Luukas 14:1–35

14  Kerran sapattina Jeesus meni erään fariseusten johtajan taloon syömään ateriaa,+ ja siellä olevat pitivät häntä tarkasti silmällä.  Hänen edessään oli mies, joka sairasti vesipöhöä.  Niin Jeesus kysyi lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?”+  Mutta he eivät sanoneet mitään. Silloin hän tarttui mieheen kädellään, paransi hänet ja lähetti hänet pois.  Sitten hän sanoi heille: ”Jos jonkun poika tai sonni putoaa kaivoon+ sapattipäivänä, kuka teistä ei heti vedä sitä ylös?”+  He eivät pystyneet vastaamaan tähän.  Kun Jeesus huomasi, että vieraat valitsivat itselleen huomattavimpia paikkoja,+ hän kertoi heille vertauksen. Hän sanoi:  ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle.+ Ehkä sinne on kutsuttu myös joku sinua kunnianarvoisempi.  Se, joka teidät on kutsunut, tulee sitten ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi tälle.’ Silloin sinä nouset häpeissäsi ja siirryt vaatimattomimmalle paikalle. 10  Kun sinut kutsutaan, asetu sen sijaan pitkällesi vaatimattomimmalle paikalle. Silloin se, joka on kutsunut sinut, tulee ja sanoo sinulle: ’Ystävä, siirry paremmalle paikalle.’ Näin sinä saat kunniaa kaikkien muiden vieraiden* edessä.+ 11  Jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+ 12  Seuraavaksi hän sanoi myös sille miehelle, joka oli kutsunut hänet: ”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureitasi. Muuten he saattaisivat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinulle maksettaisiin takaisin.+ 13  Kun järjestät juhlat, kutsu sen sijaan köyhiä sekä sokeita, rampoja ja muita vammaisia,+ 14  niin tulet onnelliseksi, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.+ Sinulle näet maksetaan takaisin oikein toimineiden ylösnousemuksessa.”+ 15  Tämän kuullessaan yksi vieraista sanoi hänelle: ”Onnellinen on se, joka on aterialla Jumalan valtakunnassa.” 16  Jeesus sanoi hänelle: ”Eräs mies järjesti suuret illalliset,+ ja hän kutsui monia. 17  Kun illallisten aika tuli, hän lähetti orjansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ 18  Mutta he kaikki alkoivat esittää tekosyitä.+ Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Ostin pellon, ja minun on pakko mennä katsomaan sitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’* 19  Toinen sanoi: ’Ostin viisi härkävaljakkoa* ja olen menossa tarkastamaan niitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’+ 20  Vielä yksi sanoi: ’Menin juuri naimisiin enkä siksi voi tulla.’ 21  Niin orja tuli ilmoittamaan tämän isännälleen. Silloin talonisäntä vihastui ja sanoi orjalleen: ’Mene nopeasti kaupungin pääkaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät sekä sokeat, rammat ja muut vammaiset.’ 22  Palattuaan orja sanoi: ’Herra, tein, mitä käskit, ja silti on tilaa.’ 23  Niin isäntä sanoi orjalle: ’Mene maanteille ja pikkuteille ja vaadi ihmisiä tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi.+ 24  Minä sanon teille: yksikään niistä, jotka oli kutsuttu, ei saa edes maistaa illallistani.’”+ 25  Suuret ihmisjoukot kulkivat Jeesuksen kanssa, ja hän kääntyi ja sanoi heille: 26  ”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin,+ hän ei voi olla minun opetuslapseni.+ 27  Se joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, ei voi olla minun opetuslapseni.+ 28  Esimerkiksi jos joku teistä haluaa rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? 29  Muuten hän saattaisi laskea sen perustuksen mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki sivustakatsojat alkaisivat pilkata häntä 30  ja sanoa: ’Tämä mies alkoi rakentaa mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’ 31  Tai jos kuningas lähtee sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu neuvottelemaan, pystyykö hän kohtaamaan 10 000 sotilaalla sen, joka tulee häntä vastaan 20 000:lla?+ 32  Ellei hän pysty, hän lähettää lähettiläsjoukon hieromaan rauhaa, kun tuo toinen on vielä kaukana. 33  Samoin tekin voitte olla varmoja, että kukaan teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän sano jäähyväisiä kaikelle,* mitä hän omistaa.+ 34  Suola on tietenkin erinomaista, mutta jos se menettää makunsa, millä siitä saadaan taas suolaista?+ 35  Se ei kelpaa maahan eikä lannoitteeksi, vaan se heitetään pois. Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

