikeaan kohteeseen (Mt 6:33), sillä on myönteinen vaikutus koko persoonallisuuteen.

kateellinen: Kirjaim. ”huono”, ”paha”. Jos kirjaimellinen silmä on huono tai viallinen, se ei näe selvästi. Samoin kateellinen silmä ei pysty tarkentumaan siihen, mikä on todella tärkeää (Mt 6:33). Sellainen silmä on tyytymätön ja ahne, levoton ja harhaileva. Se saa ihmisen tekemään virhearviointeja ja elämään itsekkäästi. (Ks. Mt 6:22, tutkimisviite.)

Silmäsi on ruumiin lamppu: Ks. Mt 6:22, tutkimisviite.

tarkennettu yhteen kohteeseen: Ks. Mt 6:22, tutkimisviite.

kateellinen: Ks. Mt 6:23, tutkimisviite.

peseydy: Monissa vanhoissa käsikirjoituksissa käytetään tässä kreikan verbiä baptízō (’kastaa’, ’upottaa’), joka useimmiten kuvailee kristillistä kastetta. Lu 11:38:ssa se kuitenkin viittaa monenlaisiin toistuviin peseytymisrituaaleihin, jotka perustuivat juutalaiseen perinteeseen. Toisissa vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä kreikan verbi rhantízō ’pirskottaa’, ’puhdistaa pirskottamalla’ (Hpr 9:13, 19, 21, 22). Käsikirjoitusten lukutavasta riippumatta yleismerkitys on sama: hartaat juutalaiset eivät syöneet ennen kuin olivat peseytyneet jollain tavalla puhdistusrituaalin mukaan. Jerusalemissa on arkeologisia todisteita siitä, että juutalaiset käyttivät tuolloin rituaalikylpyaltaita, mikä voisi tässä tekstiyhteydessä tukea verbin baptízō kääntämistä vastineella ”upottautua”.

peseytynyt: Ts. puhdistusrituaalin mukaan. Kreikan verbi baptízō (’kastaa’, ’upottaa’) useimmiten kuvailee kristillistä kastetta. Tässä se kuitenkin viittaa monenlaisiin toistuviin peseytymisrituaaleihin, jotka perustuivat juutalaiseen perinteeseen. (Ks. Mr 7:4, tutkimisviite.)

lahjoja köyhille: Kreikan sana eleēmosýnē, joka on perinteisesti käännetty ”almuksi”, kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan sanat, joiden merkitys on ’armo’ ja ’osoittaa armoa’. Sana tarkoittaa rahaa tai ruokaa, joka lahjoitettiin köyhille. (Ks. sanasto.)

köyhille lahjoiksi: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

sitä, mikä tulee sisäpuolelta: Seuraavassa jakeessa Jeesus painottaa oikeudenmukaisuutta ja rakkautta (Lu 11:42), joten hän tarkoittaa tässä ehkä sydämen ominaisuuksia. Hyvä teko on aidosti hyvä, kun se lähtee rakastavasta ja auttamishaluisesta sydämestä.

kymmenykset mintusta, ruudasta ja kaikista muista yrteistä: Mooseksen lain alaisuudessa israelilaisten piti maksaa sadostaan kymmenykset (3Mo 27:30; 5Mo 14:22). Vaikka laki ei nimenomaan käskenyt heitä antamaan kymmenyksiä mausteyrteistä, esimerkiksi mintusta ja ruudasta, Jeesus ei sanonut, että tällainen tapa oli väärin. Sen sijaan hän moitti kirjanoppineita ja fariseuksia siitä, että he keskittyivät lain pieniin yksityiskohtiin mutta eivät noudattaneet sen taustalla olevia periaatteita, kuten oikeudenmukaisuutta ja rakkautta Jumalaan. Mt 23:23:n mukaan Jeesus esitti myöhemmin samanlaisen ajatuksen ja mainitsi siinä yhteydessä mintun, tillin ja kuminan.

etummaisista istuimista: Tai ”parhaista istuimista”. Synagogan esimiehet ja tärkeät vieraat istuivat kirjakääröjen lähellä niin että koko seurakunta näki heidät. Nämä kunniapaikat oli todennäköisesti varattu tällaisille huomattaville henkilöille.

toreilla: Tai ”kokoontumispaikoissa”. Kreikan sana agorá viittaa tässä avoimeen alueeseen, joka toimi kauppa- ja kokouspaikkana kylissä ja kaupungeissa. Tällaisia paikkoja oli muinaisessa Lähi-idässä sekä muilla alueilla, jotka olivat Kreikan ja Rooman vaikutuspiirissä.

etummaisia istuimia: Ks. Mt 23:6, tutkimisviite.

toreilla: Ks. Mt 23:7, tutkimisviite.

valkoisiksi kalkittuja hautoja: Israelissa oli tapana kalkita haudat valkoisiksi, jotteivät ohikulkijat vahingossa koskisi niihin ja tulisi epäpuhtaiksi palvontamenojen kannalta (4Mo 19:16). Juutalaisessa Mišnassa (Šekalim 1:1) sanotaan, että haudat kalkittiin kerran vuodessa kuukautta ennen pesahia. Jeesus kuvaili tällä metaforalla tekopyhyyttä.

haudat: Tai ”muistohaudat”. (Ks. sanasto.)

