Luukas 14:1–35
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
vesipöhöä: Tai ”ödeemaa”, ts. sairautta, joka aiheuttaa nesteen runsasta kertymistä kehoon eli turvotusta. Tätä termiä käyttivät muinaiset lääkärit kreikkalaisesta Hippokrateesta lähtien, joka eli 400- ja 300-luvulla eaa. Vesipöhö saattoi olla oire keskeisten elintoimintojen merkittävästä heikkenemisestä. Sitä pelättiin, koska se oli usein merkki siitä, että kuolema lähestyi. Jotkut ajattelevat, että fariseukset itse lähettivät miehen Jeesuksen luo sapattina saadakseen Jeesuksen ansaan, sillä jakeen 1 mukaan he ”pitivät häntä tarkasti silmällä”. Tämä on yksi niistä vähintään kuudesta ihmeestä, jotka mainitaan vain Luukkaan evankeliumissa (ks. ”Johdanto Luukkaan evankeliumiin”).
vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.
huomattavimpia paikkoja: Jeesuksen aikana vieraat olivat juhla-aterioilla pitkällään leposohvilla pöydän kolmella sivulla ja tarjoilu hoidettiin neljänneltä sivulta. Leposohvien määrä vaihteli pöydän koon mukaan. Yhdelle leposohvalle mahtui neljä tai viisi vierasta, mutta tavallisesti heitä oli sohvalla kolme. Vieraat olivat pitkällään pää pöytään päin, ja he nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja ottivat ruokaa oikealla kädellä. Leposohvan kolmesta paikasta yksi oli vähäarvoisin, toinen arvostetumpi ja kolmas kaikkein arvostetuin.
vertauksen: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.
oikein toimineiden: Tai ”vanhurskaiden”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
on aterialla: Tai ”on juhla-aterialla”. Kirjaim. ”syö leipää”. Raamatun aikoina leipä oli niin tärkeä osa ruokavaliota, että sekä hepreassa että kreikassa ilmaus ”syödä leipää” merkitsee ’syödä (ateria)’, ’aterioida’. Ilmausta ”syödä leipää” vastaava heprean ilmaus on usein käännetty sanoilla ”syödä” (1Mo 37:25; 2Sa 9:7; 2Ku 4:8) ja ”syödä ruokaa” (Sr 9:7). Samoin Lu 14:1:ssä vastaava kreikan ilmaus on käännetty sanoilla ”syödä ateria”.
vihaa: Raamatussa sanalla ”vihata” on useita merkitysvivahteita. Se voi välittää ajatuksen vihamielisyydestä, joka johtuu pahantahtoisuudesta ja joka saa ihmisen vahingoittamaan toisia. Se voi kuvailla myös niin voimakasta vastenmielisyyttä tai inhoa jotakuta tai jotain kohtaan, että ihminen haluaa pysyä erossa tuosta ihmisestä, esineestä tai asiasta. Lisäksi vihata-sana voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että rakastaa vähemmän. Esimerkiksi Jaakobin sanotaan ”vihanneen” Leaa ja rakastaneen Raakelia, mikä tarkoittaa sitä, että hän rakasti Leaa vähemmän kuin Raakelia (1Mo 29:31, alav.; 5Mo 21:15, alav.). Samassa merkityksessä tuota sanaa käytetään muuallakin vanhassa juutalaisessa kirjallisuudessa. Jeesus ei tarkoittanut, että hänen seuraajiensa pitäisi tuntea vihaa tai inhoa perheenjäseniään tai itseään kohtaan, koska se olisi ristiriidassa muun Raamatun kanssa (vrt. Mr 12:29–31; Ef 5:28, 29, 33). Tässä tekstiyhteydessä sana ”vihata” voitaisiin kääntää ”rakastaa vähemmän”.
elämäänsäkin: Tai ”sieluaankin”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa ihmisen elämää. Jeesuksen sanat siis osoittavat, että aidon opetuslapsen täytyy rakastaa Jeesusta enemmän kuin omaa elämäänsä ja olla jopa valmis kuolemaan, jos se on välttämätöntä. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
kidutuspaaluaan: Tai ”teloituspaaluaan”. Klassisessa kreikassa sana staurós tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Kun sanaa käytetään Raamatussa kuvaannollisesti, se kuvaa usein sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutuu kohtaamaan siksi, että hän on Jeesuksen seuraaja. Tämä on kolmas kerta, kun Jeesus sanoi, että hänen opetuslastensa täytyisi kantaa kidutuspaalua. Kahdesta aiemmasta tilanteesta kerrotaan seuraavissa jakeissa: 1) Mt 10:38; 2) Mt 16:24; Mr 8:34; Lu 9:23. (Ks. sanasto.)
neuvottelemaan: Mahd. neuvonantajiensa kanssa.
suola: Ruoan maustamiseen ja elintarvikkeiden säilöntään käytettävä aine. Tässä tekstiyhteydessä Jeesus tähdensi todennäköisesti suolan säilyttävää vaikutusta: hänen opetuslapsensa voisivat auttaa toisia säilyttämään hyvän hengellisen ja moraalisen tilan.
menettää makunsa: Jeesuksen aikana suolaa saatiin usein Kuolleenmeren alueelta ja siihen oli sekoittunut sellaisia mineraaleja, jotka tekivät siitä epäpuhdasta. Jos seoksesta poistettiin suola, jäljelle jäi vain mautonta, käyttökelvotonta ainetta.
Suola: Ruoan maustamiseen ja elintarvikkeiden säilöntään käytettävä aine. (Ks. Mt 5:13, tutkimisviite.)
menettää makunsa: Ks. Mt 5:13, tutkimisviite.
Media
Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan vasemmassa päässä (1) ja kunniapaikka oli hänen vieressään keskimmäisellä leposohvalla (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.
Kuolleenmeren (Suolameren) vesi on nykyään noin yhdeksän kertaa suolaisempaa kuin valtamerien vesi (1Mo 14:3). Kun Kuolleestamerestä haihtui vettä, israelilaiset saivat käyttöönsä runsaasti suolaa. Se oli kuitenkin huonolaatuista, koska siihen oli sekoittunut sellaisia mineraaleja, jotka tekivät siitä epäpuhdasta. Israelilaiset hankkivat suolaa ehkä myös foinikialaisilta, jotka saivat sitä tiettävästi Välimerestä haihduttamalla. Raamatussa mainitaan suola mausteena (Job 6:6). Jeesus, joka käytti mestarillisesti ihmisten jokapäiväiseen elämään perustuvia vertauksia, havainnollisti suolan avulla tärkeitä hengellisiä asioita. Esimerkiksi vuorisaarnassa hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maan suola.” Toisin sanoen opetuslapset auttaisivat toisia säilyttämään hyvän hengellisen ja moraalisen tilan ja näin estäisivät heitä turmeltumasta.