Alaviitteet

Tai ”pitkällään pöydän ääressä olevien”.
Tai ”Pidäthän minua estyneenä”.
Tai ”härkäparia”.
Tai ”luovu kaikesta”.

Tutkimisviitteet

vesipöhöä: Tai ”ödeemaa”, ts. sairautta, joka aiheuttaa nesteen runsasta kertymistä kehoon eli turvotusta. Tätä termiä käyttivät muinaiset lääkärit kreikkalaisesta Hippokrateesta lähtien, joka eli 400- ja 300-luvulla eaa. Vesipöhö saattoi olla oire keskeisten elintoimintojen merkittävästä heikkenemisestä. Sitä pelättiin, koska se oli usein merkki siitä, että kuolema lähestyi. Jotkut ajattelevat, että fariseukset itse lähettivät miehen Jeesuksen luo sapattina saadakseen Jeesuksen ansaan, sillä jakeen 1 mukaan he ”pitivät häntä tarkasti silmällä”. Tämä on yksi niistä vähintään kuudesta ihmeestä, jotka mainitaan vain Luukkaan evankeliumissa (ks. ”Johdanto Luukkaan evankeliumiin”).

vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.

huomattavimpia paikkoja: Jeesuksen aikana vieraat olivat juhla-aterioilla pitkällään leposohvilla pöydän kolmella sivulla ja tarjoilu hoidettiin neljänneltä sivulta. Leposohvien määrä vaihteli pöydän koon mukaan. Yhdelle leposohvalle mahtui neljä tai viisi vierasta, mutta tavallisesti heitä oli sohvalla kolme. Vieraat olivat pitkällään pää pöytään päin, ja he nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja ottivat ruokaa oikealla kädellä. Leposohvan kolmesta paikasta yksi oli vähäarvoisin, toinen arvostetumpi ja kolmas kaikkein arvostetuin.

vertauksen: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

oikein toimineiden: Tai ”vanhurskaiden”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

on aterialla: Tai ”on juhla-aterialla”. Kirjaim. ”syö leipää”. Raamatun aikoina leipä oli niin tärkeä osa ruokavaliota, että sekä hepreassa että kreikassa ilmaus ”syödä leipää” merkitsee ’syödä (ateria)’, ’aterioida’. Ilmausta ”syödä leipää” vastaava heprean ilmaus on usein käännetty sanoilla ”syödä” (1Mo 37:25; 2Sa 9:7; 2Ku 4:8) ja ”syödä ruokaa” (Sr 9:7). Samoin Lu 14:1:ssä vastaava kreikan ilmaus on käännetty sanoilla ”syödä ateria”.

vihaa: Raamatussa sanalla ”vihata” on useita merkitysvivahteita. Se voi välittää ajatuksen vihamielisyydestä, joka johtuu pahantahtoisuudesta ja joka saa ihmisen vahingoittamaan toisia. Se voi kuvailla myös niin voimakasta vastenmielisyyttä tai inhoa jotakuta tai jotain kohtaan, että ihminen haluaa pysyä erossa tuosta ihmisestä, esineestä tai asiasta. Lisäksi vihata-sana voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että rakastaa vähemmän. Esimerkiksi Jaakobin sanotaan ”vihanneen” Leaa ja rakastaneen Raakelia, mikä tarkoittaa sitä, että hän rakasti Leaa vähemmän kuin Raakelia (1Mo 29:31, alav.; 5Mo 21:15, alav.). Samassa merkityksessä tuota sanaa käytetään muuallakin vanhassa juutalaisessa kirjallisuudessa. Jeesus ei tarkoittanut, että hänen seuraajiensa pitäisi tuntea vihaa tai inhoa perheenjäseniään tai itseään kohtaan, koska se olisi ristiriidassa muun Raamatun kanssa (vrt. Mr 12:29–31; Ef 5:28, 29, 33). Tässä tekstiyhteydessä sana ”vihata” voitaisiin kääntää ”rakastaa vähemmän”.