haudat, jotka eivät ole selvästi näkyvissä: Tai ”haudat, joita ei ole merkitty”. Nähtävästi juutalaisten haudat eivät yleensä olleet koristeellisia tai huomiota herättäviä. Kuten tämä jae osoittaa, jotkin haudat olivat niin huomaamattomia, että ihmiset saattoivat kävellä niiden päällä ja tulla tietämättään epäpuhtaiksi palvontamenojen kannalta. Mooseksen laki piti epäpuhtaina niitä, jotka olivat koskeneet mihin tahansa, mikä oli ollut yhteydessä kuolleeseen ruumiiseen. Niinpä se, joka käveli tällaisten huomaamattomien hautojen päällä, oli palvontamenojen kannalta epäpuhdas seitsemän päivää. (4Mo 19:16.) Juutalaisten haudat kalkittiin joka vuosi, jotta ne näkyisivät selvästi ja niitä voitiin varoa. Tässä tekstiyhteydessä Jeesus ilmeisesti tarkoitti, että fariseusten turmeltuneet asenteet ja epäpuhdas ajattelutapa tarttuivat huomaamatta niihin, jotka luulivat heidän olevan hyviä ihmisiä ja viettivät aikaa heidän seurassaan. (Ks. Mt 23:27, tutkimisviite.)

hautoja: Tai ”muistohautoja”. (Ks. sanasto.)

hautoja: Tai ”muistohautoja”. (Ks. sanasto.)

Jumala onkin viisaudessaan sanonut: Kirjaim. ”Jumalan viisauskin on sanonut”. Eräässä toisessa tilanteessa Jeesus itse sanoi: ”Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja opettajia.” (Mt 23:34.)

maailman perustamisesta: ”Perustamista” vastaava kreikan sana sisältyy Hpr 11:11:ssä ilmaukseen ”tulla raskaaksi” tai ”saada jälkeläinen” (alav.). Tässä sitä käytetään ilmauksessa ”maailman perustaminen”, ja se tarkoittaa nähtävästi aikaa, jolloin Aadamin ja Eevan lapset saivat alkunsa ja syntyivät. Jeesus yhdistää ”maailman perustamisen” Abeliin, joka on ilmeisesti ihmismaailman ensimmäinen lunastuksesta hyötyvä ihminen ja jonka nimi on ollut elämän kirjakäärössä ”maailman perustamisesta” lähtien (Lu 11:50, 51; Il 17:8).

maailman perustamisesta: ”Perustamista” vastaava kreikan sana sisältyy Hpr 11:11:ssä ilmaukseen ”tulla raskaaksi” tai ”saada jälkeläinen” (alav.). Tässä sitä käytetään ilmauksessa ”maailman perustaminen”, ja se tarkoittaa nähtävästi aikaa, jolloin Aadamin ja Eevan lapset syntyivät. Jeesus yhdistää ”maailman perustamisen” Abeliin, joka on ilmeisesti ihmismaailman ensimmäinen lunastuksesta hyötyvä ihminen ja jonka nimi on ollut elämän kirjakäärössä ”maailman perustamisesta” lähtien (Lu 11:51; Il 17:8). (Ks. Mt 25:34, tutkimisviite.)

Abelin verestä – – Sakarjan vereen: Näillä sanoilla Jeesus viittasi kaikkiin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittuihin murhattuihin Jehovan todistajiin ensimmäisessä kirjassa mainitusta Abelista (1Mo 4:8) aina Aikakirjoissa – perinteisen juutalaisen kaanonin viimeisessä kirjassa – mainittuun Sakarjaan asti (2Ai 24:20). Sanat ”Abelin verestä – – Sakarjan vereen” tarkoittivat siis ”ensimmäisestä tapauksesta viimeiseen”.

Abelin verestä aina Sakarjan vereen asti: Ks. Mt 23:35, tutkimisviite.

alttarin ja temppelin välillä: ”Temppeli” tarkoittaa tässä rakennusta, jossa olivat pyhä ja kaikkeinpyhin. 2Ai 24:21:n mukaan Sakarja murhattiin ”Jehovan temppelin esipihalla”. Polttouhrialttari oli sisemmällä esipihalla temppelipyhäkön sisäänkäynnin edessä (ks. liite B8). Tämä vastaa Jeesuksen mainitsemaa tapahtumapaikkaa.

tiedon avaimen: Kun Raamatun aikoina joillekuille annettiin kirjaimellinen tai kuvaannollinen avain, heille uskottiin jossain määrin valtaa (1Ai 9:26, 27; Jes 22:20–22). Sana ”avain” alkoikin symboloida valtaa ja vastuuta. Tässä tekstiyhteydessä ”tieto” tarkoittaa nähtävästi Jumalalta saatua tietoa, koska Jeesus puhui lainoppineille, uskonnollisille johtajille. Heillä oli auktoriteettia ja valtaa, joten heidän olisi pitänyt antaa kansalle täsmällistä tietoa Jumalasta selittämällä Jumalan sanaa ja avaamalla sen merkitystä. Mt 23:13:ssa Jeesus sanoi, että uskonnolliset johtajat olivat ”sulkeneet taivaan valtakunnan ihmisten edestä”, joten ilmaus mennä sisään tarkoittaa tuohon valtakuntaan pääsemistä. Kun uskonnolliset johtajat eivät antaneet ihmisille oikeaa tietoa Jumalasta, he ottivat monilta pois mahdollisuuden ymmärtää Jumalan sanaa oikein ja päästä Jumalan valtakuntaan.

alkoivat painostaa häntä ankarasti: Kreikan ilmaus voi viitata jonkun ympärillä tungeksimiseen, mutta tässä se kuvailee nähtävästi uskonnollisten johtajien vihamielisyyttä, kun he yrittivät pelotella Jeesusta painostamalla häntä voimakkaasti. Sama kreikan verbi on käännetty ilmauksella ”kantaa kaunaa” Mr 6:19:ssä, jossa kuvaillaan Herodiaan leppymätöntä vihaa Johannes Kastajaa kohtaan.