elämäänsäkin: Tai ”sieluaankin”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa ihmisen elämää. Jeesuksen sanat siis osoittavat, että aidon opetuslapsen täytyy rakastaa Jeesusta enemmän kuin omaa elämäänsä ja olla jopa valmis kuolemaan, jos se on välttämätöntä. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

kidutuspaaluaan: Tai ”teloituspaaluaan”. Klassisessa kreikassa sana staurós tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Kun sanaa käytetään Raamatussa kuvaannollisesti, se kuvaa usein sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutuu kohtaamaan siksi, että hän on Jeesuksen seuraaja. Tämä on kolmas kerta, kun Jeesus sanoi, että hänen opetuslastensa täytyisi kantaa kidutuspaalua. Kahdesta aiemmasta tilanteesta kerrotaan seuraavissa jakeissa: 1) Mt 10:38; 2) Mt 16:24; Mr 8:34; Lu 9:23. (Ks. sanasto.)

neuvottelemaan: Mahd. neuvonantajiensa kanssa.

suola: Ruoan maustamiseen ja elintarvikkeiden säilöntään käytettävä aine. Tässä tekstiyhteydessä Jeesus tähdensi todennäköisesti suolan säilyttävää vaikutusta: hänen opetuslapsensa voisivat auttaa toisia säilyttämään hyvän hengellisen ja moraalisen tilan.

menettää makunsa: Jeesuksen aikana suolaa saatiin usein Kuolleenmeren alueelta ja siihen oli sekoittunut sellaisia mineraaleja, jotka tekivät siitä epäpuhdasta. Jos seoksesta poistettiin suola, jäljelle jäi vain mautonta, käyttökelvotonta ainetta.

Suola: Ruoan maustamiseen ja elintarvikkeiden säilöntään käytettävä aine. (Ks. Mt 5:13, tutkimisviite.)

menettää makunsa: Ks. Mt 5:13, tutkimisviite.

Media

Parhaat paikat illallisilla
Parhaat paikat illallisilla

Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan vasemmassa päässä (1) ja kunniapaikka oli hänen vieressään keskimmäisellä leposohvalla (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.

Suolaa Kuolleenmeren rannalla
Suolaa Kuolleenmeren rannalla

Kuolleenmeren (Suolameren) vesi on nykyään noin yhdeksän kertaa suolaisempaa kuin valtamerien vesi (1Mo 14:3). Kun Kuolleestamerestä haihtui vettä, israelilaiset saivat käyttöönsä runsaasti suolaa. Se oli kuitenkin huonolaatuista, koska siihen oli sekoittunut sellaisia mineraaleja, jotka tekivät siitä epäpuhdasta. Israelilaiset hankkivat suolaa ehkä myös foinikialaisilta, jotka saivat sitä tiettävästi Välimerestä haihduttamalla. Raamatussa mainitaan suola mausteena (Job 6:6). Jeesus, joka käytti mestarillisesti ihmisten jokapäiväiseen elämään perustuvia vertauksia, havainnollisti suolan avulla tärkeitä hengellisiä asioita. Esimerkiksi vuorisaarnassa hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maan suola.” Toisin sanoen opetuslapset auttaisivat toisia säilyttämään hyvän hengellisen ja moraalisen tilan ja näin estäisivät heitä turmeltumasta.